Pieni ja pippurinen

Oletko ollut tilanteessa, jossa sinun epäonnistumisestasi on iloinnut henkilö, jonka luulit olevan läheinen, jonka olit kuvitellut tulevan apuun?  Onko sinut pettänyt oman perheen jäsen?  Tällaisen petoksen tai ilkkumisen kohteena oleminen on raskas paikka.  Profeetta Obadja toi viestin tällaiselle pettäjäveljelle ja vieressä ilkkujalle.  Jumala ei ollut kääntänyt katsettaan pois.  Hän ei ollut unohtanut.  Hän oli nähnyt kaiken ja nyt oli tuomion aika.   

Obadjan kirja on pieni mutta pippurinen.  Siinä on vain 21 jaetta.  Kuten muidenkin profeettojen kirjoja, Kuosmanen valaisee Obadjan kirjan profetaalis-kirjaimellista sanomaa sekä historiallisen toteutumisen että eskatologisen toteutumisen kannalta.   Vaikka sekin on mielenkiintoista, sain kaikista eniten ajateltavaa Obadjan sanoman symbolis-hengellisestä tulkinnasta. 

Obadja

Ennen siihen siirtymistä haluan viivähtää hetken profeetaalisen sanoman kirjallisessa toteutumisessa.  Jokainen Raamatun profetia toteutuu.   Tässä vaiheessa muistutan itseäni, että profeetat antoivat tuomionsa kansalle, koska he epäonnistuivat Jumalan Mooseksen kautta selkeästi antamien käskyjen ja säädösten noudattamisessa.  Tuomio tuli siis aina väärän tekemisen seurauksena ja se oli usein ns. välitön tuomio, joka toteutui lähitulevaisuudessa.  Valitun kansan olisi pitänyt pystyä noudattamaan Jumalan heille antamia ohjeita ja olemaan esimerkkinä muille kansoille. 

Edom ja Israel.

Esau ja Jaakob.  

Nämä viholliskansat, jotka taistelivat keskenään, olivat kaksoispoikien Jaakobin ja Esaun jälkeläiset (lue kaksosten syntymästä 1 Moos 25).  Hehän riitelivät aikoinaan jo esikoisoikeudestaan, mutta erään lähteen mukaan Obadjan ajan ongelmat koskivat kauppareittejä.  Edomin virhe ja raskauttava rikos oli veljeskansan jättäminen vihollisten hyökkäyksen kohteeksi ilman avun tarjontaa, ja pariin kertaan kansa jopa liittyi vihollisten puolelle Israelia ja Jerusalemia vastaan.  Edom oli iloinnut vierestä katsoen kun Jerusalemia valloitettiin ja luovuttanut jopa pakoonpäässeitä juutalaisia vihollisen käsiin.  Jumala ilmoitti Obadjan kautta, että Hän aikoi tuomita Edomin tämän veljesvihan perusteella; kansa ei rakastanut lähimmäistään. 

Obadja aloittaa sanomansa maalaamalla Edomin kansan asuinpaikan ja mielenlaadun näkyville.  He asuvat korkealla vuorella katsellen Israelin suuntaan yli 1,5 kilometrin korkeudesta ja myös mieleltään he ovat ylpeää kansaa.  Kansan sydän oli Jumalaa kohtaan piittaamattoman uhmakas, ihmisiin nähden ylpeä, ylhäältä katseleva.  He kuvittelivat asuinpaikkansa olevan saavuttamaton. 

Profeetta Obadja ennustaa heille maahansyöksemistä; ja viidenkymmenen vuoden kuluttua Amasja valloittaa ja syöksee kallion laelta 10 000 miestä alas (2 Kun 14:7).  Myös Assur ja Uusbabylonia valloittivat Edomin vuosien aikana, joten se tuli todellakin Obadjan sanojen mukaan läpikotaisin etsityksi ja tyhjennetyksi (1:5-7). 

Edomilaiset jatkoivat Israelin vastustamista historian aikana ja valloittavat Juudan eteläosan.   Julius Caesar nosti edomilaisen Antipaterin koko Juudean maaherraksi.  Hänen poikansa, Herodes Suuri, nimitettiin vuonna 40 eKr. koko Juudan kuninkaaksi.  Muistatte varmaan, miten Herodes Suuri halusi tappaa vastasyntyneen Jeesuksen ja murhautti koko kaupungin poikalapset tässä murhanhimossaan.   Herodeksen poika  surmautti  Johannes Kastajan (Mark 6:14-16).  Herodeksen pojanpoika Herodes Agrippa mestautti Jaakobin miekalla; edomilaiset olivat juutalaisia vastaan ja vainosivat kristittyjä alusta loppuun saakka.   Vuoden 70 jälkeen idumealaiset eli edomilaiset katoavat historiasta ikään kuin heitä ei olisi koskaan ollut (vrt. Ob 16).

Herran päivänä Edomin osa on kova.  Se johtuu tästä veljesvihasta, josta he eivät luopuneet koskaan (Obadja 1:15, Matteus 25:31-46).  Ylpeä, uhmakas kansa kukistuu ja häviää. 

Sitten tähän symbolis-hengelliseen tulkintaan, joista taitavien opettajien selittämänä nautin kovasti!  

Obadja kuvailee kirjassaan kahta vuorta, joista löytyy vertauskuvallinen hengellinen sovellus. 

 Tähän pitäisi melkein vetää kaksiosainen taulukko, jossa voitaisiin verrata Eesaun vuoren ja Siionin vuoren edustamia taustavoimia, mielenlaatua ja hengellistä ilmapiiriä.  Kuosmanen perustelee symbolisen tulkinnan käyttöä Raamatulla:  mm. Hebrealaiskirje puhuu Siinain vuoresta hengellisessä mielessä.  Mooses ja Daavid molemmat puhuvat kukkuloista hengellisen siunauksen lähteinä ja vapauden paikkoina (5. Moos 33:15; 2. Sam 22:34). 

Eesaun vuori

Luonteenpiirre, josta Eedom oli tunnettu, koitui lopulta hänen kohtalokseen.  Ylpeys.  Ylpeä ei kiinnitä huomiota Kaikkivaltiaan kohtaloita ohjaavaan sormeen eikä ymmärrä ympärillä olevia vaaroja.  Eedom kysyi ylpeänä ”Kuka voi syöstä minut maahan?”.  Saman kysymyksen oli aikoinaan esittänyt Faarao ja hän sai kokea totaalisen maahansyöksymisen (2 Moos 5:2).  Kuka muka?   Israel esitti kysymyksen ja sai 40 vuotta lisäaikaa erämaassa (Ap.t. 7:35).  Kuka?   Ylpeä elää itsepetoksessa, väärän varmuuden tunnossa ja syyttää huonosta menestyksestään toisia. 

Eesaun jälkeläiset eivät olleet tyhmiä.  He olivat maallisesti viisaita ja taitavia, tunnettujakin siitä (Jer 49:7).  Jobin ystävistä Elifas oli edomilainen.  Mutta Edom käytti viisauttaan rikastumiseen toisen ihmisen kustannuksella.  Viisautta käytettiin väärin.  Ilman lähimmäisenrakkautta viisas on vain älykäs peto, jolle omat päämäärät ovat kaikkein tärkeimpiä.  Suurinkin viisaus päättyy aikanaan, taito katoaa, jos Jumala sen päättää poistaa (jae 8).

Eesaun jälkeläiset olivat rohkeita sankareita, mutta siihen liittyi väkivalta.  Urheutta käytettiin veljen sortamiseen, koska taustalla oli anteeksiantamattomuutta ja ikuinen vihanpito.  Eesaun vuorella vanhat asiat kaivettiin jatkuvasti esiin ja pyrittiin niillä sitomaan veli.  He ilkkuivat veljeään hänen hätäpäivänään.  

Tällaisessa ilmapiirissä elivät edomilaiset.  Ylpeys ja mahtailu.  Viisaus ja tieto.  Sankaruus ja väkivalta.  Pilkkaaminen ja kovasydämisyys.  

Siionin vuori

”Siionin vuorella saavat olla pelastuneet, ja se on oleva pyhä” (jae 17). 

Siionin vuorella asuvia kuvastaa sana pelastuneet.  Ylpeä ei ”tarvitse” pelastamista, koska hän ylimielisesti ajatelee olevansa minkäänlaisen avuntarpeen yläpuolella.  Mutta pelastuneet ovat myöntäneet tarvitsevansa apua, tarvitsevansa Pelastajaa.  He ovat heikkoja, Pelastaja on vahva.   He olivat avuttomia, Pelastaja antoi avun.  Ylpeyden vastakohtana on Herran edessä murtunut, särjetty ja nöyrä sydän. 

Siionin vuorella on pyhyys, taivaallisen armon suoma turva.  Pyhyys tarkoittaa ”Jumalalle erotettu”.  Pyhä ei ole itsessään pyhä, arvonimeä ei anneta maallisten suoritusten ja meriittien ansiosta, ei erinomaisen ja esimerkillisen elämän seurauksena.  Pyhä on pyhä, koska Jumala on erottanut Hänet itselleen, elämään Hänen yhteydessään, elämään erilaista elämää. 

Kuosmanen sanoo, että armo ei ole pahuuden verho, vaan voima pahuutta vastaan.  Siionin vuorella Jumalaa palvellaan pyhällä arkuudella ja pelolla (Hebr 12:28).  Pyhää kunnioitusta, ei kauhua, ei ahdistusta.  Kaikkivaltiaalle annetaan Hänelle kuuluva arvostus, ylistys ja kunnia.  Tunnustetaan, että Pelastus hädän päivään tulee yksin Herralta. 

Siionin vuorella koroitetaan Herraa.  Omasta mielestään viisaat ja taitavat eivät kunnioita ketään, koska he ajattelevat olevansa muita älykkäämpiä.  Mutta pelastuneet ymmärtävät, että kaikki kunnia kuuluu Jumalalle.  Se on edelleenkin Jumalan kansan päämäärä.  Kaikki kunnia Jumalalle.  Heille on annettu lupaus: joka kunnioittaa Herraa nyt, se koroitetaan kerran kirkkaudessa. 

Siionin vuoren pelastuneet voivat pelastaa muita.  Joka tunnustaa Herran kuninkuuden, se pystyy palvelemaan toisten pelastajana.  Se, joka tuo toisia Jumalan yhteyteen, on itse kokenut pelastuksen ja tunnustaa suullaan ja elämällään Herran kuninkuuden ja käytännön johtajuuden.   Pelastuksen itse kokenut ymmärtää toisia, kun he käyvät hädän päiviänsä läpi; sairautta, menetystä, työttömyyttä, köyhyyttä, kuolemaa.  Herran antama armo tulvii yli muidenkin elämiä koskettaen.  Ei katsota sivusta ja ajatella salaa, että saivatpahan ansionsa mukaan.  Siionin pelastuneet ovat antaneet tuomiovallan Hänelle, jolle se kuuluu, Jeesukselle Kristukselle.   Obadjan julistama kuninkuus kuuluu tälle juutalaiselle puusepälle.  Pelastus on yksin Hänessä.  

Symbolisesti mekin voimme mietiskellä millaisella vuorella asumme.  

Missä hengessä vaellamme? 

Anteeksiantamattomuus ja ylpeys ihmissuhteissa, väkivalta perheessä, alistaminen seurakunnassa, kiusaaminen työpaikalla?  

Vai nöyryys, armo, pelastuksen avun tarjoaminen lähimäisillemme,  Pelastajan tunnetuksi tekeminen elämämme kautta?  

Innostuin Vanhan Testamentin ns. pienistä profeetoista luettuani Juhani Kuosmasen kirjan “Pienten profeettojen suuri sanoma” (Aikamedia Oy).  Vaikka nämä 12 profeettaa julistivat sanomaansa yli tuhat vuotta sitten sen ajan ihmisille ja sen ajan ongelmiin, löytyy sieltä ajankohtaisuutta vielä tämänkin päivän ihmiselle.  Käytän kirjoituksissani lähteenä pikku profeettoja, Kuosmasen kirjaa, NIV Study Bible:a ja Message-Raamatunkäännöstä sekä netistä löytyviä kommentaareja, artikkeleita ja kirjoituksia, mm. Bible.org.