Viisaasti eletty elämä

 

Viisaus on taito elää elämäänsä taitavasti minkälaisissa oloissa tahansa.- Eugene Peterson

Viisaus asuu vanhoissa akoissa, tiedetään Pohjanmaalla. Elämänkokemusten karsima nainen voi todellakin olla oiva tiedonlähde neuvoja ja suuntaviivoja hakevalle nuorelle. Uuden Testamentin Paavalikin kehoittaa vanhoja naisia jakamaan elämänviisauksiaan nuoremmille (käyn läpi näitä jakeita Tiituksen kirjasta täällä). Se sotii tämän päivän valituksia vastaan; että naiset tietyssä iässä muuttuisivat näkymättömiksi ja unohdetuiksi. Ulkoinen haalistuminen on luonnollista, mutta siihen tulisi yhtä luonnollisesti liittyä sisäinen kirkastuminen, luonteenpiirteiden vahvistuminen, pelottomuus tehdä erilaisia päätöksiä, kyky sanoittaa ääneen tärkeät asiat, myötätunto ja huoli tulevien sukupolvien menestyksestä. 

Palasin hiljattain lukemaan Sananlaskujen luvun 31 naisesta kirjoittamani postaukset. Koin jälleen haastetta elää todella juurista asti nousevaa viisasta elämää. Viisaasti eletty elämä on pitkän työn tulosta ja sen oppiminen kestää koko elämän ajan. Löydän ilon, kun vietän aikaa Jumalan Sanaa tutkien, ja löydän Viisauden, kun elän sen opetusten mukaan. Naisena levitän vaikutusvaltaani ympärilleni - onko se kauneutta, totuutta ja itsensä uhraamista, vai onko se valheella ja itsekkyydellä  tuhoon vievää? Nämä ovat vakavia kysymyksiä naisen elämässä.  

Kuuntelin erään vanhemman naisen ohjeita nuoremmalle, joka oli varma siitä, että hänen miehellään on toinen nainen. Vanhempi nainen antoi omaan kulttuuriinsa sopivia ohjeita, mutta surukseni ne eivät olleet sellaisia, jotka olisivat tuoneet siunauksen. Naisilla on elämänkokemusta, heillä on ohjeita ja neuvoja, mutta jos ne eivät perustu Jumalan viisauteen, ne ovat täyttä tyhmyyttä ja harhaan vievää. Sanalaskujen kirjan luvun 31 nainen urheudessaan ainutlaatuinen ja harvinainen, joka tuo menestystä miehelleen. Hänessä toteutuu Viisaus. 

Kiehtovalla tavalla viisaus, kaikki se, mikä on totta, henkilöityy Sananlaskujen kirjassa naiseksi. Ennenkuin innostut tästä vetämään liikoja johtopäätöksiä, huomautan, että myös tyhmyys kuvaillaan naisena. Personifikaatio tulee vahvasti esiin Sananlaskujen kirjan alussa ja lopussa, jotka on kirjoitettu runomuotoon. Luvut 1-9 ja luvun 31 loppuosa opettaa runon kautta viisaudella ja tyhmyydellä eletyn elämän eroja ja seurauksia kuvailemalla kahta naista, viisautta ja tyhmyyttä. Viisaus kutsuu ja houkuttelee luokseen, ilmaisee valinnat, jotka tuovat siunauksen ja menestyksen, paljastaa polut, jotka vievät tuhoon. Luvun 31 nainen on Viisaus, joka kutsuu elinikäiseen kumppanuuteen, häntä ei voi oppia tuntemaan yhden yön suhteessa.

Sananlaskut on kirjoitettu nuorille miehille, jotta he tietäisivät miten toimia ja elää yhteiskunnassa ja löytää maailmassa merkitys ja järjestys. Niiden totuudet ovat perustuneet heprealaiselle uskolle, antaen käytännön opetusta oikeaan elämään. Seksuaalinen uskollisuus kuvaa Raamatussa Jumalan uskollisuutta tekemäänsä liittoa kohtaan. Omasta lähteestä juominen ymmärrettiin yleisesti omalle vaimolle uskollisena pysymisenä. Vieraasta kaivosta juominen kuvaa aviorikosta. Aviorikos symbolisoi Jumalan liiton hylkäämistä, ja uskottomuutta Jumalaa, aviomiestä, kohtaan. Sanalaskuissa tuomitaankin aviorikos ankarasti. 

Viisauden äärellä opiskelevat harrastajat ja opettajat käyttivät aikansa ymmärtääkseen viisasta elämää. Miten eri alojen ja eri elämäntilanteiden kirkastamat mietelauseet voitaisiin elävöittää ymmärrettävällä tavalla? Kuvaamalla sitä naisena, joka houkuttelee luokseen! Ei kai ole kiehtovampaa kielikuvaa aiheelle löydetty! Viisaus oli heidän elämänsä nainen, kuten laiva merimiehelle, pyssy sotilaalle, auto tämän päivän miehelle. Sille piti olla uskollinen, sitä piti rakastaa ja olla lankeamatta vieraan naisen houkutuksiin. Eroottiset kielikuvat viisauden henkilöitymisessä korostaa sille omistautumista. Mitä muita syitä viisauden naiseksi personoimiselle voi olla?  

Heprean ja kreikan kielessä sanat viisaus olivat jo ennestään feminiinejä; håkma ja sofia. Toisekseen käytössä olivat jo tytär Siion ja tytär Jerusalem. Kolmanneksi personoitua viisautta voitiin kuvailla lainaamalla muinaisitämaisen rakkauden ja viisauden jumalattarien ominaisuuksia. On kuitenkin huomioitava, että Raamatussa Viisautta ei käsitetty jumalaksi eikä palvottu jumalattarena tai jumalallisena olentona, joka olisi ainoasta Jumalasta erillinen olento. 

Personifikaation kaltaiset tehokeinot nousevat elämänkokemuksesta, ne ymmärretään ja hyväksytään, koska Vanhaan Testamenttiin on talletettu kokemuksia naisista ja naisen ja miehen välisestä suhteesta. Raamatun ensimmäisten naishahmojen elämät olivat tuttuja. 

Mielestäni erityisesti naisen elämässä viisaat tai typerät valinnat tulevat vahvasti esiin. Syystä tai toisesta miesten esimerkit jäävät vähemmälle huomiolle. Sain juuri luettua uudelleen Jane Austenin kirjan Ylpeys ja ennakkoluulo. Bennetin perheen nuorimpien tytärten mieshulluus, julkinen flirttailu ja lapsellinen kihertely pidetään häpeällisenä ja koko perheen maineen tahraavana käytöksenä. Edelleenkin monissa kulttuureissa ja uskonnoissa juuri naisten käytös joko pitää yllä arvomaailmaa, tai tahraa koko perheen ja yhteisön maineen. Raamatun ajan yhteiskunnat ovat yhteisöllisiä ja naisten vaikutus oli perheen sisällä koko yhteiskuntaa muokkaava asia. 

Naisilla oli jo Raamatun aikana suurta vaikutusvaltaa miehiinsä - he eivät olleet miehensä oikkujen avuttomia uhreja. Saara taivutteli Aabrahamia tahtoonsa, Rebekka vaikutti mieheensä Iisakiin. Suunemilainen vaimo sai miehensä rakentamaan profeetta Eliisalle huoneen, ja Batseba sai miehensä Daavidin lahjoittamaan pojalleen kuninkuuden. Pontius Pilateksen vaimo yritti pysäyttää miehensä pääsiäisenä. Huonojakin esimerkkejä löytyy: Iisebel ja Jobin vaimo. Viisaus kuvataan juuri tällaisena vaikuttajana. Hän haluaa saada äänensä kuuluville ja tahtonsa toteutumaan, mutta naisellisin keinoin taivuttelemalla, suostuttelemalla ja houkuttelemalla, käyttäen naisellisen diplomatian kaikkia keinoja. Ester käytti hyväää ateriaa ja se mainitaan myös Sananlaskuissa 9:1-6. Viisauden opetukset ovat se ruoka ja juoma, jota hän tarjoaa. 

Sekä Viisaus että Tyhmyys kulkevat samoilla kaduilla ja markkinapaikoilla, kutsuen seuraansa miehiä. Sananlaskuissa kuvaillaan värikkäästi niiden pauloihin lankeavien kohtaloita. Osaako mies erottaa Viisauden Tyhmyydestä, ja miten tunnistaa ja löytää Viisaus - siitä on perimmillään kyse Sananlaskujen kirjassa. Löydätkö oikean tien, löydätkö oikean naisen? Viisaus kutsuu kaikkia ja avaa ovensa kaikille, mutta ei pakota seuraansa. Viisauden löytämistä verrataan Jumalan löytämiseen. Ääneen kutsunsa lausuvaan Viisauteen pitää ottaa kantaa, ja päätöksillä on vakavat seuraukset. Elämä vai kuolema? 

Se, että Sanalaskujen kirjassa Viisaus kuvataan naiseksi, ja Jumalan tyttäreksi (San 6:22-31) hävittää rajan sekulaarisen ja uskonnollisen elämänalueen välillä. On olemassa tietty elämänjärjestys, joka saa alkunsa Jumalasta, kuten tekojen ja niiden seurausten välinen yhteys “Teot kiertyvät tekijänsä eteen” (San 12:14). On olemassa vain yksi Luoja, yksi maailma, yksi Viisaus, joka sulkee sisäänsä kaikki tässä maailmassa voimassa olevat viisaudet. Maalaisjärki, tervejärkisyys, voimme kutsua näitä lainalaisuuksia eri nimillä, ne edustavat Jumalasta lähtevää viisautta. Elämänkokemusten viisaus on arvokasta, kun se perustuu Jumalan asetuksille. Ei ole olemassa muuta tapaa elää siunattua ja rakentavaa elämää kuin noudattamalla ikuisia viisauksia.  

Sananlaskujen kirjan luvun 31 runous naisesta on voimaannuttava, ei "alistamista ylistämällä". Hän on ahkera ja taitava, rohkea ja kätevä. Mutta se ei ole kuvaus ihannevaimosta tai opettava esimerkki naisesta, joka tekee kaikkensa perheensä eteen. San31 nainen on itsenäinen, fiksu, epätavallinen. Tällaisen naisen seurassa ollaan kuin hurrikaanin silmässä. Se on pelottavaa, mutta kuitenkin turvallista, omat ennakkoluulot voi saada tuulettamista, mutta se ei tuhoa sinua. Hänelle kuuluu osa siitä hyvinvoinnista, jota hän on perheelleen hankkinut, hänelle kuuluu julkinen kiitos. 

Älä turhaan mieti tai pelkää vanhemman naisen kohtaloa, haalistumista tai keskusteluista häivyttämistä. Jos sinulla on viisasta sanottavaa, sinua tullaan kuuntelemaan. Jos viisaasti eletyn elämäsi tuloksia tarkastellaan, saadaan huomata, että kestävälle perustukselle rakennettu ei kaadu elämän myrskyissä. Ja ennenkaikkea tunnet itse rauhaa elämästä, joka on eletty viisaalla tavalla. Meillä on täysi syy puhua ääneen elämänvalinnoista ja erilaisista päätöksistä, kuten Sananlaskujen jakeista opimme: viisaan seurassa löytyy elämä, tyhmyyden poluilla seuraukset vievät karmeaan tuhoon. “Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa.” San 8:11.

----

Ajatuksiani stimuloi Naisia Raamatussa - Viisaus ja rakkaus -kirjan artikkelit Sananlaskujen kirjan Viisaudesta, kirjoittajana Raija Sollarmo.

Kuva Pixabay/rottonara

Naisvihaa kitkemässä

 

Olemme kuulleet jo vuosien, ehkä jo vuosikymmenten ajan, miten maailmassa on paljon naisvihaa. Kirjoitin nettihakuun “maailma vihaa naisia” ja sain 765 000 tulosta 0.33 sekunnissa. Onko se sitten sisäsyntyistä vai myöhemmin opittua, naisvihaa tai kokemuksia vihamielisestä käytöksestä naisia kohtaan löytyy monenmoista. 

Minäkin olen sitä mieltä, että maailma vihaa naisia. Mutta näkökulmani poikkeaa yleisestä näkökulmasta. Kyllä, maailmassa on paljon väkivaltaa, vähättelyä ja naisten epäreilua kohtelemista. Kristinuskon näkökulmasta naisvihalla on tunnistettavat juuret, ja toisaalta kristinusko on ollut tuomassa naisille ihmisarvoa, ääntä ja mahdollisuuksia.  

Minä tiedän, kuka vihaa naisia kaikista eniten. Tämä vihollisuus leimahti liekkeihin kun Jumala antoi maailman ensimmäiselle naiselle, Eevalle, erityisen tehtävän: Eevan jälkeläinen tulee murskaamaan vihollisen pään. Siitä lähtien vihollinen on tarmokkaasti iskenyt naiseuden sydämeen, päämääränään valehdella, tappaa ja tuhota.  

Mikä on todellista naisvihaa?    

Maailma kirkuu naisvihaa tilanteissa, joissa naisten ei anneta olla miehiä. Minä väitän, että suurinta naisvihaa on se, että naisten ei anneta olla naisia. Tämä on blogini nimi ja tarkoitus - olen nainen, haluan olla nainen, anna minun olla nainen. Mitä on todellinen naiseus ja mitä Jumala siitä sanoo? Nainen ei eroa miehestä vain fysiikaltaan, vaan syvälliset persoonaan liittyvät näkyvät toimintamuodot ja sisäiset kokemukset ovat erilaisia naisten ja miesten välillä. Naisvihaa on se, että kieltäydytään näkemästä naiselliset ominaisuudet ja taipumukset hyvinä ja haluttavina. 

Vihollinen pelkää kuollakseen naisia ja siksi naiset ovat hänen hyökkäyksensä ensimmäinen kohde. Tämä ei ole ylidramatisointia tai pelon lietsontaa. Minusta kristityn naisen on oltava realisti ja ymmärrettävä maailma, jossa hän elää. Maailma ei halua sinun oleva nainen, Jumalan mielen mukainen nainen. Se haluaa sinun olevan naiseuden irvikuva, oman muottinsa mukaan kokoonpuristettu. Sielunvihollinen ei halua sinun olevan vahva, kypsä, tasapainoinen nainen, joka hyväksyy itsensä naisena. Se haluaa huijata ja pelotella sinut epätoivoiseksi ja riippuvaiseksi, naiseksi, joka toivoo olevansa mies.

Naisvihasta puhuttaessa nostetaan usein esille valta-asemat: miehet ovat vallassa, naiset alistettuja. Raamatussa tunnistetaan, että on olemassa eri asemassa olevia ihmisiä. Valtaan liittyy vastuu: asemaa pitää käyttää muiden hyväksi. Vallassa oleville annetaan erityisesti käskyjä olla heikompien puolella, hankkia oikeutta niille, jotka eivät sitä muuten saa, puolustaa avuttomia. Jeesus on upea esimerkki miehestä, joka rikkoi sen ajan kulttuurin sääntöjä antaakseen naisille arvon ja kunnioituksen.    

Kun maailma puhuu miesten ja naisten valta-asemasta, se unohtaa erään ihmisryhmän, joka on erityisen haavoittuva ja heikko. Naisvihasta puhuttaessa heitä ei nosteta esiin, vaikka juuri naisilla on suuri valta heidän elämässään. Tämä ryhmä on lapset. Silloin kuin naisvihan varjolla taistellaan naisten oikeuksista olla niinkuin mies ja tehdä täsmälleen samoja asioita kuin mies, ovat lapset jääneet jo jalkoihin. Maailmasta puuttuu syvällinen analyysi siitä, miten aikuisten väliset vallanjakotaistelut vaikuttavat lapsiin, joiden pitäisi olla sekä miesten että naisten erityisen suojelun kohteena.   

Naisilla on ainutlaatuinen asema lasten suhteen. Äitiys on luonnollinen osa naiseutta. Nainen on fyysisesti luotu olemaan äiti. Tämä tosiasia on niin päivänselvää, että se on miltei kiusallista. Nainen herättää miehessä seksuaalisen halun, pystyy hedelmöittymään, valmistaa kohdussaan uuden ihmisen ilman yrittämistä, hänellä on rinnat, jotka ruokkivat vauvaa, äidinvaistot, jotka ylläpitävät elämää. Ja vihollinen tekee kaikkensa, jotta saa riistettyä äitiyden lahjan pois naisilta. 

Raamattussa äitiys ja kodinhoito on 

normaali, haluttava ja jopa 

ylevä elämäntehtävä naiselle.

Olen kuullut useamman naisen sanovan, että heidän unelmansa on olla äiti. Kuinka moni äitiydestä haaveileva oppii keksimään jonkun yleisesti hyväksytyn unelma-ammatin ääneen sanottavaksi? Kun eihän kenenkään nyt pitäisi niin matalalle tähdätä, että haluaa vain hoitaa lapsia kotonaan. Minusta on niin ihanaa lukea Raamattua, jossa äitiys ja kodinhoito on normaali, haluttava ja jopa ylevä elämäntehtävä naiselle.  

Jos vihollinen ei saa estettyä naista tulemaan äidiksi, se taistelee loppuun saakka, jotta lapset eivät olisi äidille tärkein asia maailmassa. Nykyajan naisvihaa on se, että naiset patistellaan pois kodistaan. Naisille luodaan paineita puhumalla potentiaalin käyttämättä jättämisestä ja tärkeiden tehtävien hoitamisesta. Tärkeitä tehtäviä ovat siis kaikki muu mahdollinen paitsi omien lasten kasvattaminen. Lapset ovat maailman silmissä vähiten tärkeitä ihmisiä, sorretuin osa yhteiskuntaa.

Meille väitetään, että lasten pitää olla “ammattilaisten” hoidossa. Päiväkotien pelokkaat, kohtaloonsa alistuneet ja turvattomat pikkulapset eivät pääse otsikoihin muuten kuin silloin kun heille vaaditaan lisää hoitajia - joka on kuka tahansa muu kuin oma äiti. On tutkimuksin todistettu, että kun vanhempien läsnäolo lasten elämässä vähenee, ikätovereiden merkitys kasvaa. Niitämme nyt hedelmiä, joita kasvaa kun nuoret keskenään luovat säännöt ja elämisen mallin, torjuen sen vähäisenkin panostuksen vanhempiensa puolelta.

Jopa oma mies voi olla hätistelemässä vaimoaan töihin kodin ulkopuolelle. Joskus syynä on tiukka rahatilanne, tai halu elää tietyn elintason elämää. Joskus syynä on pelkästään ajatus reiluudesta: molempien pitää käydä töissä, ei voi elää miehen “siivellä”, kumpikin saa käyttää harrastuksiinsa tai vaatteisiinsa tai ruokavalioonsa vain itse ansaittua rahaa. Tällainen asenne voi alkaa jo lapsuudessa, jos kasvatustavoitteena on, että naisen on pärjättävä omillaan, ei saa olla riippuvainen muista. Se, että nainen ei saa luoda perhettä yhteistyössä miehensä kanssa, toteuttaa itseään kotona ja panostaa omien lastensa hyvinvointiin, on naisvihaa. 

Naiset ovat joskus hurjimpia naisvihan advokaatteja. He hypettävät toisiaan kaipaamaan elämältä jotain muuta (“parempaa”) kuin lapsia ja kotia. Minua säälittää kuulla valituksia siitä, miten äiti ei jaksa omia lapsiaan tai ei kestä kotiin liittyviä töitä. Säälin lapsia, jotka kasvavat tällaisessa ilmapiirissä, jossa äiti hammasta purren tekee juuri sen pakollisen, aina katsellen ympärilleen etsien jotain parempaa. Säälin naisia, jotka eivät ymmärrä miten suuri kaipuu lapsella on olla tärkeä omalle äidilleen, ja jotka eivät ymmärrä miten äitiydestä voi löytää maailman suurimman ilon ja tarkoituksen elämään. Säälin kristittyjä naisia, jotka eivät huomaa, miten Jumalan sana pysyy kunniassa kun naiset rakastavat lapsiaan ja hoitavat hyvin kotinsa. 

Lasten kasvattaminen on vastuullinen asema. Kodeissa kasvaa tulevaisuuden miehiä ja naisia. Millaisin eväin heidät lähetetään maailmaan kohtaamaan muita ihmisiä? Kristittynä vastuu on suuri, koska he eivät ole vain minun lapsiani, vaan he ovat Jumalan luomia ihmisiä, joilla on iankaikkinen sielu. He tulevat elämään iankaikkisesti. En ole panostanut heihin vain tätä elämää varten, vaan ikuisuutta varten. Kun lapsi kasvatetaan ikuisuutta ajatellen, heidät opetetaan tekemään pitkällä tähtäimellä hyviä ja oikeita valintoja, huomioimaan toisia ja ottamaan omat lahjansa käyttöön.

Maailman mukaista naisvihaa vastaan taistelevat eivät ymmärrä, että kun häivytetään kaikki rajat ja erot miesten ja naisten väliltä, molemmat menettävät. Naiset eivät saa olla naisia, eivätkä miehet saa olla miehiä. Eroavaisuudet ovat rikkauksia ja vahvistavat yhteiskuntaa. Tietynlaista luovuttamista on jo nähtävissä miesten keskuudessa: annetaan naisten hoitaa asiat, kun kerran haluavat. Mehän pääsemme tässä helpommalla, he ajattelevat. Miehet eivät “ihme kyllä” kiirehdikään ottamaan naisen osaa harteilleen, vaan taantuvat teineiksi, jotka voivat huvitella miten haluavat, koska “kyllä äiti hoitaa”. Väliinputoajia ovat perheet, ja lapset.  

Jumalan näkökulmasta naisvihaa on se, että naiselta riistetään ne roolit ja tehtävät, joita vain he voivat hoitaa: raskaus, vauvan hoito, kodeissa tapahtuvan elämän suojeleminen ja hoitaminen. Sitä vastaan voi taistella valitsemalla itsepäisesti ja hiljaa todellisen naiseuden. Luomalla koteja, joissa nauru raikaa ja luovat projektit valtaavat keittiönpöydät, joissa opitaan, väitellään ja kasvetaan ajattelemaan ja kunnioittamaan. Koteja, joissa on hyvä olla ja jonne halutaan tulla, koteja joissa välitetään ja rohkaistaan ja uskalletaan. Koteja, joissa on aikaa lapsille ja lasten tärkeille kysymyksille. 

Naisilla ja miehillä on molemmilla oma tärkeä roolinsa maailmassa - miten paljosta jäämmekään paitsi kun niistä kieltäydymme ja niitä vähättelemme.      

Kuva: Pixabay - sasint

Keskeneräisyys - pääsiäisen sanoma

Kolme vuotta sitten pääsiäisenä kirjoitin keskeneräisyydestä. Luin tekstini läpi tänä aamuna ja se edelleen puhuttelee minua. Haluni olla täydellisen valmis ja varustautunut ennenkuin suostun lähtemään liikkeelle on edelleen vahva. Kun tämän tiedostan, pystyn lempeästi haastamaan itseäni. 

'Näen sinut kolkuttamassa ovelle, joka avautuu. Mutta kun astut siitä sisään, se myös menee takanasi kiinni. Entinen jää taakse'. Nämä rohkaisevat sanat johtajalta myös aiheuttivat levottomuutta sisimmässäni. Kyllä, kolkuttelen uusilla ovilla, mutta haluanko todella, että vanha jää taakse? Jaoin ajatuksia ystävälle. 'Miksi pelkäisit muutosta, sehän voi olla hyväkin asia?' hän haastoi. 

Asiat, jotka tällä hetkellä ovat niin mukavia ja lohduttavia, ovat ehkä riippoja, jotka estävät minua kulkemasta eteenpäin. Estävät seuraamasta Jumalan tahtoa. Mutta aivan kuten opetuslapset, jotka pääsiäisenä surivat mennyttä ja pelkäsivät tulevaa, voin löytää aivan uudenlaisen polun, joka tuo elämääni suurta iloa ja tarkoitusta. Kuvan alla alkuperäinen teksti. Siunattua pääsiäistä!    

Tykkään tehdä asiat hyvin.  Haluan valmistautua, en esimerkiksi pidä spontaaneista puheiden pitämisestä tai muista ex tempore-esiintymisjutuista.  Ehkäpä tämän vuoksi suosin ajatusten esille tuomista kirjoittamalla, mutta takaisin aiheeseen.  

Ensimmäinen pääsiäinen.  Yhdeksän vitsausta nähnyt Egyptin faarao ei suostu päästämään orjakansaansa vapauteen.  Mutta nyt on tullut lähdön hetki.  Ei faaraon päätöksen perusteella, ei kansan toiveiden mukaan, vaan Jumalan aikataulun mukaan.  

Jumala ilmoittaa aikeensa Moosekselle, ja kansa osaa varustautua loppuhuipennukseen, viimeisimpään vitsaukseen.  Israelin kansassa jokainen perhe uhraa karitsan, ja sen veri sivellään huolellisesti ovenpieliin suojelemaan esikoisia kuoleman enkelin vierailulta. Israelilaiset valmistautuvat viettämään ensimmäistä pääsiäisjuhlaa syöden ateriansa kengät jalassa ja matkavaatteet yllä.   

Sinä yönä faarao, jonka sydän oli kovettunut kerta toisensa jälkeen vitsausten runnellessa hänen maataan ja kansaansa, nöyrtyy viimeinkin.  Faarao käskee orjakansaa poistumaan välittömästi maastaan. 

Kansa lähtee pitkälle vaellukselleen taikinakulhot kainalossa, nyytit olalla ja karjaa edellään ajaen. On keskiyö.  

Minua koskettaa taikinakulhojen symboloima keskeneräisyys.  He eivät ehtineet paistaa happamatonta leipäänsä matkaevääksi.  Lähtö tuli keskellä yötä, kukaan ei saanut nukkua täysiä yöunia.  

Jos minä olisin suunnitellut matkan, täydellisesti, olisi leivät ollut paistettuina, kansa hyvin levänneenä pitkää matkaa varten, ja lähtö erämaahan tapahtuisi päivänvalon aikaan. Parhaat mahdolliset olosuhteet, jotta voimat säästyisivät niitä todellisia koitoksia varten.  

Keskeneräisyys on minulle hankalaa, se etten ole ihan valmis.  

Pitää osata oppia sietämään keskeneräisyyttä, luen remonttiblogeista. Siitä, että asiat valmistuvat hitaammin kuin suunnittelee ja paikat repsottavat pidempään kuin oma kärsivällisyys kestäisi.  

Aika suuri osa raskauksista syntyy yllättäen, suunnittelematta, kertoi eräs terapeutti.  Jopa avioliitoissa, onnellisen perhe-elämän keskellä.  

Uusi elämä ei saavu vasta sitten, kun olosuhteet ovat optimaaliset.  Kristittynä pitää muotoilla tämä lause uudelleen.  Jumala ei luo uutta elämää vasta sitten, kun vanhempien elinolot ovat täydellisen järjestyksessä. 

Jumala, joka päättää ja joka säätää.  

Tuhannet asiat saapuvat elämäämme yllättäen, kutsumatta, ilman ennakkovaroitusta. Se ei tarkoita sitä, etteivätkö ne olisi Jumalan aikataulussa.

Tuhannet asiat saapuvat elämäämme yllättäen, kutsumatta, ilman ennakkovaroitusta.  Se ei tarkoita sitä, etteikö olisi oikea hetki.  Etteikö olisi hyvä aika.  Etteikö asiat olisi Jumalan aikatauluttama.  

Mutta se voi silti olla vaikeaa.  Ehkä se riippuu luonteesta, kokemuksista, kypsyydestä, että pystyy toimimaan silloinkin, kun asiat eivät mene suunnitelmien mukaan.  Ja tämä on toisille vaikeaa, ja joillekin tosi vaikeaa.  

Raamattussa on useita kertomuksia, joissa tapahtumat eivät etene täydellisesti.  Itse asiassa Jumala näyttää nauttivan mahdottomien, keskeneräisten, heikkojen ja osaamattomien asioiden keskellä toimimisesta.  

Pääsiäinen on äärimmäinen esimerkki siitä, miten meidän ajatuksemme eroavat Jumalan suunnitelmista.  Ihmismielen täydellisessä suunnitelmassa Jeesuksen olisi pitänyt jatkaa työtänsä maan päällä, nousta hallitsemaan juutalaisia ja tuoda oikeus ja rauha maan kansoille.  Jumalan olisi pitänyt säästää hänen henkensä!  Eihän Jeesus tehnyt kenellekään pahaa, ja ne, jotka häntä siitä syyttivät, olivat itse joutuneet nolosti paljastetuksi ahneudestaan, vallanhimostaan, ylpeydestään. 

Opetuslapset, joita Jeesus oli valmistanut kolmen tiiviin vuoden ajan, eivät olleet valmiita.  Pääsiäisen jälkeen he istuivat peloissaan lukittujen ovien takana. Kun asiat eivät sujuneet niinkuin he olivat visioineet, he lamautuivat. 

Tässä opetuslasten reaktiossa tiivistyykin se stressi, joka nostaa päätään kun menetämme kontrollin, suunnitelmat muuttuvat tai estyvät, kun menetämme jotain meille tärkeää.  

Silloin kun emme koe olevamme valmiita, silloin kun hidastelemme, kiertelemme ja mietimme miten sanoa nätisti “ei!” siihen, mihin Jumala meitä kutsuu, voi olla tervettä myöntää, että optimaalista tilannetta odotellessa sydämessä vallitsee vahva tunne.  Meitä pelottaa. 

Muutokset ovat vaikeita.  Uuteen astumisen innostus pitää sisällään myös luopumisen vanhasta, se tuo surua ja menetyksen tunteita.  Muutoksessa on astuttava tuntemattomaan, valmistautua odottamattomiin tapahtumiin ja tunteisiin.  Se haastaa vanhaan tottunutta sydäntä ja sielua.

Usein Jumala kutsuu meitä muutokseen “taikinakulhot kainalossa”, ilman, että koemme olevamme täysin valmiita uuteen.  Se on pelottavaa.  Mutta mitä enemmän opimme tuntemaan Jumalaa, sitä suuremmaksi voi luottamuksemmekin kasvaa.  

Israelin kansan vapautuminen neljänsadan vuoden orjuudesta ja Jumalan huolenpito neljänkymmenen vuoden ajan erämaassa on yksi esimerkki siitä, että Jumalaan voi luottaa.  Jeesuksen kuolema näytti opetuslasten silmin suurelta epäonnistumiselta, mutta sitä seurasikin historiamme vaikutusvaltaisin tapahtuma.  Jeesus voitti kuoleman vallan. Opetuslapset astuivat rohkeasti ulos lukitusta huoneestaan ja muuttivat maailman.      

Jos olet uuden edessä, jos kyseenalaistat Jumalan aikataulua, jos mentät yöuniasi muutosten keskellä, et ole yksin.  Halusi paistaa taikinat leiväksi ennen matkaanlähtöä voi olla täysin looginen ja ymmärrettävä osa valmistautumista.  Mutta muista, että Jumala on jo valmis näyttämään voimansa.  Hänen aikatauluunsa voi luottaa.  Hänellä on sinulle jo eväät valmistettuna.  Ei kun matkaan!   

Naiseus kriisissä

Tämän päivän naiseus on kriisissä. 

Kristillinen naiseus on kriisitilassa. 

Ja se on hyvä asia. 

?

Wikipedian mukaan “Kriisi on ihmisen tai organisaation kohtaama uusi tilanne, jossa aiemmin opitut ongelmanratkaisukeinot eivät välttämättä toimi.” 

Kristittynä elät jatkuvasti kriisissä, tilanteessa, jossa aiemmin opittu ei toimi, ei tule toimimaan. 

Kristittynä naiseutesi perustuu Kristukseen, hänen sanoihinsa, hänen tekoihinsa, hänen opetukseensa. Kristus Jeesus ei ollut “tästä maailmasta” (Joh 8:23). On siis ihan normaalia, että tämä maailma ei ymmärrä, ei hyväksy, ei noudata hänen esimerkkiään. 

Kristuksen seuraajana me naisetkin olemme tässä maailmassa “vieraita ja muukalaisia” (Hepr. 11:23). On hyvä olotila kokea itsensä oudoksi, erilaiseksi ja tuntemattomaksi tämän maailman keskuudessa. Meillä on uusi kotimaa, olemme “syntyneet uudesti ylhäältä” (Joh 3:7), olemme Jumalan valtakunnan kansalaisia.

Tärkeää on ymmärtää, että meidät on lähetetty maailmaan. Elämämme erilaisuuden tulee julistaa jotain suurempaa kuin mitä itse olemme. Meitä ei ole lähetetty vetäytymään turvallisiin suojapaikkoihin, joissa piileskellä kavalan maailman juonilta eikä myöskään sopeutumaan ja sulautumaan, nyökyttelemään maailman laulujen tahdissa. Kristitty nainen elää niin kuin “lammas susien keskellä” (Matt 10:16), ollen maailmalle suola ja valo. Kristityn naisen valinnat ja arvot loukkaavat ja tuovat jännitettä. Jos elämämme menettää suolaisen makunsa, jos alamme sopia hienosti yhteen maailman arvojen kanssa, olemme menettäneet alkuperämme ja tehtävämme. 

Mikäli pysymme uskollisina, kriisi on normaalitila. Olet kokenut tämän kriisin eri tavoin arjessasi. Olet ehkä välillä väsynyt jännitteisiin, joita Kristuksen seuraaminen tuo elämääsi. Maailman paine voi tuntua murtavan sinua. Ehkä kaipaat nähdä toisiakin naisia, jotka ovat valinneet Kristuksen seuraamisen ja antautuneet elämään Jumalan tahdon mukaan, koska ympärilläsi esittäytyy maailma niin vahvana ja varmana,  näennäisen menetyksellisenä. 

Kriisi jumalallisen naiseuden ja maailman naiseuden välillä tulee aina pysymään. Tämä kriisi on kuitenkin ulkoinen. Sisäisesti meillä on rauha, toivo ja ilo. Me emme lannistu. Sisäinen tasapaino ja tietoisuus Jumalan hyväksynnästä antaa voimaa kriisien puristuksissa. Kristillinen naiseus on jotain uskomatonta, voitokasta, inspiroivaa.

Lannistumaton usko

Me julkituomme totuuden, pidämme esillä evankeliumia. Kristillinen naiseus ei julista itseään, vaan Kristusta Jeesusta, hänen Herrauttaan elämässään. Kantamamme valkeus on lähtöisin Jumalasta, asetettu saviastiaan, jotta sen voima ymmärrettäisiin olevan Jumalan eikä meidän. 

Kaikin tavoin olemme ahdingossa ja neuvottomat, mutta emme umpikujassa tai toivottomia. 

Olemme vainottuja ja maahan kukistettuja, mutta emme hylättyjä tai tuhottuja. 

Kannamme Jeesuksen kuolemaa ruumiissamme, jotta hänen elämänsä saisi tulla meissä näkyviin. Koska uskomme, me puhumme, tietäen Jumalalla olevan viimeisen sanan jopa kuoleman ylitse. Jumalan armo kasvaa päivä päivältä, tuoden ylenpalttista kiitosta hänen kunniakseen.

Sen tähden emme lannistu maailman paineissa ja elämän jännitteissä, vaikka ulkoisesti heikennymme, koska sisäisesti uudistumme joka päivä. Ahdistukset ja paineet kestävät hetkisen verran ja ovat keveitä verrattuna siihen uskomattoman hienoon, ikuisesti kestävään kirkkauteen, joka ei koskaan lopu kesken tai jää vajaaksi. 

Tämän saavutamme kristittyinä naisina, kun emme katsele näkyväistä maailmaa, vaan kiinnitämme päämäärämme Jumalan iankaikkisiin, näkymättömiin totuuksiin. 

Naiseus on kriisissä, on aina ollut kriisissä, se on luonut jännitteitä ja paineita miesten ja naisten, ihmisten ja yhteisöjen välille. Ensimmäisestä naisesta lähtein pimeys on aina yrittänyt tuhota naiseuden, sen elämääsynnyttävän voiman ja sieluja vangitsevan toivon kauneuden. Kristillinen naiseus ei vastusta maailmaa tuomitakseen ihmistä, vaan pelastaakseen heidän ikuiset sielunsa. 

Niinpä tänään nainen, kun juhlimme naistenpäivää, suorista selkäsi, selkeytä mielesi ja kohdista katseesi Kristukseen. Monella on mielipide siitä miten sinun pitäisi elää naiseuttasi todeksi. Selviät näissä paineissa vain luovuttamalla elämäsi Herrauden hänelle, tietäen, että tämä taistelu, tämä kriisi on jo voitettu.   

Hyvää kansainvälistä naistenpäivää!

Tekstin alkuosa sai inspiraationsa Osmo Tiililän "Kirkon kriisi" -kirjan tekstilainauksesta, joka oli uusimassa Perusta-lehdessä.

Tekstin loppuosa sai inspiraationsa Paavalin toisesta kirjeestä korinttolaisille, luvusta 4. Lue se tänään voittolauluna kristilliselle naiseudelle. 

kuva: pixabay KELLEPICS

Aikaisempia Naistenpäivän kirjoituksiani: 

Mihin kaikkeen nainen pystyy 

Haaveiden maailma

Hyvää Naistenpäivää

Ketä Raamatun naista ihailet? 

Minna Canth - kristityt vaikuttajat maailmaa parantamassa (ei suoranaisesti naistenpäivälle kirjoitettu, mutta vaikuttava suomalainen nainen) 

Kävikö Jeesus läpi kasvuprosessin kuten kuka tahansa lapsi?

Olen keskellä kasvatustyötä. Lapsia on alakoululaisista lukiolaiseen, ja jokaisella on tarpeita, toiveita ja tahtoa. Haluan keskittää vanhemmuutta asioihin, joissa lapsen pitää nyt kasvaa, kun hän on vielä saman katon alla ja auktoriteettimme alla. Löysin Raamatusta upean muistutuksen lapsen kasvunalueista. Aloitetaan lukemalla Jeesuksen elämästä Luukkaan evankeliumista luvusta 2:

41 Ja hänen vanhempansa matkustivat joka vuosi Jerusalemiin pääsiäisjuhlille. 42 Hänen ollessaan kaksitoistavuotias he niinikään vaelsivat ylös sinne juhlan tavan mukaan. 43 Ja kun ne päivät olivat kuluneet ja he lähtivät kotiin, jäi poikanen Jeesus Jerusalemiin, eivätkä hänen vanhempansa sitä huomanneet. 44 He luulivat hänen olevan matkaseurueessa ja kulkivat päivänmatkan ja etsivät häntä sukulaisten ja tuttavien joukosta; 45 mutta kun eivät löytäneet, palasivat he Jerusalemiin etsien häntä. 46 Ja kolmen päivän kuluttua he löysivät hänet pyhäköstä, jossa hän istui opettajain keskellä kuunnellen heitä ja kysellen heiltä. 47 Ja kaikki, jotka häntä kuulivat, ihmettelivät hänen ymmärrystänsä ja vastauksiansa. 48 Ja hänet nähdessään hänen vanhempansa hämmästyivät, ja hänen äitinsä sanoi hänelle: "Poikani, miksi meille näin teit? Katso, sinun isäsi ja minä olemme huolestuneina etsineet sinua." 49 Niin hän sanoi heille: "Mitä te minua etsitte? Ettekö tienneet, että minun pitää niissä oleman, mitkä minun Isäni ovat?" 50 Mutta he eivät ymmärtäneet sitä sanaa, jonka hän heille puhui. 51 Ja hän lähti heidän kanssansa ja tuli Nasaretiin ja oli heille alamainen. Ja hänen äitinsä kätki kaikki nämä sanat sydämeensä. 52 Ja Jeesus varttui viisaudessa ja iässä ja armossa Jumalan ja ihmisten edessä.

Luvussa on harvinainen kuvaus Jeesuksen kasvuvuosista. Tiedämme hänen syntymästään ja ensimmäisistä vuosistaan paljon yksityiskohtia, mutta nuoruudesta on vain tämä yksi kertomus. 

Ihan ensimmäisenä huomioin Jeesuksen perhekulttuurin. Yhteen tuleminen muiden uskovien kanssa oli Marialle ja Joosefille tärkeää - niin tärkeää, että he matkasivat jalkaisin Nasaretista Jerusalemiin joka vuosi pääsiäisjuhlille. Lapset otettiin mukaan kun he olivat tarpeeksi isoja matkan haasteisiin. Matka oli reilusti yli 100 kilometriä ja reitistä riippuen matkanteko kesti useita päiviä. Kun aikuisena Jeesus meni tapansa mukaan synagogaan (Luuk 4:16), tiedämme, että heidän perheessään oli tapana käydä myös synagogassa. Heillä oli tapana nähdä vaivaa sen suhteen, että lapset otetaan mukaan hengellisiin tilaisuuksiin ja juhliin.

Monesti vanhemmat kokevat helpommaksi pitää lapset kotona, ja käyvät itse eri juhlissa ja tapahtumissa. Mutta pitkällä tähtäimellä, kristilliseen kasvatukseen kuuluu lasten mukaan ottaminen ja vaivan näkeminen sen suhteen, että he ovat osa perheen kokemuksia, varsinkin hengellisiä kokemuksia. Kyllä, päiväunet voivat mennä sekaisin, varusteita täytyy ottaa mukaan joskus kassikaupalla, ja lapset väsyvät tai tylsistyvät, mutta loppujen lopuksi perheen yhteinen kulku hengellisellä pyhiinvaellusmatkalla on tärkeä osa lapsen kasvamista uskoon. Tapansa mukaan he sitten aikuistuttuaan tekevät mitä ovat aina tehneet.  

Kun Maria ja Joosef huomaavat, että Jeesus ei olekaan paluumatkan matkaseurueessa, he palasivat päivämatkan päässä olevaan Jerusalemiin. Siellä he joutuivat etsimään vielä kolme päivää, ennen kuin löysivät lapsensa. 

Voin kuvitella vanhempien, erityisesti äidin huolen näiden päivien aikana. Vaikka Jeesus-poika oli varmastikin järkevä lapsi, joka ei aiheuttanut vanhemmilleen turhia murheita, sitä aina voi miettiä kaikkein pahimpia skenaarioita - ja olihan jo yksi murhanhimoinen kuningas tappanut kokonaisen kylän pikkupojat kun vainosi Jeesusta. Kaikki oli siis mahdollista. Oliko sielunvihollinen keksinyt tavan vahingoittaa heidän nuorta poikansa? Äidin mielikuvitus ehti kuvitella varmasti kaikenmaailman kauhuja. 

Muistan erään kerran, kun etsin alle 10-vuotiasta lastani. Hänen piti olla mennä pianotunnille parin korttelin päähän, mutta sain soittotunnilta palaavalta toiselta lapselta sen käsityksen, että hän ei koskaan päässyt opettajan luo. Vietin seuraavat hetket juosten sinne tänne kadulla, kysellen ohikulkijoilta ja naapureilta, viestitellen ystäville ja stressaten aivan älyttömästi sitä, että lapseni oli hukassa. Viimein päätin käydä piano-opettajan luona, ja siellähän lapsi istui soittamassa. Kauhuskenaariot eivät olleet toteutuneet. 

Maria koki maailman jokaisen vanhemman huolen ja se purkautui niin tutulla tavalla. Huolesta suunniltaan ollut vanhempi ilmaisee helpotuksensa turhautumisella: “Poikani (Hei haloo: olet vielä lapsi!), miksi meille näin teit (etkö ajatellut meitä ollenkaan?!)”. 

Ajatteliko Jeesus vanhempiaan, kun hän teki päätöksen jäädä Jerusalemiin? Tähän väliin pitää pohtia Jeesuksen jumaluutta ja ihmisyyttä. Hän on todellinen Jumala, joka tuli maailmaan todellisena ihmisenä. Jeesuksen kautta Jumala otti erityisellä tavalla yhteyden ihmiskuntaan. Hän tyhjensi itsensä, eli ihmisyyden rajoituksiin sidottuna, tuli ihmiseksi. Jossain vaihetta kirkkohistoriaa Jeesus kuvattiin lapsi-aikuisena, kokonsa puolesta lapsena, joka kuitenkin ajatteli kuin aikuinen. En usko sen olevan todenmukainen kuvaus Jeesuksen kasvusta. Hän eli niin kuin kuka tahansa poika, vaikkakin ilman syntiä. Mutta jos lapsen kehitysvaiheeseen kuuluu jokin asia, se kuului myös Jeesuksen kehitysvaiheisiin.  

Nuoreen ikään kuuluu, että ei oikein ajatella tekemisten seuraamuksia. Sille on fyysinen selitys. Nuoren ihmisen aivojen etuotsalohko, joka kontrolloi toimintaa, säätelee tunteita ja hillitsee impulsiivisuutta, ei ole vielä täysin kehittynyt. Toisaalta limbinen järjestelmä eli mantelitumake ja mielihyväkeskus ovat kypsyneet. Kuka vanhempi ei ole joskus kysynyt lapseltaan jonkun käsittämättömän tempauksen jälkeen “Mitä ihmettä oikein ajattelit!?” ja saanut vastaukseksi “En tiedä, en mitään”? On hankala kuvitella Jeesuksesta, että hän ei olisi ajatellut tekojensa seurauksia, mutta hän oli oikea ihmislapsi, rajoitettu kuten muutkin ihmiset, joka joutui käymään läpi pitkän kypsymisprosessin.

Ehkäpä Jeesuksen suunnitelma jäädä Jerusalemiin ja mennä temppeliin kuuntelemaan ja kyselemään oli äkillinen, hyvältä tuntuva päätös, ja normaalilta tuntuva jatkumo pääsiäisen juhlan aiheuttamien tunteiden ja ajatusten perään. Hengellinen jano ja nälkä löysi tyydytyksensä oppineiden kanssa keskustellessa. Ei siinä ehtinyt miettimään miltä tämä saattaisi vanhemmista tuntua.

Vaikka Jeesuksella oli suurta ymmärrystä ja viisautta tuossa iässä, hän silti valitsi kuuliaisuuden ja alamaisuuden vanhempiaan kohtaan. Hän ei kohdellut vanhempiaan, jotka eivät ymmärtäneet hänen puheitaan (jae 50), ylimielisesti tai kärsimättömästi. Ei ihmekään, että hän teki vaikutuksen myös Nasaretin asukkaisiin. Hänen kasvuaan oli varmasti ihmeellistä seurata. Joskus mietin omaa kasvuprosessiani seurakunnan keskellä. Ihmiset oppivat tuntemaan minut keskeneräisyydessäni, ja silti sain vastuuta ja mahdollisuuksia palvella. Meillä kaikilla on lupa kasvaa ja kypsyä. 

Kolme asiaa, joissa Jeesus kasvoi olivat viisaus (sofia), ikä eli kypsyys (helikia) ja armo (charis). Näissä minunkin pitää auttaa lapsiani kasvamaan. Viisaus eli sofia sisältää tiedon, älyn, oppimisen. Se voi myös sisältää jumalallisen, yliluonnollisen viisauden. Helikia on kasvua iässä, kypsyydessä ja valmiuksissa. Ja viimeisimpänä charis; armo, suosio, miellyttävyys, suloisuus, hyvä tahto, puheen suloisuus. Charis kuulostaa hyvin vastustamattomalta. 

Pelkkä viisaus ja kypsyys ilman rakkaudellista ihmisten kohtaamista voisi tuntua kolkolta. Jeesuksella oli myöhemminkin suuri kyky tuntea myötätuntoa ihmisiä kohtaan ja se houkutteli hänen seuraansa myös niitä, jotka eivät ehkä etsineet tietoa, älyä ja kokemusta, vaan tarvitsivat rakkautta. Jeesus oli tasapainoisesti kasvanut kaikilla näillä tärkeillä elämän osa-alueilla. 

Mitä mieltä sinä olet siitä, että Jeesus poikana kävi läpi inhimillisen kasvuprosessin, ihmisyyden rajoituksineen kaikkineen? Minusta tuntuu, että kun puhun tästä lapsilleni he saavat rohkaisua hyväksymään oman kasvamisensa ja keskeneräisyytensä. Silloin he näkevät sen, mitä merkitsee olla ihminen ja pystyvät hyväksymään omia rajoituksiaan. Jeesuksen elämää tutkaillessa opimme myös, millainen Jumala on, ja sekin on tärkeä osa minuuden ja itsetunnon kasvamista.  

Kreikankielen sanat blueletterbible.org

Kuva: Pixabay Jeff Klugiewicz