Vaimo päättää parisuhteessa

Jopa sekulaaripuolet ovat heränneet avioliitossa pesivään epäkohtaan: miehellä ei ole enää päätösvaltaa oikeastaan mistään kotiin ja perheeseen liittyvästä asiasta.  Muutama päivä sitten näin pilakuvan Facebookissa, jossa hääpari on alttarilla.  Mies vastaa papin kysymykseen ”Tahdon” ja morsiamen pään päällä on ajatuskupla: ”Tämä olikin sitten viimeinen kysymys, jota sinulta kysytään.”

Rosa Meriläinen kirjoitti 4.1.2016 Helsingin Sanomien kolumnissaan, että ystävät ovat hänen elämässään tärkeämpiä kuin oma mies.  Meriläinen tunnustautuu feministiksi ja hänen sanomansa ei lienee outo muillekaan feministeille.  Miehelle ei anneta arvoa eikä suhteeseen miehen kanssa kannata panostaa.  Onhan aina ne ystävät, jotka ovat uskollisesti rinnalla kun suhde loppuu. 

Vastineeksi Meriläisen kolumniin Väestöliiton parisuhdekeskuksen johtaja Heli Vaaranen kirjoitti, että parisuhteessa akkavalta on arkipäivää Suomessa.   Nainen päättää ja mies auttaa.  Naiset pilkkaavat miehiä julkisesti keskusteluissa, erityisesti koulutetut naiset.  Onkohan jotain kilahtanut hattuun?  Hävettää naisena lukea tämmöistä.  Eikö sitä korkeakoulutusta olisi voinut käyttää sivistykseen?  Vai onko nykyajan sivistys naisen jumaloimista ja miehen väheksymistä?  Onko oma itsetunto niin alhaalla, että sitä pitää pumpata toisen sukupuolen kustannuksella taivaaseen saakka?

Vaarasen mukaan nainen syyttää miestä kun kotielämä ei ole niin täydellistä kuin nainen haluaisi.  Ensin nainen käskee ja komentaa ja sitten suuttuu ja väsyy kun kaikki vastuu jää hänelle. 

Onko tämä tasa-arvoista käyttäytymistä?  Onko tämä miten kaksi aikuista ihmistä käsittelee arjen haasteita?  

Raamattua lukeneet tietävät, että tämä ei ole nykyajan epäkohta eikä mikään uusi ongelma.  Naisen taipumus epäkunnioittavaan käytökseen ja miehen käskettämiseen on ollut olemassa Eevan luomisesta saakka.  Eipä turhaan apostoli Paavali antanut kullekin sukupuolelle heidän heikkouksiensa mukaan käskyn: mies rakastakoon vaimoaan ja vaimo kunnioittakoon miestään.   Tämä ajatus esiintyy Raamatussa useaan kertaan.  Mies, rakasta vaimoasi.  Vaimo, kunnioita miestäsi. 

Me emme osaa ja siksi me tarvitsemme nämä muistutukset.  Jos aviomiehen kunnioittaminen oli naisille automaattista ja helppoa, eihän siitä pitäisi meitä muistuttaa.  Jos vaimon rakastaminen tulisi mieheltä kuin itsestään, ei sitä olisi käskyksi annettu.  Olemme molemmat sukupuolet langenneita, heikkoja ja itsekeskeisiä, emmekä osaa käyttäytyä edes niissä kaikkein lähimmissä ja tärkeimmissä ihmissuhteissa oikein.    

Pari vuotta sitten istuin kristittyjen vanhempien miesten seurassa.  He vitsailivat, että hyvä ohje avioliittoon on ”Mies, muista, että sinä teet ne tärkeät päätökset perheessä.  Niitä tärkeitä päätöksiä ei koskaan tule!”  Kuuntelin surullisena miesten naurua.  Onko tänä jo se taso, jossa kristityt avioliitot ovat?  Naiset ovat tunkeneet itsensä perheen pääksi ja tallanneet aviomiehensä pikku palvelupojaksi.  Miten alentavaa ja halveksivaa käytöstä. 

Olen kirjoittanut avioliitosta sekä miehen ja naisen raamatullisista rooleista usein.  Valillä tuntuu, että ei tämä kiinnosta ketään.  Nykyäänhän me toimimme paremmin, olemme koulutettuja, ketä kiinnostaa miten kivikautiset roolijaot sujuivat?  Näyttää kuitenkin siltä, että emme edelleenkään ole niin valaistuneita, että osaisimme toimia paremmin kuin mitä Jumalan suunnitelma oli.   

Vaaranen ei osannut vastata siihen, miksi mies alistuu naisen apupojaksi.  Itse olen sitä mieltä, että miehellä tärkeintä kotielämässä on rauhallinen yhteiselo.  Jos nainen jotain vaatii, on miehelle helpompaa antaa naisen tehdä päänsä mukaan – ehkä se olisi kerrankin tyytyväinen ja hiljaa. 

Koska kokemusten mukaan nainen ei tule tästä tyytyväiseksi, näyttää siltä, että miehen vastaus ei ole oikea.  Vaimo kaipaa miestä, jolla on mielipiteitä ja joka osaa tehdä päätöksiä.  Naista rasittaa passivoituminen ja myötäileminen, koska eihän se ole todellista yhteiseloa.  Niinpä hän alkaa neuvomaan ja ohjailemaan miestä.   Miestä taas rasittaa naisen nalkuttaminen ja määräily, johon vastaukseksi mies vetäytyy ja passivoituu lisää.   Syntyy epätoivoinen noidankehä, josta kumpikaan ei osaa irrottautua, koska parempia tapoja elää yhdessä ei osata. 

Olisiko aika istua parisuhdekeskustelun merkeissä pöydän ääreen ja avata Raamattu?  

Täältä

Viikonloppuhaaste vaimoille:  kysy mieheltäsi miten hän haluaisi viettää viikonlopun.  Älä väitä vastaan äläkä yritä parannella hänen suunnitelmiaan.  Suostu iloisesti hänen ehdotukseensa ja te kaikkesi että se onnistuu.  Millaisia tunteita tämä herätti sinussa?  Entä miehessäsi?

Lisälukemista kaipaaville täältä löytyy 101 tapaa kunnioittaa miestäsi.