Oppitunteja reformaatiosta

Löysin yhdeksännellä hetkellä sarjan reformaation suurmiehistä ja -naisista.  Mitä olen oppinut tähän mennessä?

Inspiraatio 

Raamattu omalla kielellä oli jokaisen uudistusta ajaneen elämän perustalla.  Englantilaisen John Wycliffen elämäntyö oli kääntää Raamattu englanniksi, aikana jolloin Katolinen kirkko kielsi käännöstyöt kuolemanrangaistuksen uhalla.  Ranskalainen Peter Waldo maksoi kahdelle oppineelle, että he kääntäisivät Raamatun Latinasta hänen omalle kielelleen.  Italialainen Girolamo Savonarola opetteli miltei koko Raamatun ulkoa.  Saksalainen Philip Melanchthon julkaisi 21-vuotiaana ensimmäisen version Roomalaiskirjeen kommentaaristaan.  Jokainen reformaation aktiivihenkilö oli henkilökohtaisesti vakuuttunut Raamatun tärkeydestä kristittyjen käsissä.

Haaste

Reformaattorit puhuivat rohkeasti näkemiään väärinkäsityksiä vastaan.  Heidän mielestään kirkon oppien ja kristittyjen elämän perusta piti olla Raamatun Sanassa.  He vaativat, että kirkon johto noudattaisi samoja käskyjä muiden jäsenten kanssa.  Valta-asemaa ja auktoriteettia ei saa käyttää omaksi hyväksi tai totuuden vääristelyyn.  Paavit ja piispat eivät olleet Jumalan käskyjen yläpuolella, ja reformaattorit eivät pelänneet saarnata moraalittomuutta vastaan, jota he näkivät kirkon johdossa.

Rohkeus

Uhat kuolemanrangaistuksista, kirkonkirouksista ja kirkosta erottamisesta eivät heilauttaneet näitä rohkeita miehiä ja naisia.  Heille oli tärkeämpää saarnata totuutta kuin alistua vääryyteen.  Jokainen heistä halusi, että tavalliset ihmiset saisivat kuulla Jumalan Sanaa omalla kielellään.  Jokainen kohtasi pää pystyssä paavit, piispat ja muut johtomiehet, jotka uhkailivat heitä hiljaisiksi erilaisin rangaistuksin.  Jopa perheiden, ystävien ja seuraajien kritisismit eivät pysäyttäneet heitä.  Jan Hus ja Girolamo Savonarola poltettiin elävältä, ja muutkin reformaattorit joutuivat seisomaan tuomareiden edessä syytettynä raskaista rikkomuksista kirkkoa vastaan.  He eivät perääntyneet. 

Sitoutuminen 

Reformaattorit eivät lähteneet kirkosta ovet paukkuen.  Monet heistä halusivat pysyä Katolisessa kirkossa, mutta he vaativat Jumalan Sanan mukaan ojentautumista.  He haastoivat Katolista kirkkoa perustamaan oppinsa Raamattuun, ei filosofiaan tai perinteihin.  He rakastivat Jumalaa ja Raamattua, ja tämä palo sai heidät valitsemaan epäsuositun aseman, joka useimmissa tapauksissa johti kirkosta erottamiseen.

Ihmisyys

Koska reformaattorit olivat kiihkeästi totuuden puolella, heidän sanansa olivat teräviä ja saarnansa tulisia.  Jopa reformaatiota ajavien keskuudessa oli riitoja ja erimielisyyksiä.  Ehkä sen vuoksi ranskalainen Wolfgang Capito ja saksalainen Menno Simons ovat jääneet historiaan rauhaa ajavina reformaattoreina.  He eivät hyväksyneet väkivaltaisuuksia ja vastustajien tai vääräuskoisiksi ajateltujen vangitsemisia tai tappamisia.  Reformaatiota ajaneet olivat ihmisiä heikkouksineen, intohimoineen ja mielipiteineen, eikä kukaan heistä ollut täydellinen. 

Sarjasta on yli puolet vielä jäljellä, mutta olen oppinut paljon kirkkohistoriasta vuosdelta 1100 lähtien.  Tätähän voisi opiskella vielä lisääkin! :)

Ovatko reformaation keskushenkilöiden nimet sinulle tuttuja?