Suurin osa meistä
on kokenut kipua, traumaa tai synnin vaikutuksia, jotka ovat haavoittaneet
sydäntämme. Kun kuljemme Jumalan kanssa
ja Hänen läsnäolossaan, ajallaan monet sydämen haavat ovat saaneet parantua.
”Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.” Psalmi 147:3
Mutta on alueita,
jotka vieläkin aiheuttavat kipua, on haavoja, jotka eivät ole päässeet
parantumaan. Osa kokemuksista on niin
kipeitä, että ne on piilotettu ja unohdettu, koska niiden kanssa olisi liian
tuskallista elää. Tämä voi tapahtua
tietoisesti tai tiedostamatta. Me
tarvitsemme Jeesuksen kosketusta päästäksemme vapaaksi demonisista
vaikutuksista, hylkäämisestä, häpeästä, ahdistuksesta ja tuomion tunteista.
”Lähellä on Herra niitä, joilla on särjetty sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.” Psalmi 34:19.
Se miten
suhtaudut itseesi, toisiin ja Jumalaan, paljastaa pinnan alla olevia asenteita,
jotka eivät aina ole terveitä ja kypsiä.
Sisältäsi voi löytyä anteeksiantamattomuutta, katkeruutta, vihaa,
pelkoa, kriittisyyttä, itsesi hylkäämistä, huolehtimista, ahdistusta,
kapinallisuutta, syyllisyyttä, häpeää ja muita negatiivisia tunteita.
Jumalan tahto on,
että me saamme elää eheinä, kokonaisina ja terveinä sydämen, mielen, ajatusten
ja tunteiden tasolla. Muuten meille voi
olla vaikeaa vastaanottaa Hänen rakkauttaan ja anteeksiantoaan. Muuten voi olla vaikeaa hyväksyä itseämme tai
toisia, ihan kokonaisesti ja täydellisesti.
Jotta suhteemme Jumalaan, itsemme kanssa ja toisiin voi olla terve,
tarvitsemme parantajan kosketusta.
”Mutta totisesti, meidän sairautemme hän kantoi, meidän kipumme hän sälytti päällensä. Me pidimme häntä rangaistuna, Jumalan lyömänä ja vaivaamana, mutta hän on haavoitettu meidän rikkomustemme tähden, runneltu meidän pahain tekojemme tähden. Rangaistus oli hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut.” Jesaja 53:4-5.
Parantavassa rukouksessa on
mahdollista käydä läpi kipeitä kokemuksia ja pyytää Jeesusta ilmestymään
muistojen keskelle. Hän haluaa sitoa
haavat ja päästää meidät vapaaksi, todella vapaaksi synnin vallasta. Vaikka et olisikaan uskoontulon jälkeen enää
tehnyt asioita, jotka ovat syntiä ja jotka sitovat sinut, jos et riko menneisyyden
synnin tuomia kahleita ja siteitä, niillä voi olla vielä vaikutuksia
sinuun.
Tällaiseen
vapautumiseen voi joskus olla hyvä saada apua kokeneilta ja asiasta tietäviltä
uskovilta. He voivat olla seurakunnan ja
kirkon työntekijöitä, sielunhoitajia, rukouspalvelijoita, diakoneja tai muuten
kokeneita hengellisen työn tekijöitä.
Mutta on myös mahdollista pyytää Jumalan Henkeä nostamaan esille haavoja ja
pyytää Jeesusta ilmestymään tällaisen muiston keskelle ja rukoilla oman itsensä
puolesta.
Sisäisen maailman
haavat voivat kuulostaa oudoilta sinun korvissasi. Nämä ovat minullekin vasta vanhempana tutuksi tulleita ajatuksia. En itse nuorena osannut ajatella, että
minulla olisi tarvetta sisäiseen parantumiseen.
Eräät ystävämme johtivat sisäisen parantumisen työtä ja ajattelin
silloin, että minua ei saa kyllä tuollaiseen ryhmään itkemään ja säälimään
itseäni. Olin pragmaattinen ja
ajattelin, että asioista selvitään kunhan tarpeeksi yrittää, ja tottakai Jumala
auttaa kaikenlaisten kokemusten läpi.
Tämä toimi ensimmäiset 30 vuotta.
Tänä päivänä
tiedän, että tarvitsen Jeesuksen yliluonnollista kosketusta kipeissä asioissa. Sisäisen parantumisen ryhmät eivät enää
aiheuta allergista reaktiota, vaan olen saanut armollisesti hyväksyä
rikkinäisyyden omassa ja muiden elämässä.
Ja tiedän, että ajallaan, kun olemme valmiita parantumisen prosessiin,
Jumala on 100% mukana tukemassa ja auttamassa.
”Heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen.” 2 Pietari 5:7.
Miksi kirjoitan tästä aiheesta, joka on ehkä hieman kontroversaalinen kristittyjen kesken? Jeesuksesta sanottiin, että hän on täynnä armoa ja totuutta. Me tarvitsemme armoa ja me tarvitsemme totuutta. Olen nähnyt armon ja rakkauden kohdalleni hetkillä, jolloin tunnen itseni vialliseksi, häpeälliseksi tai koen, että minun ei olisi pitänyt koskaan syntyä. Olen kuullut totuuden siitä, miten Jumala iloitsee minusta ja siitä, että olen olemassa. Hän loi minut. Loi, tarkoituksella ja suunnitelmallisesti. En ole virhe. Olen rakastettu.
Ja niin olet sinäkin.
Uskalla päästää nuo kipeät, satuttavat ja pelokkaat tunteet Jeesuksen käsiin. Hän rakastaa sinua. Hän todella, todella rakastaa sinua, ja haluaa päästää sinut vapaaksi. Jeesus tuli maailmaan parantamaan särjetyt sydämet ja vapauttamaan ne, jotka ovat vankina. Kun tulen kirjoittamaan sisäisestä parantumisesta ja Jeesuksen mahdollisuuksista puhua meille totuutta, rukoilen, että Jumala saa ilmestyä sinulle rakastavan, huolehtivana Isänä, joka ei halua sinun kärsivän synnin vuoksi. Ei omien syntiesi vuoksi eikä toisten sinua vastaan tekemien syntien vuoksi.
Ja niin olet sinäkin.
Uskalla päästää nuo kipeät, satuttavat ja pelokkaat tunteet Jeesuksen käsiin. Hän rakastaa sinua. Hän todella, todella rakastaa sinua, ja haluaa päästää sinut vapaaksi. Jeesus tuli maailmaan parantamaan särjetyt sydämet ja vapauttamaan ne, jotka ovat vankina. Kun tulen kirjoittamaan sisäisestä parantumisesta ja Jeesuksen mahdollisuuksista puhua meille totuutta, rukoilen, että Jumala saa ilmestyä sinulle rakastavan, huolehtivana Isänä, joka ei halua sinun kärsivän synnin vuoksi. Ei omien syntiesi vuoksi eikä toisten sinua vastaan tekemien syntien vuoksi.
”Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?” Roomalaiskirje 8:32.
Haluan jättää pohdittavaksesi tilanteen, jossa Jeesus herätti Lasaruksen kuolleista. Kun Jeesus kutsui Lasarusta ulos haudasta - "Lasarus, tule ulos!", mies heräsi henkiin. Lasarus käveli ulos haudasta, mutta hänen jalkansa, kätensä ja kasvonsa olivat vielä käärittyinä kuolinvaatteisiin. Jeesus sanoi Lasaruksen ystäville: -"Päästäkää hänet ja antakaa hänen mennä." (Johannes 11:43-44).
Mekin olemme saaneet uuden elämän Jeesukselta, joka on voittanut kuoleman! Silti tarvitsemme ystävien apua kääriytyäksemme pois kuolinliinoista ja ollaksemme todella vapaita kuoleman ja synnin vallasta. Etsi avuksesi ihmisiä, joiden elämä on tervettä ja raikasta ja joista muut todistavat hyvää. Prosessi voi tehdä kipeää, mutta se on sen arvoista.
Rakkautta elämääsi hiljaisella viikolla toivottaen,
Henna Maria
Jälkisana:
Sisäisen parantumisen prosessi on aihe, johon kannattaa suhtautua terveellä järjellä. Et voi syyttää kaikesta pahasta menneisyyttä, vanhempiasi tai muita tahoja. Sinulla on vapaus valita ja kannat valinnoistasi vastuun .
Älä anna kenenkään syöttää sinulle "tiedon sanoja" tai "haudattuja muistoja" elämästäsi, jos ne eivät ole totta. Ihmiset voivat kehittää "tiedon sanoja" omista motiiveistaan ja halustaan manipuloida ja sinun ei tarvitse vastaanottaa niitä.
Jos koet vastaanottavasi viestejä tai sanoja, jotka ovat selkeästi ristiriidassa Raamatun sanojen kanssa, älä ota niitä vastaan. Jumala ei muuta sanomaansa eikä vapauta nykyaikana parempaa ja uudempaa tietoa. Kaikki mitä meidän tarvitsee tietää, on jo Raamatussa sanottu.
Lisään tähän kommentin erään lukijan puolesta, joka lähetti sen minulle:
VastaaPoistaHei Henna-Maria,
kiitos postauksestasi tärkeästä aiheesta. Tykkäsin erityisesti tuosta Lasaruksen käärinliina -kohdasta. Tarvitaan SEKÄ Kristuksen ylösnousemusvoima ETTÄ ystävien apu, jotta Lasarus ja me päästään vapaaksi! Jumala on nöyrä: ei tee kaikkea itse, vaan antaa meillekin, Kristuksen ruumiin jäsenille, oman osamme työssä.
Minulle kuulluksi tuleminen sielunhoidollisissa pienryhmissä on ollut erittäin tärkeää. Kukaan ei neuvo, ei keskeytä, ei sano: Joo, mullekin kävi noin.... Vain kuuntelee myötätuntoisen hiljaisuuden vallitessa. Ja sitten kun olen puhunut asiani loppuun sillä kertaa, rukoilee niiden asioiden puolesta, mitkä juuri olin maininnut.
Ja jos sallit, Henna-Maria, haluaisin mainostaa minulle parasta sielunhoitokokemusta: Elävien Vesien kesäkurssia Kiponniemessä (seuraava 29.6-4.7.2015) tai koko talven kestävää Elävät Vedet -kurssia. Jyväskylässä sellaisen kävin aikoinaan, ja minulle oli ihmeellinen tunne, kun ryhmänvetäjä jaksoi vain kuunnella ja kuunnella ja kuunnella kärsivällisesti. Missä muualla sellaista nykyaikana tapahtuu - kaikilla kun on niin kova tarve puhua itse!!!!???
Kun käyn kirkoissa, näen, että siellä istuu paljon naisia uskollisesti viikosta toiseen, vuodesta toiseen, mutta he eivät silti voi hyvin. Heitä ei ole kuunneltu, ja siksi he voivat niin huonosti. Heillä on sisällään taakkoja, joita kukaan ei ole ollut halukas heidän kanssaan kantamaan. Pahoinvoinnin näkee päälle päin. HE kyllä kuuntelevat pastoria - mutta kuka kuuntelisi heitä???????????????????
Sielunhoitoryhmissä kuunnellaan!
Mutta on totta mitä sanot jälkisanoissasi, että kaikkialla ei ole vielä tarpeeksi viisautta kohdata ihmisiä sielunhoidollisella tavalla. Siinä mielessä on hyvä olla varuillaan. Mutta ei niin varuillaan, että ei uskalla lähteä liikkeelle.
Nöyryys on kallisarvoinen kristilllinen hyve. Mutta se ei tipahda taivaasta, kun sitä rukoilemme. Nöyryyttä kasvaa meissä silloin, kun tulemme pienryhmissä tunnetuksi kaikkein vaikeimmista elämänasioistamme ja tulemme kohdatuksi myötätunnolla, armolla ja rakkaudella.
Ja nyt heitän haasteen:
Kuka uskaltaa aloittaa?
Terveisin Vantaalta
Sirkku Chambers
sirkkuchambers@hotmail.com
Kiitos Sirkku kokemusten jakamisesta ja rohkaisusta! Kuuntelijoita varmasti tarvii jokainen meistä. Ihanaa, että olet mukana tässä työssä!
Poista