28.8.2018

Vanhemmuudesta



Päivän parhaita hetkiä on iltapäivän rauha.  Otan kupposen kuumaa ja vetäydyn huoneeseeni.  Koska meillä ei ole enää päiväuni-ikäisiä, olen opettanut lapsia viettämään lepoaikaa.  Tänään oli “tylsää”, mutta tarjoamani väritys- ja puuhakirjat, joita ei ole käytetty pitkään aikaan, otettiin mielenkiinnolla vastaan. 

Halusin viettää aikaa vanhemmuutta pohdiskellen, jatkaen kasvatusteeman parissa.  Olen ominut yhdeksi vanhemmuusteesikseni sanonnan: lapset eivät ole sinua varten - sinä olet lapsia varten.  Tästä lauseesta on minulle ollut paljon apua vanhempana.     

Lapsi tarvitsee kasvatusta, muokkaajaa, muotoilijaa.  Hänestä ei kasva onnellista aikuista ilman vanhemman huomattavaa panostusta.  On vanhempia, jotka vilpittömästi luulevat, että vapaa kasvatus on tyytyväisen perheen salaisuus, mutta asia on juuri päinvastoin.  Sekä vanhemmat että lapset tulevat kärsimään rajojen puutteesta.  

Seurasin hiljattain nuoren äidin kasvatuspyrkimyksiä.  Äiti oli tehnyt lähtöä jo tunnin ajan, jääden aina kuitenkin juttelemaan muiden aikuisten kanssa.  Hän oli ponnettomasti toistanut noin puolitoistavuotiaalle lapselleen “nyt lähdetään” ja lapsen kiemurreltua syvemmälle sohvatyynyihin, äiti palasi aikuisten seuraan.  Viimein äiti keräsi laukkunsa ja lapsen kengät ja kävi seisomassa lapsen edessä, muttei tälläkään kertaa tehnyt mitä oli sanonut aikovansa tehdä: lähtenyt.   

Mieleni teki ottaa lapsi, kantaa hänet ovelle ja vilkuttaa iloisesti heipparallaa.  

En tiedä mitä äiti odotti tapahtuvan, kun hän kertoi lähtösunnitelmista lapselle.  Ehkä sitä, että lapsi hyppää innostuneena sohvalta, laittaa kengät jalkaan ja juoksee ovelle?  Sen sijaan lapsen reaktio oli ennalta-arvattava.  Hän vastusti vanhemman laittamaa rajaa nähdäkseen mitä tapahtuu, tyypilliseen lasten tapaan.  Eikä tällä äidillä näyttänyt olevan suunnitelmaa.       

Tällaisilla tilanteilla on vaikutus sekä lapseen että vanhempaan.  Lapsi oppii, että äidin puheista ei kannata välittää, koska äiti ei kuitenkaan tee mitä sanoo.  Hän myös oppii, että jos vastustaa äidin suunnitelmaa, äiti antaa periksi.  Kasvamassa on pikku despootti, joka oppii dominoimaan äitiä (naisia).  

Mitä tapahtuu vanhemmalle?  Ei väliä sillä kuinka hyvää tarkoittava olisit tai kuinka huokuisit lempeyttä ja kärsivällisyyttä, tahtojen taistelussa suhteenne tulee heikentymään.  Pikkuhiljaa närkästys kasvaa paheksunnaksi.  

Kristinusko ei peittele ihmismielen raadollisuutta: olemme syntisiä, taipuvaisia pahaan ja täysin kykeneviä loukkaamaan jopa rakkaiksi väittämiämme ihmisiä.  Vanhempina olemme valta-asemassa ja meidän tulee ymmärtää kykymme kostonhimoon, ylimielisyyteen, vihaan ja petollisuuteen. 

Hyvin harva ihminen päättää tietoisesti olla hirvittävä vanhempi, mutta silti hirveitä vanhempia on olemassa.  Ihmisillä on suuri kyky pahaan, aivan kuten hyväänkin, ja he ovat kauhistuttavan sokeita tämän suhteen. Ihmiset ovat ystävällisiä ja vihamielisiä, ajattelevaisia ja itsekkäitä.   

Koston hetki lyö.  

Kun taaperosi on saanut huutopotkuraivarin julkisella paikalla etkä ole saanut häntä kuriin, sisimpääsi on kertynyt negatiivisia tunteita häntä kohtaan.  Saavutte kotiin.  Lapsi viettää hetken huoneessaan piirtäen ja juoksee sitten näyttämään sinulle tekelettään.  Sen sijaan, että ihastelisit hänen taidettaan, kuten aikuisen kypsä vanhempi tekisi, jätät hänet huomiotta tai sanot jotain kärkevää.  Paheksunta vuotaa esiin ja se tulee vaikuttamaan suhteeseenne.  

Olisi ollut pitkällä tähtäimellä parempi ottaa ohjat käteen itkupotkuraivarin aikana.  Huolellisesti suunnattu ongelmanratkaisu olisi vienyt minuutin verran aikaasi.    

Jos lapsesi häpäisee sinut, on tottelematon ja yrittää dominoida sinua, asenteesi häntä kohtaan muuttuu.  Ja siitä alkaa todellinen rangaistus.  Vähemmän rakkauden osoituksia - tälle löytyy aina joku järkevä syy. Lapselle tarjotaan vähemmän henkilökohtaisia kehitysmahdollisuuksia.  Henkinen poispäin kääntyminen alkaa vaivihkaa.  Rakkauden ja normaaliuden pinnan alla ollaan menossa kohti täyttä sotaa.  

On paljon parempi välttää tälle polulle joutumista.  Ymmärrä rajoittunut sietokykysi lapsen huonon käytöksen suhteen ja tee suunnitelma näitä hetkiä varten, ennen kuin asiat hajoavat niin, että alat tuntea vihaa lastasi kohtaan, että räjähdät odottamattomasti.  Sovi puolisosi kanssa yhteisistä säännöistä ja auttakaa toisianne vaikeiden hetkien keskellä.  

Sinä olet olemassa lapsiasi varten.  Olet vanhempi, et ystävä.  Teet asioita, jotka suututtavat lapsiasi.  He voivat huutaa, haukkua, mököttää, ja väittää vihaavansa sinua.  Ja silti jatkat järkähtämättä, pidät kiinni säännöistä, odotat tottelevaisuutta ja hyvää käytöstä, luot turvallisen elämän raamit.  Tätä on vanhemmuus. 

Millaisia sääntöjä lasten pitäisi sitten oppia?  Eräs psykologi sanoo, että sääntöjä pitää olla mahdollisimman vähän ja ehdottaa seuraavaa listaa esimerkiksi:

“Älä pure, potki tai lyö, ellet ole puolustamassa itseäsi.  Älä kiduta ja kiusaa toisia lapsia, jotta et päädy vankilaan.  Syö sivistyneesti ja kiitollisesti, jotta ihmisistä on kiva kutsua sinut kotiisi ja halu antaa sinulle ruokaa.  Opi jakamaan, jotta muut lapset leikkivät kanssasi.  Kiinnitä huomiota siihen, mitä aikuiset sanovat, jotta he eivät vihaisi sinua ja voisivat suostua opettamaan sinulle jotakin.  Mene nukkumaan kunnolla, ja rauhallisesti, jotta vanhempasi saavat yksityiselämää eivätkä paheksu olemassaoloasi.  Pidä huolta tavaroistasi, koska sinun pitää oppia pitämään niistä huolta ja koska olet onnekas, että sinulla on tavaroita.  Ole hyvää seuraa kun jotain hauskaa on tapahtumassa, jotta sinut kutsutaan mukaan hauskanpitoon.  Käyttäydy tavalla, joka saa muut pitämään seurastasi, ja haluamaan olla kanssasi.” 

En tiedä millainen kotimatka puolitoistavuotiaalla oli äitinsä kanssa.  Meillä kotona rauhaisa iltapäivähetki keskeytyi pari kertaa, kun yksi lapsi väsyi puuhakirjoihin ja toinen olisi halunnut jutella.  Muistutin heitä, että haluan viettää lepohetkeni rauhassa loppuun, he pystyvät odottamaan.  Olen olemassa heitä varten: muokkaan heitä hyväksymään toisten ihmisten rajoja, viihdyttämään itseään tylsien hetkien koittaessa, rauhoittumaan päivän puuhien lomassa.  Lapset löysivät tekemistä ja ovenraosta näin hauskoja leikkejä.  Ja sitten lähdimme yhdessä välipalalle.  




Viisaat ajatukset:
Psykologi ja professori Jordan B. Peterson: 12 Rules for Life. An Antidote to Chaos.

Kuva:
FreeDigitalPhotos.net. “Woman Drinking Tea At Home Covered With Blanket” by marin

18.8.2018

Kasvatuksesta

Sain lukijakysymyksen lasten fyysisestä kurittamisesta ja Raamatun opetuksista. Näen kysymyksen osana suurempaa aihetta; lasten kasvattaminen.  
Miksi ja miten lapsia pitää kasvattaa? Mikä on Raamatun näkemys aiheesta?  Kuuluuko siihen fyysinen kuritus? 

Vanhemman tehtävä


Vanhempien tehtävä on kasvattaa lastaan eli opettaa heidät “ihmisten tavoille” Sinkkosta lainatakseni.  Vanhempien tärkein tehtävä on tehdä lapsistaan sosiaalisesti toivottuja. Päämäärä on lapset, jotka ovat tervetulleita minne vain ja joiden kanssa sekä muut lapset että aikuiset haluavat olla.  

Raamatun ohje lapsille on: “Lapset, olkaa vanhemmillenne kuuliaiset Herrassa, sillä se on oikein.  "Kunnioita isääsi ja äitiäsi" - tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus - "että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä".  Ef 6:1-3.

Ensimmäinen askel sosiaalistumisessa on vanhempien totteleminen ja kunnioittaminen, ovathan vanhemmat lapsen ensimmäinen sosiaalinen piiri.  Ihminen, joka ei tottele auktoriteetteja eikä kunnioita muita ihmisiä, on epämiellyttävää seuraa. Jo pieni lapsi voi olla epämiellyttävää seuraa.  Jokaisen vanhemman tehtävä on estää lastaan joutumasta tähän kategoriaan.

Sosiaalisen kanssakäynnin perustana ovat rajat.  Yksi tärkeimmistä sanoista, joita lapsen täytyy oppia vanhemmiltaan, on “ei”.  Lapsi testaa jokaista rajaa nähdäkseen, onko vanhempi tosissaan asian kanssa ja nähdäkseen mitä tapahtuu, kun raja rikotaan.  

Rajat luovat turvallisuutta, vaikka lapsi joutuukin käymään läpi hetkellisen pettymyksen tai turhautumisen niihin törmätessään.  Sosiaaliset rajat estävät monta vahingollista käytöstapaa ja toisaalta edistävät montaa hyvää tapaa.

Jos rajoja ei ole, lapsi kohtaa pelottavan ja kaaosmaisen vapauden.  On väärin kuvitella, että salliva kasvatus ja sääntöjen poissaolo tuottaisi esim. rajattoman luovia lapsia.  Tieteellisesti on todistettu, että asia on juuri päinvastoin: tiukat rajoitukset johtavat luovuuteen.

Vastuullinen huomion anto


Kaikki tietävät, että fyysinen tai henkinen väkivalta on vahingollista lapselle.  Mutta yhtä lailla lasta vahingoittaa tarkoituksenmukainen huomion puute. Lapsen kasvattaminen on vastuun ottamista, pitkän tähtäimen vaivannäköä, oman lapsen ymmärtämistä.  Vanhemman on kiinnitettävä huomiota lapseen.

Lapsia vahingoittaa se, kun “lempeät” vanhemmat välttelevät heidän muovaamistaan teräviksi, huomioiviksi, hereilläoleviksi, jättäen heidät tiedostomattomaan ja  erilaistumattomaan tilaan. Lapsia vahingoittaa se, kun ihmiset, joiden pitäisi huolehtia heistä, riidan tai hermostumisen pelossa eivät enää korjaa heidän käytöstään ja jättävät heidät ilman ohjausta.  

Eräs psykologi väittää, että tällaiset lapset voi tunnistaa jo ulkonäöltä; he ovat taikinamaisia, keskittymättömiä, epämääräisiä. He ovat tylsiä ja harmaita sen sijaan että olisivat kirkkaita ja kultaisia. He ovat kuin veistämättömiä pölkkyjä, ikuisesti vangittuja odotuksen tilaan.

Lapset eivät voi kukoistaa ilman opetusta ja muovaamista. Se näkyy heidän käytöksessään: lapset kaipaavat huomiota ikätovereiltaan ja aikuisilta, koska huomio, joka tekee heidät tehokkaiksi ja sivistyneiksi yhteisöllisiksi osallistujiksi, on elintärkeää.  

Tarvitsemme huomiota myös kasvaessamme hengellisesti, kristityn vaelluksessa.  Uudessa Testamentissa verrataan hengellistä kasvua fyysiseen kasvuun. Siellä myös verrataan Jumalaa kasvattajana, Isänä, maallisiin vanhempiin.  

Hebr. 12:10-11 “Sillä nuo kurittivat meitä vain muutamia päiviä varten, oman ymmärryksensä mukaan, mutta tämä kurittaa meitä tosi parhaaksemme, että me pääsisimme osallisiksi häen pyhyydestään. Mikään kuritus ei tosin sillä kertaa näytä olevan iloksi, vaan murheeksi, mutta jälkeenpäin se antaa vanhurskauden rauhanhedelmän niille, jotka sen kautta ovat harjoitetut.”

Jumala asettaa meille rajoja, ja niiden sisällä on turvallista elää.  Ne suojelevat meitä vahingoittamasta itseämme ja toisiamme. Hän myös huomioi jokaista ihmistä henkilökohtaisesti.  Jumala kohtaa jokaisen uniikit tarpeet ainutlaatuisilla vastauksillaan. Hänen päämääränään on meidän parhaamme. Tämä on hyvää vanhemmuutta.  

Mitä kuritus tarkoittaa?


Edellisissä jakeissa käytettiin sanaa kuritus.  Myös useissa sananlaskuissa puhutaan lasten kurittamisesta:

San 13:24  Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.

San. 22:15  Hulluus on kiertynyt kiinni poikasen sydämeen, mutta kurituksen vitsa sen hänestä kauas karkoittaa.

San 29:15  Vitsa ja nuhde antavat viisautta, mutta kuriton poika on äitinsä häpeä.

Millaisia tunteita sinulla nousee esiin sanasta kuritus?  Todennäköisesti negatiivisia. Nettisanakirjassa se määritellään: “Rangaista (ruumiillisesti) varsinkin lasta kasvatustarkoituksessa, ojentaa”.  Synonyymeiksi tarjotaan “lannistaa, alistaa, kepittää, piestä, antaa keppiä, pamputtaa, pieksää, rangaista, ojentaa”.

Aika synkkää, mutta huomaatko miten monitasoista se voi myös olla?  Onhan ojentaminen ihan eri asia kuin pieksäminen.

Päätin tutkia tätä sanaa selvittääkseni mistä jakeissa puhutaan.  Heprean kielen sana muwcar, joka näissä jakeissa on käännetty sanalla kuritus, esiintyy Raamatussa 50 kertaa.  Kolmekymmentä kertaa se on käännetty englannin kielen sanalle instruction, joka tarkoittaa sanallista neuvomista. Esim.

San 6:23: “Sillä käsky on lamppu, opetus on valo, ja kurittava nuhde on elämän tie”  
San. 13: 1: “Viisas poika kuulee isänsä kuritusta, mutta pilkkaaja ei ota nuhdetta kuullaksensa”.

Muwcar on käännetty 8 kertaa sanaksi correction, joka tarkoittaa korjaamista, ohjaamista, nuhtelua tai ojennusta ja 7 kertaa sanaksi chasten tai chastisement, joka tarkoittaa ojentaa, nuhdella, rangaista tai kurittaa.

Raamatun mukaan kasvatuksessa tärkein työkalu näyttää olevan ohjeet ja neuvot, asioiden selittäminen, nuhtelu ja korjaaminen.  Lapsilla on luontainen halua oppia asioita. Kyselyiässä perheissä kaikuu väsymykseen asti mikä? ja miksi? Vastuullinen vanhempi ymmärtää asioiden selittämisen tärkeyden.  Lapsi haluaa oppia, vanhemman tehtävä on opettaa.

Sanan kuri etymologia näyttää viittaavan kapeikkoon, solaan tai oikeaan suuntaan.  Voisi siis sanoa, että kurittaminen on lapsen pitämistä oikealla, kaidalla tiellä.  Ehkä nykyaikana oikeampi sana on juuri kasvatus, johon ei automaattisesti liity mielikuvaa fyysisestä rangaistuksesta.  

Pitääkö piiskata?


Entäpä jakeissa esiintynyt vitsa?  Käskeekö Raamattu piiskata lapsia?  

San 13:24  Joka vitsaa säästää, se vihaa lastaan; mutta joka häntä rakastaa, se häntä ajoissa kurittaa.

Vaikka huomio kiinnittyy vitsaan, jakeessa painotetaan ajoissa tapahtuvaa kuritusta.  Se ei tarkoita sitä, että lasta pitää piiskata, vaan siinä korostetaan, että lasta pitää kasvattaa eli opettaa, ohjata, korjata ja rakastaa ajoissa, pienestä alkaen.  

Vitsa ja sauva olivat Raamatun aikojen paimenten työkaluja.  He kuljettivat lampaita laitumelta toiselle ja suojelivat niitä petoeläimiltä.  Sauva ohjasi lampaita pysymään oikealla polulla, sillä tönittiin tai vedettiin väärälle polulle lähtevä takaisin oikeaan suuntaan.  On vaikeaa kuvitella, että paimen löisi sauvallansa lammasta harha-askeleen jälkeen. Sauva oli ohjausta varten.

Vitsa viuhahti vakavissa tilanteissa, joissa lammas ei kerta kaikkiaan totellut tai oli suuressa vaarassa ja tilanteeseen piti reagoida nopeasti.  Daavid sanoo psalmissaan, että paimenen vitsa ja sauva ovat meille lohdutukseksi (Ps 23:4).

Mainitsin alussa, miten tärkeä osa kuritusta eli kasvatusta on rajojen asettaminen.  Rajat lohduttavat lapsia, jotka yrittävät ymmärtää maailmaa ja testaavat rajoituksia ja auktoriteetteja.  Vanhempina olemme kuin paimenia, ohjaamme lapsia oikeille poluille ja suojelemme heitä vaaroilta.

Vanhemmilla on valinta. Voit kasvattaa lapsesi pienestä pitäen sosiaalisesti miellyttäväksi seuraksi, jolloin tarjoat ohjausta ja rajoituksia aina kun sellainen tilanne nousee eli päivittäin. Tai voit valita sallivan asenteen, olla vanhempi joka suvaitsee, suvaitsee, suvaitsee ja yhtäkkiä rankaisee lasta yllättävällä tavalla yllättävässä tilanteessa.  Silloin helposti sortuu ylilyönteihin sekä omassa reaktiossa että rangaistuksen muodossa.

Jos harrastat suvaitsemista ja yllättäviä ylilyöntejä, voit ottaa mallia hyvältä paimenelta, joka korjaa ja rohkaisee jatkuvasti, päästämättä tilannetta käsistä.  Alusta saakka kurissa kasvaneet lapset tarvitsevat hyvin vähän kuritusta isompana. Ulkoapäin tullut ohjaus on muuttunut sisäiseksi itsekuriksi.

Sananl. 22:6  Totuta poikanen tiensä suuntaan, niin hän ei vanhanakaan siitä poikkea.

Rangaistuksen merkitys


Rangaistus ei ole koskaan kasvatustyön päämäärä.  Se on yksi tapa opettaa lapsia, ja rangaistus tulee aina valita lapsen ja tilanteen mukaan.  Valitse pienin mahdollinen rangaistus, joka lapsellesi sopii. Meillä on esimerkiksi herkkä tyttö, joka luonnostaan haluaa miellyttää ja tehdä oikein.  Joskus hän on purskahtanut itkuun jo siitä, että olen katsonut häntä vihaisesti. Ei siinä tilanteessa tarvitse miettiä sen suurempia rangaistuksia.

Moni käyttää ns. jäähypenkkiä, jossa lapsi erotetaan muiden seurasta rauhoittumaan.  Tämä voi sopia lapselle, joka tarvitsee tilaa rauhoittuakseen, mutta voi olla hyvin traumatisoiva kokemus herkälle lapselle.  Senkin vuoksi vanhempien, jotka haluavat puuttua huonoon käytökseen ja tottelemattomuuteen, on ensisijassa tunnettava oma lapsi.

Kasvatustyö on herkkää tasapainoa armollisuuden ja jämäkkyyden välillä.  Lapsi arvostaa rajoista kiinni pitävää vanhempaa ja kunnioittaa sitä, kun vanhemmat pitävät sanansa (esim. Jos epäkunnioittava käytöksesi ei lopu, menetät uintireissun).  Toisaalta mistä he oppisivat armon ymmärtämisen elleivät saisi anteeksi väärinteon jälkeen, rangaistuksetta jääminen voi olla joskus paras oppitunti.

Raamattu varoittaa isiä ajamasta omalla käytöksellään lasta tilanteeseen, jossa hän on vihastuu.  Epäreilu, nöyryyttävä, nolaava, epäkunnioittava käytös ei ole sopivaa lapsiakaan kohtaan, emmehän käytä sitä aikuistenkaan kanssa.  

Ef. 6:4  Ja te isät, älkää kiihoittako lapsianne vihaan, vaan kasvattakaa heitä Herran kurissa ja nuhteessa.

Kol. 3:21  Isät, älkää kiihoittako lapsianne, etteivät he kävisi aroiksi.

Käytämme omassa kasvatustyössämme usein sanaa seuraamus.  Olemme kertoneet lapsille, että heidän käytöksellään on aina seuraamuksia.  Huonosta käytöksestä tulee huonoja seuraamuksia. Voi menettää kivoja juttuja tai joutuu jäämään kotiin kun muut pääsevät kylään tms.  Joskus he menettävät rahaa, joskus yökylävierailuja.
 
Toisaalta hyvästä käytöksestä ja tottelevaisuudesta seuraa hyviä juttuja.  Lapset pääsevät mukaan kyläpaikkoihin, heitä on ilo viedä kodin ulkopuolelle, ihmisten ilmoille.  Kotona on rauhallista ja hyvä olla, kun kaikki käyttäytyvät oikein. Selkeistä säännöistä ja järjestyksestä hyötyy lapsi, perhe, koko yhteisö ja yhteiskunta. Mutta kaikki alkaa kotona, vanhempien viitseliäisyydestä.


Postaus on jo pitkä, joten laitetaan stoppi tähän. Voin jatkaa seuraavalla kerralla ja paneutua kasvattajaan, vanhempaan eli meihin, jotka tätä blogia luemme. Me taidamme olla siinä kasvatustyössä se heikko lenkki. Itse tiedän, että olen kasvanut vanhempana jokaisen lapsen myötä.


Lähteet:

Jari Sinkkosen haastatteluja eri lehdissä

Kuva:


“Family Of Chickens” by supakitmod.  FreeDigitalPhotos.net

27.7.2018

Ihana kesäloma - reseptisuositus ja kirjalistan päivitys

Kesäinen tervehdys joltain uimarannalta!  




Miten mahtavasta kesästä olemme saaneet nauttia Suomessa!  Tämä jää kyllä muistoihin unelmien kesäsäiden johdosta.  Olemme tavanneet sukulaisia ja luoneet ihania muistoja eri puolella Suomea.

Kesä on näkynyt myös blogihiljaisuutena... Mutta uskon, että lasten uimassa käyttäminen, pihalla kuopsuttaminen, luonnosta nauttiminen ja kirjojen ahmiminen antaa valtavasti voimia tulevaa työkautta varten, joten tauko on ollut hyväksi minulle. 

Eräässä kyläpaikassa teimme ihanaa kanaa, jonka voi tarjoilla lämpimänä salaatin kanssa.  Oikein mainio kesäresepti! 





Olette jotkut lähettäneet minulle aiheideoita blogiin, kiitos niistä!  Pyörittelen ajatuksia päässäni ja laitan sitten ajan kanssa blogiinkin juttuja.  Olen myös lukenut mielenkiintoisia kirjoja, ja usein niiden anti päätyy myös blogiin.

Kävin päivittämässä vuoden 2018 lukulistaa.  Osaa touko-kesäkuun kirjoista en enää muista, mutta pikkuhiljaa nekin sinne päivittyvät.  Samoin Raamatun kirjojen päivitys siirtyy, vaikka olen kyllä Raamattuuni merkinnyt aina kun saan kirjan luettua.

Täytyy myöntää että varsinkin heinäkuu on mennyt nokka kirjassa, tähän mennessä olen lukenut jo 9 kirjaa heinäkuun aikana ja vielä varmasti ehtii kirjan tai parikin, kun on näitä päiviä tässä vielä! 

Onnellisia kesäpäiviä kaikille lukijoille! 

Henna Maria

p.s. kirjoitin kesäkuun Christina-lehteen maailman parhaasta kesälomasta - eli miten luoda lapsille ihana kesä ilman paineita ja suurta budjettia.  Onko jo tuttu lehti? 

21.6.2018

Kauniit kädet



Tuore ranskalainen manikyyri kynsissä, ihailen käsiäni.  Kynnet ovat kauniit, kynsinauhat siistit ja en piilottele käsiäni niinkuin yleensä arkipäivän puuhien jäljiltä.  Olen viime aikoina siirtynyt geelilakkojen faniksi, ne kun pysyvät kauan kauniina.  Erityisesti jos jonnekin on menoa tai matkaa, on kiva aloittaa huolitelluilla käsillä ja kynsilakalla, joka ei heti raapiudu rumaksi.  Lapsiperheessä ei kun voi oikein välttyä asioilta, jotka pilaavat kynsilakat...

Kauniit kynnet käsissäni olen melkein kuin eri ihminen, joku vähän hienompi, vähän parempi :)

Ulkonaisesti kauniit kädet saavat hyvän mielen, mutta kauneimmillaan kädet eivät ole manikyyrin jäljiltä.

Kirjoitin muutama viikko sitten päiväkirjaani pohdintoja kauneudesta.  Kun kerran mietiskelen näitä naisasioita blogissani, kauneus osana naiseutta saa pähkäilemään tätäkin puolta feminiinisyydestämme.

Olin pohtinut naisten sisäistä tarvetta tulla huomatuksi ihan vain ulkonäön vuoksi.  Tämä voi kuulostaa todella pinnalliselta: että haluaisimme posiitivista palautetta ulkonäkömme perusteella.  Mutta minusta se on päinvastoin syvällistä kaipuuta - naiset haluavat olla kauniita ja tulla huomatuksi kauneudestaan.  Miksi muuten kauneusbisnes olisi niin miljoonaluokkaa ympäri maailmaa?

Haluan olla kaunis mieheni silmissä.  Ja ennen kuin olin naimisissa ja olin ihastunut, halusin, että ulkonäköni miellyttäisi.  Ei se tietenkään ainoa asia ole, joka ihmisessä viehättää, mutta aika iso juttu tutustuttaessa.

Pohtiessani tätä kauniina olemisen kaipuuta ja huomatuksi tulemisen tarvetta, kirjoitin seuraavaa päiväkirjaani:

Todellinen kauneus ja puoleensavetävät asiat ovat ihan jotain muuta kuin fyysinen täydellisyys, ulkonäkö tms.  
Viisaus on kauneutta.  Nöyryys on kauneutta.  Ilo ja rauha on kauneutta.  Toisten palveleminen on kauneutta.  Epäitsekkyys ja uhrautuminen on kauneutta.   
Uskon, että naisen sydämessä on aina halu olla kaunis.  Emme vain ymmärrä millaista todellinen, puhdas kauneus on.  Haluamme vaikuttaa miehissä, mutta emme osaa vaikuttaa niin, että haastaisimme heitä olemaan parempia miehiä, rohkeita, epäitsekkäitä, suojelemaan heikompia, hillitsemään itsensä, taistelemaan pahaa vastaan.  Osaisinpa olla tällainen nainen.   
Sankaritar.  

Kauneus on kommunikointia.  Kauniiksi luotu maailmamme kertoo meille sen, että elämässä ei ole kysymys vain eloonjäämisestä, selviytymisestä, vaan osa ihmisyyttä on estetiikkaa, kauneuden ja wow-tunteen arvostamista.  Kauneus tuo esille olemuksemme herkän ja haavoituvan puolen. 

Meillä naisilla on paljon vaikutusvaltaa miehiin.  Jokaisen tytön elämässä tulee tilanne, jossa sen ymmärtää.  Jokainen meistä osaa vaikuttaa, tavalla tai toisella, mutta moni ei pohdi loppuun saakka vaikutusvaltaansa.  Jäämme kiinni pinnallisiin, vetoamme heikkouksiin, käytämme hyväksi. Muistelen posket hehkuen montaa kypsymätöntä päätöstä, jonka olen tehnyt tällä elämän alueella.

Sillä kuten moni muukin luonnollinen asia, kauneudella vaikuttaminen on vääristyneissä mittasuhteissa viemässä naisia kahteen ääripäähän.  On niitä, jotka panostavat paljon aikaa, rahaa ja energiaa ulkonäköön ja antavat sen vaikuttaa mielialaansa.  Sitten on niitä, jotka jättävät kauneuden täysin huomiotta, koska kokevat vastenmielisyyttä pinnallista kulttuuriamme kohtaan.

Samoin käytöksessämme muita ihmisiä kohtaan on kahden ääripään ihmisiä.  On niitä, jotka pyrkivät vain ulkoisesti miellyttävien seuraan ja sitten niitä, jotka syrjivät kauniita ihmisiä, tuomiten heidät mielessään pinnallisiksi.

Ääripäistä en halua itseäni löytää, mutten myöskään tarjoa tilalle kultaista keskitietä.

Sen sijaan yritän kaivautua Raamatusta löytämään Jumalan arvomaailman kauneuden suhteen.  Haluan olla avoin Pyhän Hengen ohjaukselle, kun Hän tönii minua todellista kauneutta kohti.  Hyväksymään ihmisyyteni ja kurkottumaan taivaallista kohti.  Sellaiseen kauneuteen, joka herättää toisia elämään paremmin, rakastamaan syvemmin, tekemään oikeita valintoja.

Kauniit kädet tarttuvat ystävän käteen.  Ne valmistavat ruokaa. Ne ruopsuttavat kasvimaalla ja kukkapenkissä. Ne silittävät hiuksia ja taputtavat aplodeja.  Kauniit kädet tarttuvat imuriin tai autonrattiin tai lapioon tai virkkuukoukkuun.  Ne pyyhkivät kyyneleitä, kantavat arkkua, heittävät multaa.

Kauniit kädet ovat aktiivisia, mutta ne myös menevät ristiin, avaavat Raamatun ja osaavat odottaa.

Kauniit kädet seuraavat Kristuksen käsien esimerkkiä.  Kristuksen kädet rakensivat, paransivat, siunasivat, kutsuivat, palvelivat, ja lopulta antautuivat naulojen alle.

Ihana laulu kauneudesta on Twila Parisin How Beautiful.
...


Photo by Valeria Boltneva from Pexels

Valokuvassa toinen lakkasuosikkini: vaaleanpunainen!  Vierastan jotenkin kirkkaita värejä sormien kynsissä, vaikka niitä varpaisiin laitankin.  Sormiin valitsen näiden kahden lisäksi myös kullanhohtoisia lakkoja, mutta enpä juuri muita värejä. Tällä hetkellä varpaissa on mintunvihreää.

Entäs sinä, oletko manikyyrien tai lakkojen ystävä? Mitkä värit ovat suosikkisi?

Hyvää juhannusta!!!

7.6.2018

Miksi Sapatti on välttämätöntä nykyaikana

The Difference Between Rest and Relaxation

- Mitkä ovat tunne-elämältään tasapainoisen henkilön tuntomerkkejä? kysyin kerran eräässä koulutuksessa. 

Henkilö ottaa vastuuta omista tunteistaan ja teoistaan.  Ei syytä toisia omista ongelmistaan.  Kestää pettymyksiä ja vastoinkäymisiä.    

Vastauksia oli varmasti muitakin.  Itselleni tuli kuitenkin mieleen eräs tärkeä asia, jota ei niin helposti yhdistetä emotionaaliseen terveyteen. 

Tunne-elämältään tasapainoinen ihminen osaa pysähtyä ja viettää lepopäivää. 

Kristityt kutsuvat viikottaista vapaapäivää Sapatiksi.  Sana tulee Vanhasta Testamentista ja se tarkoittaa lepoa.  Sapattipäivä eli lepopäivä on siis tuhansia vuosia vanha perinne.  

Raamatun ensimmäisissä luvuissa kerrotaan, kuinka Jumala luo maailman kuudessa päivässä, ja lepää seitsemäntenä päivänä. 

"Ja Jumala päätti seitsemäntenä päivänä työnsä, jonka hän oli tehnyt, ja lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikesta työstänsä, jonka hän oli tehnyt. Ja Jumala siunasi seitsemännen päivän ja pyhitti sen, koska hän sinä päivänä lepäsi kaikesta luomistyöstänsä, jonka hän oli tehnyt." 1 Moos 2:2,3.

Moni muistaa, että Sapatinvietto on osa kymmentä käskyä. 

"Muista pyhittää lepopäivä. Kuusi päivää tee työtä ja toimita kaikki askareesi; mutta seitsemäs päivä on Herran, sinun Jumalasi, sapatti; silloin älä mitään askaretta toimita, älä sinä älköönkä sinun poikasi tai tyttäresi, sinun palvelijasi tai palvelijattaresi tai juhtasi älköönkä muukalaisesi,  joka sinun porteissasi on. Sillä kuutena päivänä Herra teki taivaan ja maan ja meren ja kaikki, mitä niissä on, mutta seitsemäntenä päivänä hän lepäsi; sentähden Herra siunasi lepopäivän ja pyhitti sen." 2 Moos 20:1-17.

On huomionarvoista, että Jumala asetti lepopäivän satoja vuosia ennen kymmenen käskyn antamista.  Lepopäivä on olennainen osa Jumalan luomistyötä, asetettu rytmittämään viikkoamme ja työntekoamme.  

Sapatti on Vanhan Testamentin tarkimmin määritelty käsky.  Israelin kansalla oli kymmeniä sääntöjä siitä, mitä sapattina sai tehdä, tai pikemminkin mitä sapattina ei saa tehdä.  Sen tuli olla päivä, jolloin ihmiset jättivät normaalit arkipäivän askareet tekemättä 24 tunnin ajaksi. 

Emme noudata juutalaisten sapatinkäskyjä, joissa on useita perinnäissääntöjä mukana, mutta on selvää, että Sapattina levätään työnteosta.    

En yritä tehdä perinpohjaista selvitystä Sapatista ja sen merkityksestä.  Sapatin vietosta on kirjoitettu kirjoja ja pidetty seminaareja.  Osallistuin kerran retriittiin, jonka aiheena oli Sapatti.  Siitä riitti asiaa koko viikonlopuksi.  Haluan vain nostaa esille perusteluja sille, miksi Sapattipäivä on tärkeä edelleenkin kristittyjen keskuudessa, vaikka moni mieltääkin sen Vanhan Testamentin eli siten vanhentuneeksi käskyksi.  

Miksi vietämme Sapattia? 


Tärkein peruste Sapatille on se, että Jumala vietti lepopäivää.  Hän ei tarvinnut sitä, koska väsyi tai tuli rajojensa loppuun.  Uskon, että Jumala lepäsi työstänsä, koska Hän halusi nauttia luomastaan maailmasta.  Meille ei kerrota mitä Jumala teki seitsemäntenä päivänä luomisen jälkeen, mutta voin kuvitella Hänen viettäneen aikaa Aadamin ja Eevan kanssa, kun he ihastelivat paratiisia, jonne Jumala oli heidät asettanut. 

Jumala tuntee luomansa ihmisen rajoitukset ja tietää meidän tarvitsevan lepoa.  Niinpä Hän hyvyydessään antoi meille luvan levätä joka viikko.  Sapattina on tärkeää pysähtyä arjesta.  Me tarvitsemme sitä, fyysisesti, henkisesti, hengellisesti.  

Sapatti ei ole pelastuskysymys.  Mutta vaikka sen vietto ei pelastakaan sieluasi, se voi pelastaa henkesi.  Ihminen, joka osaa levätä, pysyy paremmassa kunnossa kuin jatkuvasti työtä tekevä.

Viisas osaa tiedostaa oman rajoittuneisuutensa ja oppii nauttimaan tarpeesta levätä. 

Sapattina levätään sekä palkatusta että palkattomasta työstä.  Vaatii luottamusta pystyä unohtamaan tekeminen yhden päivän ajaksi. Se on terveellinen muistutus siitä, että maailma jatkaa pyörimistään, vaikken olisikaan sitä pyörittämässä.  Jumala pitää ohjakset käsissään, vaikka viettäisin päivän leväten ja nauttien. 

On pysähdyttävää ajatella, että työpaikalla meidät korvataan viikon sisällä, kun kuolemme.  Emme ole kukaan niin ainutlaatuisia, etteikö työtämme pystyisi kukaan muu tekemään.  Työ voi toki tuoda sisältöä elämään, mutta meitä ei ole luotu vain työntekoa varten. 

Moni liittää ihmisarvonsa suorittamiseen.  Sapatinvietto katkaisee tehokkaasti riippuvaisuudet tekemiseen ja aikaansaamiseen.  Viikottainen pysähtyminen tehokkuudesta muistuttaa siitä, että Jumala hyväksyy meidät silloinkin kun lepäämme ja nautimme elämästä, silloinkin kun emme ole hyödyllisiä.

Jotta voimme todella levätä työnteosta kerran viikossa, meidän tulee suunnitella se hyvin.  Huolehdi kaikki mahdollinen kuutena muuna päivänä.  Laske laskut, siivoa, pese pyykkiä, käy kaupassa, ja tee vaikka ruoka valmiiksi, jotta voit todella levätä vapaapäivänä. 

Lupa nauttia


Sapattina voi nauttia elämästä.  Itse nautin siitä, että saan vain ihailla jotain kaunista.  Maisemaa, musiikkia, ihmisiä, Jumalaa.  Se ei ole hyödytöntä ajanhukkaa, vaan se ruokkii sieluani ja mieltäni tavalla, jota tarvitsen voidakseni kaikin puolin hyvin.  Jumalan maailma on todella hyvä ja Hän kutsuu meitä nauttimaan siitä.  Maailman kauneus on esimakua tulevasta, jonka ihmeellisyyttä voimme täällä vain kuvitella.  

Kun valmistut Sapattiin, mieti millaiset asiat tuovat sinulle iloa.  Ota nämä asiat osaksi Sapatinviettoasi.  Joku haluaa laitaa erityisen hienoa ruokaa.  Toinen haluaa mennä kirjakauppaan.  Joku muu taas lähtee vaeltamaan metsään.  Saamme iloita elämästä kaikilla aisteillamme. 

Nautinnosta on lyhyt matka ylistämiseen.  Kiitollisuus hyvästä Jumalasta, joka antaa runsaasti, ilman taka-ajatuksia.  Kiitollisuus rakkaudesta.  Kiitollisuus mahdollisuudesta levätä.  Sapatti on pyhä ja sen aikana voimme keskittää ajatuksiamme Jumalan pyhyyteen ja viettää aikaa Hänen läsnäolossaan.  Emme lepää Sapattina Jumalasta, vaan keskitymme Häneen. 

Vietä aikaa rukouksessa, kuunnelleen ylistysmusiikkia, laulaen, tai lukien kirjoja, jotka tuovat sinua lähemmäksi Jumalaa.  Koko Sapattia ei tarvitse viettää polvirukouksessa, mutta ota hengellinen ravinto osaksi Sapatinviettoasi. 

Todistus maailmalle


Lepopäivän vietto on ihme ja merkki maailmalle, joka saa heidän huomionsa kiinnittymään Jeesukseen.  Kun kieltäydymme menoista ja työtehtävistä, koska pyhitämme lepopäivän, julistamme evankeliumia, olemme esimerkkinä toisenlaisesta elämäntavasta.  

Maailma ei voi hyväksyä levollista ajatusmallia.  Se yrittää pitää meidät kiireisenä joka päivä, aina olisi jotain tärkeää hoidettavaa, jos vielä tämän tekisin alta pois.  Jatkuva oranvanpyörässä juokseminen on saatanallinen juoni rääkätä meidät näännyksiin saakka.  

Vaatii koko arvojärjestyksen uudeksi oppimista, että osaa pyhittää viikostaan yhden päivän lepoon.  Että osaa sanoa ei ihmisille, hyvillekin tarjouksille.  Voin aiheuttaa pettymyksiä jonkun toisen odotuksille.  Sen kanssa on opittava elämään. 

Israelin kansa oli elänyt 400 vuotta orjuudessa, jossa he tekivät työtä aamusta iltaan, 7 päivää viikossa.  Vaati ihan uudenlaista opettelua olla paikoillaan ja hiljaa yhden päivän ajan joka viikko.  Lepopäivä oli käsky, koska muuten he eivät olisi levänneet.  On aina joku, joka itsepäisesti ajattelee, että vielä tämä yksi juttu, ja eihän tämän nyt niin vakavaa ole, jos vähän tässä näin...  Lepopäivän rikkomisen rangaistus oli kova: kuolemantuomio.  

Nykyaikana emme tuomitse lepopäivän rikkomisesta, mutta sillä on edelleenkin seurauksensa.  Ruumiimme kärsii, ihmissuhteet kärsivät, jopa suuresti rakastamamme työnteon taso alkaa laskea, kun ei koskaan lepää.  Rauhaton ihminen on emotionaalisesti epätasapainossa ja se vaikuttaa negatiivisesti moniin elämänalueisiin.     

Omien rajojen tunnistaminen tuo tasapainoa elämän kaikille osa-alueille.  Raamatun lupaus lepoon on kutsu olla Jumalan lapsi.  Moni kokee olevansa Jumalan työntekijä, palvelija, jopa orja.  Mutta meitä kutsutaan perhesuhteeseen Isän kanssa, luottamaan Hänen huolenpitoonsa ja kykyihinsä kantaa koko elämäämme Hänen käsissään.  



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...