Haen kupin teetä ja otan hartauskassin esiin. Aamu on valkenemassa ja istun kirjoituspöydän ääreen. Pienen pöytälampun valossa kumarrun kirjojeni puoleen.
Kangaskassissa on Raamattu, päiväkirja, tulostettu Raamatunlukusuunnitelma, kaksi hartauskirjaa (Sarah Youngin Jeesus kutsuu ja Eugene H. Petersonin Praying with the Psalms), kirja Answering God - The Psalms As Tools For Prayer, sekin Petersonin kirjoittama, sekä penaali, josta löytyy erivärisiä mustekyniä ja pienet puuvärit. Kassi on kätevä säilytyspaikka ja sitä on helppo kuljettaa mukana.
Eloonjäämispakkaus, selviytymiskassi, my survival bag.
Olen valmis päivän parhaaseen hetkeen.
Kuten kerroin Päiväkirjan vuosi-postauksessa, tänä vuonna olen kirjoittanut miltei joka päivä ylös ajatuksia, tunteita, hyviä lainauksia lukemistani kirjoista, Raamatunjakeita. Joskus kirjoitan rukouksia, usein mieleen tulee joku laulu, ja sitten laulan hiljaa (koska muut vielä nukkuvat) ja kirjoitan laulun säkeitä ylös.
On uskomatonta, miten nopeasti unohdan tärkeiltäkin tuntuneet asiat. Kun selailen päiväkirjaani läpi viime kuukausilta, moni ajatus, jae tai laulu on unohtunut täysin mielestäni. Mutta ne ovat tallennettuina päiväkirjaan ja rohkaisevat tai naurattavat jälkeenpäin.
Tänään Jeesus Kutsuu-hartauskirjassa mainitaan Psalmi 27:8
"Minun sydämeni vetoaa sinun omaan sanaasi: "Etsikää minun kasvojani." Herra, minä etsin sinun kasvojasi."
Jatkan Psalmin lukemista.
"Älä kätke minulta kasvojasi, älä työnnä vihassa pois palvelijaasi. Sinä olet minun apuni, älä minua jätä, älä minua hylkää, pelastukseni Jumala. Vaikka minun isäni ja äitini minut hyljätkööt, niin Herra minut korjaa."
Viimeinen sana pysähdyttää.
Korjata.
Verbi 'acaph, korjata, on tässä merkityksessä sadonkorjuuseen rinnastettavissa oleva verbi.
Jumala kerää, vastaanottaa, kokoaa, ottaa talteen. Eräässä sanan käännöksessä puhuttiin sotajoukosta jälkeen jääneiden yhteen keräämistä. Toisessa mainitaan isän luokse kokoaminen. Yksinäisen korjaaminen toisten joukkoon. Sanaa voi myös käyttää merkityksessä oman itsensä kokoaminen.
Jumala tekee kaikkea tätä.
Isä ja äiti, ne läheisimmät ihmiset, joiden olisi pitänyt pitää huolta, voivat hyljätä. Ehkä eivät fyysisesti, vaikka tällaistakin lapsen hylkäämistä on maailmassa sydäntäsärkevän paljon. Mutta joskus he eivät yksinkertaisesti ole siellä minua varten. Läheiset tuottavat pettymyksiä, ja se tekee kipeää.
Elämän pettymysten keskellä mikä lohdutus tämä jae onkaan! Ei väliä olenko tullut vanhempieni tai muiden läheisteni hylkäämäksi. Ei väliä, jos olen jäänyt jälkeen upeasti marssivasta sotajoukosta. Vaikka olisin orpo, yksinäinen, hajonnut, Jumala kerää minut luokseen, asettaa minut jälleen toisten seuraan, "Jumala, joka antaa hyljätyille kodin" (Psalmi 68:7).
Mutta kaikki tämä upea teologia ei ollut se, miksi pysähdyin tämän sanan ääreen.
Jumala korjaa.
- Tehdä jokin rikkinäinen, viallinen tai epäkuntoinen ehjäksi, käyttökelpoiseksi, panna kuntoon, kunnostaa
- poistaa jostakin virheet, oikaista, parantaa. (Suomisanakirja.fi)
Jumala ottaa rikkinäisen ja tekee eheäksi. Hän kokoaa palaset käteensä ja rakentaa niistä uutta. Hän ei heitä pois viallista tai epäkuntoista, vaan kunnostaa, tuunaa ja parantaa. Ne, joita kukaan ei halua, saavat kutsun Hänen kotiinsa.
Isän ja äidin hylkäämisestä seuraa sisimmän rikkoutuminen. Kun läheisimmät ihmiset torjuvat meidät, se murskaa jotain sisimmästä. Jokaisella on sisäisiä haavoja, ja suurin osa niistä on syntynyt lapsuuden aikana. Jopa hyvät vanhemmat tahtomattaan ja tarkoittamattaan aiheuttavat lapsilleen kipua.
Olemme syntinen suku, ja synti haavoittaa meitä kaikkia.
Siksi tämän jakeen monisyinen merkitys toi minulle toivoa tänä aamuna. Korjaa ja korjaa. Miten ihanasti nämä molemmat ajatukset tulevat esiin suomen kielessä.
Minun haavani tuottavat edelleen kipua ja kipupisteitä elämääni. Minulla on heikkoja kohtia, jotka aiheuttavat kompastumista. Mutta Jumala on sitoutunut korjaamistyöhön. Hän vastaanottaa ja Hän tekee ehjäksi. Kärsivällisin ja lempein käsin Hän tekee työtänsä mestariteoksensa äärellä.
Tällaisin ajatuksin on upeaa aloittaa uusi viikko!
Onpa kätevä tuo hartauskassi - pitäisiköhän minunkin perustaa sellainen! Samoin päiväkirja, johon kirjoittaisi ylös kaikkea mikä on puhutellut. Silloin niihin voisi myöhemminkin palata, kun muisti tuntuu usein olevan lyhyt...
VastaaPoistaIhania löytöjä olet myös tehnyt tuosta "Herra minut korjaa" -kohdasta! Kiitos kun jaoit nämä meille muillekin!
Kiitos kommentista! Suosittelen kyllä hartauskassia! Se on kätevä säilytyspaikka ja se liikkuu helposti mukana huoneesta toiseen tai matkallekin. Sen kanssa voi helposti hiipiä makuuhuoneesta aamukahville, jos puoliso vielä nukkuu :)
Poista