Palmusunnuntaista alkaa muisteleminen

Jeesus käski opetuslapsiaan nauttimaan ehtoollista Hänen muistokseen.  

Olen tänään Palmusunnuntaina yrittänyt päästä Pääsiäisviikon tunnelmiin.  Jotenkin minulta käy aina niin hitaasti näihin kristinuskon suuriin juhliin valmistautuminen ja niiden sanomaan sisälle pääseminen. 

Tykkään nimestä Hiljainen Viikko - viikko ennen Pääsiäistä.  Se antaa luvan olla hiljaa, mietiskellä, muistella ja tutkistella omaa sisikuntaa.  Onko siellä mitään, mikä ei miellytä Jumalaa?  Onko asenteita, joista pitäisi luopua?  Onko asioita, joista on tullut tärkeämpiä kuin Jumala?

Psalmin 139 viimeiset jakeet ovat usein mielessäni rukoushetkillä:

Tutki minua, Jumala, ja tunne minun sydämeni, koettele minua ja tunne minun ajatukseni. Ja katso: jos minun tieni on vaivaan vievä, niin johdata minut iankaikkiselle tielle.

Tarvitsen Jumalan apua.

Evankeliumit hidastavat tapahtumarikasta vauhtiaan päästessään Pääsiäisen ajan tapahtumiin.  Jeesuksen viimeisistä päivistä on tarkat kuvaukset usean luvun verran.  Yksityiskohtaisesti tallennettuna on Hänen viimeiset sanansa ja hetkensä.  Niissä riittää lukemista koko viikon ajaksi.  

Hiljaisella viikolla yritän päästä näkemään Jeesuksen ajatuksia.  Mitä Hänen mielessään liikkui kun Hän valmistautui kuolemaan?  

On varmaa, että Hän valitsi kuoleman; vangitseminen ja kuolematuomio ei ollut Jeesukselle yllätys.  Hänhän puhui siitä opetuslapsilleen monta kertaa etukäteen.  Se oli Hänelle päämäärä.  

Palmusunnuntain riehakas iloitseminen tuntuu jotenkin väärältä, kun tiedän tulevan viikon tapahtumat: petos, väärät todistukset, kidutus, hylkääminen, kuolema.  

Mutta Pääsiäinenhän ei pääty Pitkäperjantaihin...kuolema ei ole kaiken loppu.  

Se muistuttaa minua siitä, mikä onkaan Jumalan tarjoama suurin lahja meille.  Se on enemmän kuin keskimääräistä parempi ja siunatumpi elämä; enemmän kuin helpotus ongelmissa ja sairauksissa.  Enemmän kuin ystävät, hyvä tahto, positiivisen ajattelun taito.  

Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä (Room 6:23). 

Taivas.  

Jeesus pystyi varmasti valmistautumaan viimeiseen viikkoonsa sillä tietoisuudella, että tämä maanpäällinen on hetkellistä.  Kuoleman jälkeen koittaa ikuisuus ja ajaton läheisyys Jumalan kanssa.  Ikuinen Elämä! 

Graham Kendrickin tekemä laulu Servant King on yksi puhuttelevimmista lauluista mitä tiedän.  Se tulee soimaan täällä paljon tällä viikolla!  Jeesus, joka ratsasti nöyrällä aasin varsalla Jerusalemiin tuli palvelemaan.  Ei ottamaan valtaa käsiinsä, ei iskemään vihollisiaan miekalla.  Ei, vaan Jeesus kutsuu seuraamaan Hänen nöyrää ja hiljaista esimerkkiään...Jeesuksen valtakunnassa ei päde tämän maailman säännöt.

Sillä rakkaus voittaa.     

Mitä hyvä kirja saa aikaan?

Vaikka mitä!

Inspiraatiota ja intoa, toivoa ja tahtoa, naurua ja näkemyksiä, kiitollisuutta ja   öööö tähän joku hyvä koolla alkava sana :)

Mutta tottahan se on, hyvä kirja voi muuttaa kokonaisen elämän, kuten voi käydä kun Raamattua lukee.  On hyviä kirjoja muitakin!

Olin jo pitemmän aikaa kuullut monen kehuvan tätä kirjaa ja tilasin sen viimein itsellenikin.  Täytyyhän sitä tietää mistä on jäämässä paitsi!  Martha Peace on kirjoittanut kirjan vaimoille "The Excellent Wife".  Nimi tulee Sananlaskujen kirjan luvusta 31: "Kelpo vaimon kuka löytää?".  Suomeksi kirjan nimi voisi siis olla Kelpo Vaimo.  :D Olenkin mietiskellyt, että haluaisin paneutua tuohon Sananlaskujen kirjan viimeiseen lukuun ja ehkä tämän kirjan kautta se onnistuu.  


Sitten on Practical Theology for Women-blogi, jonka kirjoittajan Wendy Alsupin kirjoituksia olen aina ihaillut.  Wendy kirjoittaa hyvinkin syvällisistä teologisista aiheista käytännöllisesti (sehän on jo blogin nimessäkin) ja viisaasti.  Tilasin hänen uusimman kirjansa The Gospel Centered Woman ja siitä saakin hyviä näkökulmia naiskeskusteluun.  Wendy ei nimittäin koskaan laiskistu kliseisiin edes raamatullisesta naiseudesta puhuttaessa, joten hänen kirjoituksiaan on virkistävää lukea.  



Ja miten löydän aikaa lukea?  Neljä lasta, aviomies ja ihan vilkas elämä muutenkin?  

Auttaa, että tykkään lukemisesta ja olen nopea lukija. Sitten on strategioita:

Martha Peacen kirja on imetys-ja vauvan nukuttamisajan lukemistoa.  Se on käden ulottuvilla ja koska näitä em. hetkiä on useampia päivässä, saan luettua aina muutaman sivun joka päivä, vaikken ihan joka kerta imettäessä tai nukuttaessa kirjaa voikaan avata.

Wendy Alsupin kirja on kylpyhuoneessa, jossa ainakin teoriassa saan olla rauhassa aina silloin tällöin :)

Kunhan saan kirjat luettua, kirjoitan sitten täälläkin mitä opin.  

Joku kysyi, olenko lukenut kirjan Valloittava salaisuus - voiko naisen sielua ymmärtää (John & Stasi Eldredge).  Luin sen viisi vuotta sitten ja tykkäsin siitä, mutta kirja ei ole tietenkään ihan tuoreena mielessä.  Onnellinen koti-blogissa oli siitä kirjavinkkikin, käy lukemassa tässä, klik. John Eldregeltä on ilmestynyt myös kirja miehille Villi ja vapaa ja se on naisillekin lukemisen arvoinen kirja. Siitä löytyy kuvausta täältä, klik.   

Sitten meillä on miehen kanssa yhteisprojektina lastenkasvatukseen liittyvä kirja, Boundaries With Kids (Dr. Henry Cloud and Dr. John Townsend).  Luimme sen ensimmäisen kerran silloin, kun meillä oli vain kaksi lasta.  Ajattelin, että nyt on aika verestää kirjan antamia hyviä neuvoja.  Tuntuu siltä, että kun vanhemmuutta on takana jo useita vuosia ja lapsiakin neljä erilaista, olemme itsekin kasvattajina kasvaneet ja muuttuneet.  Nyt osaamme jo katsoa omia kasvatusmenetelmiä eri silmin ja pienellä etäisyydellä ja huomata mikä on ollut hyvää ja missä meidän pitäisi muuttua.  Olemme myös saaneet kasvattaa neljää hyvin hyvin erilaista lasta, joilla on tietenkin neljät omat erilaiset tarpeet ja tunteet.  Yhdessä lukemisessa periaate on, että luemme kukin tahollamme luvun ja sitten keskustelemme siitä.  Ollaan ehditty lukea ja alkusanat ja luku 1, joten hiljaa hyvää tulee...Tätä kirjaa luen ennen nukkumaanmenoa, jos kuopus nukahtaa ajoissa ja rauhassa.      

Mitä kirjoja luet itse tällä hetkellä?  Onko niin hyviä, että voisi suositellakin? 

Rauha myrskyn keskellä

En halua oppimani olevan pelkkää teoriaa.   

Varsinkaan uskonelämässä se ei onnistu.  Mutta ei evankeliumin todeksi eläminen arkipäivässä ole automaattista.  On ihan eri asia lukea Raamatusta "Älkää mistään murehtiko..." ja sitten toteuttaa sitä käytännössä.  Minusta tuntuu, että huolehtiminen eri asioiden suhteen on todella helppoa.  Toimeentulo.  Ihmissuhteet.  Yhteiskunta.  Seurakunta(!).  Terveys.  Ympäristökysymykset.  Joka asiasta löytyy ihan varmasti "hyviä" syitä huolehtimiseen ja hermoiluun.

Kun kirjoitin tunteista ja siitä, miten niiden ei voi antaa ohjata meidän elämäämme, sain sitten harjoitella tätä ihan käytännössä.  Yksi puhelinsoitto, muutama sana.  

Saan kokea miten huoli, pelko ja suru todella tuntuu fyysisenä kipuna.  Ahdistava möykky sydämen tilalla saa käpristymään kokoon. Pettymyksen kyyneleitä...vuolaana virtana, ääneen itkemistä.  Nyrkki paukahtaa pöytään, koska fyysinen kipu tuntuu helpommalta kuin sisäinen särkyminen; tämä ei ole oikein!  Ja nopeasti joka paikkaan lennähtäviä ajatuksia, joissa huolehdin jo vuosien päähän.  Entä jos...?  Miten sitten...?  Miksi...?

Minä, joka haluan korjata asioita ja ihmissuhteita ja ongelmia, en voi.  En pysty.  Vaikka kuinka haluaisin kaiken olevan onnellista, helppoa ja ongelmatonta, minulla ei ole siihen valtaa.

Avaan joululahjaksi saamani hartauskirjan.  Aivan ihana kirja, jonka kautta Jeesus puhuu rauhoittavia sanoja.  Totuutta.  

Luen sanoja ääneen, annan totuuden upota sydämeen.  "Minä johdatan sinua, askel askeleelta, elämäsi läpi..."

Huomaan, että Jumalan antaman lohduttavan totuuden kautta saapuu rauha.  Toivo!  Tunteiden ääneen lausuminen auttaa.  Käyn kokemusta läpi Jeesuksen kanssa.  Kerron Hänelle miltä tuntuu. Voihan tätä sanoa myös rukoilemiseksi. 

Suru-kipu voi parantua Jeesuksen läsnäolossa.  Ahdistuksen möykky alkaa sulaa ja kutistua. 

Ilo tulee vieraaksi.

Jumalan sanasta löytyy lohdutus.  Sieltä löytyy myös lupaukset.  Sieltä löytyy voima ja päämäärä.  Jumalan antama lohdutus tulee samalla tavoin kun miten  itse lohdutan hätääntynyttä lastani:  läsnäolo, läheisyys ja rauhoittavat sanat. "Kaikki on hyvin, äiti on tässä..."  

Kun en pysty inhimillisin silmin näkemään, silloin täytyy avata sydämen silmät.  Jumala hallitsee maailmaa ja myös minun elämääni.  Kun palaan huolen ja hermoilun harhapoluilta takaisin Jeesuksen viitoittamalle tielle, tiedän, että en joudu kulkemaan yksin enkä selviytymään yksin.  Sen tietoisuuden alla tunteetkin ovat helpompia kantaa...ja ahdistavat tunteet väistyvät Jumalan antaman rauhan tieltä.  

Yllätysraskaus?

Tehy-lehdessä oli artikkeli "Raskaus voi olla kriisi".  Kaikki raskaudet eivät ole suunnitelmissa eivätkä edes toiveissa.  Yllättäen raskaaksi tulleella voi olla vaikeuksia löytää vertaistukea ja keskusteluapua.  Entä jos yksi vaihtoehdoista on abortti; kenen kanssa käydä ajatuksiaan ja pohdintojaan läpi?  Henkisen tuen ja kuuntelijan tarve on varmasti suuri tällaisissa tilanteissa.  

Artikkelissa esiteltiin Itu-projektia, neuvontapistettä, joka tarjoaa keskusteluapua yllättäen raskaaksi tulleille ja abortin läpikäyneille.  Keskustelemassa voi käydä monta kertaa ammattihenkilöiden kanssa ja neuvonta on aina asiakaslähtöistä.  Vaikka Itu on NNKY:n eli Nuorten naisten kristillisen yhdistyksen ylläpitämää, hengellisiä asioita ei oteta esille, jos asiakas ei sitä itse toivo.  Toiveena on, että raskaana olevan naisen päätös saa olla loppuun asti harkittu.  Artikkelissa haastateltu sairaanhoitaja Satu Pitkänen kertoo, että he tukevat aborttia harkitsevaa naista päätöksenteossa, mutta he eivät tee ratkaisuja kenenkään puolesta.  

Tavallisimmat syyt aborttiin ovat artikkelin mukaan puolison tai poikaystävän tuen puute, kesken olevat opinnot ja pelko yksin jäämisestä lapsen kanssa.  Vaikeissa tilanteissa mukana on muitakin ongelmia; päihteitä, mielenterveyden ongelmia, teiniraskauksia ja raiskauksesta alkunsa saaneita raskauksia.  

Abortin läpikäyneiden kanssa kokoonnutaan ryhmiin, joissa voi käydä läpi tunteitaan vertaistuen kanssa.  Mahdollisuus on myös kahdenkeskiseen keskusteluun.  Tehty abortti voi herättää naisessa voimakkaita tunteita ja reaktioita vuosien, jopa vuosikymmenten jälkeen.  Surulle annetaan tilaa turvallisessa ympäristössä.   

Itu-projekti

Projektissa tarjotaan myös vaihtoehtoja abortille: lapsen pitämistä tai adoptiota.  Odottaville äideille ja yksinhuoltajille on vertaistukea ja käytännön apua tarjolla. 

Itu sai alkunsa kristittyjen naisten kiinnittäessä huomiota siihen, ettei Suomessa ole hyvää abortin jälkihoitoa.  Mallia on otettu mm. englantilaiselta Care Confidential-järjestöltä.   Yhteistyö Suomen terveydenhuollon kanssa on hyvä.  Itu-projekteja on Tampereella, Helsingissä, Kuopiossa, Sastamalassa ja Seinäjoella.  Projektilla on myös valtakunnallinen puhelinpäivystys.  

Suosittelen tutustumaan Itu-projektiin ja harkitsemaan sen tukemista eri tavoin.  Heidän tarjoamansa palvelut ovat maksuttomia ja toimintaa pyöritetään pitkälti lahjoitusvaroin.  On mahtavaa, että kristityillä on mahdollisuus olla palvelemassa vaikeassa elämäntilanteessa olevia ihmisiä!  Nimensä projekti on saanut seuraavasta Raamatunpaikasta:    

Sinun silmäsi näkivät minut jo idussani. Minun päiväni olivat määrätyt ja kirjoitetut kaikki sinun kirjaasi, ennenkuin ainoakaan niistä oli tullut (Psalmi 139:16) 

Kuva:  Image courtesy of Michal Marcol /FreeDigitalPhotos.net

Elämäsi hallitsija - tunteet vai totuus?

Tunteet...nuo tärkeät värit, joita ilman elämä olisi hyvin tasapaksuharmaata.

Viime postauksessa pohdin tunteisiin suhtautumista ja kirjoitin, että tunteet itsessään eivät ole väärin eivätkä syntiä.  Jumala on luonut meihin kyvyn kokea tunteita. Ne ovat lahja!  Raamatussa kerrotaan useassa paikassa Jumalan ilmaisemista erilaisista tunteista.  Olemme Jumalan kuva, myös tunteiden kokemisen suhteen.  

Jo ihan pienet vauvat ilmaisevat tunteita ja lapsiltahan saa tunnetusti näkyviin aidot tunteet; ilo tahi pettymys, he osaavat ilmaista sen äänekkäästi ja nopeasti.  Vanhempana koenkin haasteena sen, että osaisin antaa lasteni ilmaista erilaisia tunteita.  He saavat olla iloisia, tyytyväisiä, mutta myös pettyneitä, vihaisia.  Jos he kokevat tulleensa torjutuiksi kavereiden taholta, haluan, että heillä on mahdollisuus käydä läpi tätä hylkäämisen kokemusta ja ilmaista haavoittuneisuuttaan.  Jos he ovat onnellisia hyvästä menestyksestä koulussa tai harrastuksessa, haluan että he saavat vapaasti ilmaista iloa, tyytyväisyyttä, ylpeyttä ja kaikkea sitä positiivista mitä heidän sydämessään sillä hetkellä on.  Jos he pettyvät kun eivät saa tahtoaan läpi, senkin saa ilmaista.  

 Image courtesy of David Castillo Dominici/FreeDigitalPhotos.net

En siis aio tukahduttaa tunteita.  Monen elämässä tunteiden tukahduttamista on vaadittu lapsuudessa - ehkä tunteellisuus on nähty heikkoutena tai tunteiden ilmaiseminen on häirinnyt aikuista niin, että tunteet on pitänyt piilottaa.  Leena muistutti minua kommentissaan Anna-Liisa Valtavaaran kirjasta Kiltteydestä kipeät, jossa käydään läpi kiltin ihmisen "kipeää, kapeaa ja kireää" elämää.  Kiltti on oppinut peittämään omat tarpeensa ja tunteensa...huonoin tuloksin.  Vaikka tunteet olisivatkin syvälle haudatut, ne on haudattu elävinä - siitä ei hyvää seuraa, niinkuin jokainen jännityselokuvia seurannut tietää!  Suosittelen kirjaa niille, jotka kokevat olevansa vihaisia, pettyneitä ja surullisia siitä, että omia tunteita ei ole saanut ilmaista eikä omaa elämää elää muiden vaatimusten vuoksi.  Että on aina pitänyt olla Kiltti.  Ei ole myöhäistä päästää tunteitaan näkyville, elämään. 

Tunteet siis tuovat väriä elämään.  Niitä ei saa väärällä tavalla tukahduttaa.  Silti haluan olla opastamassa lapsiani totuudellisuuteen myös tunteiden käytössä ja näytössä.  Ja tottakai haluan itsekin elää tunteiden kanssa totuudellisesti, Jumalan tahdon mukaan.  Kuten kaikessa muussakin elämään ja ihmisyyteen liittyvässä, myös tunteiden ilmaisemisessa voimme tuoda kunniaa Jumalalle.

Tuo ensimmäinen valhe, jonka Nancy Leigh DeMoss tuo esiin kirjassaan, on yllättävän yleinen.  "Jos jokin asia tuntuu joltakin, sen täytyy olla totta."  Uskon, että vihollinen valehtelee meille naisille käyttäen hyväksi tunteitamme, jotka ovat meille niin kovin tärkeitä.  

"Kukaan ei rakasta minua, ei minulla ole mitään merkitystä".  Voinko sanoa, että moni nainen käy läpi tätä tunnetta ainakin kerran kuukaudessa?  Huono itsetunto, oman huonouden kokeminen ja oman itsensä mollaaminen on yllättävän yleistä naisten keskuudessa.  Elämässä ei tarvitse edes tapahtua mitään järisyttävää.  Ehkä housut ovat aamulla tiukemmat kuin olisimme toivoneet.  Ehkä nukuimme huonosti.  Ehkä takana on rankka työpäivä.  Ehkä toivomamme asia ei toteudukaan.  Tunteet alkavat liukua alamäkeä ja pian kyseenalaistamme koko elämämme mielekkyyden! 

Tunteet eivät ole kuitenkaan luotettava mittari todellisuudelle.  Ne eivät ole totuus.  Sinusta voi tuntua, että kukaan ei rakasta sinua.  Tai että et selviä jostain tilanteesta, paine on liikaa.  Voi tuntua, että tilanne on toivoton, Jumala on liian kaukana tai toimii epäoikeudenmukaisesti.  

Nämä ovat tunteita.  Älä kiellä niitä, älä piilota niitä, älä hautaa niitä elävältä.  Mutta älä anna niiden hallita sinua.  Älä annan niiden sanella miten elämäsi tulee sujumaan.         

Tietäisitpä miten suuria vaikeita tapahtumia käyn läpi tällä hetkellä, voit sanoa.  Avioliitossa ahdistaa.  Lapsettomuus.  Tai suuren perheen haasteet.  Sinkkuelämä, jota en toivonut.  Työttömyys.  Liikaa työtä.  Vanhempien menetys.  Sairaudet, onnettomuudet.  Tunteet tuntuvat hallitsemattomilta. 

 "Me...vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle." 2 Kor 10:5

Kypsään kristillisyyteen kuuluu, että sinä olet aikuinen myös tunteittesi kanssa.  Sinä päätät kuka elämääsi vie ja ohjaa: tunteet vai Totuus.  Vain sinä voit "vangita" omat villinä laukkaavat tunteesi Jumalan Sanalle kuuliaisiksi.  Sinun on muistutettava itseäsi Totuudesta.  Jumala on hyvä, tuntuipa siltä tai ei.  Jumala rakastaa minua,  tuntuipa siltä tai ei.  Jumala ei hylkää minua, tuntuipa siltä tai ei. 

Yksi lapsistani tuli pettyneenä koulusta kotiin ystävänpäivän jälkeen.  Eräs luokkatoveri oli antanut ystävänpäiväkortit kolmelle kaverille, mutta hän ei ollut näiden valittujen joukossa.  Pettymys.  Äidin sydäntäni puristi.  Ajatuksiani: "Lapseni on jätetty joukon ulkopuolelle!  Selviääkö hän?!"  Teki mieli lailla kieltää koko ystävänpäiväkortit, ettei vain lapseni kokisi ikinä enää tällaisia pettymyksiä (heh)!  Sain kuitenkin selville, että hän oli kyllä saanut muilta kavereilta kortteja, mutta ei tältä yhdeltä tietyltä.  Pettymys oli kuitenkin todellinen ja onneksi hän uskalsi sen jakaa minulle.    

Muistin siinä tilanteessa Jeesuksen sanat, jotka hän puhui opetuslapsilleen jäähyväispuheessaan:  

13. Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä. 
14. Te olette minun ystäväni, jos teette, mitä minä käsken teidän tehdä. 
15. En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni. 
16. Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. (Joh 15)

Miten lohduttavia Totuuksia:  Jeesus on minun ystäväni.  Hän on valmis jopa luopumaan hengestään, koska rakastaa minua, ystäväänsä, niin paljon.  Hän valitsi minut ystäväkseen!  Jeesus jakaa kaiken minun kanssani, niinkuin tosi ystävä.  Minun elämälläni on suuri merkitys, kun Jeesus on asettanut minut oikealle paikalle.  Minulla on Taivaan Isä, joka antaa sen, mitä anon ystäväni Jeesuksen nimessä.  

Lapsikin voi ymmärtää näitä Totuuksia.  

On varmasti olemassa ihmisiä, joilla ei ole yhtään ystävää.  Yksinäisyys voi olla kiduttavan todellista.  Voit kokea itsesi hyljätyksi ystäviksi luulemiesi taholta.  Mutta Jumalan Sana on ihmeellinen; se puhuu suoraan meidän tarpeisiimme.  Pystyn kertomaan Maailman Parhaasta Ystävästä lapsilleni ja vakuuttamaan, että heillä on aina ainakin yksi ystävä, joka ei koskaan petä eikä jätä.  Joka lähettää aina helmikuun 14. päivä ystävänpäiväkortin, jossa ei ole siirappisia mairitteluja tai koristeellisia runoja, vaan Totuuksia:  

facebookista napattu

        
Jumala ilmoitti nimekseen "Minä Olen".  Pari viikkoa sitten istuin Jumalanpalveluksessa ja kuulin, kuinka puhuja toi tämän Totuuden hyvin konkreettisesti käytännön tasolle.  

Jumala on.  

Ja mitä tarpeita sinun elämässäsi onkaan, Hänellä on siihen vastaus.  Hän on siihen vastaus.  

Oletko yksinäinen?

Minä olen aina sinun kanssasi.   

Suretko?

Minä olen sinun lohduttajasi.

Pelottaako?

Minä olen sinun turvasi.

Ahdistaako?

Minä olen sinun Vapahtajasi.

Syyllinen?

Minä olen ottanut vastaan rangaistuksen.

Häpeää?

Minä olen kantanut kaiken häpeän ristin puulle.  

Epäiletkö elämäsi tarkoituksellisuutta?

Minä olen luonut sinut tekemään hyviä tekoja, jotka olen etukäteen valmistanut.  

Minä olen.

Jos luet Raamattuasi etsien vastauksia myllertäviin tunteisiin, voit löytää sieltä satoja, ellei tuhansia tapoja, joilla Jumala vastaa meidän tarpeisiimme.    Hän on.  Hän riittää.  Hän tietää.  Hän vastaa.  

Luvussa Nancy Leigh DeMoss muistuttaa Raamatunpaikasta, jota hän kutsuu mielenterveyden ja tunteiden tasapainon reseptiksi:

Iloitkaa aina Herrassa! Vieläkin minä sanon: iloitkaa! Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi,  Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta...sitä ajatelkaa.

Ja siitä seuraa:  

 ja Jumalan rauha, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi, on varjeleva teidän sydämenne ja ajatuksenne Kristuksessa Jeesuksessa.

 (Fil 4:4, 6-9) 

Sinulla on valinta.  Voit antaa tunteiden kontrolloida elämääsi - tai voit keskittyä Totuuteen ja antaa sen kontrolloida elämääsi.