 |
| Kuva täältä |
Kolmannen Adventtikynttilän nimi on paimenten kynttilä. Jos muina Adventteina sytytetään violetti kynttilä, kolmantena adventtina kynttilän väri on vaaleanpunainen. Se symbolisoi iloa, ja katolisissa maissa kolmannen Adventtisunnuntain nimi onkin Gaudete Sunday, jossa latinankielestä otettu sana Gaudete tarkoittaa iloa ja iloitsemista. Se tulee Filippiläiskirjeen paikasta 4:4 "Gaudete in Domino semper" eli Iloitkaa aina Herrassa!
Enkelit ilmestyivät kertomaan keskellä yötä niityllä laumaansa vartioiville paimenille, että Vapahtaja on syntynyt; se oli suuri ilo!
Nyt vuosikymmeniä seurakuntien ja koulujen joulujuhlia seuranneena meillä suomalaisilla voi olla vähän vääristynyt kuva paimenista; puettuina saunatakkeihin ja päässä pyyhkeet paimenista on tehty siisti, söpö ja siloposkinen versio. Aidot paimenet ovat kuitenkin sään ahavoittamia, työn ryvettämiä, likaisia ja lampaanhajuisia työmiehiä. Niityillä ei ole suihkumahdollisuuksia ja eläimiä täytyy vahtia yötä päivää.
Kysyimme Adventinvietossa mukana olevilta lapsilta miksi enkelit ilmestyivät paimenille. Heiltä tuli monia hyviä vastauksia; koska Jeesus on meidän Hyvä Paimenemme ja me olemme Hänen lampaitaan. Koska Jeesus syntyi Daavidin sukuun ja Daavid oli paimenpoika.
Minua koskettaa se todellisuus, että Jumala lähetti enkelinsä hyvin vaatimatonta työtä tekevien tavallisten ihmisten luo. Israelin kansan satoja vuosia odottama ennustus oli täyttynyt; Vapahtaja oli syntynyt ja nyt alkaisi hyvin tärkeä aika Israelin kansan elämässä. He saisivat oppia tuntemaan Jumalan tavalla, joka ei ennen ollut ollut mahdollista. He saisivat omin silmin nähdä ja kokea Jumalan kirkkauden. Enkelit ilmestyivät niityllä, kaupungin ulkopuolella oleville paimenille. Paimenet ottivat enkelien ilmoituksen vastaan ja lähtivät heti etsimään vastasyntynyttä. He kiittivät ja ylistivät Jumalaa kaikesta siitä, mitä olivat nähneet ja kuulleet. Mutta mitä tekivät “ylempien kastien” ammattikunnat kun he kuulivat uuden kuninkaan syntymästä?
Ja sitten? Ei mitään muuta reaktiota ylipapeilta ja kirjanoppineilta. Heitä ei kiinnostanut löytää tätä lupausten täyttymystä, he eivät lähteneet palvomaan Messiasta, joka oli vihdoin saapunut maailmaan. Takaisin omiin arkisiin hommiin ja arjen kiireisiin. Tällaisia ihmisiä on paljon tänäkin päivänä; Jeesus, Messias on heille yhdentekevä. He eivät palvo Häntä eivätkä etsi Häntä.
Kuningas Herodes sen sijaan huolestui kovin Messias-uutisista ja lähetti tietäjät vakoilemaan tilannetta puolestaan. Herodes ei halunnut palvoa Messiasta; hän halusi tappaa Hänet.
Millaisella sydämellä me olemme vastaanottamassa enkelien kertomaa suurta iloa? Lähdemmekö paimenten tavoin täynnä uskoa palvomaan Messiasta? Jatkammeko olkapäitä kohauttaen omaa pientä elämäämme, toteuttaen erään joululaulun sanoja “laps’ hankeen hukkuu, unhottuu”? Vai onko asenteemme vihamielinen ja murhanhimoinen, jopa siihen asti, että se ilmenee väkivaltaisina tekoina ja vihaisina puheina Kristusta ja kristittyjä kohtaan?
Haluan itse olla mietiskelmässä tätä ILOA, joka saapui maailmaan. Haluan, että se saa olla yhä suurempi kuvaaja omassa uskonelämässäni. Paimenet ottivat sen vastaan ja sen seurauksena kiitos ja palvonta täytti heidän sydämensä ja elämänsä niin, että muutkin sen kuulivat ja ihmettelivät sitä.
Ihmeellinen ilo!
Enkelit ilmestyivät kertomaan keskellä yötä niityllä laumaansa vartioiville paimenille, että Vapahtaja on syntynyt; se oli suuri ilo!
8. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. 9. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. 10. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: 11. teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. 12. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." 13. Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: 14. "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" 15. Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti". 16. Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. 17. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. 18. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. 19. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. 20. Ja paimenet palasivat kiittäen ja ylistäen Jumalaa kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli puhuttu. (Luukas 2:8-20).
Nyt vuosikymmeniä seurakuntien ja koulujen joulujuhlia seuranneena meillä suomalaisilla voi olla vähän vääristynyt kuva paimenista; puettuina saunatakkeihin ja päässä pyyhkeet paimenista on tehty siisti, söpö ja siloposkinen versio. Aidot paimenet ovat kuitenkin sään ahavoittamia, työn ryvettämiä, likaisia ja lampaanhajuisia työmiehiä. Niityillä ei ole suihkumahdollisuuksia ja eläimiä täytyy vahtia yötä päivää.
Kysyimme Adventinvietossa mukana olevilta lapsilta miksi enkelit ilmestyivät paimenille. Heiltä tuli monia hyviä vastauksia; koska Jeesus on meidän Hyvä Paimenemme ja me olemme Hänen lampaitaan. Koska Jeesus syntyi Daavidin sukuun ja Daavid oli paimenpoika.
Minua koskettaa se todellisuus, että Jumala lähetti enkelinsä hyvin vaatimatonta työtä tekevien tavallisten ihmisten luo. Israelin kansan satoja vuosia odottama ennustus oli täyttynyt; Vapahtaja oli syntynyt ja nyt alkaisi hyvin tärkeä aika Israelin kansan elämässä. He saisivat oppia tuntemaan Jumalan tavalla, joka ei ennen ollut ollut mahdollista. He saisivat omin silmin nähdä ja kokea Jumalan kirkkauden. Enkelit ilmestyivät niityllä, kaupungin ulkopuolella oleville paimenille. Paimenet ottivat enkelien ilmoituksen vastaan ja lähtivät heti etsimään vastasyntynyttä. He kiittivät ja ylistivät Jumalaa kaikesta siitä, mitä olivat nähneet ja kuulleet. Mutta mitä tekivät “ylempien kastien” ammattikunnat kun he kuulivat uuden kuninkaan syntymästä?
4. Ja hän (Herodes) kokosi kaikki kansan ylipapit ja kirjanoppineet ja kyseli heiltä, missä Kristus oli syntyvä. 5. He sanoivat hänelle: "Juudean Beetlehemissä; sillä näin on kirjoitettu profeetan kautta: 6. 'Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia'." (Matteus 2:4-6).
Ja sitten? Ei mitään muuta reaktiota ylipapeilta ja kirjanoppineilta. Heitä ei kiinnostanut löytää tätä lupausten täyttymystä, he eivät lähteneet palvomaan Messiasta, joka oli vihdoin saapunut maailmaan. Takaisin omiin arkisiin hommiin ja arjen kiireisiin. Tällaisia ihmisiä on paljon tänäkin päivänä; Jeesus, Messias on heille yhdentekevä. He eivät palvo Häntä eivätkä etsi Häntä.
Kuningas Herodes sen sijaan huolestui kovin Messias-uutisista ja lähetti tietäjät vakoilemaan tilannetta puolestaan. Herodes ei halunnut palvoa Messiasta; hän halusi tappaa Hänet.
Millaisella sydämellä me olemme vastaanottamassa enkelien kertomaa suurta iloa? Lähdemmekö paimenten tavoin täynnä uskoa palvomaan Messiasta? Jatkammeko olkapäitä kohauttaen omaa pientä elämäämme, toteuttaen erään joululaulun sanoja “laps’ hankeen hukkuu, unhottuu”? Vai onko asenteemme vihamielinen ja murhanhimoinen, jopa siihen asti, että se ilmenee väkivaltaisina tekoina ja vihaisina puheina Kristusta ja kristittyjä kohtaan?
Haluan itse olla mietiskelmässä tätä ILOA, joka saapui maailmaan. Haluan, että se saa olla yhä suurempi kuvaaja omassa uskonelämässäni. Paimenet ottivat sen vastaan ja sen seurauksena kiitos ja palvonta täytti heidän sydämensä ja elämänsä niin, että muutkin sen kuulivat ja ihmettelivät sitä.
Ihmeellinen ilo!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!