Katselin tässä ihan mielenkiinnosta vuoden 2012 blogin tilastoja.
Sitten tuli mieleen, miten Daavidin järjestämä väestölaskenta ei ollut Jumalalle mieleen...ja ajattelin, että mennäänkö tässä nyt ihan harhaan :) Sillä loppujen lopuksi haluan kirjoittaa asioista, joita koen Jumalan minulle antavan, en asioista, jotka vetävät paljon lukijoita. Siinä mielessä en halua antaa suosittujen hakusanojen ohjaavan kirjoituksiani. Toisaalta haluan toki kirjoittaa asioista, jotka kiinnostavat.
Olen ollut hidas kirjoittamaan tämän vuoden puolella ja siitä syytän ihan täysillä masuasukkia! Loppuraskauteen liittyvät asiat vain vievät voimia ja tuntuu, että en jaksa enää ajatella iltakahdeksan jälkeen kun lapset menevät nukkumaan. Ideoita on ja jatkumoa Pietarin kirjeen kohtaan, toivottavasti pian saan naputeltua blogiinikin.
Mutta siis noista tilastoista. Vierailuja blogissa oli vuoden 2012 aikan yli 11 000. Kaikista suosituin teksti on edelleen Vaatteet ja Usko. Pukeutumisasia näemmä herättää paljon kysymyksiä ja pohdintaa kristittyjen naisten keskuudessa. Toiseksi suosituin sivu oli kirjasuositukset, johon lisäsinkin eilen Nancy Leigh DeMossin kirjan Lies Women Believe. Kolmanneksi eniten vieraillaan "Iloitsen Lapsistani" postauksessa. Se oli vähän yllättävää! Kerran silmiini sattui viestiketju, jossa joku ihmetteli, että mikseivät perheelliset koskaan puhu lapsistaan positiivisessa mielessä ja kiitollisena. Kuulemma kuuluu vain valitusta ja voihkintaa siitä, miten rankkaa on olla vanhempi ja kasvattaa lapsia. Joten ehkä lapsistaan iloitseminen on houkuttelevaa? Ja miten muuten voisi ollakaan, koska onhan se Jumalan meille antama käsky "Rakastakaa lapsianne" Tiituksen kirjeessä. Äidit ja isät, jotka ovat iloisia vanhempia herättävät varmasti huomiota. Ei tarvi olla kärttyinen, väsynyt ja voimavarojen rajamailla haahuileva, vaan Jumalan avulla voi olla rauhallinen, kärsivällinen ja iloiten lapsiinsa suhtautuva aikuinen. Sitä minäkin kaipaan arjen pyöriessä eteenpäin.
Miten blogi jatkaa? Haluan jatkaa naiseuteen liittyvien asioiden pohdintaa. Kirjoitan vielä ainakin yhden postauksen Pietarin kirjeen kohdasta, jonka aloitin viimeksi. Nancyn kirjasta on vielä kaksi aihepiiriä käymättä läpi. Aion myös vastata lukijoiden lähettämiin kysymyksiin.
Sitten haluan kirjoittaa hengellisestä teemasta, jonka olen ottanut aiheeksi, johon aion tänä vuonna sukeltaa: ILO. Se on yksi hengen hedelmistä. Se on ollut jo vuosien ajan isona aiheena ja jopa haasteenakin minulle henkilökohtaisesti. Muistan, kun vuosia sitten eräs tuttavamme kysyi, mikä olisi yksi sana, jota hän voisi rukoilla meidän puolestamme. Mieheni kääntyi minun puoleeni, ja välittömästi mieleeni tuli sana "Ilo".
Se kertautui kun kirjoitin Jouluyönä suuresta ilosta laulavista enkeleistä sekä paimenista, jotka palasivat seimen ääreltä iloiten.
Ihmeellinen ilo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!