Alamaisuuden kauneus

Ensimmäiseksi kiitos teille kaikille arvontaan osallistujille kommenteista!  En ole vastannut niihin siellä kommentti-osiossa, koska en halua sotkea arpanumerojärjestystä :) mutta luettu on kaikki!  Joku kysyi noiden korujen saatavuutta netin kautta  ja niitä tosiaan voi ostaa osoitteesta www.authenticjustice.com.  Valitettavasti postitus on vain Pohjois-Amerikkaan.  Nyt etsimään niitä ameriikan serkkuja, jotka voisivat ostokset laittaa tulemaan kotiosoitteeseen!  

Sitten otsikkon aiheeseen - jonka luulin saavani nopeammin julkaistua, mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan.  

                                                           *** *** *** ***

Image courtesy of photostock / FreeDigitalPhotos.net

Viimeksi opiskelimme negatiivien kautta, mitä Pietarin ensimmäisen kirjeen käsky vaimoille tarkoittaa.  Nyt on aika siis selvittää mitä alamaisuus ON.  Alamainen on siitä hassu sana, että sitä käytetään todella harvoin nykyään.  En ole varmaan ikinä käyttänyt sitä normaalissa puheessa, ellen ole lukenut satuja, joissa on kuningas ja hänen alamaisensa.   Käsitys, jonka voi saada sanonnasta ”alamainen vaimo”, tuo mielikuvan maahan asti kumartavasta vaimosta, joka kipittää työstä palaavalle miehelleen lehden, lämpimän ruoan ja kahvin seisoen taustalla kuin palveluspiika valmiina hyppäämään jokaisen käskyn mukaan.  Tämä on maailman stereotyyppi eikä ollenkaan raamatullinen kuva alamaisuudesta avioliitossa! 

Eräs saarna oli nimetty ”Pelottoman alamaisuuden kaunis usko”  ja olen sitä ihmetellyt tässä  jo jonkun aikaa.  Kauneus.  Alamaisuudessa on jotain ihailtavaa ja silmiä miellyttävää?  Muistan Raamatun ensi lehdiltä, kun Jumala oli luonut maailman ja ensimmäisen ihmisparin, että kaikki oli sangen hyvää.  Sangen hyvää.  Haluan löytää tuolta stereotypioiden kuorien alta alamaisuuden ytimen, sen joka on kaunista ja ihailtavaa ja hyvää.  Uskon myös, että kun me näemme todellista alamaisuutta käytännössä, se on viehättävää ja houkuttelevaa.  Sellaista, jota kaipaamme omaan elämäämmekin.  Sitä siis olen täällä metsästämässä tänään. 

Raamatunpaikka kokonaisuudessaan tässä:

1. Pietari 3:1. Samoin te, vaimot, olkaa alamaiset miehillenne, että nekin, jotka ehkä eivät ole sanalle kuuliaisia, vaimojen vaelluksen kautta sanoittakin voitettaisiin, 2. kun he katselevat, kuinka te vaellatte puhtaina ja pelossa. 3. Älköön teidän kaunistuksenne olko ulkonaista, ei hiusten palmikoimista eikä kultien ympärillenne ripustamista eikä koreihin vaatteisiin pukeutumista, 4. vaan se olkoon salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa; tämä on Jumalan silmissä kallis. 5. Sillä näin myös muinoin pyhät vaimot, jotka panivat toivonsa Jumalaan, kaunistivat itsensä ja olivat miehillensä alamaiset; 6. niin oli Saara kuuliainen Aabrahamille, kutsuen häntä herraksi; ja hänen lapsikseen te olette tulleet, kun teette sitä, mikä hyvää on, ettekä anna minkään itseänne peljättää. 7. Samoin te, miehet, eläkää taidollisesti kukin vaimonne kanssa, niinkuin heikomman astian kanssa, ja osoittakaa heille kunnioitusta, koska he ovat elämän armon perillisiä niinkuin tekin; etteivät teidän rukouksenne estyisi. 8. Ja lopuksi: olkaa kaikki yksimielisiä, helläsydämisiä, veljiä kohtaan rakkaita, armahtavaisia, nöyriä. 

Tämä vaimojen alamaisuus mainitaan ensimmäisessä ja viidennessä jakeessa.  Viides jae puhuu pyhistä vaimoista, naisista, jotka panivat toivonsa Jumalaan.  John Piper puhuu saarnassaan aiheesta (kaikki lähteet lopussa) näin:   

Kristitty nainen ei laita toivoaan mieheensä, eikä miehen löytämiseen.  Hän ei laita toivoaan ulkonäköönsä.  Hän laittaa toivonsa Jumalan lupauksiin.  Sananlaskuissa kuvataan tällaista naista näin:  ”Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle.” (31:25).  Hän nauraa kaikelle mitä tulevaisuus tuo ja voi tuoda, koska hän on laittanut toivonsa Jumalaan.

Hän katsoo pois ongelmista ja kurjuudesta ja elämän esteistä jotka näyttävät tekevän tulevaisuudesta ankean, ja hän keskittää huomionsa Jumalan kaikkivaltiaaseen voimaan ja rakkauteen, Jumalan, joka vallitsee taivaasta ja tekee maan päällä mitä Hän haluaa.  Tällainen nainen tuntee Raamattunsa, ja osaa teologiansa Jumalan kaikkivaltiudesta, ja hän tietää Jumalan lupauksen olla hänen kanssaan, auttaa häntä ja vahvistaa häntä vaikka mikä tulisi.  Tämä on se syvä, horjumaton kristityn naiseuden juuri.  Pietari puhuu juuri tästä jakeessa  5.  Hän ei puhu mistä tahansa naisista.  Hän puhuu naisista, joilla on horjumattomat raamatulliset juuret Jumalan kaikkivaltiaassa hyvyydessä – pyhistä naisista, jotka laittoivat toivonsa Jumalaan. 

Kuva, jonka Piper maalaa saarnassaan kristitystä naisesta on mukaansatempaava; nainen, jolla on vakaa usko ja luottamus Jumalan hyvyyteen, joka pystyy ottamaan tulevaisuuden nauraen vastaan, nainen, joka ei pelkää.  Ei tulevaisuutta, ei ihmisiä.  Hän pystyy taistelemaan pelkoa vastaan, koska hän tuntee täydellisen rakkauden, jossa ei ole pelkoa.  Hän pystyy siis olemaan miehelleen alamainen, koska hänen toivonsa on Jumalassa, hän ei pelkää, hänellä on rauha. 

Tässä tiivistelmä alamaisuudesta avioliitossa.  Siihen liittyy hyvin selkeästi Raamatusta löytyvät roolit, tehtävät ja vastuut avioliiton suhteen; mies on luotu johtamaan, nainen auttamaan ja seuraamaan. 

”Alamaisuus on vaimon jumalallinen kutsumus kunnioittaa ja vahvistaa miehensä johtajuutta ja auttaa sitä toteutumaan käyttäen lahjojaan.  Se on mielenlaatu ja kyky seurata miehen auktoriteettia ja taipumus antautumaan ja alistumaan miehen johtajuudelle.  Se on asenne, joka sanoo: ”Minua ilahduttaa se, että teet aloitteet meidän perheessämme.  Olen iloinen, kun otat vastuuta asioista ja johdat rakkaudella.  En kukoista suhteessa kun sinä olet passiivinen ja minun täytyy varmistaa, että perhe toimii".”

Alamaisuudessa pääpaino ei siis ole niinkään ulospäin näkyvissä toimissa ja sanoissa.  Onhan tilanteita, joissa nainen voi toimia alamaisesti ja näyttää alamaiselta ja käyttää sanoja, jotka kuulostavat alamaiselta,  mutta sydämessään hän tekee sen vastahakoisesti.  Aidosti ja iloiten miehensä johtajuutta seuraava ja kunnioittava asenne on käsinkosketeltavaa; sanoohan Pietari ensimmäisessä jakeessa, kuinka vaimo voi voittaa miehensä sanomatta sanaakaan.  ”Vaimojen vaellus”  kun he elävät Jumalan antaman ohjeen mukaan "puhtaina ja pelossa", on  niin vastustamatonta, että mies, joka ei ole ottanut vastaan uskoa, voidaan sen avulla voittaa Kristukselle.  Tällaisen vaimon toivo on Jumalassa, ei siinä, että hänen miehensä tekisi tietyllä tavalla tiettyjä asioita.  Tällainen vaimo voi antaa miehensä tehdä rauhassa päätöksiä, koska hän luottaa Jumalaan, joka voi muuttaa paatuneimmankin sydämen.  Tällainen vaimo on todellakin luottanut elämänsä Jumalan käsiin ja uskoo, että Jumalalla on asioissa viimeinen sana. 

Kun Pietari seuraavissa jakeissa puhuu kauneudesta, huomaa, mistä kristityn vaimon kauneus tulee (4): ”salassa oleva sydämen ihminen, hiljaisen ja rauhaisan hengen katoamattomuudessa”. 

Kreikan kielen sana ”praus”, jota on suomeksi käännetty Uudessa Testamentissa sanoilla ”hiljainen, nöyrä, sävyisä”,  tarkoittaa ”ei vaadi omia oikeuksiaan”  tai ”ei ole tunkeileva, ei itsekkäästi määrätietoinen” tai ”ei vaatimassa omaa tahtoaan läpi”.

Todellinen kauneus on hiljainen ja rauhaisa henki, salassa, ihmisen sisimmäinen olemus.  Se syntyy ja kasvaa kun usko ja luottamus Jumalaan syntyy ja kasvaa.  Meillä jokaisella on varmasti lähipiirissä esimerkkejä naisista, joissa on tätä hiljaista mutta hyvin vahvaa sävyisyyttä ja nöyryyttä.  Samoin varmasti löytyy naisia, jotka hätäilevät, tuskailevat, vaativat, manipuloivat ja kontrolloivat.  Tarkkaile muutamaa naista, seuraa  heidän elämäänsä ja avioliittoaan.  Mistä löytyy todellinen kauneus? Mistä löytyy rauhaisa henki?  

Sävyisyys, hiljaisuus ja rauha ei ole vain houkuttelevaa ei-uskovan puolison silmissä, mutta se on suuressa arvossa Jumalan silmissä.  Se vaatii uhrauksia, se vaatii omalle itselleen kuolemista, mutta se ei jää Jumalalta huomaamatta.  Se on seurausta suuresta luottamuksesta siihen, että Jumala näkee kaikki tarpeet ja vastaa niihin.  Jumala iloitsee elämästä, joka luottaa vain Häneen.  Sisäinen kauneus; rauhaisa ja hiljainen henki ei vanhene, ei kuole, eikä koskaan häviä.  Se on iankaikkista.  Siksi se on arvokkaampaa kuin kulta ja jalokivet ja hienot vaatteet.

Miksi miehen ja vaimon suhteessa puhutaan johtajuudesta ja alamaisuudesta?  Avioliitossa kyse on LIITOSTA.  Jumala on asettanut avioliiton muistuttamaan ja edustamaan Kristuksen ja seurakunnan välistä suhdetta.  John Piper sanoo, että tämä on avioliiton syvin tarkoitus.  Sen vuoksi nämä kysymykset johtajuudesta ja alamaisuudesta ovat niin tärkeitä.  Jos avioliittomme aikovat julistaa totuutta Kristuksesta ja hänen seurakunnastaan, me emme voi olla välinpitämättömiä alamaisuuden ja johtajuuden suhteen.  Se on mysteeri, mutta se on jotain, joka toimiessaan on todella kaunista ja houkuttelevaa. 

Jatkan vielä ensimmäisen Pietarin kirjeen alun tutkimista... Se täytyy kuitenkin jättää seuraavaan kertaan, jottei tästä tule liian pitkää!   

Lähteet: 

Kenneth S. Wuest: Wuest's Word Studies From the Greek New Testament Vol 2.

Piper and Grudem (ed.): RECOVERING BIBLICAL MANHOOD AND WOMANHOOD - A Response to Evangelical Feminism

Piper, John: The Beautiful Faith of Fearless Submission