Lapset tarvitsevat paljon vapaata leikkiaikaa

Lupaamani tutkimusartikkeli tammikuun viimeiselle päivälle.  Aiempien vuosien aiheet ovat lapselle lukeminen ja lapsen kanssa laulaminen ja musisointi. 

”Vuosia sitten lapsilla oli aikaa kouluajan ulkopuolella tavoitella kiinnostuksen kohteitaan, mutta tänään he ovat niin kiireisiä läksyjen ja muiden aikuisten ohjaamien toimintojen parissa, että heillä on harvoin aikaa ja mahdollisuutta löytää ja uppoutua syvästi toimintaan, josta he todella nauttivat.”

The Kids Of My Dream by YokeYao

Leikki on lasten työtä ja on olemassa ihmisiä, jotka työkseen tutkivat leikkiä.  Eräs heistä, Peter Grey, evoluutio-psykologi,  kirjoitti kiehtovan artikkelin, jossa hän väitti että vapaan leikkiajan vähentyminen on aiheuttanut lapsille monimuotoisia ongelmia.  Artikkeli  ”The play deficit”, yli 5000 sanaa pitkä ja englanninkielinen, löytyy täältä.  Suosittelen sen lukemista.  Siitä sain paljon hienoja ajatuksia ja oivalluksia lastenkasvatukseen.  

Lapset ja leikki kuuluvat yhteen.  Ostelemme lapsille leluja, että he saavat leikkiä.  Viemme heitä leikkikentälle leikkimään.  Kutsumme kotiin kavereita leikkimään.  Millainen leikki on kaikista paras?  Kuinka paljon aikaa lapsi tarvitsee leikkiä varten?  Erityisesti nyt, kun minulla on omia lapsia, olen joutunut miettimään meidän perheen leikki-filosofiaa.  Niinpä tämä artikkeli toi tervetullutta näkökulmaa leikin ymmärtämiseen.  Tähän poimin muutamia ajatuksia teillekin. 

Vähemmän leikkiaikaa ja mitä siitä seuraa

Artikkelissa oli huoli siitä, että leikkiaika vähenee koko ajan ja sen sijaan lapset viettävät aikaansa koulussa tai vanhempien ohjaamissa aktiviteeteissa.  Aikaa vapaaseen, sosiaaliseen leikkiin ei enää ole.  Sillä on kuitenkin seurauksensa.   Leikin väheneminen vaikuttaa lasten mielenterveyteen.  Alkaen narsismin kasvusta ja empatiakyvyn puutteesta, leikin loppuminen aiheuttaa luovuuden vähentymistä ja ahdistusta, masennusta ja itsetuhoisuuden kasvamista.  Ei siis mitään pieniä väitteitä.  Tämä oli yksi syy, miksi kiinnostuin kovasti artikkelista. 

Grey vertaa neljän vuosikymmenen ajalta tutkimustuloksia, joissa huomattiin edellämainittuja tuloksia.  Empatia vähenee.  Empatia viittaa kykyyn ja taipumukseen nähdä asia toisen ihmisen näkökulmasta sekä kykyyn kokea se, mitä toinen ihminen kokee.  Narsismi kasvaa.  Narsismi viittaa suurentuneeseen  itse-arvoon, johon liittyy toisten huomioonottamisen puute ja kyvyttömyys luoda tunneyhteyksiä toisiin.  Tulokset liittyvät tutkijoiden mukaan lasten sosiaalisen leikin vähentymiseen, koska juuri tällaisessa sosiaalisessa, vapaassa leikissä lapset oppivat ottamaan toiset lapset ja heidän näkökulmansa huomioon.    

Grey väittää, että koulumaailmassa ei voida oppia sosiaalisia taitoja ja arvoja, koska koulu on autoritaarinen, ei-demokraattinen, ympäristö.  Koulu vaalii kilpailuhenkeä, ei yhteistyötä ja lapsi ei pysty lopettamaan silloin kuin toiset eivät kunnioita hänen tarpeitaan ja toiveitaan.  Koulussa myös noudatetaan minuuttiaikataulua ja harva opettaja pystyy antamaan lasten jatkaa luovuuttaan kellon soitua, oli se sitten välitunti tai oppitunti.  Grey on tutkimustensa pohjalta vahvasti sitä mieltä, että jos me vanhemmat todella rakastamme lapsiamme, meidän tulee antaa heille enemmän aikaa ja mahdollisuuksia vapaaseen leikkiin.   Lapset eivät tarvitse lisää koulua, lisää testejä, lisää ohjausta.  He tarvitsevat lisää leikkiaikaa.

Tähän kohtaan oma huomio: kun poikamme aloitti koulunkäynnin, yksi hänen valituksensa oli se, että nyt ei ole aikaa leikkiä niin paljon kuin ennen!   

Miksi leikki on tärkeää?

Leikkiminen laitetaan usein vastakkain oppimisen kanssa:  ”Pitäisiko lasten opiskella vai leikkiä?”. Grey vastaa tähän, että leikkiminen on oppimista.  Oppimista ei ole vain se, mikä tapahtuu koulupöydän äärellä, aikuisen silmän alla.  Ihmiset, jotka viettävät aikaa tarkkailen alkuperäiskansoja tai eläinperheitä, kertovat, että viidakkolapset ja eläinten pennut oppivat kaikki elämässään tarvittavat taidot leikin kautta.  No, en yritä kasvattaa viidakkolapsia enkä leijonanpentuja, vaan länsimaisia lapsia, joiden tulee pärjätä modernissa yhteiskunnassa.  Onko siis leikki vielä heillekin tärkeää?

Greyn mielestä on.  Kun lasten annetaan leikkiä vapaasti useiden muiden, eri-ikäisten lasten kanssa, he käyvät leikkissä läpi vanhemmiltaan ja yhteisöltään tarkkaamia tapoja, arvoja ja käytäntöjä.  He voivat leikin kautta kokeilla erilaisia rooleja, käydä läpi voimakkaitakin tunteita ja sisäistää leikin kautta yhteisönsä kulttuurin.  Lapset tarkkailevat ympäristöään ja opettelevat siinä tarvittavia taitoja leikin lomassa.  Lapsia useissa erilaisissa kulttuureissa tarkkailleet totesivat, että lapset kaikkialla opettelevat universaalisia ihmistaitoja kuten käveleminen kahdella jalalla ja juokseminen, mutta myös taitoja, joita heidän kulttuurissaan erityisesti tarvitaan (jousipyssyllä ampuminen, karjan paimentaminen jne.). 

Leikkivät lapset oppivat vuorovaikutustaitoja eli miten tullaan ihmisten kanssa toimeen.  Määräilevä lapsi huomaa, että jos hän jatkaa käytöstään, hän jää pian yksin.  Jos et ota huomioon muiden tarpeita ja tunteita, leikki loppuu.  Saadaksesi onnellisen avioliiton,  hyviä ystäviä tai auttavaisia työtovereita sinun tulee osata tulla toimeen ihmisten kanssa.  Ihmissuhdetaidot ovat ehkä meidän koko elämämme tärkein oppiaihe.  Kaveriporukassa leikkiminen on mainio tapa opetella näitä taitoja; sosiaalinen leikki on sosiaalisten taitojen yliopisto.  Siksi lasten tulee antaa leikkiä ilman, että aikuiset puuttuvat leikinkulkuun ja ongelmien ratkaisuun.  Lapset oppivat keskustelmaan, neuvottelemaan, kompromissien tekoon.  Ujompi oppii tuomaan asiansa määrätietoisemmin esiin.  Pomotteleva oppii ottamaan toiset paremmin huomioon.   

"Uhmakohtaukset voivat toimia vanhempien kanssa, mutta eivät koskaan ystävien kanssa"

Tämän huomaa kun seuraa yhdessä leikkivien lasten toimintaa.  Suuri osa ajasta menee leikin kulun määrittelemiseen.  Jouluna meillä oli ystäväperheitä kylässä.  Eräs äiti tuli myhäillen kertomaan, mitä oli kuullut meidän 4- ja 3-vuotiaiden lasten keskustelevan: ensin sovittiin, kumpi on isä ja kumpi äiti (poika aikoi olla isä ja tyttö aikoi olla äiti).  Sitten mietittiin kumman masusta vauva tulee (äidin).  Tällainen neuvottelu on tärkeä osa leikkiä. 

Young Children Running In Nature by chrisroll

Luovuuden nautinto

Leikki-artikkelissa käsiteltiin myös luovuutta, joka aiheena kiehtoo minua suunnattomasti.  Rakastan luomista eli luovaa toimintaa, jossa voin vain antautua tekemään jotain, josta nautin.  Tällainen antautuminen itseä kiinnostavaan toimintaan on tärkeää myös lapsille.  Lapsi tarvitsee aikaa ollakseen luova, eikä luovuus puhkea esiin vain koulun kuvaamataidon tunneilla.

Grey siteeraa kasvatuspsykologi Kyung-Hee Kimiä, joka on tutkimuksissa huomannut luovuuden kaikkien osa-alueiden vähentyneen vuoden 1984 jälkeen.  

”Lapset ilmaisevat vähemmän tunteitaan, heillä on vähemmän energiaa, he puhuvat ja ilmaisevat itseään verbaalisesti vähemmän, heillä on vähemmän huumorintajua, vähemmän mielikuvitusta, he ovat tasapäistyneet, he ovat vähemmän eloisia ja intohimoisia, heillä on vähemmän perspektiiviä, he kykenevät huonommin yhdistämään näellisesti epäoleellisia asioita,  yhdistelevät vähemmän ja he entistä huonommin kykeneviä näkemään asioita toisesta näkökulmasta.”  

Suurimman iskun luovuudessa on kuitenkin saanut luova kehittely, jossa henkilö on kykenee ottamaan tavallisen idean ja laajentamaan sitä mielenkiintoisella ja ennen näkemättömällä tavalla.  Keksijä-henkeä ei enää vaalita, kun kaikki tarjoillaan tasapäistettynä ja valmiina pakettina eikä ole aikaa kokeilla ja tutkia. 

Ihmiset ovat luovimpia kun he leikkivät tai toimivat leikkimielisessä ympäristössä, jossa tekemisessä ollaan mukana vain koska se on hauskaa.  Ja luovuuteen tulee äkkistoppi kun ihmiset laitetaan ympäristöön, jossa heidän tekemistään arvioidaan ja jossa sitä vertaillaan toisten tekemiseen.  Juuri niin kuin koulussa tehdään. 

”Luovuutta ei voi opettaa; voit vain antaa sen kukkia ja se kukoistaa leikissä.”

Sain artikkelista paljon hyvää pureskeltavaa arkipäivän vanhemmuuteen.  Aiemmin mieleeni on jäänyt lastenpsykiatri Jari Sinkkosen sanat, joilla hän sanoi jotenkin näin, että lapsen täytyy antaa juosta pitkin metsiä räkä poskella ja pitää antaa tehdä asioita, joissa ei ole mitään järkeä. Otammeko me vanhemmat huomioon tätä?  Leikki on lapselle ihmisoikeus.  

Tein kyselyn Facebook-ystävien joukossa.  Mikä oli lempileikkisi lapsena, millaisia leikkejä omat lapsesi mieluiten leikkivät?  Jokaisella vastaajalla oli sama vastaus, vähän eri sanoilla: roolileikit  (hyvänä kakkosena olivat Legot).   Me esitämme leikissä vapaasti eri rooleja ja sieltä löydämme itsemme ja meille sopivan paikan.

Tällaisia asioita jäin mietiskelemään artikkelin lukemisen jäljeen:

•          Haluan antaa lapsille paljon vapaata leikki-aikaa.  Haluan myös opettaa heidät nauttimaan työnteosta.  Miten yhdistellä nämä arjessa?
•          Haluan antaa lasteni ilmaista luovuuttaan tarjoamalla heille paljon erilaista tekemistä ja kokemista.  Mattojen kutominen, maalaaminen, nikkarointi, runojen kirjoittaminen, valokuvaus, lemmikkien hankkiminen ja hoitaminen, musiikkiharrastukset, puutarhanhoito, rakentelu, leipominen, jalkapallo, kodin koristeleminen... Miten mahdollistaa se, että jokainen saa löytää yksilölliset luovuuskanavansa?
•           Miten rohkaista ja vaalia keksijä-henkeä ja halua kehitellä ideoita eteenpäin ilman aikuisen suoraa ohjausta?
•          Haluan antaa heidän leikkiä paljon muiden lasten kanssa.  Milloin ja miten vetää rajoja leikki-aikaan tai johonkin tiettyyn ystävään, jolla on huono vaikutus lapseeni?
•          Entä lapsi, joka viettää paljon aikaa yksin leikkien?  Entä lapsi, joka ei halua ikinä leikkiä yksin?  Minulla on molempia!
•           Miten vahvistaa aidon hengellisen perinnön siirtymisen lasteni arvomaailmaan maailmassa/yhteisössä, jossa hengellisille asioille ei anneta arvoa tai ne ovat harhautuneet? Leikitäänkö vain samanlaisen arvomaailman omaavien lasten kanssa?  Vietetäänkö aikaa vain uskovien omassa alakulttuurissa?

Kuten sanonta kuuluu, kaiken elämässä tarvittavan tiedon ja taidon opimme jo hiekkalaatikolla. Yhdessä leikkimisellä on suuri merkitys koko ihmiselämään.  Me emme ole kaikki yhtä vahvoja, yhtä nopeaälyisiä, yhtä terveitä, mutta me kaikki olemme samalla lailla kunnioituksen arvoisia, me kaikki ansaitsemme sen, että meidän tarpeemme täytetään.  Sen lapsi oppii yhdessä toisten kanssa leikiessään. 

Millaisia leikkejä sinä tykkäsit leikkiä lapsena?  Kuinka paljon vapaata leikkiaikaa teidän perheessä lapsille annetaan?  Toivoisitko, että teillä olisi enemmän mahdollisuuksia luovaan toimintaan? 

Kuvat:  Free Digital Photos