Miten luoda
perhekulttuuri, joka ravitsee elämää ja uskoa, jossa on sopivasti turvaa ja riittävästi seikkailua, jossa jokainen perheenjäsen saa vastaanottaa tarpeisiinsa ja jakaa kyvyistään? Sally ja Sarah Clarksonin kirjassa Life-Giving Home elokuu on nimetty
perhekulttuurin muodostamisen ja juhlimisen kuuksi.
Jokainen perhe
luo oman kulttuurinsa. Kun menimme
naimisiin, emme yhdistäneet vain kahta ihmistä, vaan kaksi perhettä, kaksi
sukua, kaksi eri kulttuuria. Toimme
molemmat mukanamme arvoja ja perinteitä omista lapsuudenkodeistamme. Osa niistä
oli niin tärkeitä, että halusimme ehdottomasti jatkaa niitä omassa pikku
perheessämme. Osan niistä jätimme pois. Vaikka emme tietoisesti pitäneet
perhenäkykokousta, valinnoillamme vahvistimme sitä kulttuuria, joka meidän
perheessämme vallitsee.
Perhettä
rakentaessa panostamme kahteen erilliseen, mutta yhtä tärkeään kokonaisuuteen:
kodin ympäristö, fyysinen paikka, jossa elämme ja kodin ilmapiiri,
ihmissuhteet, kodin henkinen paikka. Näitä
ympäröi hengellisyys: tietoisuus siitä, että olemme Jumalan omia ja halu elää perheenä
Häntä miellyttäen.
Fyysinen koti
Olen ihminen,
jolle esteettisyys on tärkeää. Joskus
mietin, että onko tämä nyt ihan tarpeellista, maailmassa on sotia, nälänhätää
ja epidemioita ja minä mietin taulujen sijoitusta. Mutta en voi sille mitään,
minut on luotu näin. Rentoudun paremmin kauniissa ympäristössä.
Mieheni kanssa olemme valinneet fyysisiä asioita, jotka ovat meille kodissa tärkeitä. Mukava sohva ja nojatuolit. Kirjahyllyt, jotka notkuvat kirjoja ja meille tärkeitä esineitä. Kukat ja kasvit. Suuri keittiönpöytä. Taide ja musiikki ja paljon kynttilöitä. Kauniit astiat ja pöytäliinat. Kotimme on myös lapsia varten. Siellä on paikkoja ja asioita, jotka ovat heille tärkeitä. Jokainen otetaan huomioon.
Mieheni kanssa olemme valinneet fyysisiä asioita, jotka ovat meille kodissa tärkeitä. Mukava sohva ja nojatuolit. Kirjahyllyt, jotka notkuvat kirjoja ja meille tärkeitä esineitä. Kukat ja kasvit. Suuri keittiönpöytä. Taide ja musiikki ja paljon kynttilöitä. Kauniit astiat ja pöytäliinat. Kotimme on myös lapsia varten. Siellä on paikkoja ja asioita, jotka ovat heille tärkeitä. Jokainen otetaan huomioon.
Maailmamme on
aivan uskomattoman upea, luonnon kauneus ruokkii sieluamme. Jumala on luonut meidät arvostamaan kauneutta
ja kaipaamaan sitä ympärillemme ja antanut meille kyvyn luoda sitä itse, Hänen
kuvanaan. Kauniin kodin laittaminen ei
ole turhamaisuutta eikä maallisuutta. Toisaalta
kodistakin voi tulla epäjumala, jos sen ulkonäkö on tärkeämpää kuin mikään muu.
Olemme erilaisia
ja kotimme heijastavat kauneuskäsitystämme. On aina mielenkiintoista vierailla
eri kodeissa ja nähdä, miten erilaiset talot, huonekalut ja sisustus kuvaavat
kodissa asuvien mielenkiintoa ja tyyliä.
Kodin sydän
Koti vaatii
fyysiset puitteet, mutta tärkeintä ovat siinä asuvat ihmiset. Kodin ilmapiiriin vaikuttavat
ihmissuhteet. Puitteiltaan
vaatimattominkin koti voi olla elämää antava koti, kun sen seinien sisäpuolella
jokainen elämä on tärkeä ja arvostettu.
Koti tuo elämää vaalimalla elämää.
Perheenjäsenten suojeleminen, hoitaminen, kasvattaminen ja rakastaminen
luo kasvun ilmapiirin. Ulkoiset puitteet
eivät takaa onnellisuutta, vaan se tietoisuus, että minut
halutaan, minusta pidetään huolta, minä olen tärkeä.
Perheen
ihmissuhteissa muodostuu perheen kulttuuri.
Vanhempina haluamme antaa lapsillemme juuret ja siivet. Perheen historia,
perinteet ja yhteenkuuluvuus luovat perustan, jonka suojaan he voivat aina
palata ja jonka perustalle he voivat aikanaan rakentaa oman perheensä. Juuria pitää maassa myös kristinuskon
sankarit, jotka ovat osa uskon perhettä.
Heidänkin tarinansa ovat osa perheemme kulttuuria. Perheen arvot, unelmat ja yhdessä koetut seikkailut antavat
lapsille mahdollisuuden löytää oman paikkansa ja palvelutehtävänsä maailmassa.
Jokaisella meistä
on kaipuu kuulua johonkin ja olla osa jotain suurempaa. Jumala loi ihmiset
elämään perheissä ja koti on se paikka, jossa opimme tuomaan kunniaa Jumalalle
työmme, ihmissuhteidemme ja elämämme tarkoituksen kautta. Jumalan suunnitelmassa vanhemmat siirtävät
uskonsa, toivonsa ja rakkautensa seuraavalle sukupolvelle. Mutta kuinka se
toteutuu tämän päivän maailmassa? Meillä
on keskuudessamme kodittomuuden ongelma. Se ei ole välttämättä fyysistä
kodittomuutta, vaan etäisiä, kylmiä ja rikkoutuneita ihmissuhteita,
yksinäisyyttä, hylkäämistä ja passiivisuutta.
Perhekulttuurin muodostaminen ja juhliminen
Perhekulttuuri ei
synny itsestään, vaan sen luomisessa täytyy olla tarkoituksellinen. Sitä vastaan taistelee toisenlainen
kulttuuri, tämän maailman kulttuuri, sen arvot, sen unelmat. Kiire, pinnallisuus ja tietotulva täyttävät
päivät, kalenterit ja mielet. Perheenäkin
on helppoa vain ajautua. Vaatii suunnitelmallisuutta ja näkyä irrottautua
kiireestä ja keskittyä perheeseen. Mitkä ovat meille tärkeitä asioita? Millaisena me haluamme nähdä kotimme ja perhesuhteet nyt ja vuosien päästä?
Clarksonin perhe
viettää joka elokuu perhepäivää, jopa aikuisten lastensa kanssa. Joosuan kirjan kertomuksen mukaan he
valitsevat muistokiviä ja muistelevat Jumalan apua ja huolenpitoa kuluneen
vuoden aikana. Joskus kivet ovat
fyysisiä kiviä, joskus listoja tai piirustuksia. Tarkoitus on lujittaa perheen
yhteenkuuluvuutta, yhteistä uskoa, rakkautta ja yhteistä historiaa.
Ehdotin
miehelleni, että pitäisimme perhepäivän tänä syksynä. Yhdessä suunnittelimme asioita, joita
voisimme tehdä. Haluamme vahvistaa perheemme yhteenkuuluvuutta, pitää hauskaa
yhdessä ja varmistaa, että jokainen perheenjäsen saa mahdollisuuden
osallistua. Erityisesti haluamme
lujittaa uskon perustuksia ja siirtää vanhempien luottamusta Jumalan
huolenpitoon lapsille esimerkkien kautta.
Säästä riippuen harkitsemme
eväsretkeä ja yöpymistä kuistilla (tai olohuoneessa) yhteisessä
siskonpetissä. Molemmat halusimme jotain
valokuviin liittyvää ja mietimme pienten valokuva-albumeiden luomista
jokaiselle lapselle, kuvia perheestä ja suvusta, heidän historiansa. Perhepäivään tulee kuulumaan hyvää ruokaa ja
juhlimista, rukousta ja laulua. Ehkä
tästä tulee meille jokavuotinen tapahtuma; mahdollisuus juhlia perhettä ja
Jumalan rakkautta tehden asioita, joista nautimme yhdessä.
Rikkauden jakaminen
Jokainen perhe on
ainutlaatuinen ja niinpä perhekulttuuritkin ovat erilaisia. On musiikin
rakastajia tai kovia urheilijoita. On perheitä, jotka rakentavat tai hoitavat puutarhaa tai käyvät vaellusretkillä. On idealisteja ja taitelijoita,
tiedemiehiä ja mekaanikkoja. On perheitä, joissa puhutaan paljon ja on
perheitä, joissa keskitytään projekteihin.
Erilaisuus on rikkautta.
Perhekulttuuria
vaaliessa ja omaan perheeseen panostaessa ei tarkoita vetäytymistä pahasta
maailmasta omaan pesään. Vaikka haluamme kotimme olevan suojapaikka ja keidas
elämän haasteiden keskellä, eristäytyminen ei ole koskaan ollut kristityn
perheen päämäärä. Kristinuskon keskimmäisiä arvoja on adoptio, jossa Jumala
hyväksyy meidät perheeseensä, omaksi lapsekseen ja me jatkamme samassa
hengessä; tule jakamaan elämää meidän kanssa.
Vieraanvaraisuus
ja jakaminen ovat arvoja, jonka me olemme molemmat oppineet lapsuudenkodeistamme
ja jota haluamme jatkaa omassa perheessämme. Kodin jakaminen ja yhdessä
ruokaileminen ovat asioita, joista me nautimme. Hyvän ruoan parissa avautuu mitä
mielenkiintoisimmat keskustelut. Haluamme luoda kodissamme ympäristön, jossa on
helppo olla ja viihtyä.
Molempien meidän
lapsuudenkodeissa vanhemmat ottivat siipiensä suojaan tietyllä tavalla
kodittomia ihmisiä. Minun kotonani oli usein vastauskoontulleita, jotka
halusivat keskustella ja rukoilla vanhempieni kanssa, kun he opettelivat uutta
elämää Jeesuksen kanssa. Mieheni perhe avasi ovet kodittomalle nuorukaiselle ja
sai johdattaa hänet myös osaksi Jumalan perhettä. Molempien kotona olivat ovet
aina auki lasten ystäville, vaikka me melusimme ja sotkimme ja valvoimme
myöhään.
Vieraanvaraisuus,
kuten perhekulttuurikaan ei vain tapahdu, vaan sen kanssa pitää olla
tarkoituksellinen. Jokainen päivä on
valinta, jokainen teko rakentaa perhettämme tiettyyn suuntaan ja paljastaa
arvomme maailmalle.
Erilainen perhe
Olemme rakentaneet perhekulttuuriamme jo vuosien ajan. Jokainen uusi lapsi ja jokainen henkilökohtainen tarve on muokannut sitä, mutta perusta on ollut aina sama. Jumala ja Hänen Sanansa. Jumala ja Hänen omansa.
Kristitty perhe ei tule koskaan olemaan tavallinen perhe, koska sen kulttuuriarvot eroavat sekuläärisen yhteiskunnan arvoista. Mutta toivon, että meidän perheemme voi olla omalla osallaan tuomassa ympäröivään maailmaan jotain hyvää, jotain kaunista ja jotain ihmeellistä. Kasvatamme lapsemme olemaan siunaukseksi maailmalle, antamaan oman panoksensa yhteiseksi hyväksi. Nämä ovat kylvön vuosia, mutta sato tulee kasvamaan.
"Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää. Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy. Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille." Galatalaisille 6:7-10
Miten teidän perheessä on kultivoitu omaa perhekulttuuria? Oletteko tottuneet viettämään perhepäivää? Millaisia asioita teette yhdessä?
Kuva:
surasakiStock @ Free Digital Photos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!