Reaktioita

Oletko joskus huomannut reagoivasi johonkin tilanteeseen yllättävän voimakkaasti?  Tai torjutko tietynlaiset ihmiset vain muutamien eleiden, ilmeiden tai tapojen vuoksi?  Vältteletkö tietynlaisia tapahtumia?  Nouseeko sisältäsi tunteita, joiden olemassaolosta et ollut tietoinen, kun joudut haasteelliseen tilanteeseen?

Joskus villin 90-luvun aikaan Suomessakin vaikutti ns. Toronton herätys tai Toronton siunaus.  Sille ominaista olivat ylistyslaulut, "vapautunut" käytös, eloisat rukoushetket ja hallitsematon nauru.  Katselin itse hieman vierastaen tällaista käyttäytymistä ylistyskokouksissa ja nuortenleireillä, joissa sitä myös esiintyi.  En itse osannut kaivata maassa kierien nauramista, vaikka se Pyhän Hengen täyteyttä olisikin.  Voisihan Henki minut näin täyttää vaikka olisin yksin kotona, ajattelin enkä mennyt rukousjonoihin. Toronton siunauksen myötä seurakunnassamme tapahtui jakaantumista ja osa lähti lopullisesti omille teilleen, ryhminä tai yksin.  Katselin silloin aika nuorena tätä aikuisten tukkanuottasilla olemista ja minussa heräsi reaktio.

Reaktioni oli, että jos Pyhän Hengen täyteys ja oppi Hänestä on tällaista, en halua olla missään tekemisissä Pyhän Hengen kanssa.  Niinpä jonkin aikaa Toronton siunauksen pyyhkäistyä seurakuntamme läpi kovetin sydämeni opetukselle, Raamatunpaikoille ja lauluille, joissa oli Pyhä Henki aiheena.  En halunnut kuulla Hänestä mitään.

Oliko reaktioni oikea?

Minulle se oli tapa suojautua joltakin, jonka olin kokenut epämukavaksi, vieraaksi, jopa uhkaavaksi ja jonka huonoja hedelmiä olin nähnyt.

Taustalla oli kuitenkin paljon hyviä kokemuksia Pyhän Hengen toiminnasta, täyteydestä ja lahjoista.  Omien vanhempien terve suhtautuminen varmasti auttoi paljon, vaikka kaveripiiristä osa olikin innoissaan torontolaisesta vapautumisesta.  En siis lopullisesti sulkenut Henkeä pulloon.  Tänä päivänä ymmärrän Pyhän Hengen kauneuden ja tarpeellisuuden elämässäni.

*** *** ***

Mieheni osti itselleen kirjan, jossa kerrottiin Suomen historiasta.  Eräs termi herätti kysymyksiä: herraviha.  Suomessa  esiintyy tietynlaista herravihaa, jolla on juurensa historiassa.  Epäluuloinen kyräily ja halveksiva uhmaaminen kohdistuvat keheen vain, joka on korkeammassa asemassa  ja oppinut.  Olipa se sitten papisto, aatelisto, ruotsalaiset, poliitikot, valtio, työnantaja... Niskavillat ovat pystyssä esivaltaa kohtaan.

Olen tavannut ihmisiä, joilla on hyvin voimakkaita reaktioita johtajuuteen.  Johtajia ei kuunnella, kunnioiteta eikä todellakaan heidän suosituksiaan noudateta.  Usein tällaisen henkilön taustalla on auktoriteettiaseman väärinkäyttöä seurakunnassa.  Heillä on kokemusta johtajista, jotka eivät ole harjoittaneet Jeesuksen näyttämää palvelevaa johtajuutta.  Johtajuus on ollut alistamista, oman aseman pönkittämistä ja toisten ihmisten hyväksikäyttöä.  Heidän johdettavina olleet ovat kärsineet henkisesti ja viimein paenneet pois.

Reaktiona on, että jos johtajuus on kontrollointia, toisten alistamista ja aseman väärinkäyttöä, johtajuus ajatusmallina torjutaan.  Luodaan maailmankuva, jossa ei ole johtajia - tai kaikki ovat johtajia.  Ketään ei tarvitse kuunnella eikä seurata, koska johtajan asema ei merkitse mitään.

Onko reaktio oikea?

Se on tapa suojata itsensä tulevaisuuden väärinkäytöksiltä.  "Ikinä enää en ole niin tyhmä, että annan jonkun toisen käskytellä itseäni vastoin tahtoani!".  On nähty vain huonot hedelmät.  Johtajuus, kaikenlainen johtajuus torjutaan.

Mutta samalla missataan se raamatullinen periaate, että johtajuus on jumalallinen ja hyvä asia, jonka tehtävänä on suojella, palvella ja auttaa toisia kasvamaan täyteen potentiaaliinsa.  Johtaja on vastuussa tehtävästään toisille ihmisille sekä viime kädessä Jumalalle.  Raamatullisessa johtajuusmallissa kukaan ei voi johtaa umpiossa, jossa ei koskaan voi kysellä tai haastaa tai jossa johtaja olisi kaiken kritiikin yläpuolella.

Pakenemisen ja torjumisen seurauksena ihminen voi olla kerta kaikkiaan rokotettu johtajuuden käsitettä vastaan.  Mutta pinnan alla kytee.  Usein tällaisesta tilanteesta lähtiessä asioista ei ole voitu puhua, omia tunteita ei ole voinut jakaa eikä väärinkäyttäjää saada vastuuseen teoistaan.  Kun kaikki tämä on jouduttu painamaan villasella, se näkyy voimakkaina reaktioina, yllättävinä purkauksina tilanteissa, jotka muistuttavat entisistä kokemuksista.  Huonon johtajuuden aiheuttamia haavoja ei ole puhdistettu eivätkä ne ole saaneet mahdollisuutta paranemisprosessiin vaan ne muodostavat piilotetun märkäpesäkkeen.  On kipua, joka kalvaa jatkuvasti, on kosketusherkkyyttä, joka välttelee auktoriteettejä.

Toisaalta, jos väärinkäytetty pääsee näkemään käytännön tervettä johtajuutta ja ymmärtää palvelevan johtajuuden merkityksen, hänellä on mahdollisuus jälleen uskaltaa asettautua jonkun toisen johtajuuden alle.  Palvelevan johtajapaimenen alaisuudessa voivat susien viiltämät haavat parantua ja tervehtyä.  Mutta tätä ei voi tapahtua, jos märkäpesäkettä ei löydetä, puhkaista ja tulehtunutta massaa puhdisteta pois.  Jos haavat ovat sisällä, tarvitaan sisäistä parantumista.  Sekin toimenpide sattuu, mutta on paljon parempi vaihtoehto kuin antaa haavan muhia vuosia.

Jäljelle jäävät arvet muistuttavat menneestä, mutta eivät dominoi tulehtuneesti koko ruumiin toimintaa.      

On mahdollisuus ymmärtää johtajuuden kauneus ja tarpeellisuus elämässään.


*** *** ***


Myötätuntoni on suuri niitä naisia kohtaan, jotka ovat kasvaneet hyvin ahdistavan naisrooliodotuksen alla.  Usein he ovat hiljaa kokemuksistaan, mutta joskus rakastavan ilmapiirin luodessa tilaa kipeillekin tunteille nämä kokemukset ja itku nousevat esiin.  Kokemuksissa voi olla elämä,  jossa naisille tuntuu oleman enemmän kieltoja ja käskyjä.  Elämä, jossa naisten mahdottomien asioiden lista on pitkä, mutta miesten mahdollisuudet ovat loputtomia.

Jos oma äiti tai muu tärkeä nainen elämässä on ollut pettynyt ja masentunut ja tyytymätön elämässään, osuudessaan ja rooleissaan, on luonnollista, että omalle kohdalle haetaan jotain muuta.  Entä jos oma isä tai muu tärkeä mies elämässä on vähätellyt, alistanut, dominoinut, pahoinpidellyt tai hyväksikäyttänyt elämänsä naisia?  Tai viljellyt puheessaan nainen vaietkoon seurakunnassa ja nainen oppikoon hiljaisuudessa ja vaimo alistukoon miehelleen-kaltaisia lauseita kuuntelematta ja ymmärtämättä naisen aitoja kysymyksiä.

Jos lapsuudenkodin tai kotiseurakunnan nais-ja miesmalleissa on ollut lakihenkiset mallit, voi vastareaktiona olla täysi kapina kaikenlaisia määräyksiä ja käskyjä kohtaan, joissa kohteena on naiset.  Jos omat unelmat on täytynyt haudata "siksi kun olet tyttö", se ei ole pikkujuttu.

Reaktiona voi olla kaiken sellaisen opetuksen hylkääminen, jossa naiselle olisi erilaisia käskyjä tai ohjeita kuin miehille.  On vaikea vastaanottaa ajatusta, että Jumalan luomakunnassa naisen ja miehen tarina olisi erilainen.  Sydän kovetetaan sellaisia opetuksia vastaan, että tulisi olla alamainen miehelleen tai pitää lapsia ja kotiansa elämänsä keskipisteessä.  Nainen voi jopa tukahduttaa ominaisuuksiansa, joita pidetään 'naisellisina' ja korostaa piirteitänsä, joita pidetään 'maskuliinisina'.

Raamatun lukemisessa mennään niin pitkälle, että jopa kielletään Paavalin koskaan kirjoittaneenkaan erityisiä nais-jakeita.  Sen on täytynyt olla joku muu.  Selitetään nämä jakeet ovat aika-ja kulttuurisidonnaisiksi sekä kielletään niiden sovellus nykyaikaan.

Moni sanelee selvät säännöt parisuhteelle ennen kuin uskaltautuvat tahtomaan.  Toiset kulkevat seurakunnasta toiseen hakien väljiä vesiä, joilla ei ahdista.  Jotkut pelkäävät vanhemmuutta; ihmisen ja uskon mallin välittämistä avuttomalle lapselle.  Kun tässä juuri ja juuri itse selvitään.

Onko reaktio oikea?

Se on tapa pitää kiinni oikeudestaan tehdä elämässään ja erityisesti ihmissuhteissaan mitä itse kokee hyväksi.  On nähty lakihenkisen mallin kivikovat säännöt ja ne taakat, joita naisten hartioille on laskettu.  Reaktio suojelee itseä toisten odotuksilta, joihin ei pysty vastaamaan.  Sydämen suojamuuri pysäyttää tukahduttavat sanat.

Mutta suojamuuri pysäyttää myös Jumalan rakastavan tahdon naisen kohdalle.  Sinut on luotu naiseksi.  Se on erilainen osa kuin miehellä.  Se on kaunis ja hyvä asia.  Maailma tarvitsee naisia, jotka eivät pelkää olla naisia.  Jotka eivät pelkää sanapareja naisen asema, naisen roolit, naisen vastuu, vaan näkevät niissä naisen mahdollisuudet!

Jollei nainen näe millaista on todellinen naiseus ja todellinen miehisyys, uskaltaako hän antautua olemaan nainen?  Uskaltautuuko hän rakastamaan omaa naisellisuuttaan ja miehen miehisyyttä?  Uskaltaako hän nähdä naisille Raamatussa annettua mahdollisuutta olla vahva apu, ezer, jossa roolimallina eivät ole kynnysmatot tai värittömät, mauttomat ja hajuttomat nutturapäät, vaan Jumala itse.

Jos seurakunnan johto ei arvosta naisten apua tai ei kunnioita sitä asemaa, jonka Jumala on naisille antanut miesten elämässä, he tekevät suurta hallaa koko laumalleen.  Se ei tarkoita sitä, etteikö naisia pidä opettaa, ihan niinkuin miehiäkin, käyttäytymään evankeliumin arvon mukaisesti ja antamaan kielensä ja mielensä hallintavallan Pyhälle Hengelle.  Mutta naisten huomiotta jättäminen ja vaientaminen ja pyhäkoululuokkiin sulkeminen ei ole jumalallinen malli seurakuntaperheelle.

Jumalan kutsu naisille on auttaa, pelastaa, puolustaa, lohduttaa, tukea, suojella, Hänen oman esimerkkinsä mukaan.  Hänen jalanjäljissään voi löytyä se totuus, että naiseus ja miehisyys eroineen ja yhtäläisyyksineen ovat kauniita ja tarpeellisia asioita elämässä.


*** *** ***

Tunnistatko sisimmästäsi asiat ja aiheet, joissa olet haavoittunut?  Erilaisia reaktioita ja purkauksia varmasti jokainen kokee elämänsä aikana.  Ei ole olemassa täydellisen kokonaista ihmistä.  Kaikkia meitä on sivaltanut synti.  Joskus haavat tuo toisten väärinteot, joskus omat väärät valinnat, aina paholaisen innokkaasti auttaessa.  Tärkeää on oppia tunnistamaan alueet, joilla reagoimme ja kaivaa esiin reaktion juuri: mitä valheita olen uskonut elämässäni?  Kun tämän kaiken luovuttaa Jeesuksen käsiin, voi Totuuden nimessä kokea parantumisen ja eheytymisen.

Oikea opetus aiheesta eli terve oppi tuo totuuden esiin.  Hyvät roolimallit, jotka elävät Jumalan tahdon mukaan tuovat toivoa meille muillekin.  Viisaat vierelläkulkijat voivat opastaa todellisen avun luo.  Jumalan antamat elämänohjeet ovat kauniita ja tarpeellisia vielä tänäkin päivänä.



Kuva:
FreeDigitalPhotos.net
"Shouting Young Lady" by imagerymajestic

3 parasta

Meinasin ensin säästää tämän postauksen vuoden loppuun.  Aion nimittäin hehkuttaa tämän vuoden aikana lukemieni kirjojen joukosta kolmen kärkijoukkoa ja vuotta on sentään vielä jäljellä.  Mutta enpä usko, että ehdin tai löydän näin vaikuttavia kirjoja enää tämän kahden viimeisen kuukauden aikana.  Tai no, jos ehdin ja löydän, niin päivitetään sitten tuloksia!   Nämä kirjat eivät ole mitään uutuuskirjoja.  Syistä tai toisista ne ovat vain jääneet minulta aiemmin huomiotta.  Ne kuitenkin tekivät minuun vaikutuksen niin, että olen pureskellut niiden sanomaa pitkään kirjan lukemisen jälkeenkin.

Harvinaista minulle on se, että kaikki kolme kirjaa luin Kindle-versiona.  Olen yleensä kirjojen suhteen perinteinen eli paperikirja viehättää.  Hyvät kirjat ostetaan omaan hyllyyn ja niitä pitää saada selailla ja laavata helposti käsin.  En oikein tykkää noista e-kirjoista juuri sen vuoksi, että selaaminen ja jo luetun hyvän kohdan uudelleen löytäminen on niin vaikeaa.  Ja ei saa kirjahyllyynkään esille näitä.  Kirjahyllyhän on lukutoukan käyntikortti, niistä on mukava saada kuvaa lukijasta ja yleensä vilkuilen kirjahyllyt läpi kun käyn kylässä.

No, virtuaalisessa kirjahyllyssä nämä kirjat on kuitenkin hyvin esillä.

1.  Cain, Susan: Quiet - The Power of Introverts in a World That Cannot Stop Talking.

Suomeksi ilmestynyt vuona 2012 nimellä  Hiljaiset: Introverttien manifesti. Helsinki:Avain.

Heti kun näin tämän kirjan otsikon ja lukaisin siitä muutaman arvion, ostin sen ja vietin jokaisen vapaan hetken kirjaa lukien.  Kuten olen joskus jo sanonut, olen introvertti.  Introvertti saa energiaa yksinolosta ja toisten kanssa seurusteleminen vie sitä.  Ekstrovertit toisaalta saavat energiaa muiden ihmisten kanssa olemisesta.  Introvertit ovat hiljaisempia, ajattelevat ennenkuin puhuvat, harkitsevat päätöksiä tehdessä ja nauttivat yksinolosta.  Ekstrovertit nauttivat ihmispaljoudesta, huomion keskipisteenä olemisesta, ovat spontaaneja  ja puhuvat ja nauravat kovalla äänellä.  Introvertit ovat syvällisten keskustelujen tähtiä ja ekstrovertit viihdyttävät hauskoilla puheillaan ja esiintymiskyvyillään juhlissa.  Introverttien sivuilla olevan testin mukaan olen 16/20-pistein introvertti.

Kirjan anteja olivat erityisesti:

• Introverttien voima ja vaikutusvalta on erilaista kuin äänekkäiden extroverttien.  Se ei ole kuitenkaan huonompaa - itse asiassa introverttien ominaisuudet ovat usein valtavia vahvuuksia työelämässä ja rikastuttavaia ystävyyssuhteissa.  Maailman kuuluisimpien introverttien joukossa on useita menestyjiä, säveltäjiä, johtajia, keksijöitä ja luovia ihmisiä.  Hiljaisuudessa on hedelmällinen maaperä ja rauhan ilmapiirissä on aikaa luoda, ajatella, tutkia ja tehdä.  Tarvitsemme molempia ihmistyyppejä.   
• Oppilaitokset eivät välttämättä ymmärrä, että on ihan ookoo, jos lapsi on hiljainen, vetäytyy eikä tykkää ryhmätöistä.  Esiintymiseen ja tiimityöhön painottuva malli ei ole vastaus kaikkiin maailman ongelmiin.  Miten antaa introverttioppilaille tilaisuus loistaa luokassa ilman, että heitä pakotetaan olemaan ekstroverttejä?   
• Työpaikkojen avoimet mallit ja kaiken yhdessä tekeminen ryöstävät introverteilta juuri sen, mitä he tarvitsevat tehdäkseen työnsä hvyin: rauhaa, hiljaisuutta, aikaa, tilaa.  
• Introvertti-vauvat regoivat ympäristön ärsykkeisiin itkemällä.  Ekstroverttivauvat ovat rauhallisempia vilkkaassa ympäristössä.  

Vaikka kirja on sekulaarikirjailijalta (juutalaisen rabbin lapsenlapsi kylläkin), sieltä löytyy luku, jossa arvioidaan nykyajan seurakuntien ja kirkkojen antia introverttien näkökulmasta.  Kun luin suomalaisten kirja-blogien arvosteluja Cainin kirjasta, ei yksikään heistä maininut tätä lukua.  Kirjailija vieraili jättiseurakunnan kampuksella ja osallistui Jumalanpalvelukseen.  Hän pohtii, miltä seurakunnan yhteinen kokoontuminen tuntuu introvertista kun jokainen Jumalanpalveluksen osa sisältää kommunikaatiota.  Vieressä istuvia tervehditään, kätellen ja itsensä esitellen.  Pakko harrastaa small talkia.  Laulujen aikana seisotaan ja nostetaan kädet ilmaan.  Rukouksia luetaan yhdessä ääneen.  Saarnakin kuulosti bisnespuheelta ja tilaisuuden loputtua introvertti kristitty pakenee kahvitteluja kotiinsa toipumaan liiallisesta virikkeellisyydestä.

Tämä osio oli minusta erityisen mielenkiintoinen.  Minusta on ihan kiva tutustua uusiin ihmisiin ja olla aktiivinen Jumalanpalveluksessa.  Mutta rehellisesti kun mietin tapoja, joilla ylistän Jumalaa ja milloin koen olevani Häntä erityisen lähellä, ne ovat usein yksin vietettyjä hetkiä tai sellaisia Jumalanpalveluksia, joissa saa vain olla ja vastaanottaa.  Jumalanpalvelukset, joissa on hiljaisuutta ja aikaa mietiskelyyn ja joissa ei keskitytä kanssapalvojiin vaan Jumalaan, antavat varmasti enemmän mahdollisuuksia Pyhän kokemiseen introverteille.  Tämä jakso auttoi minua myös ymmärtämään paremmin ystäviä, jotka ovat vieläkin introvertimpiä kuin minä ja jotka saapuvat aina vähän myöhässä kokouksiin ja kiiruhtavat sieltä ensimmäisinä pois.  Me emme voi laittaa yhtä tapaa palvella Jumalaa kaikille malliksi, koska olemme niin kovin erilaisia. 

Kirjassa mainittiin myös suomalaiset yhtenä maailman introverteimpänä kansana.  Siellä oli myös suomalaisvitsi:  "Mistä tietää, että suomalainen tykkää sinusta?"  "Kun hän alkaa tuijottaa sinun kenkiäsi omiensa sijasta."  Hah hah.  

Mutta tässä on pohdittavaa tämän ajan suomalaiskristikunnalle.  Hiljainen, syvällinen ja harkittu usko ja sen esiintuominen on ominaisempaa introverteille, joita Suomestakin "muutama" löytyy.  Villit ja vapaat ylistystanssit ja äänekäs, jopa viihteellinen tilaisuus ei tarkoita sitä, että nyt ollaan jotenkin hengellisempiä tai aidompia.  Voisiko olla jopa niin, että tietyt kirkkokunnat houkuttelevat introvertteja puoleensa juuri tällaisella meluvapaalla Jumalan palvelemisella?    

Kirjan lukemisen jälkeen aloin miettimään, että nyt pitää perustaa tukiverkko introverteille äideille!  Kun lapsiakin on vähän enemmän, alkaa oma rauha ja hiljaisuus olla kortilla.  Pelastakaa introvertit äidit - rauhaa ja hiljaisuutta!  Tätäkin postausta naputtelen lukkojen takana ja kerroin miehelle, että nyt "en ole kotona". 

2. Michael Pollan: The Omnivore's Dilemma: A Natural History of Four Meals

Suom. Sekasyöjän pulma: neljän aterian luonnonhistoria.  

Onko tämä kirja ilmestynyt suomeksi?  Muita Pollanin kirjoja on julkaissut Jyväskylä: Atena.   

Tartuin tähän kirjaan (siis e-readeriin) miehen painostuksesta.  "Sun pitäisi lukea tämä kirja!"  Ja aina se siteerasi jotain, jota oli tästä kirjasta lukenut ja suositteli sitä kaikille.  Perherauhan säilyttämiseksi vihdoin vuotta myöhemmin luin Pollanin mielenkiintoisen kirjan siitä, mistä se ruoka jota meidän päivällispöydässä tarjoillaan, oikein tulee.  Kirja alkaa sanoilla "Mitä syötäisiin?"  ja  kirja on pitkä ja suhteellisen osallistuva vastaus tähän yksinkertaiselta vaikuttavaan kysymykseen.  Pollan toki kirjoittaa amerikkalaisesta mallista, mutta en enää koskaan ajattele samoin ruokakaupan tarjonnasta meille ruokaa valikoidessani.  

Miksi kirja teki minuun vaikutuksen?   Olen aina ollut luonnon- ja eläintensuojelutyyppiä.  Lapsuudenkodin pesuainekaapin seinässä on vieläkin kirjoittamani, nyt jo haalistunut lista ekopesuaineista, joissa ei ole luonnolle haitallisia aineosia.   Halusin rakentaa pihalle luonnollisen kivimuurin, koska se tarjoaisi kodin monille puutarhaa rikastuttaville ötököille (ja se viehätti myös esteettisesti).  Kettutytöksi en kuitenkaan alkanut/alkaisi, koska siihen liittyy rikolliset toimet.  Luonnon-ja eläintensuojelu kumpuaa minulle Genesiksen toisen luvun sanoista, joissa Jumala antaa ihmisille tehtävän viljellä ja varjella.  Kaipauksenani on hyvinvointi; luonnon, eläinten ja niiden myötä myös ihmisen hyvinvointi.  Sillä jos luonto ja eläimet eivät voi hyvin, ihminen ei voi hyvin.  Pollan on tehnyt samoja havaintoja: meidän hyvinvointimme on hyvin voimakkaasti sidoksissa ruoan eli eläinten ja kasvien, hyvinvointiin.  

Pollan kirjoittaa välillä hyvin filosofisestikin ruoasta ja sen matkasta pellolta ruokapöytään.  Hän kuvailee jenkkilän ruokakulttuuria ja ruoantuotantojärjestelmää vertaamalla teollista ruoantuotantoa, orgaanista ruoantuotantoa, esiteollisia omavaraisia viljelysmenetelmiä hyödyntävää pientilatuotantoa sekä metsästäjä-keräilijäkulttuuria.  Näillä ruoantuotannon osilla on meihin ja ympäristöön hyvin suuria vaikutuksia.  Niinpä kirjan pääsanoma ei olekaan ruoka itsessään, vaan se mikä on vialla maan hallituksessa, liiketaloudessa, poliitiikassa ja muissa tahoissa, joissa tehdään päätöksiä ruokatalouden suhteen.   

Kirjan ensimmäisessä osassa (Industrial) kirjailija vierailee teollisen ruoan alkulähteillä: valtion tukemilla maatalouden tehopelloilla tarkkailemassa maissintuotantoa, eläinten ruokintapisteissä selvittämässä lihakarjan vointia ja syö teollista ruokaa eli nauttii perheensä kanssa McDonaldsin pika-ateriat autossa.  

Toisessa osassa (Pastoral) keskitytään pientilalta löytyviin ruokiin.  Hän viettää viikon Joel Salatin-nimisen maanviljelijän tilalla osallistuen tilan töihin perheen kanssa ja kuvailee maatilan mallia nerokkaaksi.  Eläinten annetaan elää miten ne on tarkoitettu: nautakarja syö pelloilla ruohoa (teollisessa mallissa naudat lihotetaan sisätiloissa ylituotetulla, halvalla maissilla, joka ei kuitenkaan sovi niiden ruoaksi, joten eläimiä lääkitään systemaattisesti, jotta ne kestäisivät maissin), kanat rapsuttelevat pelloilta ruokaa ja tuottavat uskomattoman maistuvia munia (vrt. häkkikanalan kalpeat ja vetiset munat sekä broilerien jalostaminen niin, että ne eivät pysy itse pystyssä, koska rintapalat painavat liikaa) ja siat saavat temmeltää tapojensa mukaan onnellisena ja pitää saparonsa (joka suurlaitoksissa leikataan pois etteivät liian aikaisin emakosta vieroitetut siat purisi toisiaan saparoista) ennenkuin päätyvät ruoaksi.  

Viljelijä Salatin kieltäytyy myymästä tuotteitaan lähipaikkoja kauemmaksi.  Lähellä tuotettu ruoka, jonka lyhyitä ketjuja kuluttajat pääsevät halutessaan tarkkailemaan, on kaikille parempi vaihtoehto.

Tässä jaksossa Pollan purkaa sanan "orgaaninen" myyttiä.  Onko orgaaninen parempaa?  Parempaa kenelle?  Missä sen hyöty piilee?  Nykyään myös orgaaninen ruoka on usein teollisesti tuotettua.  Ja vaikka onkin kiva, että Argentiina, Hollanti tai Israel ei enää tuhoa maitaan lannotteilla ja kemikaaleilla, onko orgaanisen ruoan rahtaamisessa maailman ympäri mitään järkeä (ellet ole öljyntuottomaa, niin ei ole)?   

Pollen valmistaa kirjan toisen aterian orgaanisista aineksista ja kolmannen aterian Salatinin tilalta lähtöisin olevasta lähiruoasta.  Hän puhuu tutkimuksista, jotka todistavat sen, että luonnonmukaisesti kasvaneet eläimet ja vihannekset eivät vain maistu paremmilta vaan ovat myös parempia vitamiinien ja hivenaineiden lähteitä.  Miksiköhän meidän täytyy nykyään syödä omega-3-kapseleita?  

Kolmannessa osassa (Personal)  Pollan metsästää villisian ja kerää sieniä ja valmistaa ruoan aineksista, jotka on itse joko metsästänyt, kerännyt tai kasvattanut.  Menussa on edustaja jokaisesta kasvikunnasta, eläinkunnasta ja sienistä (joka onkin aika mielenkiintoinen kasvi, Pollen kirjoittaa siitä kymmeniä sivuja!) sekä syötävistä mineraaleista (suola).  Ruoka on sesonginmukaista ja tuoretta.   

Pollenin viihdyttävän, asiantuntevan ja hyvin kirjoitetun kirjan luettuani tulen jälleen siihen tulokseen, että kun yritämme olla mahdollisimman tehokkaita, tuotteliaita ja säästää rahaa, saamme aikaan vain stressiä ja pahoinvointia.  Eläinten ja ihmisten.  Kun luonnonmukainen pienviljely tehdään mahdottomaksi, on pakko laittaa massiiviset pellot ja navetat...mutta kuka niitä jaksaa käsivoimin tai perheen kesken hoitaa?  Koneita ja tehtaita ja pian onkin ruoka täysin teollistettua tavaraa.  Tämä vaikuttaa myös ruokaketjun huipulle eli ihmiseen.

Aloin myös miettimään ruokapolitiikkaa.  Mikä on se Suomessa valtion tukema ruoka, jota pursuaa joka tuutista?  Yhdysvalloissa se on maissi, mutta en edes tiedä miten Suomen maataloussektori toimii?  Kenellä on rahaa, kenellä päätösvaltaa?  Kotimaisten maataloustukien vastaanottajia ei kerrota,  EU-tukien vastaanottajat ovat julkista tietoa.  Päästetäänkö tavallista kansaa näkemään teurastamojen ja häkkikanaloiden totuutta?  Miksi meillä on niin paljon laktoosi-intoleranssia?  Miksi ruoantuotannossa ensimmäisenä ajatellaan ruokakauppojen, ei kuluttajien tarpeita?  

Tämän kirjan lukemisen jälkeen ei tee mieli syödä pakastekanaa ja päätin muuttaa maalle maatilan emännäksi (joka oli toiveammattini lapsena).  Mies toppuuttelee, mutta onhan se itsekin kasvanut pientilalla, jossa lapsetkin näkivät mistä liha tulee, kun isoisän härkä teurastettiin pellonreunassa.  Mitäs suositteli tätä kirjaa!  Olen nyt suositellut tätä itsekin oikealle ja vasemmalle ja lukenut netistä lampaidenkasvattajien elämästä.

3.  Dr.  Larry Crabb: Fully Alive - A Biblical Vision of Gender That Frees Men and Women to Live Beyond Stereotypes

Tämä kirja pysyy blogini aihepiirissä aiheenaan naiseus ja miehisyys ja miten ylittää naiseuden ja miehisyyden stereotyypit.  Kokeneen kristityn psykologin ja terapeutin käsissä aiheet ovat saaneet erityistä syvyyttä.  Dr. Crabb kertoo, että hän ei halua hypätä komplementaristien ja egalitaristien väittelyyn naisen ja miehen asemasta yhteiskunnassa ja seurakunnassa, vaan hän halusi ajatuksen kanssa selvittää mitä Jumala oikein tarkoitti, kun hän loi naisen feminiiniseksi ja miehen maskuliiniseksi.  Hän sanoo, että ymmärtääksemme miksi Jumala loi meidät mieheksi ja naiseksi meidän täytyy tarkastella miehisyyttä ja naiseutta muultakin kuin avioliiton ja lisääntymisen kannalta. Jokainen sinkku voi olla täydellisen naisellinen tai miehekäs.  Miten?


"Mikä tekee naisesta syvästi feminiinisen tavalla, joka paljastaa jotain ihmeellisen ainutlaatuista siitä, miten Jumala on vuorovaikutuksessa toisiin henkilöihin?  Onko tämä uusi kysymys?  Herättääkö se mielenkiintosi?  Näetkö sinä, nainen, itsesi feminiinisenä?  Milloin?  Miksi?"

Dr. Crabb aloittaa alusta ja käy läpi Genesiksessä ihmisistä käytetyt hepreankieliset sanat adam, ish, ishah, neqebah ja zakar.  Miksi näin monta sanaa?  Missä vaiheessa nämä sanat otettiin käyttöön?  Mitä ne tarkoittavat?  Mitä ominaisuuksia ne tuovat esiin ihmisistä, miehistä, naisista?

Jos Jumala on luonut ihmiset kuvakseen (image), meidän täytyy ymmärtää kuka Jumala on ja kysyä: "Miten naiset kuvastavat Jumalaa ja miten miehet kuvastavat Jumalaa?"  Jumala on kolmiyhteinen ja kolminaisuuden persoonat suhtautuvat toisiinsa tietyillä tavoilla.

Neqebah (jota käytetään naisesta) tarkoittaa henkilöä, joka on avoin vastaanottamaan, jolla  on kutsuva tapa suhtautua toiseen ihmiseen.  Zakar (jota käytetään miehestä) tarkoittaa henkilöä, joka muistaa tai huomaa jotain tärkeää ja tekee sen.  Dr. Crabbin mukaan se, miten me suhtaudumme toisiin ihmisiin on ydinkysymys, ei se, että saanko minä tehdä jotain ja mikä minun roolini on.  Tuoko nainen - mitä vain hän sitten tekeekään - tuoko hän esille Jumalan kutsuvaa, vastaanottavaa luonnetta?  Ja mies, tuoko hän esille päivittäisissä ihmissuhteissaan Jumalan liikkuvaa, näkevää ja tekevää luonnetta?

Minulla kesti aika monta lukua ennenkuin ymmärsin, mitä nämä "kutsuvat" ja "liikkuvat" luonteenpiirteet oikein tarkoittivat.  Ehkä negatiivien kautta ymmärsin ne parhaiten.  Naisellinen nainen ei kontrolloi eikä pelkää jäävänsä näkymättömäksi.  "Hän suhtautuu toisiin ihmisin kutsuvasti, ei kontrolloivasti; rohkeasti muttei puolustelevasti; ja vapaasti, ei itseään suojellen."

Samoin maskuliininen mies ei passiivisesti seuraa vierestä kun tilanne, joka vaatii väliintuloa, kehittyy.  Hän ei myöskään ota aggressiivista, pomottelevaa asemaa ja alista muita.  Hän liikkuu lempeästi ja tarkoituksenmukaisesti tilanteisiin ja ihmissuhteisiin.

Fully Alive-kirjalla on paljon annettavaa niille, jotka haluavat selvittää sukupuoliasioiden alkuperäisen järjestyksen ja merkityksen, ei vain asettaa lakeja ja säädöksiä ja ei-saa - listoja toisilleen.  Dr. Crabb käy läpi mitä tarkoittaa alistuminen, selittää sex ja gender-sanojen eron, paljastaa naisten ja miesten suurimmat pelot,  kuvailee, miten kielenkäytön synnit tekevät suurta hallaa ihmissuhteissamme ja rohkaisee meitä aloittamaan matkan kohti jumalallista naisellisuutta ja miehisyyttä.  Hän myös haluaa käyttää sanan "rooli" tilalla sanaa "mahdollisuus".  Ei enää naisten rooleja ja miesten rooleja, vaan naisten mahdollisuuksia ja miesten mahdollisuuksia.  Tykkään tästä!

Istuin kerran tämän kirjan lukemisen jälkeen iltaa erään ystävän kanssa.  Hän kertoi vaikeista hetkistään elämässään, kuinka hän oli joutunut petetyksi ja huijatuksi hyvin suurissa asioissa, ihmissuhteissa.  Hänen elämäänsä seuranneena tulen vihaiseksi siitä, miten kurjasti ihmiset voivat kohdella toisiaan, pilata toisen elämän omien itsekkäiden tarpeidensa vuoksi.   Kuuntelin, kuinka hän nyt miettii, että on parempi sulkea sydämensä, koska ei enää pysty elämään näin suurten pettymysten ja haavojen kanssa.  Että olisi parempi, kun ei odota mitään toisilta eikä luota enää ihmisiin, ihmisyyteen.

Hän ei ole itse kristitty ja tunsin häntä kohtaan hyvin suurta myötätuntoa.  En minäkään jaksaisi ilman Kristuksen apua.  En osaisi olla naisellinen nainen, vaan sulkisin sydämeni, suojelisin sisintäni.  En jaksaisi kutsua ihmisiä yhteyteen, en pystyisi avaamaan paikkaa, jossa ei kilpailla eikä vertailla.  En osaisi rohkaista toisia kasvamaan jumalisuudessa, ei minulla olisi mitään, millä ruokkia toista elämää.  Voimani menisivät itsestäni huolehtimiseen, itseni suojelemiseen.

Kristittynä naisena minulla on mahdollisuus kasvaa ja muuttua.  En ole sidottu entisiin tapoihin toimia ja olla ihmissuhteissa.  Kristuksen vuoksi voin jättää itse-keskeisyyden ja tulla muut-keskeiseksi.  Niin ettei tarvitse elää elämää vain omat tarpeet mielessä, vaan pystyy vapaasti huolehtimaan toisten tarpeista.

Ja ehkä suurin ihme kaikista, pystyn oman naisellisuuteni kautta tuomaan ilmi Jumalan kauneutta ja ihmellisyyttä, ihan niinkuin jumalalliset, miehekkäät miehet voivat tuoda esiin Jumalan kauneutta ja ihmeellisyyttä.  Tällaisista täydellisesti elossa olevista ihme-naisista ja ihme-miehistä on maailmassa pula.    

~~~

Millaisia kirjoja olet lukenut tänä vuonna?  Jäikö joku kirjoista erityisesti puhuttelemaan sinua?  Oletko lukenut joitain näistä kirjoista?  

Sananlaskuja lapsen kanssa

Tapasin kerran erään ihmisen, joka kertoi harrastuksekseen sananlaskut.  Aika mielenkiintoista, eikö?  Mietin, että olikohan hänellä mielessä Vanhan Testamentin Sananlaskut vai ihan kaikenlaisten viisauksien keräileminen.  Tykkään itse keräillä sanontoja ja viisauksia ja mieleen ovat jääneet useat Sananlaskut, koska ne nyt vain ovat niin naseva tapa tuoda esiin jokin totuus.  Raamatun sananlaskut ovat myös paljon arkisuomen puheessa.  Kuulostaako tutulta seuraavat sanonnat:

Mene laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu. (6:6)

Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä (9:10)

Mitä hapan hampaille ja savu silmille, sitä laiska lähettäjillensä (10:26) 

Kultarengas sian kärsässä on kaunis nainen, älyä vailla (11:22).  

Joka köyhää pilkkaa, se herjaa hänen luojaansa; joka toisen onnettomuudesta iloitsee, ei jää rankaisematta (17:5) 

Sananlaskujen tarkoitus on moniosainen:  Ne antavat kyvyn oppia ja soveltaa Herran pelkoa elämään, antavat taitoja elämiseen (menestyksekkääseen elämiseen) luonnollisen järjestyksen ja Jumalan sanan alueilla,  viisauden ja opetuksen tunteminen, ne antavat opetusta taidollisessa käyttäytymisessä, vanhurskaudessa, oikeudessa ja vilpittömyydessä, auttavat yksinkertaisia ymmärtämään, auttavat nuoria tiedossa ja taidollisuudessa, lisäävät opin ja ymmärryksen hankkimista, auttavat ymmärtämään sananlaskuja, vertauksia, viisaita sanontoja ja arvoituksia sekä oppimaan Herran pelon. (1:2-7).   

Sananlaskujen tietäminen siis rikastuttaa elämää tosi paljon.  Ei vain sen tarjoaman viisauden vuoksi, vaan sen kieli on myös monipuolista ja kaunista luettavaa.  Olen jo pitkään miettinyt, miten aloittaa tämän kirjan opiskelu lasten kanssa.  Haluan siis nimenomaan käydä tätä Vanhan Testamentin viisauskirjallisuutta läpi heidän kanssaan.  Inspiraation tähän olen saanut jo vuosia sitten, kun luin perheistä, jotka lukevat joka päivä yhden luvun Sananlaskujen kirjasta, jossa on kätevästi 31 lukua.  Haeskelin meille sopivaa opiskelumallia lukien läpi useita tapoja, joita perheillä on ja viimein olen päätynyt sellaiseen tapaan, joka sopii meidän perheelle tällä hetkellä parhaiten.

Kerron tässä nyt teillekin, jos siellä on perheitä, joille tämä tapa voi sopia.  Istumme yhdessä lukemaan päivän luvun.  Isommilla lapsilla on omat Raamatut, joista he seuraavat tekstiä.  Pienemmät istuvat ja harjoittelevat kuuntelemisen jaloa taitoa.  Luen luvun ääneen itse, koska luvut ovat aika pitkiä ja niiden kieli on rikasta.  Lapset kuuntelevat ja luvun lukemisen jälkeen aloitamme keskustelun.  Nostan luvusta esiin kaksi tai kolme jaetta.  Valitsen ne lasten ikään ja elämäntilanteeseen sopien.  Luen jakeet ääneen tai lapset lukevat ne ääneen ja kyselen lapsilta mitä se heidän mielestään tarkoittaa.  Etsimme sananlaskulle selitystä ja sitten keksin niiden teeman mukaan meidän elämästä esimerkkejä.  Lapset keksivät myös mielellään esimerkkejä sananlaskuihin, ja vaikka ne eivät aina ihan nappiin osukaan, saa siitä hyvän tuntuman siitä, miten asia on ymmärretty.  

Tämä kaikkien yhdessä viettämä aika on noin 15-20 minuuttia ja sen jälkeen lapset usein haluavat piirtää asiaan liittyvän kuvan, mikä sopii minulle.  Emme opettele tässä vaiheessa jakeita ulkoa, mutta se voisi olla seuraava askel.  Itselleni ne jäävät aika nopeasti mieleen ja kertailen niitä sitten lastenkin kanssa, mutta mitenkään systemaattisesti me ei olla niitä opeteltu ulkoa.  

Voit antaa lasten etsiä joka luvusta Sananlaskujen kirjan teemoja.  Niitä lukiessa nimittäin tulee tutuksi usein toistuvat aiheet eli teemat kuten viisaus ja hulluus, ahkeruus ja laiskuus, rehellisyys ja petos, saituus ja anteliaisuus, oikeus ja vääryys, vanhurskas ja jumalaton jne.  Ajattelin ottaa tämän teemankäsittelyn esille vähän myöhemmin, kun olemme päässeet pidemmälle Sananlaskujen kirjan lukemisessa.  Ajatuksenani on kirjoittaa paperille teemat otsikoiksi ja kerätä sinne löytämiämme jakeita.  Olen joskus jopa miettinyt, että miksi niitä ei ole alunperin jo jaoteltu aihepiirien mukaan, niin että tiettyjen jakeiden löytäminen olisi helpompaa, mutta tässä on varmasti joku viisaampi ollut niitä kirjoittamassa ( :) Sananlaskujen kirjoittaja kuningas Salomon oli viisaudessaan niin suuri, ettei ole tänäkään päivänä löydetty vertaista)

Ahkera muurahainen

Isommilla lapsilla on vielä lisätehtävä Sananlaskujen parissa.

Tein erään mallin mukaan lukuraporttisivun.  Annan sen isommille lapsille heidän henkilökohtaiseen Sananlaskujen kirjan opiskeluun.  He valitsevat päivämäärän mukaisen luvun ja lukevat sen itsenäisesti.  Sitten he vastaavat seuraaviin kysymyksiin:  

Kopioi jae, joka kiinnitti huomiosi:
Kirjoita kahdella lauseella, mitä tämä jae sinun mielestäsi tarkoittaa:
Mikä on yksi tapa, jolla voit soveltaa tätä jaetta elämääsi:
Lopussa on tila, jonne he saavat piirtää sananlaskuun liittyvän kuvan.  

Vastauksista löytyy aivan ihania havaintoja ja tarkkoja huomioita.  Ja nautin siitä, kun saan selittää lapselle jaetta ja etsiä esimerkkejä, jotka auttavat ymmärtäämään sen tarkoituksen.  Esimerkiksi keskustelin pitkään tästä jakeesta lapsen kanssa:  

Pahantekijä joutuu tekojensa vangiksi, oikeamielinen kulkee iloiten tietään (29:6).  

Miten sinä selittäisit sen koululaiselle?  

Tässä on lisää ideoita, miten pitää Sananlaskut esillä kodissa.  Osa näistä toimivat hyvin silloin, kun lapset jo osaavat useita sananlaskuja: 

• Lue yksi sananlasku ennen yhteistä ateriaa ja keskustelkaa näistä yhdessä.
• Piirrä kuva sananlaskusta, kirjoita luku ja jae sen alle ja laita se esille näkyvään paikkaan. 
• Parin etsiminen: kirjoita sananlaskun alku siniselle paperille ja toinen osa punaiselle paperille. Valmista 10-20 paria.  Levitä kortit lattialle tai pöydälle, valitse yksi sinisistä ja yritä löytää sen pari punaisista.  Kun lapset ovat oppineet jakeet, voit tehdä siitä muistipelin!  
• Tehkää vuoronperään sananlaskusta draamaesitys tai näytelmä ja antakaa muiden arvata mikä sananlasku on kyseessä.  Nuoremmat arvaavat lukuja, vanhemmilta voi vaatia jakeen tietämistä. 
• Tuo sananlasku eloon tekemällä Leegoista, Play Mobilen osista, nukeista, pehmoleluista tai muista leluista siitä kohtaus.  Arvuuttele lapsia mikä sananlasku on kyseessä.
• Tee oma Sananlaskujen kirja.  Ota valokuvia perheenjäsenistä tai leluista esittämässä sananlaskua.   Joihinkin voit tarvita useamman valokuvan.  Tee näistä digikuvakirja ja tulosta se valokuvapalveluliikkeissä.  Lukekaa kirjaa kotona.  Kirjan voi tehdä myös lasten piirrustuksista: skannaa piirrustukset ja tee niistä elektroninen kirja.    
• Opetelkaa Sananlaskuja ulkoa.  Opetelkaa jaksoja tai kokonaisia lukuja tai valitkaa jakeita tietyn teeman ympäriltä.  Kirjoita sananlasku esim. jääkaapin oveen pestävällä tussilla ja poista siitä sana joka päivä, samalla kun opettelette sitä ulkoa.  Muista, viisaus on kultaa ja hopeaa arvokkaampaa.  Tämä on haastava muistitehtävä, ja lapset voivat ansaita sillä sopivan palkinnon.  
• Valitse teema ja lue ääneen yksi luku Sananlaskuista.  Lapset nostavat käden ylös sitä mukaan kun kuulevat teemaan liittyviä jakeita.  Kirjoita jokainen teemajae ylös ja kerää kokoelma jakeita eri teemoista.  
• Keksikää tarinoita (kirjoittamalla tai kertomalla), jotka kuvastavat Sananlaskujen totuuksia.  Kerro tarinoita lapsillesi nukkumaanmenoaikaan, kun olette autossa tai kun teette jotain kotityötä yhdessä.  Rohkaise lapsia keksimään omia kertomuksia ja kertomaan niitä, tai pyydä heitä kirjoittamaan ja piirtämään kertomuksia, joita he voivat lukea toisille.  
• Leiki Sananlaskun täydentämistä.  Lue Sananlaskun osa ja katso kuka muistaa toisen osan.  
• Kirjoita sananlaskun alku peiliin tussilla, ja kilpailkaa kuka saa kirjoitettua siihen lopun ensimmäisenä.  Tämä henkilö voi sitten kirjoittaa seuraavan sananlaskun alun peiliin. 
• Arvuuttele toisia kertomalla ajattelevasi sananlaskua jonkun teeman alla, esim. laiskuus.  Kuka löytää siihen liittyvän sananlaskun ensimmäisenä?  
• Leikkikää Sananlaskujen kirjassa esiintyviä ihmisiä.  Esim. "Olen kuin ovi, joka kääntyilee saranoillaan" vihjeenä laiskurista.  Muut arvaavat millaista henkilöä esität.  
• Löydätkö Sananlaskuihin liittyvää musiikkia? Osaisitko säveltää oman?  Onko valmiita lauluja, joiden säveliin sananlaskuja voisi laittaa?  
• Kehitelkää oma Sananlaskujen lautapeli.  Sen voi tehdä tunnetun pelilaudan mallin mukaan ja voitte oppia paljon jo silloin kun kehittelette pelin yhdessä.  

Olen tyytyväinen siitä, että olen vihdoin aloittanut Sananlaskujen kirjan lasten kanssa!  Näissä viisauksissa on niin paljon opittavaa, että emme varmaan saa ikinä kaluttua puhtaaksi koko kirjaa.  Niinhän se taitaa olla muidenkin Raamatun kirjojen kanssa.  Eikun aarteita etsimään!  

Ideoita Sananlaskujen opetteluun

Muurahaiskuva:
Free Digital Photos
Toa55

Etsitkö hyvää lukemista?

Me suomalaiset olemme lukevaa kansaa!  Myös perhe-elämän kiemuroissa moni hakee tietoa lukemalla.  Naistenlehtiä löytyy kyllä monta erilaista, mutta itse olen ainakin pettynyt niiden hyvin sekulaariseen ja pinnalliseen ihmiskuvaan.  Hyvää lukemista saa joskus hakemalla hakea, puhumattakaan kristillisiin arvoihin perustuvaa lukemista,  siksi haluan suositella tätä perhelehteä:

Päivä Oy:n ABC+ -lehti on pohjoismainen ainoa kristillinen perhe-lehti!

Lehden teemoja ovat vanhemmuus, kasvatus ja ihmissuhteet.  Perheiden ABC+ kirjoittaa monipuolisesti seurustelusta, avioliitosta, vanhemmuudesta ja isovanhemmuudesta.  Lehdessä ei kartella asioita, joista moni ei uskalla puhua läheisimpienkään ystävien tai seurakunnan työntekijöiden kanssa:  avioliiton tai lastenkasvatuksen vaikeudet, seksuaalisuus,  pornoriippuvuus.

ABCplussalla on muutama asiantuntija, jotka vastaavat palstoillaan lukijoiden lähettämiin kysymyksiin.  Kasvatuksesta puhutaan vauva-iästä murrosikään ja usein esitellään lukijoiden kokemuksia esim. raskausajasta tai kotiäitiydestä.  Lehdessä on myös kirjaesittelyjä ja mainoksia.  Alla olevassa kuvassa näkyvät K-15 ja K-18 -kirjat ovat varmasti mainio apu ja keskustelunavaus murrosikäisen vanhemmille ja nuorille itselleen.

Lehdessa tulee esiin myös ihan tavallisten perheiden ääni.  Ihmiset avautuvat kertomaan kokemuksistaan ja elämän suurista päätöksistä.  Tykkään itse lukea miten Jumala on  johdattanut erilaisia ihmisiä yhteyteensä ja kasvamaan ihmissuhteissaan sekä selviämään mahdottoman suurien koettelemusten läpi.  

Lehdessä ei juoruta eikä mässäillä kristillisen maailman julkkisten yksityiselämällä.  Sen tarjoamat neuvot ovat myös varteenotettavia, nousten esiin Raamatun ohjeista.  Lehdessä ei myöskään tuoda esille vain tietyn kristillisen suuntauksen arvoja, omasta mielestäni se on hyvin yhteiskristillinen.  Jos siis etsit hyvää tilauslehteä, tässä on yksi lukemisen arvonen! 

Päivä Oy:llä ei ole aavistustakaan siitä, kuka olen.  En ole saanut tästä kirjoituksesta mitään hyötyä itselleni.  Suosittelen vain lehteä, jota itsekin luen!  :)  

Kun elämä on projekti

Projekti on tarkkaan suunniteltu hanke tietyn päämäärän saavuttamiseksi. Sana projekti on peräisin latinasta (projectum), ja tarkoittaa hanketta, ehdotusta tai suunnitelmaa.

Varttuessaan tyttö kuulee, että on oltava päämääriä, tavoitteita, suunnitelmia, jotta saa mitä haluaa.  Pitää pystyä huolehtimaan itsestään ja parempi oltava itsellinen, kukaan muu ei pidä puoliani.  

Tyttö ei ole vielä ihan varma siitä, mitä hän haluaa, mutta hän päättää yrittää parhaansa.  Hän kuuntelee kotona käytäviä keskusteluja, imee arvoilmapiiristä itseensä.  Hän tarkkailee koulukavereitaan, erityisesti paria vuotta vanhempia tyttöjä.  Heillä on varmasti jo selvää, mitä elämässä pitää tehdä.  Hän saa kiitosta hyvistä numeroista.  Hän omaksuu ajatuksia, mielipiteitä ja arvoja ihailemiltaan ihmisiltä.  Tekeminen on tärkeää - on oltava kiireinen, on oltava jotain näytettävää.  Hän oppii tekemään asioita, joilla saa huomiota; joilla pääsee muista edelle.  Massasta pitää erottua.

Nuori harkitsee tarkkaan mitä laittaa päälle.  Ulkonäöllä on merkitystä.  Hän opiskelee nuorisokulttuurin jalustalle laitettuja.  Hän kokeilee peilin edessä asentoja, ilmeitä ja eleitä, jotka huokuvat "valtaa" tai "itsevarmuutta" tai "seksikkyyttä".  Hän huomaa, että niiden avulla voi vaikuttaa.

Nainen oppii, että on varmempaa kontrolloida elämää kuin antautua vastaanottamaan mitä elämä tuo tullessaan.  Elämä lakkaa olemasta ihmeellinen, villi ja vapaa, hallitsematon voima.  Se olisi liian vaarallista, liian arvaamatonta.  Heittäytyminen ja nauttiminen on riskialtista.  Nainen haaroo elämän syvän virran pieniin kanaaleihin, joissa kieltojen sulut ja sääntöjen seinät ohjaavat ja estävät.  Syvällisyys, mystisyys ja elämän vilinä vaihtuu steriiliin, pinnalliseen ja läpikotaisin tutkittuun.

Kaikesta tehdään projekti, on tarkat suunnitelmat ja päämäärä, jotka luovat turvallisuuden tunnetta.  Hallitsen elämääni.  Vartalo - ihannepaino.  Ihmissuhteet - ihannemies.  Opiskelut - ihannetyö.  Talo - ihannekoti.  Raskaus - ihannesynnytys.  Kasvatus - ihannelapset.  Uskonto - ihannejumala.

Tavoitteisiin on päästävä vaikka kyynärpäitä heilutellen, nopeat syövät hitaat, laskelmoidaan, mielistellään, manipuloidaan.  Turhat ja vaikeat ihmissuhteet katkaistaan.  Itsekurin vyö kiristetään tiukalle.  Tikapuita kiivetään ja lasikatto potkaistaan puhki.  Minua ei estä mikään eikä kukaan - ei varsinkaan kukaan.

Hyväksyntää haetaan sen hetken asiantuntijoilta.  Oman elämän asioiden tuntijat hymähdetään hiljaiseksi.  Neuvoja haetaan niiltä, jotka ovat kaukana ja kieltäydytään kuulemasta lähellä olevia.  Mitä ne tietävät, eivät ymmärrä, eivät tunne minua ollenkaan.  Yrittävät vain laittaa minua muottiin.

Elämä on pinnistelyä, yrittämistä ja taistelemista.  Ja kauhean väsyttävää.  Ei jaksa, ei ehdi, ei muista.  Kun kaiken täytyy olla suunniteltua ja tarkkaan mietittyä ja omissa ohjaksissa, ei voi rentoutua, ei voi olla spontaani.

Kun elämästä tulee projekti, mikä on lopullinen päämäärä?

Olet sitä mitä teet ja nainen katsoo kauhuissaan saavutuksiaan.  Pelko hiipii kylmin jaloin, käärii pitkät sormensa sydämen ympärille ja kuristaa... Taistellaan vapaaksi pelon puristuksesta ansioilla, näkyvyydellä, esiintymisellä, saavutuksilla ja näytöillä.  Minulla on arvoa!, sisin kirkuu.  Näytä se, pilkkaa pelko.

Kun elämästä tulee projekti, oleminen väistyy tekemisen tieltä.

Yritystä olla se paras tytär.  Tai se paras oppilas.  Tai se paras pelaaja.  Paras vaimo, paras äiti, paras naapuri, paras kollega.  Ainakin paras työntekijä.  Työtä sentään pystyy mittaamaan.  Eräs urallaan ensin Suomen parhaaksi, sitten maailman parhaaksi työskennellyt mies kertoi tyhjyydestä, joka seurasi aina uusinta ansiota.  Tässäkö tämä olikin?  Mitä seuraavaksi?  Mistä löytyy seuraava mahdollisuus todistaa itsensä paremmaksi? 

Uskostakin tulee helposti suorittamista.  Raamatusta tulee ohjekirja täydelliseen elämään.  Jumalasta tulee uusi työnantaja...ehkä jopa orjapiiskuri.  Tekemisestä tulee tärkeämpää kuin olemisesta.  Unohtuu se tosiasia, että Jumalan silmissä en ole sitä mitä teen.  Jumalan silmissä merkityksen antaa se, kenen minä olen.

Sen mitä teen, tulee viime kädessä nousta esiin sieltä, kenen minä olen.  Rakkauden motivoima teko puhuu yliluonnollisesta.  Nainen laittoi koko vuoden palkan Jeesuksen jalkojen voitelemiseen.  Jeesus pystyi jakamaan aterian miehen kanssa, jonka hän tiesi pettäneen hänet, myyneen hänet kuolemaan.    Velvollisuuden vuoksi tehdyistä teoista huokuu läpi tekijän epätoivoinen yritys olla hyväksytty, olla arvostettu ja niiden kohteena on ikävä olla.  

Oleminen on tärkeämpää.  Se, että osaan pysähtyä, kuunnella, hengittää Jumalan läsnäolossa on Hänelle arvokkaampaa kuin se, että palvelen, puhun ja touhuan.

Sillä myös hengellisessä elämässä on projektoitumisen vaara.  Minusta tulee uskollisin, antautuneisin, sitoutunein kristitty.  Palvelen, jotta minut nähdään.  Unohdetaan, että seurakuntatyö ei ole toimi, vaan sydämen halu tehdä Jumalaa tunnetuksi.  Jos rukoilen ja luen Raamattua saadakseni hyväksyntää Jumalalta tai ihmisiltä, olen unohtanut Kristuksen olevan läsnä kun puhun Hänelle ja kun luen Hänen sanojaan.  Jos lankeaminen syntiin murskaa minut syyllisyydellä, olen unohtanut, että minua ei kuvaa se, mitä teen, vaan se kenen olen.  Jos vääriä tekoja hyvitetään loputtomin rituaalein, on unohtunut, että se täydellinen rituaaliuhri on jo teurastettu, viaton veri on vuotanut.  Vaatimukset on jo täytetty.

Jumala tarjoaa meille läheisyyttä ja intiimiä läsnäoloa ja me määrittelemme itsemme tehokkuuden termeillä.  Vaikka julistaisimme kaikkien tekojemme olevan Jumalaa varten, mutta piilotamme Häneltä sydämemme, emme me ole saavuttaneet mitään.


Projektielämän uhreja ovat ihmissuhteet.  Jos ihmiset eivät ole projektien kohteena, he ovat esteitä sen tiellä. 

Lapsella on muitakin tarpeita kuin ruoka, vaatteet ja lämmin koti.  Hän tarvitsee katsetta, kosketusta, läheisyyttä, läsnäoloa.  Sitä, että aikuinen on häntä varten olemassa.  Sitä, että joku nauttii hänestä, nuuskii poskea, puhaltaa niskaan.  Silittää selkää, kutittaa masua, laskee varpaita, hyväksyy hänet.  Sitä, että hän ei ole taakka ja rasite ja hidaste vaan elämän ilo.  Ilman niitä lapsi jää vajaaksi, vaikka fyysisesti olisikin täydellinen.  

Kontrolloivien äitien pojat eivät koskaan pääse kasvamaan mieheksi.  Kontrolloiva äiti tietää parhaiten ja äiti päättää ja valitsee.  Lapsi onkin olemassa äitiä varten.  Pojalla ei ole tarvetta eikä mahdollisuutta kasvaa aikuiseksi.  Kontrolloivan äidin vaikutus ulottuu sukupolvien  päähän.  

Aviomiehen ja avioliiton projektiksi ottaminen on lopun alkua. Naisella on lapsellinen usko siihen,  että jos ohjakset  ovat hänen käsissään, asiat tulevat sujumaan niin kuin hän haluaa.  Epäluottamus aviomiehen kykyihin hoitaa raha-asioita, ajaa autoa, hoitaa lapsia tai tehdä työtä on itsensätoteuttava profetia.  Mikään suhde ei kukoista korjailun, kritisoinnin ja hallinnan alla.  Mies vetäytyy ja passivoituu, kun ryhdyt hänen äidikseen.      

Laura Doyle kertoo kirjassaan avioliitostaan, joka oli hajoamisen partaalla, koska hän ei pystynyt luopumaan kontrollista.  Kun hän  oli valmis kohtaamaan omat haavansa, hän alkoi nähdä ongelman juuria.  Sieltä paljastui pelko.  Eräs harjoitus, jota hän kuvaa, on nimeltä "Kontrolloimattomat treffit":

Minun oma kauhuni oli niin voimakas, että minulla oli vaikeuksia selvitä mieheni rinnalla "kontrolloimattomilla treffeillä", kuten me niitä nimitimme.  Terapeuttini rohkaisi minua kokeilemaan mieheeni luottamista treffeillä, joilloin puolisoni tekisi kaikki päätökset - vain tuon yhden illan aikana.  Noilla tietyillä treffeillä hän kertoisi minulle, miten pukeutua ja mihin aikaan piti olla valmis.  Hän myös ajaisi autoa, valitsisi ravintolan, tilaisi ruoan, maksaisi laskun ja huolehtisi kaikista muistakin toimista tuona iltana.  Tämä antaisi minulle tilaisuuden rentoutua ja harjoitella luottamista aviomieheen, joka kerrankin olisi vastuussa kaikesta.

Se myös todistaisi, että ylemmyyskompleksistani huolimatta mieheni todellakin antaisi minulle sen, mitä tarvitsisin ja haluaisin - aina tilaamalla päivälliseksi lempiateriani.  Tämän harjoituksen hyväksyminen merkitsi sitä, että olisin tarkoituksella haavoittuva - olotila, jonka välttämiseksi tekisin normaalisti kaikkeni.  

Terapeuttini on täytynyt tietää tehtävää antaessaan, että se olisi minulle vaikea.  Hänen on täytynyt tajuta, että tapaani huolehtia kaikesta olisi vaikea muuttaa edes yhdeksi illaksi ja että huolehtiminen ja pelko olisivat vaikea yhdistelmä.   

Selvisin niin kehnosti tästä harjoituksesta, että jo peruuttaessamme ajotielle olin keksinyt, minne John oli viemässä minua ja kerroin, mikä olisi paras reitti päästä perille. Ravintolan luona kerroin minne pysäköidä ja ravintolassa kiemurtelin tuolillani, kun hän tilasi päivällisen, jonka olin strategisesti oikein maininnut miellyttäväni minua.

Palvelu oli tuona iltana hirveää.  Ruoan tulo vei aivan liian kauan, eikä tarjoilija ollut huomaavinaankaan meitä.  Sanoin miehelleni, että haluaisin puhua johtajalle, jotta saisimme päivällisemme ilmaiseksi ylimääräisen odotusajan takia.  John vakutteli, ettei meillä ollut mikään kiire ja että hän maksaisi aterian ilmielin.  Hän sanoi suorastaan nauttivansa tilaisuudesta vain istua ja jutella kanssani!

Minä olin tolaltani pelosta.  Kun lopulta poistuimme ravintolasta, rukoilin Johnia viemään minut kotiin (sen sijaan, että menisimme elokuviin, kuten hän oli suunnitellut), koska olin niin uupunut.  Mutta miksi minä pelkäsin olla treffeillä oman mieheni kanssa?  Eihän siinä ollut mitään tolkkua!

Laura kertoo, että tuon illan olisi pitänyt olla nautittava hetki puolisoiden välillä, mutta hän käyttäytyi kuin häntä olisi viety teloituskomppanian eteen.  Pelko oli ylivoimainen.  Hän tiedosti, että kontrollin menettämisen kauhu ei johtunut miehestä, vaan se oli alkanut jo paljon ennen kuin he olivat edes tavanneet.  Laura oppi huomaamaan, että tilanteet, joissa hän koki tarvetta kontrolloida, nousivat usein pelosta.  Kun hän oppi myöntämään tämän, alkoi hidas matka parantumiseen.

Osaatko sinä myöntää, että tarpeesi tehdä jokaisesta asiasta projekti, jonka tavoitteet asetat sinä ja jota sinä johdat, nousee haavoittumisen pelosta ja luottamuksen puutteesta ja näkyvyyden tarpeesta?  Että meidän yhteiskuntamme ja kulttuurimme juhlii tehokkuutta ja saavutuksia ihmisten hyvinvoinnin hinnalla?  Että työuralle elämänsä antaneet löytävät itsensä urautuneena tekemiseen ja uhraavat vaikka perheensä työnantajan pikku porkkanoita jahdatessaan?

Moni kamppailee ohjasten löystämisen kanssa.  Kun tekee itse, saa mieleistään jälkeä aikaan.  Ei tarvitse tyytyä sinnepäin tehtyyn, ei korjailla ja paikata muiden repsahduksia.  Ei joudu muiden uhriksi, sivuun heitetyksi, ylenkatsotuksi.  Mutta millä hinnalla ratsastetaan täydellisyydellä ja omilla resursseilla?  Projektissa tärkeitä ovat aika ja raha; käytetään mahdollisimman vähän aikaa, ansaitaan mahdollisimman paljon rahaa.  Mutta ihmissuhteissa ajan ja rahan palvominen vain pilaavat.  Hyvässä ihmissuhteessa ajalla ja rahalla ei ole merkitystä.  Se voi olla pelottava paikka.  

Kun tiukalle vedetyt kontrollin ohjakset alkavat heltyä, rentoutuu moni muukin alue.  Tiukassa kurtussa olevat kulmat oikenevat ja naururypyt palaavat kasvoille.  Niskaan asti vedetyt olkapäät laukeavat ja käsivarsilla on aikaa halata, nostaa ja liihottaa.  Kiireessä kipittäneet jalat hidastavat, suuntaavat uusille poluille, jopa pysähtyvät olemaan.

Vaatii luovuttamista ja luottamusta heittäytyä elämään pelottomana, rohkeana, vaikka ei tietäisikään mitä seuraamuksia tästä tulee.  Elämän virran arvaamattomista käänteistä ei tulekaan vihollisia, vaan mahdollisuuksia.  Tähän naurettavan vapaaseen elämään antaa tuulta siipien alle sanat:  "Tämä on minun rakas lapseni, johon minä olen mielistynyt."  Vaikka en olisi tehnyt elämässäni vielä yhtään mitään mainitsemisen arvoista, muuta kuin uskonut ja luottanut iankaikkisiin käsivarsiin, olen hyväksytty.

Ihmisyydessä, elämässä ei ole kysymys tekemisestä, vaan olemisesta.  Tässä hetkessä olemisesta.   Läsnä olemisesta.  Hyväksyttynä olemisesta.  Rakastettuna olemisesta.  Lapsena olemisesta.


Kuvat:
FreeDigitalPhotos.net
stockimages
Ambro
marcolm

Projektin määritelmä: Wikipedia

Kirja:  Laura Doyle: Heikko, vahva vaimo.  WSOY 2002.