 |
| Joulupöytä |
Juhlan teologia.
Miten voimme juhlia, kun maailmassa on niin paljon hätää, niin monet asiat väärin? Onko niin, että jos todella otan elämän vakavasti, tietoisena sen rajallisuudesta, tietoisena ajassa tekemiemme päätösten iankaikkisuusseurauksista, en innostuisi jostain niin kevytmielisestä kuin juhlimisesta?
Kirjoitan tätä joulun jälkeen, kun on nautittu juhla-ateriasta, erityisistä herkuista, ostettu lahjoja ja koristeltu talo kauniiksi. Eikö Jeesuksen syntymäpäivää voisi juhlia arkisesti, yksinkertaisesti, syntyihän hän hyvin vaatimattomasti majatalon eläinsuojassa? Miksi stressata jouluruokien parissa tai joulusiivouksesta kun Maria ja Joosef nauttivat matkaeväitä tallin pahnoilla?
Kuuntelin kerran silmät pyöreinä, kun eräs kristitty tuttava selitti viettävänsä joulun ilman mitään koristeita, lähettämättä joulukortteja, ostamatta yhtään lahjoja. Oliko hän löytänyt joulun todellisen merkityksen, oliko hän hengellisempi kuin minä? Ehkä olin liian kevytmielinen valitessani kauniita joulukortteja ja halutessani ostaa uuden kynttelikön? Ja eikö koko joululahjashow ole materialismin voitonkulkua?
Mustakansista Raamattua heiluttelevat tuomiopäivän profeetat voivat olla kristittjyen karikatyyrejä, mutta Raamatun punaisena lankana on toivottomuuden keskellä pulppuileva ilo. Kuvittele syksyisen tumma yötaivas ja nuotion valossa nuokkuvat paimenet. Kun yhtäkkiä taivas valaistuu kuin olympiastadionin valonheittimillä ja on täynnä laulavia olentoja, maailmalle julistetaan iloa: Teille on syntynyt Vapahtaja! Rauha on tullut maailmaan. Ylistäkää Jumalaa!
Nautimme joskus miehen kanssa hyvästä ateriasta ravintolassa. Pukeudumme paremmin ja vietämme illan syöden hyvää ruokaa ja juoden hyvää viiniä. Onko syntiä käyttää ruokaan rahamäärä, jolla söisimme perheenä monta keittoateriaa? Tai jolla joku kehitysmaan perhe eläisi kuukauden?
Olemme keskustelleet asiasta ja tulleet tulokseen, että juhlat, joista täällä maan päällä nautimme, ovat kuva tulevasta. Meitä odottaa taivaassa hääjuhla, joka on ehkä yksi iloisimmista juhlista, joita yhdessä vietämme. Meitä odottaa juhla-ateria ja uusi viini, jota Jeesus sanoi juovansa meidän kanssamme. Meidät on luotu juhlaa varten.
Juhla ei ole vain kauniita vaatteita, hyvää ruokaa, musiikkia, ystäviä. Se on enemmän kuin osiensa summa. Ilo ja ihme, jota koemme joulua juhliessamme vahvistuu joulun makujen, tuoksujen ja kokemusten kanssa, mutta se on jotain syvempää, toisesta todellisuudesta tullutta - kaipuuta iankaikkisuuteen ja syvään tyytyväisyyteen, jota niin harvoin koemme maan päällä.
Koti-ikävää. Taivaskaipuuta. Minut on luotu vastaamaan juhlaan sydämen ja ajatusten tasolla, ja ulkoisestikin. Vasta silloin ymmärrän ikuisuuden kokonaisvaltaisen merkityksen. Juhliminen antaa minulle mahdollisuuden ymmärtää ikuista Jumalaa tässä ajan ja paikan rajallisuudessa, jota kutsumme elämäksi. Voimme katsoa ja kokea, että Jumala on hyvä, hyvä, hyvä.
Joulun yltäkylläisyys ei pitäisi olla vain materialistista runsautta, vaan sen muistamista, että Jumala on ylettömän hyvä. Enemmän kuin tarpeeksi. Täydellisen tyydyttävä. Joulujuhla on esimakua iankaikkisuudesta. Juhlimme kuninkaan syntymää, juhlimme kuninkaan tulemusta. Juhlimme Vapahtajan saapumista maailmaan, juhlimme lopullista vapautta synnin ja kuoleman kahleista. Juhlimme Rauhanruhtinaan lihaksi tulemista, juhlimme täydellistä maailmanrauhaa, sielunrauhaa, mielenrauhaa.
Juhlaan heittäytyminen ei ole tosiasioiden unohtamista, maailman tilanteen kieltämistä. Se on sen julistamista, että Jumalan kanssa meille on tiedossa parempi tulevaisuus. Maailma on muuttumassa sydän kerrallaan, pikkuhiljaa. Se on tarjolla minulle jo nyt, jos otan sen vastaan lapsen lailla. Koukkselkä voi nuortua iloiseen tanssiin, koukkumieli voi kohota kiitollisuuteen, koukkuiset sormet avautua vastaanottamaan Jumalan lahja.
Sally ja Sarah Clarkson kirjoittavat joulukuussa kirjassaan The Lifegiving Home joulun merkityksestä ja kannustavat meitä luomaan juhlatraditioita perheissämme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!