 |
| Odota vaan! |
Neljän lapsen
äitinä elän luutu kädessä.
Pyyhin aina jotain. Jos aamupalalle on selvitty ilman vessan pesua, pyyhin sitten kaatuneita maitolaseja ja pöytään
takertuvia puuronrippeitä. Välipalalla joku ehtii puristella mandariinit
mehuiksi ja sitten lattialle sattuu taas kuivaksi opettelevan vahingot. Talviaikaan
on nuhanenät ja kesäaikaan jäätelönaamat.
Pyyhin ikkunoista piirrosjälkiä, kirjahyllyistä pölyjä ja eteisen
lattialta kurakelien jäänteitä. Joku kaatuu ja pyyhin housuista hiekat tai naarmuuntuneesta polvesta
veret. Pyyhin pikku kasvoilta kyyneleet, kuolat ja maitopuklut.
Eräällä matkalla
pyyhin taksin lattialta oksennuksia ja nyrkkipyykkäsin pikkuhousuista ripulia
lentokentän lähtöaulan vessassa ennen kuin ensimmäinen lento oli edes lähtenyt. Ja kyllä, se oli juuri se matka, jolloin olin
ajatellut, että eihän niitä ylimääräisiä alushousuja enää tarvita lasten käsimatkatavaroihin.
Kerran jotain pyyhkiessäni nimesin itseni
mestaripyyhkijäksi – ja sitten aloin muistella Raamatusta kohtia, joissa Jumalakin
pyyhkii. Kirjoitin aiheesta kolumnin Ruut-lehteen.
Myöhästyneet äitienpäiväonnittelut muillekin mestaripyyhkijöille!
kuva: FreeDigitalPhotos.net/imagerymajestic
kuva: FreeDigitalPhotos.net/imagerymajestic
Tänään juuri kun olin aikonut jotain omaa vähän aikaa puuhastella, niin eikös vain kohta yksi tullut pihalta kädet ja polvet laastaroinnin tarpeessa. Sitä tehdessä soi puhelin, johon en ruvennut vastailemaan. Kun pääsin taas omien juttujen pariin, eräs toinen tuli kyselemään kumisaappaita. Kun ne olivat löytyneet ja hommani taas alkanut, soi taas se puhelin... ja sitä rataa. Enkä saanut mitään siinä omassa projektissani aikaan, tai no, ehkä sittenkin; keksin ratkaisun kuinka seuraavaksi jatkan sitä mihin olin jäänyt. Hyvää helluntaipäivän iltaa:)
VastaaPoistaKiitos Metsäntyttö, sitähän se usein on, että keskeytysten kautta voittoon - tai ainakin nukkumaanmenoon saakka.
PoistaJa muuten, hyvä oli se sinun juttusi Ruut-lehdessä. Juuri luin.
VastaaPoistaKiitoksia palautteesta!
Poista