Ristiriidat, palmikot, kultakorut ja koreat vaatteet

Pietarin ensimmäisen kirjeen kolmannen luvun alkussa on monia avioliiton perusajatuksia.  Joku on jopa kutsunut sitä ideaaliavioliiton ohjeiksi.  Tutkailemme täällä miksi! 

Image courtesy of photostock /FreeDigitalPhotos.net

 Tässä Raamatunpaikka:

1. Pietari 3:1. Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, 2. kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. 3. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, 4. vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. 5. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; 6. niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää. 7. Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi. 8. Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. 

Kahdessa edellisessä postauksessa kirjoitin siitä mitä alamaisuus ei ole ja mitä se on. Haluan vielä pohtia tilannetta, jossa vaimo on eri mieltä miehensä kanssa; miten tuoda esiin tämän säilyttäen alamaisen asenneen kun ei voi suostua miehensä tahtoon.  Varmasti jokaisessa avioliitossa on hetkiä, jolloin kaikkein alamaisinkin vaimo, hyvästä syystä, epäröi miehensä päätöksen suhteen.  Silloin hän voi sanoa esimerkiksi näin: ”Rakas, tiedän, että olet ajatellut tätä paljon, ja minusta on ihanaa, että teet aloitteellisesti suunnitelmia meitä varten ja otat tällä tavalla vastuuta, mutta minulla ei ole rauhaa tämän päätöksen suhteen.  Minusta  meidän pitäisi puhua siitä lisää.  Voisimmeko?  Vaikkapa tänä iltana?”

Onhan ihan normaalia keskustella päätöksistä yhdessä ja useinkaan mitään ihmeempiä ristiriitoja ei perheen yhteiset päätökset tuokaan aviopuolisoiden välille.  Tuossa esimerkkivastauksessa vaimo toi kunnioittavasti esille sen, että hän haluaisi vielä puhua asiasta, ja silloin viisas mies kuuntelee vaimonsa huolenaiheet päätöksen suhteen.  Jos aviopuolisot ovat keskustelun jälkeenkin vielä eri mieltä, silloin mies ottaa vastuun päätöksestä ja johtaa perhettään valitsemaansa suuntaan.  Vaimon tehtävä on tällöin alistua miehensä (erilaiseen) päätökseen, mutta hän voi tehdä sen levollisin mielin tietäen noudattavansa raamatullista järjestystä aviopuolisoiden välillä.   

Tässä Raamatunpaikassa Pietari puhuu erityisesti siitä tilanteesta, kun vaimo on kristitty ja mies ei ole ottanut sanaa vastaan (vaikka on sen kuullut).  Jos edessä on tilanne, jossa mies on johtamassa vaimoaan syntiin, vaimon pitää kunnioittavasti kertoa olevansa eri mieltä ja kertoa miksi hän ei voi tässä tilanteessa seurata miehensä johtajuutta.  ”Minua surettaa kun uskaltaudut synnillisiin toimiin ja haluat viedä minut mukanasi.  Tiedät, etten voi tehdä sitä.  Minä en halua vastustaa sinua.  Päinvastoin, kukoistan silloin kun voin iloiten seurata johtajuuttasi; mutta en voi seurata sinua syntiin niin paljon kuin haluankin kunnioittaa johtajuuttasi avioliitossamme.  Kristus on minun kuninkaani.”

Sillä alamaisuus miestä kohtaan ei ole samaa kuin alamaisuus Kristusta ja Jumalaa kohtaan.  Mies, ihminen, tekee virheitä ja lankeaa syntiin.  Niinpä jokainen miehen päätös ei ole automaattisesti se viimeinen sana, johon vaimon pitää taipua.  Jos mies on johdattamassa vaimoaan syntiin, vastaus on ehkä helpompi, ylläolevan esimerkin mukaan.  Jos miehen ehdottama asia ei ole syntikysymys, mutta vaimo ei vain haluaisi siihen suostua, silloin pitää ottaa opiksi Pietarin sanoista ja alistua miehelleen.  Monta kertaa tästä seuraa siunaus.  Kerron yhden esimerkin omasta elämästäni. 

Eräänä sunnuntaiaamuna mieheni sanoi, että haluaa lähteä koko perheen kera kylästelemään erääseen tuttuun perheeseen.  Minua ei haluttanut lähteä, mutta olin juuri lukenut opetusta tähän Raamatunpaikkaan liittyen.  Niinpä päätin niellä vastalauseeni ja suostua mieheni tahtoon.  Lapset valmiiksi ja autoon! Vierailu olikin aivan erinomaisen hyvä; (ei-kristityn) perheen pää oli sinä päivänä hyvin avoin hengellisille asioille ja keskusteli pitkään mieheni kanssa hengellisistä asioista.  Lopussa saimme antaa hänelle Raamatun luettavaksi.  Olinpa tyytyväinen (jälkeenpäin), että lähdimme kylästelemään ilman sen suurempia ristiriitoja ja väittelyitä.   

Jos mies elää itse synnillisesti (koska ei seuraa Jeesusta), miten olisi vaimon elettävä ja toimittava elämän eri tilanteissa?  Hänhän ei perusta päätöksiään Jumalan Sanaan.  

Pietarin sanoista käy ilmi se, että miehen epäusko ei ole perusta avioerolle.  Tämä oli tärkeä opetus alkuseurakunnassa.  Onhan vieläkin olemassa uskontoja, joissa puolison kääntyminen eri uskoon/uskoontoon on käypä syy ottaa ero.  Kristittyjä vaimoja kuitenkin neuvotaan elämään ei-kristittyjen miestensä kanssa, osoittaen heille alamaisuutta ja kunnioitusta – syy oli hyvin tärkeä: eläen alamaisesti, rauhaisalla ja sävyisällä hengellä varustettuna he voisivat voittaa miehensä kristityksi.  Sanomatta sanaakaan!  Sana, jota käytetään näistä miehistä ensimmäisessä jakeessa ”eivät ole sanalle kuuliaisia” tarkoittaa miehiä, jotka eivät anna puhua itseään ympäri, eivät suostu taivutelluiksi.  He eivät kuuntele järjen eivätkä tunteen vetoomuksia.  Monet vaimot, uskon löydettyään, ovat innoissaan jakaneet kokemaansa miestensä kanssa.  Ja miksi ei?  He ovat kokeneet todellisen elämänmuutoksen, löytäneet tarkoituksen elämälleen, kokeneet parantumisen ja pelastumisen synnistä, häpeästä, pelosta  ja syyllisyydestä.  Tottakai he haluavat miestensä kokevan saman.  Miesten reaktiot voivat olla hyvin moninaisia (olet tullut hulluksi, kyllä tämä pian ohi menee, tämä on hyvä sinulle muttei kuulu minulle jne.), mutta kuinka moni mies seuraa vaimonsa valitsemaa tietä?  Pietari antoi vaimoille hyvin selkeän ohjeen: et voita miestäsi  puhumalla, vetoamalla ja nalkuttamalla.  Voitat hänet elämällä pyhää elämää; elämää, jossa teoilla on suurempi merkitys kuin sanoilla. 

Itse asiassa, Pietari jatkaa selittämällä tapoja, joilla et voi voittaa miestäsi Kristukselle.  Et voita häntä pukeutumalla  ulkoisesti niinkuin maailman naisilla on tapana.  Jo ensimmäisellä vuosisadalla maailman naisten tyyli ja muoti oli sellaista, jota kristittyjen ei pitänyt omaksua; epämoraalista,  prameaa, huomiota herättävää.  Ehkäpä nämä vaimot ajattelivat, että kun he pukeutuvat tällä tavalla, se miellyttäisi heidän miehiään ja siten he voisivat vaikuttaa miehiinsä myös uskonasioiden suhteen.  Kreikan kielen selitysteoksessani kirjoittaja pukee asian sanoiksi näin: ”On totta, että he (aviomiehet) olisivat mielissään; mielissään, koska heidän vaimojensa ulkonäkö vetoaa heidän täydellisen lihalliseen luontoonsa ja mielissään, koska vaimon todistus uskosta menettäisi voimansa hänen ulkonäkönsä vuoksi.  He sanoisivat: ”Se mitä olet puhuu niin kovaa, etten kuule mitä sanot.”  Ei ole totta,  että se auttaisi vaimoja voittamaan miehensä Herralle.  Nämä vaimot tuskin voisivat tehdä suurempaa virhettä.”

Kristityn naisen vaatteiden ja koristeiden täytyy pitää yhtä hänen sisimpänsä kanssa.  Sen tulee olla sopivaa, yhteneväistä hänen uuden, kristityn luonteensa kanssa.  Hän ei voi olla kristitty sydämessään ja ulkoisesti  pukeutua maailmallisesti.   

Pietari käy seuraavaksi läpi tapoja, jotka todennäköisesti olivat hyvin yleisiä tapoja koristautua maailman naisten keskuudessa, mutta joita kristittyjen naisten ei tullut käyttää.  

Ensinnäkin hän puhuu hiusten palmikoinnista.   Tässä asiassa historian tunteminen on hyvin tärkeää, sillä eihän pelkästään palmikot voi olla jotenkin niin maallisia, että niitä ei voisi hiuksiinsa laittaa.  Jälleen kreikan kielen selitysteos oli apuna.  Historiasta selviää, että siihen aikaan naiset kietoivat hiuksensa hyvin monimutkaisille solmuille aivan kuin heidän maineensa tai elämänsä olisi niiden kautta vaakalaudalla.  He eivät voineet koskea omaan päähänsä, jotteivät sotkisi hiuksiaan ja nukkuminen oli melkein mahdotonta kun he varjelivat ylellisiä, korkeita kampauksiaan.  Selvästikin vaikuttavat kampaukset olivat hyvin tärkeitä oikeanlaisen vaikutuksen luomisessa. 

Paavali puhuu samasta asiasta: ”Niin myös, että naiset ovat säädyllisessä puvussa, kaunistavat itseään kainosti ja siveästi, ei palmikoiduilla hiuksilla, ei kullalla, ei helmillä eikä kallisarvoisilla vaatteilla.” (1 Tim 2:9).  Jumalan Sana kieltää kristityn naisen laittamasta hiuksensa huomiota herättävällä, yliampuvalla, pröystäilevällä, teennäisellä tyylillä.  Miksi?  Koska Jumalan Henki ei käytä maailman tyylejä voittaakseen kadotetun sielun Herralle kun Hän toimii uskovan kautta.   Kristityn naisen hiustyylikin voi olla siis omalta osaltaan puhuttelemassa ei-kristittyä miestä.  Teennäisyys ja huomionhaku eivät kuulu yhteen Kristuksen antaman uuden elämän kanssa.  Jumala haluaa tuoda itselleen kunniaa kristityn ihmisen  persoonallisuudessa ja elämässä.  Olet luotu Jumalan kuvaksi, jonka kautta Hän haluaa ilmaista itsensä maailmalle.  Tätä kuvaa ei pidä keinotekoisesti tärvellä ja vääristellä. 

Entä sitten korujen käyttö?  ”Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista..”.  Saako kristitty nainen käyttää kultakoruja?  Joistakin Raamatunkäännöksistä voi saada jopa sellaisen kuvan, että kaikenlainen korujen käyttö on kiellettyä.  Kreikan kielen sana, joka kuvaa tuota ripustamista tarkoittaa kirjaimellisesti sellaista korujen käyttöä, jossa naiset peittävät persoonansa ylenpalttisella ja huomiota herättävällä korujen käytöllä.  Korujen käyttö sinällään ei siis ole kiellettyä, mutta samalla tavalla kuin hiustenkin laitossa, yliampuva ja teennäinen tyyli ei sovi kristitylle.  

   

”...eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista...”.  Alkuperäisessä tekstissä näitä koreita vaatteita kuvaava sana tarkoitti vaatteita, jota käytetään vartalon koristamiseen; tavallisten vaatteiden päällä.  Vaatteiden tarkoitus on vartalon suojaaminen ja siveyden ja hyvän maun osoittaminen.  Tottahan toki kaikki käyttävät vaatteita, mutta Pietari puhuu vaimoille, jotka sonnustautuivat maailman muotiin voittaakseen miehensä Herralle; epäsiveästi, prameasti ja huomiota herättävästi.  Tälläiset vaatteet/koristelut (eng. apparel) vievät huomion pois Jeesuksesta.  Se vetää huomiota itseensä ja pukijaansa, kun taas kristityn tehtävänä on ensisijaisesti antaa Jeesuksen Kristuksen näkyä elämästään Pyhän Hengen kautta.  

Paavali puhuu tästä kun hän sanoo ”Älkää mukautuko tämän maailmanajan mukaan” (Room 12:2).  Tällä hän tarkoittaa ulkonaisia ilmaisutapoja, jotka ovat ristiriidassa kristityn sisimmän kanssa; se ei siis edusta henkilön sisäistä luonnetta, vaan on omaksuttu ulkopuolelta ja maailman muottien mukaan.  Englannin kielen sana ”masquerade” on juuri tämä sana (suom. naamioitua, esiintyä valepuvussa).  Älä siis naamioidu maailman tapoihin muodissa ja pukeutumisessa, vaan ulkoisestikin sinusta pitäisi näkyä se, että seuraat Jeesusta.  Kreikan kielessä on sana, joka kuvaa henkilöä, joka esiintyy jonain toisena kuin mitä oikeasti on: tekopyhä, teeskentelijä.   Sellaiset henkilöt pukeutuvat maailmallisesti ja esiintyvät maailmallisesti, ja maailma ajattelee heidän olevan maailman ihmisiä.  Kun tällainen henkilö tulee kertomaan evankeliumia, viesti kaikuu kuuroille korville.   

Vaatteita ja pukeutumista käsittelevät postaukset ovat yllättäen olleet suosituimpien listalla tässä blogissani.  Nämä Raamatun jakeet Pietari kirjoitti vaimoille, joiden miehet eivät olleet kristittyjä.  Hän halusi rohkaista vaimoja laittamaan toivonsa Jumalaan ja Hänen lupauksiinsa.  Vaikeissa ihmissuhteissa elävien ei pidä odottaa saavansa voimaa ihmisiltä.  Vain Jumala pystyy antamaan sen rakkauden, turvallisuuden ja ilon, jota he tarvitsevat.  Kun toivosi on Jumalassa, et takerru ulkoisiin asioihin kuten meikkaamiseen, hiustyyleihin, korvakoruihin ja vaatteisiin.  Keskityt tulemaan henkilöksi, joka on sisäisesti rauhaisa, vahva, sävyisä, lempeä, peloton...Tämä on Jumalan silmissä kallisarvoista.  Kun tämä sisäinen todellisuus herää henkiin puhtaassa ja kunnioitettavassa käytöksessä, se on houkuttelevaa myös ei-kristityn miehen silmissä. 

Minua tämän Raamatunpaikan opiskeleminen on auttanut kiinnittämään huomiota juuri tuohon sisäisen, hiljaisen ja rauhaisan hengen kasvattamiseen.  Ja ymmärrän nyt vähän paremmin sitäkin, miten hiusten laittaminen, korujen käyttäminen ja pukeutuminen ovat tärkeitä kysymyksiä uskovaisten elämässä.  Ei niin, että ne pitäsi jättää kokonaan pois, peläten olevansa turhan maallinen.  Vaan niin, ettei niistä tulisi tapoja, joilla yritän tehdä vaikutusta muihin ja joilla yritän saada huomiota itseeni.  Naisena haluan näyttää kauniilta ja miellyttävältä ja nauttia varpaankynsien maalaamisesta ja ihanien vaatteiden löytämisestä.  Mutta haluan entistä enemmän oppia olemaan sisäisesti kaunis.  

Sananlaskujen 31 luvun mukaan: 

30. Pettävä on sulous, kauneus katoavainen; ylistetty se vaimo, joka Herraa pelkää! (1938)

30. Kauneus katoaa, viehätys haihtuu,ylivertainen se vaimo, joka pelkää Herraa! (1992)