Ajatuksen hännästä kiinni

Onko se sitten syksy vai raskaus, mutta en ole oikein saanut vilistävistä ajatuksista kiinni niin, että saisin julkaisuun asti kelpaavaa kirjoitettua. :)  Olen tällä viikolla jo unohtanut yhden pianotunnin enkä jaksanut viedä lapsia tänään telinevoimisteluun, joten mikään voittajaolo ei tietenkään ole.  Mutta en ala näistä masentumaan!  Päivä kerrallaan, mikä ihana ohje.  Olen jo pitkän aikaa lukenut itselleni usein Roomalaiskirjeen kahdeksannen luvun alkua, jos meinaan alkaa stressaamaan odotuksista.

Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat. 

Se on yksinkertaisuudessaan kuitenkin teologisesti monimuotoinen vapahdus minulle, joka monta kertaa yrittää teoilla ja saavuttamisella kelvata.  Vaikka epäonnistuisinkin tavotteissa enkä täyttäisi odotuksia, minua ei voi tuomita (kadotukseen).  Jumala ei tuomitse minua, eikä minunkaan pitäisi tuomita itseäni.  Kyllä, haluan tottakai tehdä parhaani elämän eri osa-alueilla, mutta jos (kun) epäonnistun, se ei ole maailman loppu. 


Jakeen loppuosa...Kristuksessa Jeesuksessa...kun olemme Jeesuksessa, olemme monta asiaa!  Löysin tämän piensaarnan kun haeskelin aiheeseen liittyvää kuvaa: "Kristuksessa Jeesuksessa olemisen ällistyttävä todellisuus" .  Sen pitemmittä puheitta tällä kertaa.  

p.s. kohta tulee vuosi täyteen kun aloitin tämän blogin.  Sen tiimoilta onkin ideoita mielessä!  Kuulemisiin!