Alkuperäinen blogitausta bannerikuvineen alkoi jo maistua niin 80-luvulle, että päätin raikastaa sen uuden vuoden kunniaksi. Violetti on lempivärini ja uudessa mallissa tekstien ympärillä on laatikot pyöreillä kulmilla, me like! Enkä parempaa kuvaa keksinut naiseutta kuvaamaan kuin ruusun, tuon kukkien kuningattaren.
Ensimmäiseksi silmiin sattuvaan banneriin halusin laittaa inspiroivia sanoja, inspiroivan lauseen tai Raamatunpaikan.
Olen aina tykännyt Sananlaskujen luvun 31 naiskuvauksesta. Raamattukoulussa nauroimme kämppisten kanssa jaetta "Hän puuhaa villat ja pellavat ja halullisin käsin askartelee" koska yksi kämppis tartutti sukankutomisvillityksen meihin muihinkin. Silloin taisinkin viimeisen sukkaparini kutoa... Askartelee oli myös mukavan mielleyhtymän tuova sana, vaikka se alkuperäistekstissä tarkoittaa työntekoa, tuli siitä mieleen paperin, liiman ja saksien kera vietetyt hetket. Taisin silloin tehdä käsin joulukortitkin. En ole kokenut ahdistusta tämän työteliään naisen kuvausta lukiessani, vaan ajattelen, että kyllä yhteen elämään mahtuu monenlaisia jaksoja, joissa kerkeää kaikkeen mihin Sananlaskujen nainenkin, jos Herra suo.
Lempijakeeni tuosta kelpo naisen kuvauksesta on 25: Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu ja hän nauraa tulevalle päivälle.
Millainen nainen pystyy ottaamaan tulevaisuuden vastaan nauraen?
Luvun kontekstista näemme, että hän ei kikata päiväperhosen tai nykyajan bilehileen tavoin, vaan hän on ahkerasti palvellut perhettään ja työntekijöitään. Mutta ei hän vain omiin töihinsä luottaen ota tulevaisuutta vastaan. Luvun lopussa löytyvä huudahdus: "Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää!" paljastaa huolettoman elämänasenteen perustan: Jumalanpelko, luottamus ja usko.
Koska olen naimisissa ja pohdin avioliittoa, aviomiehen ja -vaimon suhdetta, halusin siitäkin jonkin kuvaavan lauseen esille. Samaisesta Kelpo Vaimon ylistyslaulusta löytyy jae 11: Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.
Haluan edelleenkin olla luotettava vaimo mieheni silmissä. Ihan kaikilla elämänalueilla; lasten kasvatuksessa (johdonmukaisuus), rahankäytössä, siitä miten puhun miehestäni muille (kunnioitus), miten osaltani luon luottamuksen ja avoimuuden ilmapiiriä välillemme. Niin, että mieheni voi sydämensä pohjasta sanoa luottavansa minuun.
Äitiys on rooli, elämäntehtävä, joka kasvaa ja muotoutuu joka hetki. Haluan tottakai olla rakastava ja turvallinen äiti lapsilleni, mutta jotenkin Psalmin 113 jae 9 osuu maaliin: [Hän] joka antaa hedelmättömän asua kodissa, iloisena lasten äitinä! Halleluja!
En ole aina iloinen äiti. Valitan, kiukustun, väsyn. Mutta ilo, yksi Hengen hedelmistä, on se, jonka haluan kasvavan sukupuussamme aina. Haluan, että lapset muistavat minut iloisena ihmisenä. Niinpä laitoin sen tuonne otsikkoonkin, muistuttamaan itseäni.
Nämä mainitsemani asiat ovat siis asioita, joissa kasvan ja vahvistun. Ihan niinkuin uskoni kasvaa ja vahvistuu. Minä muutun, ja rukoukseni on, että muutos on enemmän ja enemmän Kristuksen kaltaisuuteen.
Et siis tässä blogissa löydä naista, jolla on kaikki vastaukset, vaan naisen, joka enemmän ja kiihkeämmin kaipaa ja etsiytyy Jeesuksen läheisyyteen ja joka rakastaa kirjoittamista. Eikun uuden vuoden kimppuun! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!