Hakusessa vahvat käsivarret

Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa (1933) - Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein (1992).

Sananlaskut 31:17

Matka jatkuu Sananlaskujen luvun 31 kelpo vaimon parissa.  Tähän mennessä on selvinnyt, että hänellä on upea avioliitto, hän on ahkera, taitava shoppailija, nousee aikaisin ja omaa bisnesvainua!  

Lista on vaikuttava, joillekin jopa uhkaava. Monet uskovat, että San31 nainen ei ole oikea nainen, vaan viisauden ruumiillistuma.  Että luvussa runoillaan tarunomaisista ominaisuuksista, jotka ovat saavuttamattomia tavallisille naisille. 

En itse usko, että San31 nainen on fiktionaalinen hahmo.  Jumalan Sana ei koskaan aseta meille mahdottomia standardeja.  Puhuihan Jeesuskin Jumalan sanoja kun Hän sanoi: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivallinen Isänne on täydellinen” (Matt 5:48), samoin Mooses ja Pietari sanovat ”Olkaa pyhät, sillä Minä olen pyhä” (3 Moos 11:44, 1 Piet 1:16).

Koen näitä jakeita lukiessani samanaikaisesti kaksi voimakasta ja vastakkaista tunnetta. Jeesuksen vapahtamana, uutena luomuksena haluan täydestä sydämestäni tehdä juuri niin kuin Jumala sanoo. Kyllä! Haluan olla pyhä, haluan olla täydellinen. Ja samalla tiedän, että en pysty tekemään oikein.  Tämä oli myös apostoli Paavalin kamppailu (Room 7:14-25): tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei.

On inhimillistä ratkaista näennäisesti mahdoton tavoite alentamalla standardeja.  En pysty, joten mitä sitä edes yrittämään. Tai kunhan olen pyhä tai täydellinen suurimman osan ajasta, tai ainakin ihmisten ilmoilla.  Tai lasken rimaa alemmaksi, jotta suoriudun.  Kun ei ole voimaa saavuttaa korkeampia tavoitteita. 

Mikä on Jumalan ratkaisu?  Hän haluaa antaa meille voimaa saavuttaa Hänen tavoitteensa!  Jos olisin pyhä ja täydellinen omine voimineni, mihin tarvitsisin Jeesusta? Paavalikin huudahtaa tuskailunsa lopuksi: Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!  Kiitos Jumalalle Jeesuksesta. Hänessä olen pyhä, olen täydellinen, pystyn valitsemaan oikein. 

En lähesty San31 oppeja niinkään tehtävälistana, vaan ominaisuuksina, joiden avulla voin tehdä omat velvollisuuteni.  On siis realistista pyrkiä olemaan niin kuin San31 nainen.  Realistista samassa mielessä kuin pyrkiä olemaan pyhä ja täydellinen.  Vain Jeesuksessa se toteutuu.  Kukaan meistä ei pysty olemaan San31 nainen ilman Jumalaa, joka yksin voi muuttaa sydämen. 

Yksi oivallus San31 lukua läpi käydessäni on ollut se, että tämä nainen on kuninkaallinen. Hän on kasvanut aikuiseksi, jättänyt prinsessaleikit taakseen ja ottaa vastuuta itsestään ja toisista.  Hän suunnittelee, näkee vaivaa ja ahkeroi toisten hyväksi.  Hänen perheensä voi hyvin, hänen työnsä sujuvat ja hän itse on tasapainoinen ja onnellinen.    

Uskossa kasvaminen ei ole tiedon lisääntymistä, vaan  elämässä tapahtuvaa kokonaisvaltaista muutosta.  Olen erilainen naisena kuin olin 15 tai 10 tai 5 vuotta sitten, ja olen kiitollinen siitä.  Kiitollinen mahdollisuuksista kypsyä ja kasvaa Jumalan opetuksessa.  Kun olen nyt opiskellut tätä lukua, löydän asioita, joissa minun pitää vielä kasvaa.  Toivon, etten koskaan luule olevani valmis.

Jae 17 kuvaa aktiivista naista.

Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa. (1933)

Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein. (1992)

Ihanteeni on aina ollut aktiivinen ja tarmokas nainen.  Sellainen pirteä, joka tukka ponnarilla saa asioihin liikettä, pistää tuulemaan, saa tapahtumaan.  Sitten löysin itseni nukahtamassa lattialla leikkivien lasten viereen ja laahustamaan päivien läpi aivot sumussa.  Äitiysneuvolassa minua kehuttiin rauhalliseksi, kun makasin tutkimuspöydällä ainoana ajatuksenani, että olen vain niin väsynyt. 

Kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosi oli täysi yllätys, ja samalla se selitti kaiken. Viimein kummalliset oireet yhdistyivät asiaksi, jonka pystyin ymmärtämään. En olekaan laiska, saamaton, alisuoriutuja.  Löytyi syy siihen, miksi vyöttämisistä huolimatta kupeissani ei ole voimaa ja miksi käsivarsia särki monta päivää ennen niin helppojen töiden jälkeen. 

Jumala ei syyllistä meitä asioilla, joita emme yksinkertaisesti pysty tekemään.  En pystynyt olemaan tarmokas ja riuska.  Koin monta kertaa alemmuutta tehokkaiden ystävien elämää seuratessa.  Jälkeenpäin mietin, että Jumala on voinut suojella minua tekemästä asioita, joita minun ei kuulunutkaan tehdä.

Päämäärä ei ole tiukimmat käsivarret tai suurimmat saavutukset. 

San31 nainen ottaa näissä jakeissa vastuun itsestään. Hän vyöttää itsensä, hän vahvistaa käsivartensa.  Hän ei odota muiden tekevän sitä mahdolliseksi.  Hän ottaa ajan ja tekee mitä pitää ollakseen vahva.  Kelpo vaimo tietää, että tärkeiden asioiden tekemiseen ei ole koskaan täydellisiä olosuhteita. 

Luvussa 31 kerrotaan paljon siitä, miten hän huolehtii muista ihmisistä. Mutta hän pitää myös huolen siitä, että voi itse hyvin.  Hengellisesti, henkisesti, ja fyysisesti.  Hän varustaa itsensä sekä Jumalan voimalla että fyysisellä voimalla. 

Millaiset asiat vahvistavat minua?  Raamatun lukeminen, hyvät kirjat, inspiroivan musiikin kuunteleminen,  ystävien kanssa näkeminen, kotiprojektit. Ajan ottaminen itselleni.  Ajan antaminen toisille.  Ja tottakai fyysisestä kunnosta huolehtiminen.  Olen osallistunut mm. hiljaisuuden retriittiin, naistenpäiville, avioliittoleireille, kasvatusseminaareihin, virkistysviikonloppuihin ja matkoille ystävien kanssa.  Kaikki ne ovat omalta osaltaan vahvistaneet minua.  

Ja sitten käärin hihani. San31 tekee työnsä tarmokkaasti.  Hän ei odota, että hänelle tullaan kertomaan mitä tehdä ja miten tehdä.  Voin kuvitella, että hänellä oli oikeasti vahvat käsivarret: vaatteiden käsin peseminen, vesiämpäreiden kantaminen, polttopuiden pilkkominen, puutarhan hoito ym. kotityöt ilman koneiden apua on fyysisesti raskasta.

Hän ei myöskään ajaudu sivuraiteille kesken työnteon. Vierailin kerran erään eläkeläisen luona. Hän oli juuri tällainen tarmokas ja aikaansaava ihminen. Muistan kun hän sanoi istuvansa alas vasta kun kaikki askareet olivat varmasti tehdyt. Muuten sieltä kiikkustuolista oli niin vaikea nousta taas jotain tekemään.  Muistan tämän aina, kun mietin, että pitäisikö nyt "pikku" tauon... ja päätän jatkaa loppuun saakka, jotta voin sitten hyvillä mielin levätä.

Tartunko päivittäin työhöni samalla tarmolla? Huolehdinko siitä, että minulla on vastuuseni tarvittava voima?  Jatkanko reippaasti lopppun saakka, vai jumitunko kesken kaiken sohvalle?

Mitä sinä tarvitset voidaksesi tehdä päivittäiset työsi tarmolla ja väsymättä? Oletko hyvä huolehtimaan myös itsestäsi?