Miten yhdistää äitiys ja hengellinen työ

Kiire-postaukseen sain tämän kommentin ja sen vastaamiseen menee yhden postauksen verran tilaa:

Ihana ja ajankohtainen aihe, jota mietin itsekin paljon. Kiitos!  Tulikin mieleeni, että kirjoittaistko siitä, kuinka naisina voisimme Raamatun mukaan yhdistää hengellisen työn ja lapsiperheen arjen. Jos ottaa pyhäkouluvastuita, niin siihen tulee lisänä pyhäkoulupalavereita, koulutuksia... Ja taas olen hyvän asian vuoksi enemmän pois lasteni luota. Toisaalta lapset käyvät mielummin pyhäkoulussa kun äiti on siellä ja voin olla myös hetken muille lapsille läsnäoleva aikuinen. Varsinaista arjen tasapainottelua!

Et varmasti ole ainoa äiti, joka miettii lapsiperheen arjen ja hengellisen työn yhdistämistä. Meillä ei yksinkertaisesti riitä aika ja voimat tekemään kaikkea sitä hyvää, mitä haluaisimme.  Jos valinta olisikin hyvän ja huonon välillä, ei tarvitsisi miettiä hetkeäkään kumman valitsee.  Mutta usein valinnat ovat hyvän ja paremman välillä...ja aina se ”parempi” ei ole selvästi nähtävillä.  Varsinkin kun kyseessä on seurakuntaperheen palveleminen.  Tässä asiassa ei ole yhtä ainoaa vastausta, koska jokainen perhe on ainutlaatuinen ja kaikkien perheenjäsenten hyvinvointi on tärkeää. Mikä toimii yhdellä perheellä ei välttämättä toimi ollenkaan toisessa perheessä.

Kun puntaroin mielessäni tätä kysymystä, kiinnitin huomiota hengellisen työn ja perhe-elämän vastakkain asetteluun.  Olen nimittäin sitä mieltä, että kotiäitinä oleminen/perheen ykkössijalle asettaminen on hengellistä työtä.  Se, että haluat hoitaa lapsiasi ja kotiasi hyvin on hengellistä työtä! Kristityn perhe-elämä on hengellistä työtä. Se tuo kunniaa Jumalalle ja sen erilaisuus on todistus maailmalle.  Uudessa Testamentissa on useita kohtia, joissa naisten kotona tekemää työtä arvostetaan ja kohtia, joissa naisia käsketään rakastamaan lapsiaan ja pitämään huolta kodistaan (Tiitus 2 esimerkiksi).  Oman miehen ja lasten palveleminen ja kodin hoitaminen voi olla varteenotettava ura kristityn naisen elämässä.  Millainen siunaus onkaan koti, jossa äidillä on aikaa miehelleen ja lapsilleen ja myös muille ihmisille!  Mieti esimerkiksi käskyjä olla vieraanvarainen ja harjoittaa vieraanvaraisuutta ja käydä vieraisilla leskien ja orpojen luona!  Sen vuoksi ei pitäisi kokea, että olet kunnon kristitty vain, jos olet virallisessa toiminnassa mukana.  Jos sydämellä on oman kaupungin lasten tavoittaminen evankeliumilla, ensimmäisenä listalla pitäisi olla omat lapset.  Voit olla hengellisen työn tekijä, vaikka palvelemistasi ei näe kuin muutama harva.

Mutta en halua väheksyä halua olla mukana seurakunnan toiminnassa.  Meillehän on annettu lahjoja ja talentteja, joita voi nimenomaan käyttää muiden uskovien palvelemiseen ja rakentamiseen.  Vaikka muita voi siunata lahjoillaan ilman, että se on virallista seurakunnan työtä, käytännössä näemme muita seurakuntalaisia vain virallisissa kokoontumisissa.  Moni kokee oman tehtävänsä seurakuntaperheen keskellä itselle voimaa antavana ja oman luovuuden esilletuomisena.  Jumalan antamien kykyjen käyttäminen on siunaus ja rikkaus muillekin.

Mutta vaatii viisautta päättää milloin on aika keskittyä enemmän omiin lapsiin ja milloin aikaa riittää myös säännölliseen osallistumiseen erilaisissa palvelutehtävissä.  Mitä siis tehdä, jos sinulla on pieniä lapsia ja sinua kysytään johonkin vastuutehtävään?  Tässä muutamia ajatuksiani.


Juttele asiasta ensin aviomiehesi kanssa.  Hän tuntee sinut paremmin kuin kukaan muu ja hän on kanssasi teidän perheen asiantuntija.  Monesti olen huomannut, että miehelläni on hyviä näkökulmia ja hän osaa esittää minulle hyviä kysymyksiä.  Hän myös tuntee ja tietää mitä meidän lapset tarvitsevat.  Arvostan hänen mielipidettään, enkä halua sitoutua vastuisiin, jotka vaativat isompia panoksia ja poissaoloa perheen luota, ilman hänen suostumustaan.  Tämä ei tarkoita sitä, että en ”saa” tehdä mitään ilman mieheni lupaa, vaan yksinkertaisesti haluan olla hänen kanssaan samaa mieltä perheen arkea koskevissa asioissa.  Samaahan toivon, kun mieheni miettii isompia, elämäämme vaikuttavia juttuja, kuten hänen työhönsä liittyviä asioita tms.  Päätösten yhdessä tekeminen on tärkeää.  

(Uskon myös, että lasten kasvaessa heidän mukaanottaminen päätöstentekoon on hirmu tärkeää.  Pienten lasten kohdalla se ei kuitenkaan ole vielä mahdollista, koska heillä ei ymmärrys riitä kokonaisuuksien arviointiin.  Teinien kanssa asia on ihan toinen, vai mitä teinien vanhemmat?)

Samoin, jos sinulla on luotettavia ja viisaita ystäviä, jotka tuntevat sinut hyvin, voit kysyä heidän  mielipidettään.  He voivat nähdä elämästäsi asioita, joille olet itse sokea.  Varsinkin jos he ovat itse mukana tai ovat olleet mukana vastuunkantamisessa, heillä on viisautta ja tietoa, josta sinäkin hyödyt.  On vaikea päättää mukanaolosta tehtävään, jossa et ole vielä ollut.  Nöyrä ihminen pystyy ottamaan vastaan palautetta ja ohjeita oman elämänsä suhteen.


Käytännön vinkkejä

Miten sitten toimia käytännössä vastuualueeseen liittyvien palaverien ja koulutusten suhteen?  Jos palavereja on todellakin joka viikko, kysyisin työn vetäjältä onko tämä varmasti tarpeen.  Riittäisikö harvemmin?  Varsinkin jos vetäjällä ei ole itsellään pieniä lapsia, hän voi olla tietämätön perhe-elämän haasteista ja lasten tarpeesta viettää kiireetöntä aikaa äidin kanssa.  Muistan itse kun olin nuorena seurakuntaharjoittelussa ja pyytelimme ihmisiä mukaan viikottaiseen kuoroiltaan.  Eräs äiti kertoi, että ei voi jättää lapsia yksin kotiin iltaisin.  En ollut hetkeksikään ajatellut tämän naisen lapsia, vaan olin olettanut, että hän voi tehdä vapaa-ajallaan ihan mitä haluaa, koska minäkin pystyin.  Voi olla ihan tarpeellista muidenkin kuulla, että tuot esille omien lasten tarpeet kun mietitään syksyn ja kevään palavereja.  Voit ehkä ehdottaa, että tavataan harvemmin, mutta käydään kerralla läpi useampi asia.  Usein infoa voi jakaa myös sähköpostin kautta; kaikkeen ei tarvita kohtaamisia.  


Palaverien järjestäminen

Palavereja voi myös järjestää kotona, jolloin on helpompi ottaa lapsia mukaan vieraisille tai kutsua muut teille. Tottakai lapsista syntyy taustamelua ja hälyääniä, mutta uskon, että pyhäkoulunvetäjille tämä on tuttua ja normaalia!  Jos kokoonnutte teillä kotona, olet kiinni palaverissa vain sen kokoontumisajan ja säästät matkoihin kuluvan, kalliin ajan.  Lapsille voi selittää, että äiti haluaa jutella muiden aikuisten kanssa nyt, jos haluat olla meidän kanssa, pitää ollaa hiljaa tai voit leikkiä omassa huoneessa.  Monesti joku meidän lapsista hiippailee palaverin aikana vähän syliin, mutta liukenee sitten taas omiin leikkeihin aika pian.  Jos muut tuovat omia lapsia mukanaan, lapsista voi olla kivaa leikkiä uusien ystävien kanssa silläaikaa kun pidätte palaveria.

Entä jos tarvitsette rauhallista palaveriaikaa eikä lapsien läsnäolo ole mahdollista?  Jos palaverit järjestetään aikana, jolloin miehesi on kotona, voisiko hän sitoutua viettämään laatuaikaa lasten kanssa tuona aikana?  Miehet monesti pitävät erilaisesta tekemisestä ja puuhaamisesta lasten kanssa.  Uimahalliretket, pyöräily, hiihto, luistelu, puutyöt, legorakennelmat tai muu reipas touhuaminen voi olla lapsista huippumukavaa kun isä on matkassa.  Siinä menossa ei huomaakaan, että äiti on käynyt palaveeraamassa.  Isäkin saa olla ihan rauhassa isä ilman, että äiti on varoittelemassa ja neuvomassa siinä vieressä miten lasten kanssa pitäisi olla. :)


Apulaisena oleminen

Joskus on myös mahdollista sopia, että et käy palavereissa perheen tarpeiden takia, mutta tulet mukaan pyhäkouluun ja autat kaikessa missä voit.  Usein pyhäkouluissa on tarvetta ylimääräisille käsipareille, jotka pystyvät auttamaan eikä siihen tarvita etukäteisvalmisteluja. Silloin lapset saavat äidin mukaan pyhäkouluun ja voit antaa huomiota muillekin lapsille. Opetusvastuussa oleva saa keskittyä opettamiseen, jos sinä autat lapsia keskittymään tai käymään vessassa ja ohjaat heitä askartelussa ja laululeikeissä tms. Pyhäkoulunvetäjillä voi olla pätevyysvaatimukset ja seurakunnista riippuen koulutusvaatimukset, mutta pääasiahan on, että lapsia rakastetaan ja he oppivat tuntemaan Jumalan ja saavat mahdollisuuden rakastua Jeesukseen.  Jos olet mukana näin vapaaehtoisena apulaisena, aikaa ei kulu valmistautumiseen etkä joudu käyttämänä aivokapasiteettiasi vastuutyön miettimiseen.  Oletko koskaan kuunnellut lapsesi kertovan jotain asiaa ja huomaat, että mietit koko ajan vain projektiasti tai muita asioita, joita sinun pitäisi tehdä?   Kun sinulla on liian monta mietittävää asiaa, puheluita tai vastausta vaativia sähköposteja, et pysty olemaan todella läsnä perheellesi.  Mutta jos olet mukana työssä auttavana käsiparina, et joudu käyttämään siihen muuta aikaa.


Lasten kanssa Jumalanpalveluksessa

Jos päätät sanoa ei pyhäkouluvastuulle, ja lapset eivät mene mielellään pyhäkouluun ilman sinua, voit istua Jumalanpalveluksessa lastesi kanssa.  Minusta ei Jumalanpalveluksissa pitäisi olla mitään lapsikieltoa.  Toisaalta lapsille pitää opettaa, että kunnioituksesta toisia kohtaan salissa istutaan metelöimättä ja huutelematta.  Tämä vaatii paljon kärsivällisyyttä ja opettamista vanhemmilta, mutta on ihan hyvä tapa oppia istumaan tietyissä tilanteissa rauhassa.  Lapsille voi ottaa mukaan piirrustusvihkon ja kyniä tai muuta hiljaista puuhaa.  Ajan kanssa he ehkä haluavatkin mennä pyhäkouluun ilman äitiäkin.  Lasten mukana oleminen Jumalanpalveluksissa on siunattua myös muille seurakunnan jäsenille!

Me olemme yhteiskuntana menneet ehkä ihan liikaakiin lasten eristämiseen joka tilanteessa omiin tiloihinsa, jossa he eivät ”häiritse”.  Pienellä vaivannäöllä voi kuitenkin opettaa lapsille, että kirkkosali on paikka, jossa jaksamme istua hiljaa ja kuunnella.  Seurakunta on perhe ja perheessä on kaikenikäisiä jäseniä, jotka kaikki opettelevat kunnioittamaan muiden perheenjäsenten tarpeita. On olemassa myös kirkkokuntia, jotka eivät edes järjestä lapsille mitään erillistä pyhäkoulua. Vanhemmat pitävät heidät mukana Jumalanpalveluksissa ja opettavat heitä istumaan paikoillaan ja kuuntelemaan.  Joskus pieniä lapsia pitää viedä ulos kirkkosalista, mutta periaate on, että perheet voivat osallistua yhdessä kokouksiin.   Tällaista voi olla käytäntö myös pienissä seurakunnissa, jossa ei ole pyhäkoulujen vetäjiä tai vain vähän lapsiperheitä.

  
Pyhäkoulutyön tukeminen

Vaikka et olisi mukana pyhäkoulussa, voit silti olla palvelemassa pyhäkoulutyötä monin tavoin.  Esimerkiksi voit ottaa muiden työntekijöiden lapsia hoitoon palavereiden ajaksi.  Me olemme perheenä olleet monta kertaa lastenhoitajana, kun ystävillä on ollut menoja tai koulutuksia tai tehtäviä.  Joskus meillä on ollut lapset yötäkin, jos vanhemmilla on ollut koulutusta kauempana.  Monen lapsen ensimmäinen yökyläily on ollut meidän kotona.  Minusta ei ole ollut ylimääräistä vaivaa pitää muiden lapsia omassa kodissa kylässä.  Samalla tavalla hoituu lapsiperheen arki, oli siinä vain omat tai muutama vieraskin lapsi mukana temmeltämässä.  Ja omat lapset nauttivat vieraiden kanssa leikkimisestä niin, että on jopa helpompaa kun heillä on mukavaa touhuseuraa pari päivää.  Yhdessä vaiheessa seurakuntamme lauluryhmän vetäjät toivat lapsensa meille hoitoon musiikkiharjoitusten ajaksi.  Tämä musiikkiryhmä on taitava ja heillä on usein esiintymisiä.  Olimme mukana työssä taustahenkilöinä, vaikkemme olleetkaan parrasvaloissa.  Olimme ”vain” lastenhoitoapuna.

Jo sekin, että rukoilee pyhäkoulutyön puolesta, kyselee vastuunkantajien kuulumisia ja jaksamisia, voi olla todella rohkaisevaa.  Jos muistat heitä rukouksin ja kysyt erityisiä rukousaiheita pyhäkoulun puolesta, voit olla tekemässä tätä työtä ilman että olet fyysisesti läsnä.  Unohdamme joskus, että tärkein osa mitään hengellistä työtä on rukous ja siinä voi olla mukana kuka vain.  Myös muunlainen muistaminen on ihanaa; lapsille voi leipoa välipalaa tai syntymäpäiväyllätyksiä, ohjaajia voi kutsua vierailuille kotiin jne.


Perheessä aika, jolloin lapset ovat pieniä, on ohikiitävää.  Joskus lasten kanssa vietety hetket ja päivät tuntuvat ikuisuudelta, mutta jälkeenpäin katsottuna lapset kasvavat hyvin nopeasti.  En usko, että kukaan katuu lastensa kanssa vietettyä aikaa...vaan pikemminkin liiallista puuhaamista muissa töissä.  

Tuliko teille lukijoille mieleen mitään muuta käytännön vinkkiä?  Miten olette yhdistäneet perhe-elämää ja muita vastuutehtäviä?

kuva: Free Digital Photos