Tämän vuoden parhaimmat hetket koen aamuisin. Kuppi höyryävää Earl Grey teetä vieressäni avaan päiväkirjan, hartauskirjan ja Raamatun. Etsin Raamatunlukusuunnitelmasta päivän jakeet ja alan lukea.
Päiväkirjassa pohdin jakeiden herättämiä ajatuksia, käsittelen tunteita ja muistutan itseäni hartauskirjan sanoista. Olen kirjoittanut miltei joka päivä. Joskus kirjaan lyhyesti säätietoja tai perheen muita tapahtumia (lapsi on sairaana, tänään on syntymäpäivä, kohta lähdemme matkalle). Mutta pääasiassa keskityn omien ajatusteni kirjoittamiseen.
En suunnitellut tästä vuodesta "Päiväkirjan vuotta", mutta minusta tuntuu, että se oli Jumalan suunnitelmissa.
Joulukuussa olin jo pohdiskellut käsin kirjoittamisen merkitystä. Loppuvuodesta osallistuin erääseen blogiarvontaan, koska olin varma, että tulisin voittamaan sieltä jotain. Sain lahjaksi kauniin Psalmi-päiväkirjan, jokaisella aukeamalla on Psalmi ja sen vieressä tilaa kirjoittaa omia ajatuksia.
Ja hiljattain erään retriitin puhuja päätti lahjoitta minulle upean päiväkirjan - hän oli kokenut, että tämä kirja kuuluu jollekin retriitin osallistujalle, ja hän valitsi minut.
Päiväkirjan vuosi.
Kirjoittaminen on ulospäin hiljainen tapahtuma, mutta sisäisesti sanoja on tulvaksi asti. Viime vuonna tapahtui monta asiaa, joita olen prosessoinut sisäisesti. Kirjoittaminen avaa portin tuoda ajatukset ja tunteet esiin, jäsentää, ymmärtää, haastaa ja oivaltaa.
Äänekkäät ajatukset hiljenevät järjestykseen päiväkirjan sivuille, esiin kirjoitetut kipeät tunteet menettävät piikkinsä ja kauniit muistot jäävät talteen.
Kirjoitan ylös katkelmia kirjoista, joita luen, ajatuksia, joita haluan muistaa, rukouksia, jotka koskettivat. Tässä eräs runonpätkä, jota toistelin useaan kertaan:
"Hope of the world,
thou Christ of great compassion,
speak to our fearful hearts by conflict rent.
Save us, Thy people, from consuming passion,
who by our own false hopes and aims are spent."
Georgia Harkness
Usein omat väärät toiveeni ja päämääräni vievät minua intohimoisesti suuntaan, joka tuhoaa. Kristuksessa oleva toivo ja armo voi puhua pelokkaan sydämeni ristiriidoille ja pelastaa minut itseltäni. Runonmuodossa tällaiset ajatukset pääsevät kolahtamaan suoraan sydämeen.
Vaikka kirjoitan rehellisesti tunteista ja ajatuksista, haluan päiväkirjani pääpuhujan olevan Jeesuksen. Olen joskus vihainen itselleni tai jollekin toiselle ihmiselle. Joskus olen surullinen, joskus olen jumissa, joskus epätoivo tai pelko tai häpeä yrittää saada ylivallan. Olen itseni ankarin kriitikko.
Silloin kirjoitan ylös toivon sanoja, rohkaisua, totuutta, iloa. Päiväkirjani sivuilla puhuu myös Jumala. Hän vastaa minulle ja tuo tasapainoa tunteilleni.
Koska ajatukseni ovat olleet enemmän sisäisissä maailmoissa, en ole kirjoittanut blogiin vähään aikaan. Myös kiireinen alkuvuosi alkaa rauhoittua ja haluan nyt jatkaa blogin äärellä ajatusteni jakamista. Ehkäpä päivän parhaan hetken aikana esiin nousseiden ajatusten äärellä, tai hyvistä kirjoista löytämien asioiden innoittamana.
Kuva:
FreeDigitalPhotos.net “Woman Hand Writing On Notepad” by Silatip
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!