100 tuli täyteen!

Tämä on sadas postaus blogissani (postaus on muuten ihan oikea termi blogissa ilmestyvälle kirjoitukselle).   Kun huomasin sadannen postauksen lähestymisen, halusin juhlistaa tätä kirjoittamalla aiheesta, joka on itselleni tärkeä.  Ei tarvinnut kauan miettiä, kun tiesin jo mikä aihe tulee olemaan.

Raamattu, Jumalan Sana.

Free Digital Photos / Janaka Dharmasena

En voi painottaa liikaa tämän kirjan tärkeyttä.  Omassa henkilökohtaisessa elämässäni se on aivan ehdoton ohjenuora ja opaskirja, mutta ei vain sen vuoksi, että se olisi joku kivan elämän niksi-pirkka.  Vaan koska se elää.  Raamattu puhuu.  Sanat ja lauseet joskus hyppäävät esiin ja kiinnittävät huomiota aivan eri tavoin kuin niillä aiemmilla kerroilla, kun saman kohdan luin.  Monta kertaa lukemani on liikuttanut minut kyyneliin, insiroinut, motivoinut, haastanut ja paljastanut.  Ja useammin kuin kerran lukemani on ollut juuri tarpeen siihen hetkeen ja aikaan, jossa elän. 

 Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija... Hebrealaiskirje 4:12

Raamatun Sana on totta ja muuttumaton, vuodesta, vuosisadasta ja –tuhannesta toiseen.  Sen opetukset eivät ole muuttuneet, vanhentuneet tai uudistuneet.  Ihmisluonne ei ole muuttunut alkuperäisestä, ja Raamatun ikivanhoista kirjoituksista löytyy vastaukset tämänkin päivän polttaviin kysymyksiin. 

Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.  Jesaja 40:8

Kirjoitan blogissani naiseudesta kristityn näkökulmasta.  Tämäkin löytöretkeni on saanut alkunsa siitä, kun aloin etsiä Raamatusta vastauksia kysymyksiini naiseudesta ja naisen rooleista.  Olen oppinut paljon näiden vuosien varrella kun olen aihetta tutkinut.  Ehkä sitäkin enemmän olen huomannut, miten vähän vasta tiedän! :) 

Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa... 2 Timoteus 3:16

Tämänkin vuoksi Raamattu on haasteellinen luettava.  Olen lukenut sen läpi.  Jotkut kirjat olen lukenut läpi useita kertoja.  Olen kuunnellut opetusta eri aiheista vuosien ajan, olen lukenut satoja kirjoja ja artikkeleita, jotka käsittelevät Raamattua ja sen opetuksia.  Olen opetellut ulkoa jakeita ja osia (ja haluan ottaa haasteeksi opetella ulkoa kokonaisia lukuja, jopa kirjoja).  Siltikin löydän sieltä aarteita, tuoreutta, ajankohtaisuutta.  Raamattu ei koskaan vanhene. 

Jokainen Jumalan sana on taattu; hän on niiden kilpi, jotka häneen turvaavat. Sananlaskut 30:5

En usko, että koskaan väsyn tutkimaan Jumalan Sanaa.  Luen sitä mielelläni erilaisten opettavien kirjojen kanssa.  Tällä hetkellä luen läpi pieniä profeettoja Juhani Kuosmasen ”Pienten profeettojen suuri sanoma”-kirjan kanssa.  Viime kesästä mieleeni jäi Philip Yanceyn ”Raamattu, jota Jeesus luki” eli hänen ajatuksiaan Vanhasta Testamentista.  Todella mielenkiintoista luettavaa!

Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu ja valkeus minun tielläni. Psalmi 119:105

Raamatussa on kirjoja, jotka jotenkin erityisesti koskettavat minua.  Ensimmäinen Mooseksen kirja, Genesis.  Jesajan kirja.  Johanneksen evankeliumi ja hänen kirjeensä.  Galatalaiskirje ja kirje Filippiläisille.  Palaan usein lukemaan näitä kirjoja ja mietiskelemään niiden sanomaa. 

Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.  Johanneksen evankeliumi 17:17

Suurin toiveeni lasteni suhteen on, että he rakastaisivat Jumalan Sanaa ja etsisivät sieltä neuvoja ja ohjausta elämäänsä varten.  Koen suureksi velvollisuudekseni opettaa heille Raamatun totuuksia.  Heidän elämässään tulee hetkiä, jolloin en voi olla neuvomassa.  Mutta Jumalan Sana on aina heidän ulottuvillaan.  Opettaminen alkaa Raamatun ihmisten elämänkertomuksilla, koska lasten on helppo muistaa ja oppia kertomuksia.  Siitä sitten vähitellen siirrytään avaamaan kertomuksen opetusta ja sanomaa, lähdetään tutkimaan monimutkaisempia käsitteitä ja ajatuksia.  

Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa. 3 Johannes 1:4

Free Digital Photos/geww

Tulee jotenkin nöyrä olo kun avaa Raamatun.  Tätä samaa kirjaa ovat lukeneet suuret ajattelijat ja uskon sankarit, Jumalan miehet ja naiset.   Ei heillä ollut mitään erityistä tietoa, joka olisi vain harvoille ja valituille annettu.  Kaikki ne samat aarteet ovat minunkin ulottuvillani. Osaanko minä käyttää tätä kirjaa niin, että uskoni kasvaa ja elämäni muuttuu?  

 Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala. Johanneksen evankeliumi 1:1

 Rukoilen usein, että ihmiset, jotka etsivät elämälleen tarkoitusta, jotka miettivät elämänsä todellista merkitystä ja jotka kaipaavaat jonkin suuremman - Jumalan - läsnäoloa ja puhetta elämäänsä löytäisivät Raamatun.  Omalla kielellään.  

Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Roomalaiskirje 10:17

Tässä siis elämäni tärkein kirja.  

Raamattu.   

Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.  Matteus 4:4

Sinä tarvitset lapsia

Viime postauksessa kirjoitin aiheesta ”Pitäisikö kristityn naisen haluta lapsia”.  Kirjoitin siitä, mitä Raamattu sanoo lapsista.  Kuten sanoin, alusta loppuun saakka on Raamatussa laitettu erittäin suuri arvo lasten saamiselle, kasvattamiselle ja siunaamiselle.  Aikana, jolloin ehkäisykeinot olivat harvassa, oli lasten syntyminen avioliittoon normaali ja odotettu tapahtuma. 

Free Digital Photos / Vlado

Avioliitto ja vanhemmuus ovat Jumalan alkuperäinen suunnitelma ja Hänen tahtonsa.  Mutta tässä langenneessa maailmassa avioliitto ja lasten saaminen ei ole ehdoton kutsumus jokaiselle ihmiselle ja avioparille.  Se on normaalia, valtavaa, hyvää, kivuliasta, mutta ei vaatimus.

Päätös jäädä lapsettomaksi ansaitsee yhtä paljon harkintaa ja rukousta kuin päätös jäädä naimattomaksi.  Tätä päätöstä ei nimittäin aja sen luonnollisuus, vaan mikä kirkastaa ja koroittaa Vapahtajaamme, Jeesusta Kristusta. 

Kävin lukemassa muutamaa keskusteluketjua, joissa aiheena oli vapaaehtoinen lapsettomuus.  Yritin löytää syitä lapsettomuudelle.  Löysin myös kristittyjen lapsettomien avioparien kirjoituksia ja mielenkiinnolla luin syitä siihen, miksi ja miten he päätyivät ratkaisuunsa.       

Ei kai ole yllätys sanoa, että syitä jäädä lapsettomaksi on useita.  En halua lapsia, en ole äidillinen, olen liian lapsellinen, ei ole rahaa/resursseja, pelko sairaasta lapsesta, pelko synnytyksestä, maailman (huono) tila, oman lapsuudenkodin (huonot) kokemukset, halu olla vapaa ja matkustella, pelko siitä ettei selviä vanhemmuudesta, pelko siitä, että jää yksin tai ettei kestä stressiä ja vaateita, joita lasten kasvattaminen tuo.

Kun katson monia syitä lapsettomuuteen Raamattua tuntevana kristittynä, ymmärrän sen miksi kristityt ovat usein valmiimpia vanhemmuuden haasteeseen.  Meillä on Jumala ja Hänen valtavat lupauksensa.  En pelkää puutetta, en maailman tai Suomen poliittista tai ekonomista tilannetta, en pelkää edes, että saisin sairaan lapsen.  Vaikka jäisin yksin lapsen kanssa, tiedän, etten ole kuitenkaan todella yksin.  Olen oppinut ottamaan vastaan kärsimyksiä sen sijaan, että tekisin kaikkeni niitä paetakseni.  Tämän kaltaiset Raamatunlauseet lujittavat uskoani Jumalaan, jonka tahto minua kohtaan on hyvä:

”Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.” Psalmi 37:25

Toisaalta, olen saanut viettää hyvän lapsuuden.  En voi puhua lasten hankkimisen ihanuudesta ihmisille, jotka ovat kärsineet lapsuudessaan vanhempien tai muiden aikuisten kohdalta laiminlyöntiä,  kaltoinkohtelua, hyväksikäyttöä tai väkivaltaa.  Tunnekylmä, alkoholisoitunut tai mieleltään sairas vanhempi ei usein voi antaa lapselleen perusturvaa ja elämäniloa.  Sisäiset haavat ovat todellisia.  Pelot, turvattomuudet ja ahdistukset ovat todellisuutta monen rikkinäisen kodin lapsen sisimmässä.  Vaikka Jumalan rakkaus, Jeesuksen läsnäolo ja rakastavien lähimmäisten yhteisö voi tehdä ihmeitä (todellakin) ihmissydämessä, lapsettomuus voi olla heidän ratkaisunsa.  Jumalan armo riittää siihenkin. 

Toisaalta löysin syitä lapsettomuudelle, jotka olivat selkeästi lapsivihamielisiä:  en kestä lapsia, en pidä lapsista, en tarvitse elämääni kirkuvaa lasta jne.  Tällainen asenne ei voi olla hänellä, joka kutsuu Jeesusta Herrakseen ja pyrkii elämällään palvelemaan Häntä.  Sillä Jeesus rakastaa lapsia.  

Lainasin viimeksi tätä Raamatunpaikkaa:

Markus 10: 13 Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. 14. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta. 15. Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." 16. Ja hän otti heitä syliinsä, pani kätensä heidän päällensä ja siunasi heitä. 

Jeesus kertoo opetuslapsille miksi lapsia ei saa estää tulemasta Hänen luokseen: ”senkaltaisten on Jumalan valtakunta”.  Lapset edustavat sellaisia ihmisiä, jotka pääsevät Jumalan valtakuntaan ja joille se kuuluu.  John Piper puhuu eräässä saarnassaan tästä aiheesta ja jatkaa kysymällä ”Miksi Jumala määräsi että on lapsia?”

”Oletko koskaan kysynyt miksi Jumala suunnitteli maailman niin, että ihmisrotu moninkertaistuu vauvojen saamisen kautta, niin että vie vuosia ennenkuin saamme aikuisia?  Miksi Jumala ei suunnitellut ihmisrotua niin, että moninkertaistuisimme niinkuin kastemadot: yksi aikuinen jakautuu tullakseen toiseksi? Hän olisi voinut tehdä sen niin tai monilla muilla tavoilla.  Miksi Jumala sääti lasten olemassaolon?  Ei vain aikuisten?

Vastauksen sisin on tämä: lapset merkitsevät jotain.  He osoittavat johonkin.  He edustavat jotakin.  He merkitsevät jotain suurempaa kuin he itse.  He edustavat sellaista riippuvuutta ja avuttomuutta ja tarvetta ja riittämättömyyttä ja uskoa, jota vaaditaan aikuisilta, jotta he pääsisivät Jumalan valtakuntaan.  ”Senkaltaisille” kuuluu valtakunta.  Tämä on heidän ainutlaatuisen olemisensa tarkoitus.  He viitoittavat tietä pelastukseen: senkaltaisten on Jumalan valtakunta.

…Lapset ovat Jumalan tekoa ja saavat tarkoituksensa Jumalalta, nimittäin,  riippuvuudellaan he näyttävät tien Jumalan valtakuntaan – senkaltaiset pääsevät sisälle valtakuntaan."

Todellakin, oletko pysähtynyt miettimään miksi lasten saaminen ja aikuisuuteen kasvattaminen kestää niin kauan?  Jumalalla on siihen oma, ihmeellinen tarkoituksensa.  Ja koska kaikki Hänen tarkoituksensa ja luomansa asiat ovat aina hyviä, todella hyviä, uskon että vanhemmuuden myötä elämäämme saapuu uusia ulottuvuuksia.  Voimme oppia siitä, mitä Jumalan valtakuntaan pääsemiseen tarvitaan.  Voimme oppia mitä tarkoittaa ehdoton rakkaus ja hyväksyntä.  Voimme oppia sitä, mikä elämässä on todella tärkeää.  Voimme oppia myös sen, miten paljon me tarvitsemme Jumalan apua ja armoa.

Lasten saaminen on syvempää kuin vain biologisessa lisääntymisketjussa mukana olemista.  Äitiys ja isyys ovat Jumalan lahja!  Samoin kuin avioliittokin edustaa jotain muuta tässä maailmassa kuin vain romanttista rakkautta, myös lapsi edustaa Jumalan suuria totuuksia.  Me tarvitsemme pientä lasta osoittamaan meille minkäkaltaiseksi meidän on tultava päästäksemme Jumalan valtakuntaan.     

Nyt, jos olet lapseton ihminen (syystä tai toisesta), kutsun sinut olemaan osallisena lasten kasvattamisessa.  Sinulla ei ole omia biologisia lapsia, mutta se ei tarkoita ettetkö voisi ja etteikö sinun pitäisi olla mukana tässä opetuslapseutustyössä.  Uskovana tiedät,  että lastenkaltaisille avautuu valtakunnan ovet.  Jos itse yrität päästä sisälle Jumalan valtakuntaan jollain muulla tavalla, et ole sopiva johdattamaan lapsiakaan sinne; olet este.  Mutta jos olet lapsenkaltainen uskossasi Jumalaan, et kohtele lapsia jotenkin alempina olioina, jotka eivät ansaitse sinun aikaasi. Ei, sinä rakastat heitä ja hyväksyt heidän sellaisina kuin he ovat – lapsina – äänekkäinä, aitoina, avoimina, lahjomattomina, lapsenkaltaisina!  Ylpeys estää sinua pääsemästä Jumalan valtakuntaan ja olemasta lasten parissa.  Nöyrille, lastenkaltaisille, Jumala antaa armonsa. 

Kesä on täällä ja on helppoa liikkua ulkona ja tavata ihmisiä.  Ota tänä kesänä haasteeksi oppia tuntemaan naapurustosi lapset.  Tervehdi heitä, kysy mitä kuuluu.  Jo hetkisen aikaa vievä juttelu voi olla iso juttu pienen naapurisi elämässä.  Voit viettää aikaa lasten parissa myös pihalla tai leikkikentällä,  antaisiko vanhempi lapsiaan mukaan pikku retkille lähipuistoon tai rannalle?  Ja tottakai kesä on suurta leiriaikaa seurakuntien elämässä.  Jos lapsityö on uusi juttu, ei sinun tarvitse lähteä opettajaksi tai esiintyjäksi.  Mene leirikeittiöön ja ota muutama lapsi leipomaan sämpylöitä kanssasi.  Tai mene saunanlämmittäjäksi ja uimavahdiksi ja ohimennessäsi kysele lapsista miten leiri on mennyt ja onko vesi kylmää. 

Rakkaus on luovaa – saakoon Jumala täyttää sydämesi rakkaudella lapsia kohtaan.  Sinä tarvitset heitä!

p.s. tässä saarnassa oli myös hyviä ajatuksia herättäviä opetuksia lapsista. 

p.s. tuo linkittämäni John Piperin saarna puhuu lasten lisäksi myös avioliiton tarkoituksesta, hyvä luku sekin! 

Aviopari: Emme halua lapsia

Viime marraskuussa juhlistin blogin yksivuotispäivää arvonnalla.  Kommenteissa karpalo kirjoitti seuraavan kysymyksen:

”Kristillisissä piireissä naiseudesta puhutaan yleensä samassa yhteydessä äitiyden kanssa. Entä lapsettomat, naimisissa olevat kristityt naiset? Olisiko sinulla heille (meille) sanottavaa tai vaikka vinkkiä hyvästä kirjasta/tekstistä/lähteestä? Mikä on naisen rooli ja tehtävä avioliitossa, kun lapsenhoitovastuuta ei ole? Ja pitäisikö kristityn naisen automaattisesti haluta lapsia?”

Kahden kesken? 

Luin kysymyksen ja jäin sitä miettimään, erityisesti tuota lasten haluamista.  Luin joitain artikkeleita ja blogitekstejä aiheesta.  Ja kuusi kuukautta vierähti :)   Nyt vihdoin päätin, että vaikka aihe on monimutkainen, voin silti kirjoittaa ajatuksiani tänne ylös.  Yritän käsitellä tässä postauksessa kysymystä ”Pitäisikö kristityn naisen haluta lapsia?”  ja katsotaan sitten mitä muita ajatuksia ja pohdintoja jää seuraavaan postaukseen. 

Lasten kanssa?

Ensin omasta taustastani ja kokemuksistani.  Olen kuusilapsisen perheen vanhin.  Vanhempani rakastavat lapsia ja ovat aina osoittaneet positiivista huomiota muidenkin lapsille kuin omilleen.  Kaupoissa sain nolostella kun äiti pysähtyi nuuhkimaan tuntemattomien ihmisten vauvoja (luvan kanssa tietenkin).  Molemmat vanhempani ovat olleet monimuotoisesti lapsityössä vuosien ajan; kerhoja, pyhäkouluja, kuoroja, leirejä, tapahtumia.  Voin sanoa, että perheeltäni olen perinyt myönteisen suhtautumisen lapsiin ja olen oppinut paljon lasten kanssa olemisesta ja lasten kasvatuksesta omilta vanhemmiltani.  Toiveisiini on aina kuulunut avioliitto ja lapsia. Ja koska olen äiti, kirjoitan luontevasti äitiyteen liittyvistä asioista...koska se on niin suuri osa elämääni.  

Nyt karpalon kysymysten johdattelemana olen saanut mietiskellä asiaa sellaisen ihmisen näkökulmasta, joka ei välttämättä haluakaan omia lapsia.  Mitä Raamattu sanoo lapsista?  Mikä oli Jumalan suunnitelma ihmisiä varten luomisessa?  Ja vielä tärkeämpää, mikä on Raamatun kokonaiskuva kun puhutaan ihmisistä, aviopareista, lapsista ja perheistä?

Jumalan suunnitelmissa avioliittoon kuuluu normaalisti lasten syntyminen ja heidän kasvattamisensa Kristuksen seuraajiksi.  1 Mooseksen kirja 1:26-28  ”Ja Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen kuvaksemme, kaltaiseksemme; ja vallitkoot he meren kalat ja taivaan linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat".
Ja Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, Jumalan kuvaksi hän hänet loi; mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.
Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet". 

Jumala toistaa käskynsä Nooalle vedenpaisumuksen jälkeen (1 Moos 9:1): Ja Jumala siunasi Nooan ja hänen poikansa ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa.” 

Alunperin Jumala tarkoitti, että avioliiton kautta syntyy lapsia ja maa täyttyy Jumalan tuntemisesta kun vanhemmat opettavat lapsilleen sukupolvesta toiseen Jumalan tuntemisen.  Lasten syntyminen ei ole lakannut olemasta hyvä asia. ”Niinkuin nuolet sankarin kädessä, niin ovat nuoruudessa synnytetyt pojat. Onnellinen se mies, jonka viini on niitä täynnä! Eivät he joudu häpeään, kun portissa puhuttelevat vihamiehiänsä.” (Psalmi 127:4-5).

Uudessa Testamentissa on myös normaalia, että avioliitossa syntyy lapsia.  Paavalin ohjeet nuorille naisille sisällyttää käskyn rakastaa miestään ja lapsiaan (Tiitus 2:4).  Kukaan ei ollut myöskään lapsista yhtä innostunut kuin Jeesus itse.  Jeesus pysäytti opetuslapset, jotka aikoivat estää lapsia tulemasta Hänen luokseen ja julkisesti moitti heitä.  ”Ja he toivat hänen tykönsä lapsia, että hän koskisi heihin; mutta opetuslapset nuhtelivat tuojia. Mutta kun Jeesus sen näki, närkästyi hän ja sanoi heille: "Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.  Totisesti minä sanon teille: joka ei ota vastaan Jumalan valtakuntaa niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle." (Markus 10:13-15). Alusta loppuun saakka on Raamatussa laitettu erittäin suuri arvo lasten saamiselle, kasvattamiselle ja siunaamiselle. 

Mutta.

Vaikka avioliiton tarkoitus on yleensä lasten synnyttäminen, tämä ei ole ehdoton käsky.  Raamatussa lasten saaminen on hyvä asia. Samoin Raamatussa avioliitto on hyvä asia.  Silti se ei ole päämäärä, johon jokaisen kristityn pitää pyrkiä.  Genesiksessä Jumala toteaa, että ihmisen ei ole hyvä olla yksin (2:18 "Ja Herra Jumala sanoi: "Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva").  Tämän jakeen perusteella voisi väittää, että avioliiton on aina oltava jokaisen tavoitteena.  Mutta Uuden Testamentin suursinkku Paavali toivoo, että jokainen meistä voisi olla niinkuin hän; naimaton.  (1 Kor 7:7, 26 Soisin kaikkien ihmisten olevan niinkuin minäkin; mutta kullakin on oma lahjansa Jumalalta, yhdellä yksi, toisella toinen... Olen siis sitä mieltä, että lähestyvän ahdingon tähden jokaisen on hyvä pysyä entisellään.) Joskus on hyvä ja suositeltavaa olla sinkku, sanoa ei avioliitolle.  Lahjat ovat erilaisia, kutsumukset ovat erilaisia. 

Alussa Jumala käski ihmiskuntaa olemaan hedelmällisiä ja lisääntymään.  Se on normaalia.  Se on hyvää.  Mutta se ei ole ehdotonta samoin kuin avioliittokaan ei ole ehdotonta.  Mikä sen sijaan on ehdotonta, on hengellisten lapsien tavoitteleminen.  

   

Jumala ei nimittäin tarkoittanut, että ihmisten pitäisi olla hedelmällisiä ja lisääntyä vain sen vuoksi, että maa täyttyisi ihmisistä.  Jos Jumalan päämäärä olisi vain suuri määrä ihmisiä, olisihan Hän voinut tehdä lisääntymisestä jotenkin helpompaa ja tehokkaampaa.  Maa olisi ollut täpötäynnä aika pian, jos olisi normaalia, että ihmiset saisivat lapsia niinkuin kissat: neljä-viisi jälkeläistä joka vuosi.  Tai jollain muulla nopealla tavalla?

Jumalan tahto ihmiskunnalle ja sen kasvamiselle on se, että uusi sukupolvi saisi aina olla kasvamassa Jumalan tuntemiseen.  (Habakuk 2:14  Sillä maa on oleva täynnä Herran kunnian tuntemusta, niinkuin vedet peittävät meren.)   Jokainen sukupolvi saisi ylistää Herraa, Jumalaa.  ”Menkää kaikkeen maailmaan...” Niinpä kukaan meistä, naimaton tai naimisissa oleva ei voi paeta tätä suurta vastuuta; olla tuomassa seuraavaa sukupolvea Jumalan tuntemiseen.   

Mietiskele Jeesuksen seuraavia sanoja: ”Jeesus sanoi: "Totisesti minä sanon teille: ei ole ketään, joka minun tähteni ja evankeliumin tähden on luopunut talosta tai veljistä tai sisarista tai äidistä tai isästä tai lapsista tai pelloista,  ja joka ei saisi satakertaisesti: nyt tässä ajassa taloja ja veljiä ja sisaria ja äitejä ja lapsia ja peltoja, vainojen keskellä, ja tulevassa maailmassa iankaikkista elämää.” (Mark 10:29-30).   

Ehdottomuus lasten saamiselle siirtyy biologisesta synnyttämisestä satojen hengellisten lapsien saamiseen Kristuksen perheen ja hengellisen panostuksen kautta.  Mitä tämä voi tarkoittaa avioparien tai sinkkujen elämässä, joilla ei ole biologisia lapsia?  Ehkä adoptiota.  Ehkä sijaisperheenä olemista?  Ehkä naapuruston lasten tavoittamista kotipyhäkoulujen tai kerhojen kautta?  Ehkä seurakunnan lapsityömuodoissa mukana olemista? 

Sinun ei tarvitse synnyttää biologisia lapsia.  Mutta Jeesus tahtoo, että jokainen meistä on mukana evankeliumin levittämisessä ja opetuslapseuttamisessa, erityisesti lasten – seuraavan sukupolven- parissa. 

Mietiskele Paavalin sanoja: ”Tämä tarkoittaa, etteivät luonnolliset jälkeläiset ole Jumalan lapsia vaan että lupauksen lapset luetaan jälkeläisiksi.” (Room 9:8).  Jumalan valtakunnassa luonnollisten jälkeläisten saaminen ei ole ehdotonta, mutta toisten tuominen ”Jumalan lasten” asemaan on ehdotonta. 

Paavali puhuu myös hengellisistä isistä (1 Kor 4:15) ja hengellisistä äideistä (Room 16:13).  Kristityn elämässä tärkein perhe on Jumalan antama uusi perhe.  Tämä on tärkein tapa saada lapsia; ei luonnollisen vaan hengellisen syntymän kautta.  Monissa perheissä nämä kulkevat käsi kädessä; saamme lapsia, joita opetamme tuntemaan Jumalan.  Mutta toisissa avioliitoissa kasvatetaan hengellisiä lapsia. 

Keskustelin erään ystävän kanssa viime talvena.  Hän meni naimisiin myöhään, reilusti yli kolmikymppisenä.  Yllättäen kuulin, että hänellä ei ollut koskaan ollut erityistä halua saada lapsia.  Avioliiton alussa hän oli kuitenkin kysynyt mieheltään, halusiko tämä lapsia, ja olisi ollut valmis raskauteen, jos se olisi ollut miehelle tärkeää.  He kuitenkin päättivät jäädä lapsettomiksi.  Ystäväni kertoi kuitenkin miten Jumala oli johdattanut hänet olemaan hengellisenä äitinä eräälle nuorelle uskovalle naiselle.  Vanhempi kristitty nainen, itse lapseton, hengellisenä äitinä nuorelle naiselle, vaimolle ja äidille.  Erittäin kaunis ja jumalallinen kutsumus. 

Jos olette pariskuntana harkitsemassa lapsettomuutta, ei se ole tuomittava ajatus Raamatun mukaan.  Mutta kuten kaikissa tärkeissä päätöksissä, omien motiivien tarkka miettiminen on hyvin tärkeää.  John Piper vastasi samankaltaiseen kysymykseen, kun häneltä kysyttiin onko hyväksyttävää jäädä lapsettomaksi,jotta voisi tehdä tehokkaammin työtä opiskelijoiden parissa.  Hän sanoi, että taustalla voi olla myös pelkoa, jolla on juuret joko ylpeydessä tai itsekkyydessä  (mitä minä en sano karpalolle enkä kenellekään muullekaan lukijalle, koska en tunne heitä ja heidän elämäntilanteitaan henkilökohtaisesti) koska lasten saaminen on vaikeaa ja haasteellista, ei vain palvelystyötä vaan koko elämää ajatellen.  Vanhempana, äitinä, elämääsi astuu kipua, jonka voit välttää jos sinulla ei ole lapsia. 

Piper myös kehoittaa puolisoita olemaan täydellisen rehellisiä toisiaan kohtaan, koska voi olla, että toinen pidättelee ja piilottelee pientä kaipausta, koska ei halua joutua ristiriitaan puolisonsa kanssa.  Hän sanoo, että aikanaan on liian myöhäistä, kun olet nelikymppinen ja muistelet menneitä ja sanot, että ”olisinpa...”.  Kolmikymppisenä lapsettomana oleminen ei ole ihan sama asia kuin kuusikymppisenä, kun elämän viimeiset vuodet lähestyvät eikä sinulla ole lapsia ympärilläsi. 

Eli summa summarum:

1.   Raamatullisesti voi olla hyväksyttävää, että päätätte jäädä lapsettomiksi.

2.   Jumala odottaa sinun olevan mukana seuraavan sukupolven evankelioimisessa olipa sinulla omia biologisia lapsia tai ei.

3.   Keskustelkaa avoimesti ja rehellisesti lapsettomuudesta niin, että kumpikin saa syyllistymättä kertoa omat toiveensa, tarpeensa ja pelkonsa...ennenkuin on liian myöhäistä.   

Kiitos karpalolle mielenkiintoisen ja haastavan kysymyksen esittämisestä!  Mitä ajatuksia tämä aihe sinussa herättää?  Haluan jakaa vielä myöhemmin muutamia ajatuksia aiheen tiimoilta, joita olen oppinut kun opiskelin Raamattua tämän asian suhteen.  

Tässä on linkki jatkopostaukseen, jossa kerron miksi sinä tarvitset elämässäsi lapsia - olivatpa ne sitten omia tai ei.