Kirjoita käsin ~ Adventtiajatuksia

Käsillä kirjoittamisen hyödyt ovat selkeitä:

Käsin kirjoittaminen on yhteydessä luovuuteen, kriittisen ajattelun ja ongelmanratkaisujen kykyihin.  Kirjoittamisprosessi stimuloi aivoissa eri kohtia kuin näppäimistöllä kirjoittaminen.

....miltä paperi tuntuu, miten kynää pidellään, miten ajattelu ohjaa kynän kulkua...

Kirjoittaminen parantaa oppimista ja muistamista.  Se vaatii hiljentämistä, koska se on hitaampaa kuin näppäily, mutta se ei ole sidottuna tiettyyn paikkaan ja tiettyihin aikoihin.  Muistivihkon ja kynän voi ottaa esiin missä tahansa.

Käsin kirjoittaessa olemme luovempia ja osaamme yhdistellä konsepteja sekä nähdä erilaisia ratkaisuja ongelmiin kuin koneen ääressä.  Aivoriihet ja ajatuskartat sekä tavoitteiden kartoittaminen toimivat paremmin paperilla. Uskon, että juuri kirjoittamisen hitaus antaa aivoillemme mahdollisuuden käyttää luovia sanoja ja keksiä uusia ajatuskokonaisuuksia.

Kirjoitusten uskolliset kopioijat

Raamattu oli alunperin kirjoitettu käsin.  Ja satojen vuosien ajan sen tekstiä on kopioutu säilytettäväksi tuleville sukupolville.  Munkkien käsin kopioidut Raamatun tekstit ovat taidonnäytteitä itsessään.



Keskiajan Euroopassa luostareissa oli omat huoneet, Scriptoriumit, jotka olivat pyhitetty käsin kirjottamiselle, kopioimisella ja kuvittamiselle.

Voin kuvitella miten Raamatun teksti tulee ihan eri tavalla eläväksi henkilölle, joka sitä käsin kopioi.  Kirjoitin tämän postauksen kuvituskuvaksi jouluevankeliumin.  Se on nopeasti kirjoitettu, käsialaa mitenkään kaunistelematta.  Mutta jos pyhittäisin pari tuntia saadakseni kauniin tekstin aikaan...?

Tällaisessa prosessissa jakeet oppii varmasti ulkoa, koska niitä makustelee ajatuksen kanssa - lukiessa, muistellessa ja kirjoittaessa toistoa tulee paljon.  Käsialaankin alkaa kiinnittämään huomiota ihan eri lailla kun päättää kirjoittaa hitaasti.

Alkuperäiset kirjailijat

Entäpä Raamatun tekstien ensimmäisenä paperille kirjoittavat?  He kokivat Pyhän Hengen innoittaneen sanansa, jotka he jäljensivät paperikääröihin.  Voin kuvitella heidät kumartuneena innoissaan kirjakäärön ylle, joskus pysähtyen kuuntelemaan, jatkaen jälleen Jumalan ajatusten tallentamista... 

 "Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta."

2 Pietarin kirje 1:20-21

Raamattu on Jumalan Hengen aikaansaamaa tekstiä.  Sen sanoma koskettaa ihmisiä satojen ja tuhansien vuosien jälkeen, koska se ei ole aikaan ja paikkaan sidottujen ihmisten ajatusten ja aivoitusten tuloksena syntynyttä.  Se on ajattoman, ikuisen Jumalan lahja, juuri tälle päivälle ajankohtainen.  Miten siunattuja nuo muinaiset kirjoittajat olivatkaan! 

Parantava prosessi

Kirjoittaminen auttaa meitä ei vain ajatusten, vaan myös tunteiden esille tuomisessa.  Luova kirjoittaminen on usein osa terapiaa ja sielunhoitoprosessia.

Keskustelin kesällä erään terapeutin kanssa.  Hän suositteli kirjoittamaan kirjeitä ihmisille, joiden teot tai tekojen puutteet ovat vaikuttaneet elämäämme.  Hän sanoi, että näitä kirjeitä ei ole tarkoitettu lähetettäväksi, vaan ne ovat kirjoittajaa varten.  Kirjeessä todellakin sanomme asioita eri tavoin kuin silloin, kun vaan ahdistuneena kääntelemme tapahtumia mielessämme.

Kirjoitin heti käsin kirjeitä elämäni ihmisille, jotka olivat aiheuttaneet minulle kipua tai hämmennystä.  Jotkut poltin, osan säästin. Joitain kirjeitä en ole vielä uskaltanut kirjoittaa, vaikka ne ovatkin vain minua varten.  En kai ole vielä valmis kohtaamaan näitä kipupisteitä ja tunteita.

Mutta kirjoittamisen prosessissa oli osana luovuus, uskallanko sanoa jopa niin, että Jumalan Pyhä Henki oli ohjaamassa ajatuksiani ja sanojani. Kirjoittaminen voi olla parantava kokemus.  Painavien ajatusten syntyminen, fyysinen esiintuleminen, on prosessi, joka voi tehdä kipeää.  Mutta tuloksen jälkeenpäin lukeminen on voimauttavaa.  Osasin sanoa tuonkin asian noin hyvin ja selkeästi!

Itse asiassa olen viime viikkoina keskittynyt kirjoittamaan käsin enemmän kuin koneella.  Kirjoitan hartaushetkiäni ylös, joskus kopioin hartauskirjojen tekstiä tai Raamatun jakeita.  Kannustan itseäni ilmaisemaan tunteita vihkooni ja löytämään niiden juuria ja syntyperiä.

Kirjoitan ylös myös ihan tavallisia päivien tapahtumia ja viime viikon kirjoitin ylös syömisiäni, jotta näkisin, missä kohtaa voin vielä parantaa tapojani. 

Kirjoitushetkistä on tullut päivän parhaita hetkiä.  Siinä on jotain pyhää.  Hidastan paperin äärellä ilmaisemaan ajatuksiani ja tuntojani Jumalan läsnäolossa.  Kynän hiljainen rapina paperia vasten on nautinnollinen ääni.  Joskus kynä pysähtyy kun etsin juuri oikeaa tapaa ilmaista tämän ajatuksen.  Ei ole kiire minnekään. 

Hidastamisen hyvyys

Käsillä kirjoittaminen on kai osa harrastamaani hidastamista. Kuukausi kuukauden jälkeen, vuosi vuoden jälkeen janoan hitaampaa ja yksinkertaisempaa elämää.  Viikottainen Sapatti on kohokohta, ja jos se jää välistä, se vaikuttaa negatiivisesti olemukseeni ja tulevaan viikkoon.

Kuuntelin erästä podcastia, jossa kirjailija ja runoilija Malcolm Guite kertoi menneiden päivien Adventinvietosta.  Adventti oli hiljentymisen aikaa, jolloin hidastuttiin odottamaan suuren juhlan saapumista.  Aivan kuin Pääsiäistä edeltävä paasto.

Adventtina oltiin enemmän kotona, syötiin yksinkertaisemmin ja vältettiin tekemästä vaikutusta toisiin.  Mikä vastakohta nykyajan pikkujoulujen ja muun jouluhössötyksen maailmassa!  Minuun vetosi ajatus odottaa joulun tuloa itsetutkistelussa ja sydämen valmistautumisessa.

Adventti on tulemisen ajankohtaa.  Odotamme maailman Vapahtajan tulemista.  Hän on jo saapunut ensimmäisen kerran.  Ensimmäinen saapuminen oli hiljainen, intiimi ja harras hetki.  Läsnä on synnyttävä äiti, isä ja muutama vaatimaton vieras.

Toinen tuleminen on julkinen, loistokas ja äänekäs, jossa koko maailma tulee notkistamaan polvensa voitokkaan kuninkaan saapuessa esiin. 

Adventtiajan pyhittäminen Jumalan salaiselle, hitaalle työlle sismmässämme antaa pohjaa joulun juhlalle ja ylenpalttisuudesta nauttimiselle.  Juhlimme Jumalan lahjaa, ikuista elämää, samalla kun odotamme sen toteutumista.

Miten sinun adventtiaikasi on sujunut?


Pari vuotta sitten kirjoitin "4 tapaa pilata adventtiaika - ja neljä tapaa löytää joulurauha".  Tekstistä kuultaa stressiä, jota tänä vuonna en ole oikeastaan kokenut.  Pikkuhiljaa opin...