Uusi vuosi on pyörähtänyt käyntiin. Teetkö uuden vuoden lupauksia? Pitävätkö ne? Itse mietin aina joitain pieniä ikuisuusprojekteja kuten terveellinen syöminen, mutta en tee mitään lupauslistoja. Tälle vuodelle olen kyllä miettinyt hengellistä teemaa, johon haluan sukeltaa syvemmälle, mutta siitä sitten myöhemmin.
Terveellistä ruokailua pitäisi kyllä harrastaa, sillä verensokerit olivat kohollaan kun kävin raskausajan sokerirasitustestissä. Harmi, että liikunta alkaa olla jo vaivalloista, sillä liikunnallahan verensokereita saa laskemaan hyvin. Nyt täytyy olla tarkkana syömisten kanssa...mutta Joululta on vielä konvehtirasioita kaapissa ja posti toi vielä tänään tosi hienon konvehtirasian myöhästyneenä Joululahjana. Itsehillintää, itsehillintää... Laskettuun aikaan on vajaa kuukausi ja minulla on vielä vauvanvaatteet pesemättä! Iik! Muuten kyllä häärään kuin lintuemo pesänrakentamisen parissa.
Sain muutamia kysymyksiä blogiarvontapostauksen kommenteissa, ja tässä on yksi vastaus. Leena kyseli mielipidettäni naisen asemasta seurakunnassa. Tämä on aihe, joka on minuakin mietityttänyt teinivuosista asti. Miksi monissa seurakunnissa opetetaan, että nainen ei voi olla pastori eikä vanhimmiston jäsen? Myös monien (tietämättömien) seurakuntien jäsenten kommentit naisista, heidän asemastaan ja tehtävistään voi olla hyvin haavoittavaa, jopa siihen asti, että siihen jää kirkossa käynti.
Kristittynä me olemme kaikki samalla viivalla Jumalan edessä: "Te kaikki olette Jumalan lapsia, kun uskotte Kristukseen Jeesukseen. Kaikki te, jotka olette Kristukseen kastettuja, olette pukeneet Kristuksen yllenne. Yhdentekevää, oletko juutalainen vai kreikkalainen, orja vai vapaa, mies vai nainen, sillä Kristuksessa Jeesuksessa te kaikki olette yksi. Ja jos te kerran olette Kristuksen omia, te olette Abrahamin jälkeläisiä ja saatte periä sen, mikä hänelle oli luvattu." (Galatalaiskirje 3:28)
Jumala ei kohtele sinua erikseen naisena, vaan omana lapsenaan, kun uskot Jeesukseen. Samoin on miesten kohdalla. Kaikki olemme syntiä tehneet, kaikki tarvitsemme Jumalan pelastavaa kosketusta. Mutta samoin kuin avioliitossa, myös seurakunnassa on miehillä ja naisilla toisistaan eroavat roolit ja tehtävät. Nämä eivät siis mitenkään liity paremmuuteen ja arvoasemaan...nämä liittyvät Jumalan meille asettamaan järjestykseen.
Sen sijaan, että kirjoittaisin pitkästi omia mietteitäni, lainaan muutamaa hyvää kirjaa ja artikkelia, jotka antavat paljon pureskeltavaa aiheeseen.
Suomeksi löysin jo jonkin aikaa sitten Mikko Sataman kirjoittaman artikkelin Naispappeus ja uuden liiton seurakunta. Siinä on minusta raamatullisesti ja perusteellisesti käsitelty aihetta nainen seurakunnassa. Suosittelen sen lukemista!
Luin teinivuosina Alvar Blomgrenin kirjan "Seurakunta ja sen virat". Se vaikutti pitkälti siihen, miten uskon virkojen olevan jaetut seurakunnassa. Nyt täytyy sanoa, että luin kirjan tosiaan teini-iässä, eli parikymmentä vuotta sitten, joten ihan tuoretta tuntumaa minulla ei sen sanomaan ole. Se on kuitenkin tuolla kirjahyllyssä ja jos sen luen uudestaan ja olen nyt jyrkästi eri mieltä sen sanoman kanssa, mainitsen sen sitten täälläkin!
Kirja, jota käytän paljon lähdeteoksena kun jään pohtimaan naiseutta ja kristillisyyttä, on John Piperin ja Wayne Grudemin toimittama kirja "RECOVERING BIBLICAL MANHOOD AND WOMANHOOD -
A Response to Evangelical Feminism". Se löytyy netistä tuon linkin kautta. Kirja on todella paksu, siinä on useiden kirjoittajien artikkeleita, mutta siinä käsitelläänkin joka ikinen kysymys ja Raamatunpaikka, joka naiseuteen voidaan liittää. Suosittelen tätä todella asiasta kiinnostuneille!
No, tässä siis tällaista teoriaa aiheeseen naisen asema seurakunnassa. Minua kuitenkin aina mietityttää teorioiden ja teologisten kysymysten käytännöllisyys. Miten voin naisena palvella seurakunnassa? Palveleminenhan on annettu tehtäväksi jokaiselle kristitylle; kukin kyvyillään ja armoituksillaan. Älä nyt kuitenkaan ajattele, että palvelet hyväksyttävällä tavalla vain, jos sinut on tehtävään siunattu koko kirkkokansan edessä. Silloinhan 90% jäsenistä odottelisivat lähtökäskyä vielä vuosikymmenten jälkeenkin, jääden jopa kokonaan pois tästä tärkeästä osasta seurakunnan rakentamisessa.
Sinulla, nainen, on paljon annettavaa omaa seurakuntasi keskellä. Se voi alkaa ihan pienistä eleistä ja askeleista. Mutta päämääränä on rohkaista ja rakentaan kanssasisaria ja -veljiä kasvamaan uskossa. Kun menet Jumalanpalvelukseen, millaisiin asioihin kiinnität huomiota? Voisiko sinulla olla annettavaa tällä saralla? Aloita rukoileminen tämän asian puolesta, Jumala on luvannut johdattaa niitä, jotka kulkevat rukoillen!
Desiring God-sivuston saarnoissa oli aivan todella hyvä haaste naisille. Haaveena olisi sen suomennus...kun vain aika riittäisi! Aiheita voisin ainakin täällä blogissa käsitellä.
Haasteiden lopussa oli pitkä lista palvelutehtävistä, joissa voit olla mukana. Tässä siitä pääkohdat:
Vammaistyö
Työ sairaiden parissa
Sosiaalisesti haasteellisten parissa tehtävä työ
Vankilatyö
Nuorisotyö
Urheilun parissa tehtävä työ
Terapia ja sielunhoito
Radio ja TV-työ
Kirjoittaminen
Opettaminen
Musiikkityö
Evankelioivat työmuodot
Teatteri ja Draamatyö
Sosiaalityö (mm.lukutaito/suomen kielen taito)
Pastoraalityön avustaja (vierailut, tervetuloryhmä, vieraanvaraisuus, käytännön apu, ruoka, vaatteet, kuljetukset)
Rukous
Lähetystyö (kaikki yllämainittu vieraassa kulttuurissa)
Kaikenlaisten suurten työmuotojen tukeminen eri tavoin
Uskon, että jokainen voi löytää palvelupaikan oman seurakuntansa keskellä, jos sitä alkaa avoimin sydämin Jumalalta pyytää. Toivoisinkin luovuutta, kekseliäisyyttä ja uhraavaisuutta jokaisen kristityn naisen palvelutehtävän suhteen tälle vuodelle! Onko sinulla jokin turha tapa tai harrastus, jonka jättämällä voisit käyttää enemmän aikaa muiden hyväksi? Elämä on rajallinen ja hyvin lyhyt. Haluatko käyttää sen oman "valtakuntasi" rakentamiseen...oma vartalo, oma koti, oma työ, oma perhe, omat harrastukset...Vai haluatko palvella Jumalan valtakunnan hyväksi tänä vuonna?
"Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa
ja hänen vanhurskauttansa,
niin myös kaikki tämä teille annetaan."
Jeesus
Rukoilen Jumalan johdatusta jokaisen lukijan elämään. Saakoon vuosi 2013 olla sellainen, jolloin uskosi saa kasvaa ja venyä aivan uudella tavalla syvemmäksi ja suuremmaksi!
Kiitos tästä vastauksesta! :)
VastaaPoistaIte oon pohtinut nimenomaan opettamiseen liittyviä juttuja. Oon tehnyt armolahjatestejä useamman vuosien varrella, ja opettaminen on ollut aina siellä yläpäässä. En oo sitä oikein sisäistänyt, vaikka oonkin puhujapöntössä seissyt aina silloin tällöin. Mutta oon ollut vähän aralla mielellä sen suhteen, kun kerran sanotaan, että naiset eivät saa opettaa.
Mua pyydettiin viime keväänä ops-tiimiin mukaan (suunnittelemaan srk:n opetustoimintaa), kun olin pitänyt opetuksen yhdellä kurssilla. Eka sitä epäröin, mutta lupauduin sitten, kun aattelin, että kun srk:n puolesta pyydetään, niin kai se on sitten ok. Nyt sitten vastaan yhdestä kurssista, joka järjestetään keväällä.
Oon vähitellen hyväksynyt sen, että saan hyvällä omalla tunnolla laittaa ne lahjat käytäntöön, jotka oon saanut. Ja saan myös nauttia siitä.
Tulimummo Mirja Vehosmaa oli sanonut, että "Jumalan sota-asusta on myös naisten kokoja".
Tuo opettaminen onkin varmaan yksi niistä tehtävistä, jotka mietityttävät monia naisia; silti monella naisella on ihan selvästi lahjoja ja kykyjä opettamiseen. Jumala on avannut sinulle oven ja tosi hienoa, että olet lähtenyt mukaan! Opettamista on myös niin monenlaista ja eihän sen tarvikaan olla juuri tuota puhujapöntössä seisomista! :) Tämä on mielenkiintoinen aihe kyllä, kiitos kysymyksestä, että sain alkaa pohtia vastausta...varmaan useamminkin tulen sitä pohtimaan.
Poista