Perhekulttuuri ~ Elokuu

Miten luoda perhekulttuuri, joka ravitsee elämää ja uskoa, jossa on sopivasti turvaa ja riittävästi seikkailua, jossa jokainen perheenjäsen saa vastaanottaa tarpeisiinsa ja jakaa kyvyistään?  Sally ja Sarah Clarksonin kirjassa Life-Giving Home elokuu on nimetty perhekulttuurin muodostamisen ja juhlimisen kuuksi.

Jokainen perhe luo oman kulttuurinsa.  Kun menimme naimisiin, emme yhdistäneet vain kahta ihmistä, vaan kaksi perhettä, kaksi sukua, kaksi eri kulttuuria.  Toimme molemmat mukanamme arvoja ja perinteitä omista lapsuudenkodeistamme. Osa niistä oli niin tärkeitä, että halusimme ehdottomasti jatkaa niitä omassa pikku perheessämme. Osan niistä jätimme pois. Vaikka emme tietoisesti pitäneet perhenäkykokousta, valinnoillamme vahvistimme sitä kulttuuria, joka meidän perheessämme vallitsee. 

Perhettä rakentaessa panostamme kahteen erilliseen, mutta yhtä tärkeään kokonaisuuteen: kodin ympäristö, fyysinen paikka, jossa elämme ja kodin ilmapiiri, ihmissuhteet, kodin henkinen paikka.  Näitä ympäröi hengellisyys: tietoisuus siitä, että olemme Jumalan omia ja halu elää perheenä Häntä miellyttäen. 

Fyysinen koti

Olen ihminen, jolle esteettisyys on tärkeää.  Joskus mietin, että onko tämä nyt ihan tarpeellista, maailmassa on sotia, nälänhätää ja epidemioita ja minä mietin taulujen sijoitusta. Mutta en voi sille mitään, minut on luotu näin. Rentoudun paremmin kauniissa ympäristössä.  

Mieheni kanssa olemme valinneet fyysisiä asioita, jotka ovat meille kodissa tärkeitä. Mukava sohva ja nojatuolit.  Kirjahyllyt, jotka notkuvat kirjoja ja meille tärkeitä esineitä.  Kukat ja kasvit.  Suuri keittiönpöytä. Taide ja musiikki ja paljon kynttilöitä.  Kauniit astiat ja pöytäliinat. Kotimme on myös lapsia varten. Siellä on paikkoja ja asioita, jotka ovat heille tärkeitä. Jokainen otetaan huomioon. 

Maailmamme on aivan uskomattoman upea, luonnon kauneus ruokkii sieluamme.  Jumala on luonut meidät arvostamaan kauneutta ja kaipaamaan sitä ympärillemme ja antanut meille kyvyn luoda sitä itse, Hänen kuvanaan.  Kauniin kodin laittaminen ei ole turhamaisuutta eikä maallisuutta.  Toisaalta kodistakin voi tulla epäjumala, jos sen ulkonäkö on tärkeämpää kuin mikään muu. 

Olemme erilaisia ja kotimme heijastavat kauneuskäsitystämme. On aina mielenkiintoista vierailla eri kodeissa ja nähdä, miten erilaiset talot, huonekalut ja sisustus kuvaavat kodissa asuvien mielenkiintoa ja tyyliä.

  

Kodin sydän

Koti vaatii fyysiset puitteet, mutta tärkeintä ovat siinä asuvat ihmiset.  Kodin ilmapiiriin vaikuttavat ihmissuhteet.  Puitteiltaan vaatimattominkin koti voi olla elämää antava koti, kun sen seinien sisäpuolella jokainen elämä on tärkeä ja arvostettu.  Koti tuo elämää vaalimalla elämää.  Perheenjäsenten suojeleminen, hoitaminen, kasvattaminen ja rakastaminen luo kasvun ilmapiirin.  Ulkoiset puitteet eivät takaa onnellisuutta, vaan se tietoisuus, että minut halutaan, minusta pidetään huolta, minä olen tärkeä. 

Perheen ihmissuhteissa muodostuu perheen kulttuuri.  Vanhempina haluamme antaa lapsillemme juuret ja siivet. Perheen historia, perinteet ja yhteenkuuluvuus luovat perustan, jonka suojaan he voivat aina palata ja jonka perustalle he voivat aikanaan rakentaa oman perheensä.  Juuria pitää maassa myös kristinuskon sankarit, jotka ovat osa uskon perhettä.  Heidänkin tarinansa ovat osa perheemme kulttuuria.  Perheen arvot, unelmat ja yhdessä koetut seikkailut antavat lapsille mahdollisuuden löytää oman paikkansa ja palvelutehtävänsä maailmassa.  

Jokaisella meistä on kaipuu kuulua johonkin ja olla osa jotain suurempaa. Jumala loi ihmiset elämään perheissä ja koti on se paikka, jossa opimme tuomaan kunniaa Jumalalle työmme, ihmissuhteidemme ja elämämme tarkoituksen kautta.  Jumalan suunnitelmassa vanhemmat siirtävät uskonsa, toivonsa ja rakkautensa seuraavalle sukupolvelle. Mutta kuinka se toteutuu tämän päivän maailmassa?  Meillä on keskuudessamme kodittomuuden ongelma. Se ei ole välttämättä fyysistä kodittomuutta, vaan etäisiä, kylmiä ja rikkoutuneita ihmissuhteita, yksinäisyyttä, hylkäämistä ja passiivisuutta.

Perhekulttuurin muodostaminen ja juhliminen

Perhekulttuuri ei synny itsestään, vaan sen luomisessa täytyy olla tarkoituksellinen.  Sitä vastaan taistelee toisenlainen kulttuuri, tämän maailman kulttuuri, sen arvot, sen unelmat.  Kiire, pinnallisuus ja tietotulva täyttävät päivät, kalenterit ja mielet.  Perheenäkin on helppoa vain ajautua. Vaatii suunnitelmallisuutta ja näkyä irrottautua kiireestä ja keskittyä perheeseen.  Mitkä ovat meille tärkeitä asioita?  Millaisena me haluamme nähdä kotimme ja perhesuhteet nyt ja vuosien päästä? 

Clarksonin perhe viettää joka elokuu perhepäivää, jopa aikuisten lastensa kanssa.  Joosuan kirjan kertomuksen mukaan he valitsevat muistokiviä ja muistelevat Jumalan apua ja huolenpitoa kuluneen vuoden aikana.  Joskus kivet ovat fyysisiä kiviä, joskus listoja tai piirustuksia. Tarkoitus on lujittaa perheen yhteenkuuluvuutta, yhteistä uskoa, rakkautta ja yhteistä historiaa. 

Ehdotin miehelleni, että pitäisimme perhepäivän tänä syksynä.  Yhdessä suunnittelimme asioita, joita voisimme tehdä. Haluamme vahvistaa perheemme yhteenkuuluvuutta, pitää hauskaa yhdessä ja varmistaa, että jokainen perheenjäsen saa mahdollisuuden osallistua.  Erityisesti haluamme lujittaa uskon perustuksia ja siirtää vanhempien luottamusta Jumalan huolenpitoon lapsille esimerkkien kautta. 

Säästä riippuen harkitsemme eväsretkeä ja yöpymistä kuistilla (tai olohuoneessa) yhteisessä siskonpetissä.  Molemmat halusimme jotain valokuviin liittyvää ja mietimme pienten valokuva-albumeiden luomista jokaiselle lapselle, kuvia perheestä ja suvusta, heidän historiansa.  Perhepäivään tulee kuulumaan hyvää ruokaa ja juhlimista, rukousta ja laulua.  Ehkä tästä tulee meille jokavuotinen tapahtuma; mahdollisuus juhlia perhettä ja Jumalan rakkautta tehden asioita, joista nautimme yhdessä. 

Rikkauden jakaminen

Jokainen perhe on ainutlaatuinen ja niinpä perhekulttuuritkin ovat erilaisia. On musiikin rakastajia tai kovia urheilijoita. On perheitä, jotka rakentavat tai hoitavat puutarhaa tai käyvät vaellusretkillä. On idealisteja ja taitelijoita, tiedemiehiä ja mekaanikkoja. On perheitä, joissa puhutaan paljon ja on perheitä, joissa keskitytään projekteihin.  Erilaisuus on rikkautta. 

Perhekulttuuria vaaliessa ja omaan perheeseen panostaessa ei tarkoita vetäytymistä pahasta maailmasta omaan pesään. Vaikka haluamme kotimme olevan suojapaikka ja keidas elämän haasteiden keskellä, eristäytyminen ei ole koskaan ollut kristityn perheen päämäärä. Kristinuskon keskimmäisiä arvoja on adoptio, jossa Jumala hyväksyy meidät perheeseensä, omaksi lapsekseen ja me jatkamme samassa hengessä; tule jakamaan elämää meidän kanssa. 

  

Vieraanvaraisuus ja jakaminen ovat arvoja, jonka me olemme molemmat oppineet lapsuudenkodeistamme ja jota haluamme jatkaa omassa perheessämme. Kodin jakaminen ja yhdessä ruokaileminen ovat asioita, joista me nautimme. Hyvän ruoan parissa avautuu mitä mielenkiintoisimmat keskustelut. Haluamme luoda kodissamme ympäristön, jossa on helppo olla ja viihtyä.  

Molempien meidän lapsuudenkodeissa vanhemmat ottivat siipiensä suojaan tietyllä tavalla kodittomia ihmisiä. Minun kotonani oli usein vastauskoontulleita, jotka halusivat keskustella ja rukoilla vanhempieni kanssa, kun he opettelivat uutta elämää Jeesuksen kanssa. Mieheni perhe avasi ovet kodittomalle nuorukaiselle ja sai johdattaa hänet myös osaksi Jumalan perhettä. Molempien kotona olivat ovet aina auki lasten ystäville, vaikka me melusimme ja sotkimme ja valvoimme myöhään.

Vieraanvaraisuus, kuten perhekulttuurikaan ei vain tapahdu, vaan sen kanssa pitää olla tarkoituksellinen.  Jokainen päivä on valinta, jokainen teko rakentaa perhettämme tiettyyn suuntaan ja paljastaa arvomme maailmalle. 

Erilainen perhe

Olemme rakentaneet perhekulttuuriamme jo vuosien ajan. Jokainen uusi lapsi ja jokainen henkilökohtainen tarve on muokannut sitä, mutta perusta on ollut aina sama.  Jumala ja Hänen Sanansa. Jumala ja Hänen omansa.  

Kristitty perhe ei tule koskaan olemaan tavallinen perhe, koska sen kulttuuriarvot eroavat sekuläärisen yhteiskunnan arvoista. Mutta toivon, että meidän perheemme voi olla omalla osallaan tuomassa ympäröivään maailmaan jotain hyvää, jotain kaunista ja jotain ihmeellistä.  Kasvatamme lapsemme olemaan siunaukseksi maailmalle, antamaan oman panoksensa yhteiseksi hyväksi.  Nämä ovat kylvön vuosia, mutta sato tulee kasvamaan. 

"Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää. Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää. Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.  Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille." Galatalaisille 6:7-10

Miten teidän perheessä on kultivoitu omaa perhekulttuuria? Oletteko tottuneet viettämään perhepäivää? Millaisia asioita teette yhdessä? 

Kuva:

surasakiStock @ Free Digital Photos