Mikä on parasta ihmisessä?

On ihmisiä, joiden seura on puoleensavetävää.  Mutta mikä onkaan ihmisen paras ominaisuus?

Nuorena tutustuin erääseen pariskuntaan - ehkä he olivat silloin keski-ikäisiä.  Irma ja Johannes.  Irma on varmasti yksi hauskimmista ihmisistä, joita olen koskaan tavannut.  Hänellä oli lyhyt pehmytkiharainen tukka, terävä nenä ja hänen katseensa näytti vakavalta ohutsankaisten silmälasien takana.  Mutta kun hän aukaisi suunsa ja sanoi jotain ihan tavallisesti, me muut nauroimme kyyneleet silmissä.  Irma oli kuivan huumorin kuningatar ja Johannes palvoi häntä.  Kadehdin Irmalta hänen huumorinlahjojaan, kykyä saada toiset kieriskelemään maassa kun hän totisena heittelee juttua.

Olen tuntenut Lauran reilun kahdeksan vuotta.  Hän on kaunis ja atleettinen, mutta yksi hänen parhaimmmista ominaisuuksistaan on se, että hän on aivan todella hauskaa seuraa.  Laura ei pelkää olla huomion keskipisteessä - hän rakastaa sitä.  Juhlissa naurava Laura ja hänen hauskat juttunsa ovat illan piriste.  Hän on juuri sitä tyyppiä, jonka haluaa kutsua vierailulle, koska hän saa tunnelman keveäksi ja ihmiset viihtymään.  Kadehdin Lauralta hänen puhujanlahjojaan ja kykyä rentouttaa tunnelmaa.

Bryan on tosi ystävän ruumiillistuma.  Hän on se, joka on aina vastassa lentokentällä ja tulee saattelemaan matkalle.  Hän soittaa ja vaatii tapaamista, ei tekosyitä.  Hän kyselee kuulumisia ja on aidon kiinnostunut toisista ihmisistä.  Bryan nauttii luksusesta ja ottaa patikkareissulle mukaan hyvän aamupalan ainekset; ei mitään pussikaurapuuroja hänelle.  Hän osaa valita kiinnostavat illanviettopaikat ja järjestää megasynttäreitä mielenkiintoisissa paikoissa.  Jospa osaisin olla yhtä tosissani ystävieni ja hauskanpidon kanssa!

On niitä hyviä ominaisuuksia monta muutakin.  Joku on kärsivällinen, toinen anteeksiantavainen, kolmas ei koskaan puhu pahaa toisista.  Joku houkuttelee viisaudellaan, toinen analyyttisillä kyvyillään, kolmannelta kysytään käytännön neuvoja.

Mutta onko ominaisuutta, joka on ylitse muiden?

Mieleeni on jäänyt mieleen Sananlaskujen kohta, jossa sanotaan:

"Ihaninta ihmisessä on hänen laupeutensa"  Sananlaskut 19:22a.

Tämän mukaan ihmisen paras ominaisuus on laupeus.  Mitä laupeus tarkoittaa?  Synonyymisanakirjassa sanalle laupeus on seuraavat synonyymit: armahtavaisuus, armeliaisuus, armo, lempeys, rakkaus, armo ja myötätunto.

Olen miettinyt asiaa vanhemmuuden kannalta.  Olen pyöritellyt mielessäni sanaa lempeä jo pitkään.  Voin olla jämäkkä, hauska, rento tai kannustava, mutta haluaisin kaikista eniten jäädä lasteni mieleen lempeänä äitinä.  Äitinä, joka armahtaa väärintehnyttä, joka tuntee myötätuntoa itkevää lasta kohtaan, jonka lähellä on hyvä olla.

Laupeus on aktiivista ja toimivaa: Jeesuksen kertomuksessa laupias samarialainen näki vaivaa auttaaksen rosvojen käsiin joutunutta matkamiestä.  Hän menetti aikaa ja rahaa, mutta hän on jäänyt historian kirjoihin laupeuden tekojensa vuoksi,  ei sen vuoksi, että olisi passivisesti puhkunut myötätuntoisia ajatuksia maassa tajuttomana makaavaa kohtaan kuten ne ohikulkeneet "Jumalan miehet".

Vanhemmuus on myös hyvin aktiivista.  Siihen kuuluu toimiminen myös epämukavilla hetkillä.  Yösyötöt, vaippojen vaihto kesken juhlien, sairaan lapsen vuoksi kotiin jääminen, harrastuksiin vieminen, myöhäiset keskusteluhetket ja kannustaminen esiintymishetkillä vievät aikaa ja vaativat energiaa, jota ei aina tunnut löytyvän.  

Lempeys on ominaisuus, jollainen haluan olla myös vaimona ja ystävänä.  Joskus huomautan terävästi miehelleni jostain asiasta miljonannen jälleen kerran.  On helppo tuomita toisen ihmisen tekemisiä tai tekemättä jättämisiä.  Luojamme kutsuu meitä lempeyteen ihmissuhteissa ja antaa oman esimerkkinsä:

Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Ihmisen elinpäivät ovat niinkuin ruoho, hän kukoistaa niinkuin kukkanen kedolla.
Kun tuuli käy hänen ylitsensä, ei häntä enää ole, eikä hänen asuinsijansa häntä enää tunne.
Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille,
niille, jotka pitävät hänen liittonsa ja muistavat hänen käskynsä ja noudattavat niitä.

Ps 103:8-13

Jumala on laupias.

Elinpäivämme ovat todellakin hyvin lyhyet kuin kedon kukalla.  Menetimme yllättäen erään ystävän tänä kesänä, liian varhain.  Mitkä olivatkaan ne ominaisuudet, joista hänet jäädään muistamaan... Haluan, että minua kerran muistellessaan läheiset voivat sanoa, että olin lempeä kanssamatkaajiani kohtaan.

Se on ihmisessä ihaninta.


(nimiä ei ole muutettu, jos tunnistat itsesi niin lempeitä ajatuksia täältäpäin sinne :)

kuva: DeathToStock