Saaran usko

Tässä jatkuu ensimmäisen Pietarin kirjeen luvun 3 alkujakeiden läpikäyminen.  Pietari kirjoittaa ohjeita vaimoille, erityisesti hän puhuu niille naisille, joiden miehet eivät ole kristittyjä.  
  
Olen aiemmin kirjoittanut Pietarin kirjeen kohtaa läpikäyden siitä, mitä alamaisuus avioliitossa EI ole,  mitä alamaisuus voi olla ja miten tulkita jaetta 3, jossa puhutaan vaatteista ja korujen käytöstä.  Tällä kertaa nostan Genesiksestä esille Saaran, joka annetaan esimerkiksi vaimoille jakeessa 6.  

1. Pietari 3:1. Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, 2. kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. 3. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, 4. vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. 5. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; 6. niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää. 7. Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi. 8. Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. 

Pietari mainitsee jakeessa 5 pyhät vaimot.  Nämä vaimot kaunistivat itsensä hiljaisella ja rauhaisalla hengellä ja salassa olevalla sydämen ihmisellä. He olivat alamaiset miehilleen.  Heidän toivonsa oli Jumalassa.  He olivat kuuliaiset miehilleen.   Mikään ei pelottanut heitä.  Pietari ottaa tässä erityiseksi esimerkiksi Saaran, Aabrahamin vaimon.

Haluan keskittyä tässä postauksessa muutamaan kohtaan Saaran elämässä. Aabraham on mainittu uskomme isäksi, ja heidän elämänvaiheitaan on kuvattu tarkasti Genesiksessä, ensimmäisessä Mooseksen kirjassa.  Joskus on ehkä vaikeaa muistaa, että Raamatun henkilöt olivat ihan oikeita ihmisiä, joilla oli todellisten ihmisten ongelmat, ilot ja haasteet.  Heillä oli epäilyksiä, heitä väsytti, he riitelivät, he sopivat.  He eivät olleet täydellisiä...ja usein heidän virheensä ovatkin kuvailtu hyvin tarkasti meidänkin luettavaksemme.  Kun luet Genesistä, huomaat sekä Aabrahamin että Saaran tekevän virheitä, mutta silti he ovat uskonsa vuoksi esimerkillisiä... ”esivanhempiamme”.   

Tapaamme pariskunnan kun he asuivat Harranissa, jonne he olivat saapuneet Abramin (Aabrahamin nimi ennenkuin Jumala antoi hänelle uuden nimen) isän Terahin kanssa.  Terahin kuoltua Jumala kutsui Abramin jättämään kotinsa ja kulkemaan ”siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan” (Gen 12:1).  Huomiota kiinnittää tässä se, että Jumala puhui Abramille ja antoi käskyn Abramille. Voin kuvitella millaisia keskusteluja käytiin miehen ja vaimon välillä kun päätöstä matkaan lähtemisestä tehdään (kuvitella, koska meille ei kerrota miten he tekivät lopullisen päätöksen).  Matkaan he kuitenkin lähtivät.  Saaran puolelta tarvittiin suurta uskoa, koska hänhän ei ollut itse henkilökohtaisesti kuullut Jumalalta mitään; kaikki mitä hän tiesi tulevasta elämänmuutoksesta hän kuuli aviomiehensä kautta.  Heillä molemmilla oli varmasti pelkoja ja epävarmuutta tulevaisuuden suhteen, koska muutenhan ei olisi uskoakaan tarvittu.  Mutta uskossa he lähtivät liikkeelle yhdessä.  Saara luotti Jumalaan, joka oli puhunut hänen miehelleen ja seurasi Abramia Kanaanin maahan.  

Tässä on ensimmäinen kuvaus tämän patriarkka-parin elämästä.  Sitten tapahtuu jotain, ei vain kerran, vaan kaksi kertaa, joka minusta on ihan käsittämätöntä tämän päivän näkökulmasta käsin.  Aabrahamin ja Saaran on mentävä Egyptiin nälänhädän vuoksi (luku 12).  Aabrahamilla oli suunnitelma;  hän tiesi vaimonsa olevan hyvin kaunis ja hän pelkäsi saavansa surmansa vaimoaan havittelevien egyptiläisten kädestä.  Niinpä hän ehdottaa, että Saara kertoo kaikille olevansa Aabrahamin sisko, jotta ”veli” saisi jäädä henkiin.  Ja tottakai näin käy; kun faaraon korviin kantautuu miten kaunis nainen Saara on (65-vuotiaana!), hänet viedään faaraon hoviin. Aabraham saa ”sisarestaan” palkkioksi karjaa, palvelijoita, aaseja ja kameleita.   

En voi kuvitella mitä Saaran mielessä liikkuu, kun hänet kiikutetaan pois Aabrahamin luota kohti faaraon haaremia.  Eikö hänen mielessään käynyt mainita, että itse asiassa hän on naimisissa ja että häntähän ei mihinkään hovihaaremiin viedä?  Suuttuttikohan häntä Aabrahamin itsekkyys ja se miten mies ei toiminut rakastavan aviomiehen tavoin?  Saara oli kaikesta päätellen ihan hiljaa asian suhteen.  Hänen luottamuksensa Jumalaan on aivan ihmeellistä ja käsittämätöntä!   

Kertomuksessa on onnellinen loppu: faaraolle paljastuu asian todellinen laita, hän palauttaa Saaran Aabrahamille ja he poistuvat Egyptistä.  Sama tapahtuu vielä myöhemminkin: luvussa 20 kerrotaan kuinka Gerarin kuningas otti Saaran luoksensa ja jälleen Saara on ihan hiljaa aviosuhteestaan.  Jumala itse ilmestyy kuninkaalle unessa ja kertoo asian todellisen laidan, ja taas saa kertomus onnellisen lopun.  Mutta olikohan Saaralle vaikeaa olla hiljaa totuuden suhteen, alistua miehensä tahtoon ja vain odottaa Jumalan väliintuloa?  Luku 21 yksi alkaa lohduttavilla sanoilla: ”Ja Herra piti Saarasta huolen, niinkuin oli luvannut, ja Herra teki Saaralle niinkuin oli puhunut.”  Tässä viitataan lupaukseen jälkeläisestä, jota ei ollut vielä  vuosikymmenten jälkeenkään kuulunut.  Mutta siinä on myös yksi Raamatun suurista totuuksista: mitä Jumala lupaa, sen Hän tekee.  Hän piti huolen Saarasta.  Vaikka Saara otti välillä ohjakset käsiinsä (Haagar ja Ismael), Jumala oli antanut hänelle lupauksen ja Hän toteutti sen, pitäen Saarasta huolen kaikkien niiden vuosien ajan, jotka kuluivat ennen sen täyttymistä. 

Saara oli kuuliainen miehellensä ja hänen hiljainen, mutta kallionvahva luottamuksensa Jumalaan oli Jumalan silmissä kallista.  Se myös vapautti hänet pelosta.  Se vapautti hänet tarpeesta yrittää kontrolloida ja manipuloida miestänsä toisenlaiseen päätökseen.  Saara tiesi, että Jumala pystyy muuttamaan Aabrahamin sydämen ja mielen paremmin ja vakuuttavammin kuin hän koskaan vaimona pystyisi.  Jumala on kaikkivaltias ja Hän tekee mitä haluaa, miten haluaa ja milloin haluaa.  Tämä vaatii uhrausta, antautumista ja uskoa.  Kaikkea tätä Saaralla oli.  Saaralla oli myös syvä kunnioitus miestänsä kohtaan.  Tiedämme tämä esimerkistä, jonka Pietarikin mainitsee tässä Raamatunkohdassa:  kun Saara luuli olevansa yksin, niin ettei kukaan häntä kuule, hän puhui itsekseen kutsuen aviomiestään herraksi (Gen 18:12)  "Heräisikö minussa, näin kuihduttuani, vielä halu?  Ja myös minun herrani on vanha." 

Saara ei vain herroitellut miestään kun muut olivat kuulemassa, eikä edes vain miehensä kuullen.  Hän kunnioitti miestään tavalla, jolla on eniten merkitystä; silloin kun kukaan ei ollut näkemässä tai kuulemassa.  Tässä näemme harvinaisen vilahduksen Saaran sydämeen;  hänen kunnioituksensa aviomiestään kohtaan oli todellista ja aitoa, miehen virheistä huolimatta.  Ehkäpä sen vuoksi Pietari mainitsee sen tässä Raamatunpaikassa esimerkkinä meille naisille.  Se mitä sydämessä on, on tärkeämpää kuin mitä ulospäin näkyy.  Saaran elämän todellinen Herra (isolla alkukirjaimella) oli elävä, voimallinen, välittävä Jumala.  Sen vuoksi hän pystyi vapaasti kunnioittamaan ja tottelemaan aviomiestäänkin.    

Facebookista napattua...

p.s. koska kirjoitan tässä(kin) vaimon alistumisesta miehensä tahtoon, luen mielelläni aiheeseen liittyviä mielipiteitä ja opetusta.  Blogissa To Love, Honor and Vacuum kirjailija Sheila Wray Gregoire on juuri aloittanut käsittelemään aihetta.  Hän kirjoittaa, että alistuminen ei tarkoita sitä, etteikö avioliitossa olisi konflikteja.  Sheila kirjoittaa hyvin ja perustelee asiansa minun mielestäni raamatullisesti, joten suosittelen hänen kirjoituksiaan!  Käy tuolla lukemassa miten selvitellä erimielisyyksiä avioliitossa...Sheilan postauksia on tulossa lisää aiheeseen liittyen.