Miksi en opeta lapsiani pyytämään anteeksi?

Kun lapsillani tulee riitaa keskenään, en käske heitä pyytämään anteeksi.  Miksi?  

Lyhyt vastaus: se ei ole raamatullista.

Mutta ollakseni reilu lukijaa kohtaan, minun täytyy selittää tämä väite ja perustella se Raamatulla itsellään. 

Pitkä vastaus siis tässä.

Anteeksianto on keskeinen teema kristinuskossa.  Koko uusi elämä Kristuksessa perustuu siihen, että olen saanut armosta anteeksi kaiken tekemäni pahan, väärän, synnin.   Jumalan luonteenlaatu, koko olemus on anteeksiantava.  Raamattu on täynnä lupauksia Jumalan täydellisestä anteeksiannosta, kun ihmiset kääntyvät Hänen puoleensa tunnustaen syntinsä ja parannusta tehden.   

Miika 7: 18. Kuka on Jumala, niinkuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen. 19. Hän armahtaa meitä jälleen, polkee maahan meidän pahat tekomme. Kaikki heidän syntinsä sinä heität meren syvyyteen.

Psalmi 103 (kokonaisuudessaan, mutta erityisesti jae 12) Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme. 

Kolossalaisille 1:13 (Kiittäen) häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan. 14. Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksisaaminen, 

Useissa paikoissa Raamatussa puhutaan anteeksiannosta.  Monia niistä osaamme ulkoa kuten Jeesuksen opettaman Isä meidän-rukouksen ”Anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.”  Jeesuksen kertomus kuninkaasta ja kahdesta velallisesta on erinomainen vertaus siitä, kuinka Jumalalta saadun anteeksiantamuksen pitäisi ulottua koskettamaan lähimmäisiämme; kenellä meistä on varaa olla antamatta anteeksi muille?  Se kuinka Joosef antoi anteeksi veljilleen, jotka olivat myyneet hänet orjaksi Egyptiin, on miltei skandaalinomaista! 

Raamatussa kehoitetaan meitä antamaan anteeksi, kaikille, teosta huolimatta.  Se on ehtona sille, että Jumala antaa meille anteeksi omat pahat tekomme.   

Matteus 6:14-15 Sillä jos te annatte anteeksi ihmisille heidän rikkomuksensa, niin teidän taivaallinen Isänne myös antaa teille anteeksi; mutta jos te ette anna ihmisille anteeksi, niin ei myöskään teidän Isänne anna anteeksi teidän rikkomuksianne. 

Mutta kuinka monta kertaa Raamatussa käsketään meitä pyytämään anteeksi?

Löydän Raamatusta yhden kohdan, jossa henkilö pyytää anteeksi:  kuningas Saul.  Jumala oli antanut hänelle selvät käskyt miten toimia voitetuilta vihollisilta jääneen karjan suhteen; kaikki piti tappaa.  Saul kuitenkin säästi parhaimmat eläimet ja aikoi uhrata ne Jumalalle.  Tämä oli suora tottelemattomuus Jumalan antamaa käskyä vastaan.  Profeetta Samuel tuo Saulille kohtalokkaan viestin.  Jumala ei halua uhreja, vaan kuuliaisuutta Hänen käskyilleen.  Sen vuoksi kuninkuus otettaisiin Saulilta pois (1. Samuelin kirja luku 15).  Saul vastaa Samuelille: "Minä olen tehnyt syntiä, kun olen rikkonut Herran käskyn ja sinun sanasi; sillä minä pelkäsin kansaa ja kuulin heidän ääntänsä. 25. Anna nyt minulle syntini anteeksi ja palaja minun kanssani, niin minä kumartaen rukoilen Herraa." 

Mitä vastaa profeetta Samuel kuningas Saulin anteeksipyyntöön?

26. Samuel sanoi Saulille: "Minä en palaja sinun kanssasi; sillä sinä olet hyljännyt Herran sanan, ja Herra on myös hyljännyt sinut, niin että et enää saa olla Israelin kuninkaana". 
27. Kun sitten Samuel kääntyi menemään pois, tarttui Saul hänen viittansa liepeeseen, niin että se repesi. 28. Ja Samuel sanoi hänelle: "Herra on tänä päivänä reväissyt Israelin kuninkuuden sinulta ja antanut sen toiselle, joka on sinua parempi. 29. Ja hän, joka on Israelin kunnia, ei valhettele eikä kadu; sillä hän ei ole ihminen, että hän katuisi." 

Saul pyytää anteeksi, Samuel sanoo ei.  Hän näki, että Saulin sydämessä ei ollut todellista katumusta ja nöyrää syntien tunnustamista (päinvastoin kuin myöhemmin kuningas Daavidilla, joka teki myös vakavia syntejä, mutta joka osoitti todellista katumusta esimerkiksi Psalmissa 51).  Tämä on viimeinen kerta, kun epäsuosioon joutunut kuningas Saul näkee Herran uskollisen profeetan elävänä. 

Ei varmasti ole vanhempaa, joka ei olisi käskenyt lastaan pyytämään anteeksi toiselta.  Hiekkalaatikolla tunteet kuohuu ja lapio paukauttaa toista päähän.  Kädestä siepataan leluja.  Sanotaan toiselle ilkeästi.  Viedään vuoro liukumäessä.  Ei oteta mukaan leikkeihin.  Loukatun osapuolen kovaääninen protesti ja loukkaajan uhmakas tuijotus.  ”Pyydät nyt anteeksi!” vaatii moni vanhempi.  Tällä korjataan rikkoutunut tilanne.  Tästä ei liikuta mihinkään ennenkuin kuullaan tuo taikasana loukkaajan suusta.  Anteeksi.  Ja loukatun vanhempi kannustaa lastaan antamaan anteeksi ja jatkamaan leikkejä.  Nythän on rauha maassa, ollaan sovittu ja pyydetty anteeksi. 

Mitä itse asiassa opetat lapsellesi, kun käsket häntä pyytämään anteeksi?  Muistan itse tilanteen, jossa äitini vaati minua pyytämään anteeksi toiselta lapselta.  Se oli todella vaikeaa, koska muistan ajatelleeni, että en kyllä rehellisesti voi sitä sanaa sanoa.  Mutta kun tilanteesta ei päässyt kuin sanomalla anteeksi, niin sen sanoin, vaikkei oikeaa sopua sydämen tasolla syntynytkään.  Opetatko lapsellesi oman väärän teon tunnustamista ja todellista katumusta vai pinnallista asioiden siloittelua, jotta leikit voisivat jatkua?

Mitä lapsille sitten pitäisi opettaa anteeksi pyytämisen sijasta kun riitaa ja epäsopua nousee?  Me opetamme heitä kertomaan eli tunnustamaan mitä he tekivät väärin.  ”Minä löin sinua, se on väärin tehty”.  ”Minä söin sinun karkkisi, se on väärin tehty”. ”Minä tein väärin kun kiusasin sinua”.  Ei ole parempaa tapaa oppia tunnustamaan syntejään kuin....tunnustamalla.  

Haluamme opettaa lapsillemme, että he tekevät syntiä.  He ovat joskus väärässä.  Se on (surullisen) normaalia ihmiselossa ja sitä on turha peitellä ja selitellä ja piilotella.  Haluan, että he ymmärtävät sydämensä olevan kapinoivia, täynnä vihaa, ylimielisiä, kontrolloivia ja itsepäisiä.  Toinen asia, jonka haluan lasteni oppivan on se, kun he tekevät syntiä, heidän tulee tunnustaa se.  Ääneen, toiselle ihmiselle.  Minusta on parempi oppia sanomaan, että tein väärin tässä ja tässä asiassa kuin oppia se, että toisen pitää antaa sinulle anteeksi heti kun vain pyydät, ilman että mitenkään nimeät syntiäsi.  Minusta on tärkeää, että lapseni oppii huomaamaan, että on vääriä ja oikeita asioita nimeämällä ne.

Kolmas asia, jonka haluan lasteni oppivan, mutta jota en heille voi käskemällä opettaa, on todellinen katuminen.  Sellainen, jota Daavid osoitti Psalmissa 51.  Sellaista, jossa hän näkee oman epätoivoisen tilansa ja huutaa Jumalan puoleen armoa anoen, anteeksiantamusta pyytäen. Sellaista asennetta toista ihmistä kohtaan, joka on pahoillaan siitä, miten minun syntini loukkasi ja haavoitti.  Voin demonstroida tällaista käytöstä ja sydämen asennetta, kun Jumala antaa minulle mahdollisuuksia katua ja tunnustaa syntejäni, mutta en voi saada todellista katumusta aikaan lasteni sydämessä.  Voin rukoilla heidän puolestaan, että he saisivat nöyrän sydämen ja huomaisivat kuinka paljon he itse ovat saaneet anteeksi Jumalalta.   Että he oppisivat tuntemaan evankeliumin voiman jokapäiväisessä elämässään.  

Mutta tätä he eivät opi, jos anteeksiantamus merkitsee heille vain sanoja anna anteeksi, jotta leikit voivat jatkua.
  

Kuva: Free Digital Photos/ marin