Kotihoidon tuki

Muistatteko viime vuonna suuren hälinän, jonka aiheutti ehdotus lapsen kotihoidon tuen pakkojakamisesta?   Kun ennen perheet saisivat valita kumpi jää kotiin hoitamaan lasta hoitovapaan ajan, uuden ehdotuksen mukaan sekä äidin että isän täytyy vuorollaan jäädä kotiin hoitamaan lasta äitiysvapaan jälkeen.  Jos äiti tai isä päättää, että vapaita ei jaeta ja toinen vanhempi jää kotiin koko ajaksi, perhe menettää puolet kotihoidon tuesta.

Ehdotus herätti vahvoja mielipiteitä puolesta toiseen.  Opposition mielestä perheet osaavat kyllä itse päättää, miten jakavat hoitovapaansa, ovathan ne niitä jakaneet ennenkin.  Hallituksen tai yhteiskunnan ei pitäisi uskotella, että se tietää perheitä paremmin miten sovitella työtä ja perhe-elämää.   Monissa perheissä toinen vanhemmista ei voi jäädä pois töistä perheen taloudellisen tilanteen vuoksi.  Tai entä jos toinen vanhemmista on yrittäjä?  Sulkeeko yritys ovensa sen aikaa, kun vanhempi viettää pakkovapaatansa?  Entä jos toinen vanhemmista on työtön?  Mihin työhön sitä palata ja työssäkäyvä puolisoko joutuu jäämään kotiin?  Uudistusta moitittiin myös budjettileikkaukseksi, silkaksi säästötoimeksi.  Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Väestöliitto kehoittivat luopumaan kotihoidon tuen ja lapsilisän leikkauksista.  Heidän pitkät ja hyvät perustelunsa voit lukea täältä ja täältä, joissa tulee esiin myös lasten etu, joka näytti tässä keskustelussa täysin unohtuvan.

Uudistusta perusteltiin tasa-arvolla: on tasa-arvoista, että nainen menee töihin ja saa tasa-arvoiset mahdollisuudet selvitä työmarkkinoilla.  On tasa-arvoista, että hoivavastuu jakautuu tasan äidin ja isän välillä.  On tasa-arvoista vanhemmuutta, että isä ja äiti tekevät samoja asioita samalla tavalla yhtä pitkän aikaa.  Sd:n kansanedustaja Jouni Backman sanoi, että perinteisiin roolimalleihin vetoaminen ja naisen kotiin jääminen lastensa kanssa on naisen alistamista ja että siihen pitää lainsäädännöllä puuttua.

Seurailin mielenkiinnolla uutisia aiheesta.  Uutisartikkeleita löytyi useita ja moni bloggari kirjoitti oman mielipiteensä kotihoidon tuesta.  Tämä hälinä kuitenkin laantui pikkuhiljaa eikä siitä äitiblogeissakaan enää kukaan kirjoittele.  Nyt täytyi oikein etsiä tietoa mitä kotihoidontuen jakamiselle kuuluu.  Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta löytyi faktat: tavoitteena on edelleen jakaa kotihoidon tuki tasan vanhempien kesken, perusteina on tasa-arvo ja naisten työllisyys.  Tavoitteena on siis saada äidit pois kotoa, pois lastensa luota, tekemään "oikeita" (verotettavia) töitä, koska isätkin saavat.  

Hallitus päätti esittää 29.11.2013, että uusi lainsäädäntö kotihoidon tuen muuttamisesta annetaan ja se tulee voimaan 1.8.2015.  Aihe on siis erityisen ajankohtainen niille, jotka juuri nyt ovat raskaana tai toivovat raskaaksi tulemista.

Mielessäni on kaksi asiaa, joista haluan kirjoittaa niille, joiden elämään tämä lakimuutos tulee vaikuttamaan.  Ei kai ole teille yllätys, että mielipiteeni ovat pitkälti opposition kanssa samoilla linjoilla.  Opposition kommenteissa ei kuitenkaan tullut esiin lapsen paras ja olen itse pitkälti perustanut oman mielipiteeni juuri lapsia ajatellen.  Oman ymmärrykseni mukaan on hyvää ja luonnollista, että äiti on kotona pienten kanssa - imetysajan jälkeenkin äidin syli on korvaamaton paikka pienelle lapselle ja vaikka isä on tärkeä lasten arkipäivässä, on äidin kiireetön läsnäolo tuikitärkeä pikkulapsen kehitykselle.  Mietin siis asiaa lähinnä pienten lasten tarpeiden kannalta - aikuinen pystyy odottamaan omien haaveidensa toteutumista, mutta pieni lapsi on pieni vain ohikiitävän hetken verran ja tarvitsee äitiä juuri silloin.  Ymmärrän myös niin, että rauhallinen kotiympäristö on pikkulapselle parempi hoitopaikka kuin suuret ryhmät vieraissa paikoissa.  Ja eikö ole koululaisenkin mukavampaa tulla kotiin, jossa odottaa äiti ja pienemmät sisarukset, kuin jäädä viettämään pitkää päivää iltapäivähoidossa tai tulla tyhjään kotiin odottelemaan muita perheenjäseniä?

Nämä kaksi asiaa siis, joista aion kirjoittaa:  ensimmäiseksi haluan miettiä sitä, mistä tulee todellinen tuki oman lapsen kotihoitoon.   Sitten tästä poiki suunnittelemattomia ajatuksia siitä, miten omien lasten kanssa vietetty aika on saanut muuttaa minua.  Toisekseen haluan kirjoittaa siitä, miten käytännössä valmistautua hoitamaan omaa lasta kotona vaikka siihen ei tukia heruisi eli miten perhe pärjää yhdellä palkalla tämän päivän maailmassa.

Todellinen kotihoidon tuki

Ymmärrän pienten lasten äitinä sen, miten sitä joskus kaipaa tukea ja rohkaisua olemaan äiti, rakastamaan lapsia ja tekemään kotitöitä.  On  luonnollista haluta rohkaisua ja arvostusta lastensa kotona hoitamiseen, koska se on kovaa työtä.  Arvostusta on ehkä saanut kokea valtion puolelta, kun tilille on kilahtanut lapsen kotona hoitamiseen tukirahaa.  Nyt kun valtio päättää leikata arvostusaikansa puoleen, paljastuu, että äidin tekemää työpanosta ei arvostetakaan ellei se ole juuri samanlaista kuin lapsen isän tekemä työpanos.  Silloin on hyvä miettiä sitä, kenen arvostus ja tuki minulle on merkittävin.

Kenen silmissä halua päteä?  Kenen sanat tekevät minuun suurimman vaikutuksen?  Ketä haluan miellyttää?  Kenen kiitos merkitsee minulle kaikkein eniten?

Todellinen tuki oman lapsen kotihoitoon tulee sinulle kahdesta suunnasta:  omalta puolisolta ja Jumalalta.  Kun olette yhdessä tehneet päätöksen siitä, että lapset hoidetaan kotona ja aiotte pärjätä yhdellä palkalla, voitte rohkaista toinen toisianne oman osuutenne tekemisessä.  Sinä voit kannustaa miestäsi, joka ehkä kokee paineita perheen toimeentulosta ja hän voi rohkaista sinua silloin kun tuntuu, että teet vain samoja kotihommia päivästä toiseen ja istut neljän seinän sisällä lapsen kanssa. Helposti voi ruoho näyttää vihreämmältä aidan toisella puolen, mutta kumpikaan työ ei ole helppoa; sekä kokopäivätyössä käyvä että kotona lapsia hoitava tarvitsee apua ja rohkaisua.  Jos ette ole puolisoina samalla sivulla tässä asiassa, tiukkojen aikojen tullessa on helppo alkaa syytellä toista.  Lasten hoitaminen kotona tulee olla molempen visio, muuten raskaiden aikojen koittaessa ei jaksa.

Minulle on todella tärkeää, että mieheni arvostaa työpanostani kotona ja lasten parissa.  Joskus murehdin sitä, että en voi tehdä enemmän kodin ulkopuolella, mutta hän muistuttaa aina minua siitä, miten tärkeitä nämä vuodet ovat lapsillemme.  Ja tiedänhän sen itsekin, mutta tarvin hänen muistutustaan ja kannustustaan.  Ja yritän antaa miehelleni kiitosta ja postiviista palautetta kaikesta siitä, mitä hän tekee perheemme eteen.  Hän tekee erilaisia asioita kuin minä, mutta ne ovat silti meidän perhe-elämän toimivuuden kannalta tärkeitä.

En halua laittaa meidän perhe-elämää mitenkään malliksi kenellekään, mutta omista kokemuksista on helppo ottaa esimerkkejä.  Me puhuimme jo ennen kihlautumista siitä, miten me näemme perhe-elämän sujuvan ja millaisia toiveita meillä oli sen suhteen.  Minä halusin olla kotona pienten lasten kanssa ja mieheni halusi käydä töissä.  Edelleenkin minä haluan olla paljon kotona pienten lasten kanssa ja mieheni haluaa käydä töissä.  Olemme ottaneet nämä toiveet huomioon kaikkia perheen päätöksiä tehtäessä.  Olemme siis molemmat tyytyväisiä tämän hetkisiin perhe-järjestelyihimme.  Jotta osaisitte tukea toinen toisianne lasten kotihoidossa, teidän tulee löytää yhteinen sävel asiassa, mitä aiemmin, sitä parempi - ja ratkaisut voivat olla hyvinkin luovia!

On myös hyvä muistaa, että yleensä perhe-elämä ei pysy samanlaisena kovinkaan kauan: lapset kasvavat, työkuviot vaihtuvat, haasteet muuttuvat, tarpeet vaihtuvat ja vanhemmilta tarvitaan tänään erilaisia panoksia kuin kaksi vuotta sitten.

Tukea kotihoitoon löytyy myös Jumalalta ja Hänen Sanastaan.  Minusta on aina ihmeellistä lukea Tiitus-kirjeen toisesta luvusta tämä paikka:

4. Heidän tulee kehottaa nuoria naisia rakastamaan miestään ja lapsiaan, 5 olemaan puhtaita ja siveitä, hoitamaan hyvin kotinsa ja mukautumaan miehensä tahtoon, jottei Jumalan sana joutuisi pilkan kohteeksi. 

Myös Ensimmäisen Timoteuskirjeen viidennessä luvussa on ohjeita naisille, jotka ovat täysin tämän päivän kulttuurin vastaisia.  Naimisiin meneminen, lasten synnyttäminen ja kodin hoitaminen ovat asioita, jotka vievät vastustajilta aiheet solvauksiin.  Nuorten naisten jumalanpalvelukseen kuuluu omien perheenjäsenten rakastaminen ja palveleminen ja kodin hyvä hoitaminen.  Se on niin kulttuurin vastaista ja erikoista, että se kiinnittää ihmisten huomion.  Olkoon tämä huomio tuomassa esille Jumalan ikuista Sanaa, joka ei muutu aikojen ja tapojen muuttuessa eikä mukaudu maailman paineisiin ja painostuksiin.  

Haluan aina korostaa sitä, että Raamatussa ei ole annettu ranskalaisin viivoin koristeltua listaa, josta viivataan yli päivittäin tehdyt työt.  Kehoituksessa hoitaa omaa kotia hyvin on tilaa monennäköisille ratkaisuille.  Älä ala vertailemaan miten muut hoitavat kotinsa ja lapsensa; vertailu johtaa vain masennukseen (jos et tee mielestäsi yhtä paljon/hyvin kuin muut)  tai ylpeyteen (jos teet mielestäsi paremmin/enemmän kuin muut).  Sen sijaan keskity tekemään asioita, joista puolisosi kanssa olette sopineet ja jotka koet Jumalan antaneen sinulle tehtäväksi.  Itselleni tärkeää motivaatiota tuo se, että Jumala antaa lasten rakastamiselle ja kodin hoitamiselle suuren arvon.  Sen sijaan että naista piiskataan saavuttamaan palkkatöissä ja tekemään uraa itselleen, saan levätä siinä tietoisuudessa, että kun laitan perheeni ja kotini ykkössijalle, se riittää.

Se riittää.

Mutta yhteiskunnan ja maailman arvojen mukaan elävien ihmisten mielestä se ei riitä.  Elämässäsi voi olla monta ääntä, jotka joko kiertoteitse "ihmettelevät" tai suorin sanoin arvostelevat päätöstänne pitää lapsi kotihoidossa.  Heillä on monenlaisia motiiveita saada molemmat vanhemmat töihin, eikä päällimmäisenä ole mielessä perheiden hyvinvointi.

Kun perhe-asiat on kunnossa puolisoiden ja Jumalan välillä, ei muiden sanomisille kannata antaa niin suurta valtaa.  Suomen valtio voi ihan rauhassa päättää kenelle maksaa tukia, tai maksaako niitä ollenkaan.  Se ei voi kuitenkaan tehdä päätöksiä perheiden puolesta.  Päätökset ovat perheiden omia, Jumalan antaman viisauden ja uskon mukaan tehtyjä.

Yllätyksiä vanhemmalle

Otan vakavasti vastuuni lapsen kasvattajana.  Minun tehtäväni on opettaa hänelle...niin, kaikki mikä elämässä on tärkeää.  Ja ei-tärkeää.  Vaikka olisi joskus helpompaa sälyttää kasvatustehtävä jonkun toisen ihmisen harteille (itkupotkuraivareita ei vaan jaksaisi selvitellä ennen aamupalaa), olen vastuussa omista lapsistani.  Haluan opettaa heitä omalla tavallani, pitäen esillä asioita, jotka ovat minulle tärkeitä.  Nämä eivät ole vain Raamatun opetuksia, vaan mm. näkökulmia, joistapäin katselen ja tarkkailen maailmaa ja tapoja, miten vietän aikaani ja asioita, joista nautin.  Loppujen lopuksi lapsuus on lyhyt aika, joten en halua tuhlata kalliita vuosia työpaikalla silloin kun lapseni tarvitsevat minua enemmän kuin työnantaja.  Tykkään siitä, että saan tuoda omaa persoonallisuuttani ja huumorintajuani esiin myös äitinä!  Nyt minulla on aikaa olla äiti ja saan olla rauhassa omanlaiseni muumimamma.  

Olen oppinut myös itsestäni todella paljon, kun olen joutunut kohtaamaan omia rajoja, pelkoja tai syntejä lasten kanssa.  En ole päässyt pakenemaan kärsimättömyyttäni (miksi se on aina niin hidas!) tai itsekkyyttäni (olkaa nyt joskus hiljaa!) tai pakkomielteitäni (taas joka huoneessa sotku!) tai ihmispelkoa (mitähän nuo muut ajattelevat minusta äitinä?) kodin ulkopuolelle.  Ne nousevat esiin tuskaisen usein ja saavat minut huomaamaan vajavaisuuteni.  Ihan tervettä.  En ole yli-ihminen.

Olen joutunut viettämään paljon aikaa kovapäisen vahvaluonteisen lapsen kanssa ja ilokseni olen löytänyt tapoja opettaa häntä käyttämään vahvoja mielipiteitään ja tunteitaan tavoilla, jotka eivät satuta muita ihmisiä.  Tähän en ehkä olisi jaksanut paneutua, jos olisin antanut kokopäivätyössä kodin ulkopuolella kaikkeni.   Ja olisiko joku muu, ammattilainenkaan, osannut sydämestään rakastaa lasta juuri niillä vaikeilla hetkillä, jolloin rakkautta ja hyväksyntää tarvittiin eniten?

Minä olen lasteni kohdalla rakkauden ammattilainen.

Ihan niinkuin muutkin ovat huomanneet: lapsi on saanut kasvattaa vanhempaa.    


Lue tästä toinen osa: Käytännön elämää yhdellä palkalla ja vinkkaa meille muillekin miten kotiäitinä pärjää. 

Kuvat:

FreeDigitalPhotos.net
David Castillo Dominici
Jomphong
Jomphong

Lainattu Helsingin Sanomien artikkeleista mielipiteitä kotihoidon tuesta.