Olen viime vuosina yllättäen menestynyt kasvienhoidossa.
Tiesitkö, että anopinkielikin kukkii? Sain sen selville kun ne paahteisella ikkunalla tekivät pienet, imelät, tahmeat kukat. Anopinkieli kaipaa vähän kuivuutta kukkiakseen, joten harrastamani erittäin epämääräinen kasteluväli olikin sille hyväksi (tätilaumani, josta usea on jo anoppi, innostui kun kuulivat, että anopinkielikin voi kukkia! Vähän kuivuutta ja paahdetta niin terävinkin kieli makeutuu :).
Olen ehtinyt panostaa myös puutarhaan entistä enemmän. Kyllä se kuopuksen 5-vuoden iän saavuttaminen oli iso virstanpylväs. Olen ehtinyt ja jaksanut ihan eri lailla kuin monen pienen lapsen äitinä.
Viimeksi kun puhdistelin polkujen reunoja rikkaruohoista ja roskista, mieleeni nousi Sananlaskujen jae:
Viisas nainen rakentaa talonsa, mutta tyhmä repii sen omin käsin hajalle. (14:1)
Käytän tätä jaetta usein, kun puhun ystävieni kanssa naiseudesta, äitiydestä, kodinhoidosta.
Jakeessa ei tarkoiteta fyysistä rakentamista vasaran ja vatupassin kanssa tai täydellisiä huonejärjestyksiä, sisutussuunnitelmaa tai edes upeaa puutarhaa.
Sen sijaan nämä fyysiset, näkyvät rakentamiset ovat symboli siitä sisäisestä rakennustyöstä, jota naisina perheessämme teemme.
Oman talon rakentaminen on hengellisessä mielessä kaikki se työ, jonka naisina teemme oman perheemme hyvinvoinnin ja rakentumisen hyväksi.
Se on vauvan imettämistä, välipalojen valmistamista, lattian kuuraamista, välikausivaatteiden hankkimista, ruoka-ostoksilla käymistä, pihakeinun pystyttämistä, harrastuksiin kuskaamista, hiusten letittämistä.
Se on lempeiden sanojen kuiskaamista, lohduttamista, opettamista, neuvomista, haastamista, kieltämistä, lupaamista.
Se on synttäreiden suunnittelua, lastenleirillä työskentelemistä, seurakuntaan viemistä.
Se on Raamatun avaamista, se on vitsien lukemista, se on yhteisiä iltasatuja ja tuutulauluja.
Talomme rakentuu tuhansista kosketuksista, lukemattomista sanoista, katseiden kohtaamisista, jatkuvista rukouksista.
Samoin kuin puutarhanhoidossakin, upeat tulokset nähdään vasta vuosien, jopa vuosikymmenten uskollisten, näkymättömien ja ahkerien tekojen seurauksina. Aivan kuin talon rakentamisessakin, vahva perustus ja laadukkaat materiaalit takaavat kestävän tuloksen.
Taputellessani puutarhaa talviuneen odotin kovasti, miten jakamani kukkasipulit ja juurakot voisivat keväällä. On hienoa huomata, miten kasvuvoimaa riitti ja mullan alta ylösnousee iiriksiä ja liljoja.
On myös upeaa kuulla positiivista palautetta lapsista ja heidän käytöksestään. Mielessäni on usein erään lapseni taaperoaika, jolloin tahtojen taistelu väsytti minua päivittäin. Lastenhoitajiakin piti varoittaa voimakastahtoisesta lapsesta ja kannustaa heitä olemaan tarvittaessa tiukkoja.
Mutta kärsivällinen, johdonmukainen ja lempeä työ tuottaa tulosta. Tämä lapsi on edelleen vahvaluonteinen, mutta olen ylpeä hänestä. Ja hän on myös hieno lapsi muiden mielestä.
Oma näkyni siitä, millaisen haluan perheeni olevan, on terävöitynyt ja kirkastunut vuosien mittaan. Se on vaatinut toisenlaisia valintoja. Ehkäpä jopa valintoja, joita ei edes yleensä meille tarjota.
Lapset kaipaavat rakkautta ja rakkauden he tavaavat kirjaimilla a-i-k-a. Huoleton yhdessäolo on sielua hoitava hetki myös aikuisille. Olen tehnyt valintoja, jotka varmistavat meille yhteistä kiireetöntä aikaa.
Lapset kaipaavat luovaa toimintaa, vapaata leikkiä, flow-tilan saavuttamista. Valitsen leluja, harrastuksia ja uusia aktiviteetteja sekä suunnittelen päivän kulkua tämä mielessä.
He tarvitsevat haasteita ja vaikeuksia - puhun ihan vain vaikka metsäretkestä, jossa he saavat kiipeillä ja tehdä “vaarallisia” asioita. Tämän vahvisti psykologi-ystäväni, joka kertoi miten jännittävät retket ja omien rajojen koetteleminen tekee hyvää lapsen psyykelle. Valitsen mahdollisuuksia seikkailuihin.
Lapset voivat oppia yllättävän paljon yllättävän syvällisesti. Emme pelkää opettaa heille monimutkaisia asioita ja periaatteita, kuten 6-vuotiaalle apologetiikkaa. Oppimisen rakastaminen antaa hyvät eväät tulevaisuuteen. Valitsemme lukemisen arvostamisen, kirjastot ja kirjakaupat sekä asioista keskustelemisen.
Oman lapsen tarpeiden tunnistaminen helpottaa perhe-elämää vauva-ajasta teini-ikään saakka. Samoin kun opin huonekasvien tarpeet (vaikkakin vähän vahingossa), oman lapsen tarpeiden tunnistaminen vahvistaa lapsen tunnetta siitä, että hän on tärkeä ja hyväksytty, ja saa kukoistaa omana itsenään.
Äitinä vahvistun, kun voin luottaa siihen, että todellakin ymmärrän lapseni tarpeita ja osaan vastata niihin. Yksi lempilauseistani vanhemmuuteen liittyen onkin: Lapsesi eivät ole sinua varten. Sinä olet lapsia varten. Olen valmis tekemään vaikeitakin valintoja, jos se on lapseni parhaaksi.
Kaikki tämä vaatii aikaa.
Naiset, ymmärrämmekö me “talojemme rakentamisen” tärkeyden? Entä ne uhrautumiset, joita se meiltä vaatii? Ja miten se loppujen lopuksi on sen arvoista? Omaan perheeseen panostaminen on viisaan naisen merkki.
Raamatusta löytämäni jakeet naisille innostavat minua, koska niissä annetaan meille naisille tehtävä rakentaa kotejamme. Sen vuoksi aloitin tämän bloginikin. Oman perheen hyväksi tekemäni työ tuo minulle suurta iloa. Tiedostan sen arvon ja kauaskantavat seuraukset. Haluan noudattaa Jumalan käskyjä. Haluan olla viisas.
Sananlaskujen kirjan lukua 31 läpikäydessäni suurinta helpotusta ja innostusta tuotti minulle se tietoisuus, että naisena eläminen ei ole sääntöjen ja lakien noudattamista, vaan viisastumista. Kasvamista. Oppimista ja yrittämistä ja onnistumista ja erehdystä. Armon ja Jumalan antaman vanhurskauden vastaanottamista.
Kaikkeen tähän liittyen minun on vastattava kysymykseen: Kenen unelmia seuraan?
Paineet uran tai ansioluettelon tai verkostojen rakentamiseen ovat kovat. Mutta Raamatun mukaan minun kodin rakentamiseni on niin tärkeää, että siitä riippuu jopa evankeliumin ja Jeesuksen maine.
Jumalan unelmien seuraaminen voi alkaa jossain siellä pyykkikasan, puurokattilan ja avoinaisen Raamatun välimaastossa. Viisaan naisen koti on kuin kaunis puutarha, jossa yhden pariskunnan ahkeruudesta ja suunnittelusta riittää siunauksia lukemattomille ihmisille!
Siunausta jokaiselle viisaalle kodinrakentajalle!
(tekstissä oli oma suomennukseni englanninkielisestä jakeesta, joka on mielestäni selkeämpi kuin suomenkieliset jakeet:
Vaimon viisaus talon rakentaa, vaimon tyhmyyteen talo sortuu. 1992.
Vaimojen viisaus talon rakentaa, mutta hulluus sen omin käsin purkaa. 1933.)
Image by Free-Photos from Pixabay
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!