Niitä saa jo odottaa, vanhempien älähdyksiä, kun tulee toppahaalariostosten aika tai kun postilaatikkoon ilmestyy uusin lelukuvasto.
"Kaupassa kysyttiin, että haenko haalaria tytölle vai pojalle!"
"Miksi leluosastoilla on vaaleanpunaiset tyttöjen osastot ja musta-siniset poikahyllyt?!"
"Hampurilaisbaarissa lasten leluateriaa tilatessa piti kertoa tuleeko ateria tytölle vai pojalle!".
Nykyajan vanhempi vihastuu, jos hänen lapsensa sukupuolta kysytään. Lasta ei saa laittaa laatikkoon!
Minua ensin nauratti, sitten väsytti ja nyt ärsyttää tämä vanhempien jatkuva kitinä. Taas luin yhden isän artikkelin kuinka hän vihaa tällaisia kysymyksiä. Lapsen sukupuolesta ei saa tehdä numeroa, sen vuoksi asiasta tehdään numero. Ja siitä kirjoitetaan, puhutaan, vauhkoonnutaan siitä, että maailman lapset yritetään jaotella tyttöihin ja poikiin.
Minulla on suuria uutisia vanhemmille. Tämä voi olla yllätys monelle teistä:
Lapsesi on joko tyttö tai poika.
Itse asiassa: maailman lapset ovat kaikki joko tyttöjä tai poikia.
(Yritin löytää tilastoja vauvoille, jotka syntyvät ilman selvää sukupuolta. Suomessa syntyy 3-8 intersukupuolista vauvaa vuodessa.)
Meillä on kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Olen todella onnellinen tyttöjen sukupuolesta, että he saavat olla tyttöjä. Olen todella onnellinen poikien sukupuolesta, että he saavat olla poikia. Tyttönä oleminen ei ole asia, jota yritämme salailla, peitellä tai jättää huomiotta. Poikana oleminen ei ole asia, jota yritämme salailla, peitellä tai jättää huomiotta. Meidän tytöt ovat ihania ja mahtavia tyyppejä ja he saavat ilmaista ainutlaatuista persoonallisuuttaan leikkien ja vaatevalintojen kautta. Meidän pojat ovat ihania ja mahtavia tyyppejä ja he saavat ilmaista ainutlaatuista persoonallisuuttaan leikkien ja vaatevalintojen kautta.
Mutta me kerromme pojille, että he ovat poikia ja kun he kasvavat isoksi, heistä tulee miehiä. Samoin tytöt saavat kuulla olevansa tyttöjä ja että isona he ovat naisia. Se on hyvä asia.
Yritän kuvitella tilannetta, jossa salaan lapsen sukupuolen kaupan tätiltä.
"Haluaisimme ostaa talvivaatteet lapselle."
"Kiva, onko lapsi tyttö vai poika."
"En halua kertoa. En halua päättää asiaa lapsen puolesta, enkä halua ruokkia stereotyyppistä käytöstä lastani kohtaan. Me ostamme vain haalarin, ilman sukupuolta."
Tässä ihanan suvaitsevassa maailmassa kaupan täti on jo kuullut kaikenlaista ja ohjaa minut kiertämään kauppaa myötäpäivään, jotta saan katsoa koko valikoiman läpi.
Mutta miltä keskustelu tuntuu lapsesta, joka on keskustelun kohteena?
Sukupuoleni pitää salata. Olen tyttö/poika, se pitää salata. Onkohan siinä jotain hävettävää tai pahaa? En tiedä mikä olen, äiti ei koskaan kerro minulle olenko tyttö vai poika. Olenkohan minä mitään? Ehkä olen outo, epänormaali, kummajainen? En tiedä mikä minusta tulee, ja olen yksin tunteitteni kanssa. Äiti ja isi sanoo, että saan itse päättää.
Lastenpsykiatrit yleisesti tunnustavat lapsen tarpeen saada tukea kasvuunsa poikana ja tyttönä vanhemmilta. Jos vanhemmat päättävät kasvattaa lapsensa sukupuolettomaksi, he tavallaan kasvattavat luonnonoikkua, kummajaista, sanoo psykiatri Dr. Eugene Perensin. Lapsen tarve saada itsetuntemusta ja persoonallinen tyttö/poika identiteetti on osa tervettä kehitystä.
Toivon, että monen vanhemman älähdys vaaleanpunaisista haalareista ja taisteluleluista koskee heidän ainutlaatuisen ja persoonallisen lapsensa mieltymyksiä, ei niinkään tarvetta kasvattaa lapsi sukupuolettomaksi tai transgender-lapseksi. Tyttölapselle ei osteta punaista puseroa automaattisesti, koska voihan olla, että tytär pitää muista väreistä. Pojalle ei haluta ostaa tiettyä lelua vain sen takia, että se on siellä poikien puolella tarjolla. Ymmärrän tilanteen, jossa lapsi ei sovi lokeroon, että vanhempaa voi väsyttää valmiiden värien ja tuotteiden tarjoaminen kysymättä lapsen mielipidettä.
Meillä on tyttö, joka rakastaa villejä ja vaarallisia leikkejä ja joka toivoi ja sai lelusotilaita joululahjaksi. Suosikkiväri muuttui ajan kanssa vaaleanpunaisesta ja violetista keltaiseksi ja vihreäksi (epäilen hyvän ystävän tartuttaneen omat lempivärinsä meidän tyttöön:) Meillä on myös tyttö, joka pukeutuu aina mekkoihin, kruunuihin ja koruihin ja joka usein esittelee itsenä: "Olen prinsessa!" Vaaleanpunainen on ehdoton suosikki, vaikka kaapissa on myös sinistä ja mustaa. Emme kysele heiltä haluaisivatko he olla tyttöjä tai poikia tai kokevatko he itsensä tytöksi vai pojaksi; he ovat tyttöjä. Vaateostoksilla ei keskustella sukupuolesta, vaan kysellään, että olisiko tämä sinusta kiva, tykkäisitkö tästä.
Lapsen mieltymys tiettyihin väreihin, leikkeihin ja leluihin onkin ehkä enemmän vanhemman ongelma. Vai mitä muuta ajatella äidistä, joka antaisi tytölleen mitä muuta vain, mutta ei nukkeja tai vaaleanpunaisia vaatteita, vaikka tyttö niitä pyytää? Eikö äiti siinä siirrä omia angstejaan tai haavojaan tyttöönsä? Pelkää, että lapsesta kasvaa tyypillinen, perinteinen nainen ja se on malli, jota hänelle on opetettu olevan huono ja toisarvoinen ja vältettävä. Entä poika, joka ei halua leikkiä taisteluleikkejä ja pelkää jalkapalloa? Painostaako isä häntä poikamaiseen malliin, koska pelkää lapsensa tai oman maineensa puolesta?
Sukupuoli on enemmän kuin lelulaatikon sisältö ja se menee syvemmälle kuin päälle puettujen vaatteiden väri. Et voi muuttaa lapsesi sukupuolta eikä sitä tarvitsekaan. Sitä ei myöskään pidä salailla ja piilotella. Pojat ovat ihan hyviä sellaisina kuin ovat, ja tytöt ovat ihan hyviä sellaisina kuin ovat. Lapsi ansaitsee sen, että oma vanhempi juhlii häntä omana itsenään, mutta myös juhlii häntä tyttönä tai poikana.
Kristittynä uskon, että Jumala on rakkaudella luonut jokaisen lapsen. Ei ole virheitä, ei ole vahinkoja. Ei ole sukupuolta, joka olisi parempi, ei ole tarvetta muuttaa hedelmöittymishetkellä alkaneen kasvun kehitystä. Sukupuolta ei "annettu syntymähetkellä". Se on luotu hedelmöittymishetkellä. Ei ole virhe, että synnyit tytöksi. Ei ole virhe, että synnyit pojaksi. Sukupuolesi on osa Jumalan suunnitelmaa elämääsi varten.
Eräs "poikatyttö", villin ja vauhdikkaan lapsuuden elänyt tyttö jakaa ajatuksiaan aiheesta. Hän sai käyttäytyä poikamaisesti, leikata hiuksensa lyhyeksi ja metsästää isän kanssa, mutta hän on silti tyttö...nyt jo aikuinen nainen. Mahtavat vanhemmat! Tulee mieleen, että siinä perheessä ei stressattu eikä panikoitu tytön sukupuoliroolin kehittymisen suhteen. Kateltiin rauhassa.
Ja tuo vaate- ja lelukauppojen hyllyjaottelutekniikka...en ole opiskellut markkinointia enkä liiketaloutta, mutta voisin kuvitella, että kaupat jaottelevat tavaransa niin, että se toimii ja kauppa käy. En usko kauppiaan käyvän syvältäluotaavaa taistelua yhteiskunnan sukupuoliroolijaottelun kentillä, vaan uskon, että hän on huomannut mikä myy hyvin ja mikä myy paremmin. Raha puhuu.
p.s. en kiellä sitä, että on olemassa lapsia, joilla on syvä ongelma sukupuolensa kanssa. Jos sinulla on tällainen lapsi, toivon sinulle voimia ja viisautta rakastaa ja kasvattaa lastasi. Toivon myös, että saat tarvitsemaasi tukea ja neuvoa aina kun sitä tarvitset.
kuva: Free Digital Photos
sattva
