Otsikoin viime postauksen provosoivasti
”Miksi en opeta lapsiani pyytämään anteeksi?” Selitin siinä syyn siihen, miksi
opetamme lapsiamme tunnustamaan oman syntinsä sen sijaan, että he selvittäisivät
riitansa nopealla anna anteeksi-pyynnöllä. Syyllisen tunnustettua väärän teon he ovat
usein valmiita antamaan anteeksi ja jatkamaan leikkejä. Kirjoitukseni
venyi aika pitkäksi, joten jaoin sen kahteen osaan. Aiheen ymmärtämiseksi suosittelen, että käyt lukemassa sen ennenkuin jatkat tämän postauksen lukemista.
Haluan käsitellä syntien tunnustamista, sovintoa ja anteeksiantoa aikuisten välillä. Otan esimerkiksi avioparin, koska he
ovat siinä onnellisen ainutlaatuisessa tilanteessa, jossa ristiriitoja voi
nousta nopeasti ja usein. Samaan aikaan
se on suhde, jossa et voi piilotella tunteitasi ainakaan hyvällä
menestyksellä. Ja kolmanneksi
aviopuolisosi on se henkilö, joka
ansaitsee sinun suurimman huomiosi ja parhaimman käytöksesi. Voit olla muiden mielestä aivan loistotyyppi,
mutta jos kysytään puolisoltasi...?
Teillä
on puolisosi kanssa riitaa. Loukkaat, sanot kiukuissasi asioita, joita ei
olisi pitänyt sanoa. Sitten olisi sopimisen paikka.
On ihmisiä, jotka haluavat, että asia
selvitetään mahdollisimman nopeasti. He sanovat olen pahoillani, että
loukkasin sinua tai minun ei olisi pitänyt sanoa noin tai anna nyt
anteeksi odottaen sovun ilmapiirin laskeutuvan tilanteen ylle. Ehditään
vielä katsomaan se illan myöhäisleffa yhdessä.
Mutta toinen osapuoli ei ole päässyt vielä
tänne asti. Loukkaavat sanat kaikuvat korvissa ja omat tunteet ovat
voimakkaina läsnä. Hän ovat haavoitettu ja haava on vielä auki ja raaka. Ja
tällaisessa tilanteessa pääpaino ei ole (vielä) anteeksiannossa. Hän otti vastaan sanojesi sivalluksen, mutta
sinä tahdot anteeksiannon ilman, että joudut kohtaamaan tekosi pahuuden.
Sydämessäsi oli katkeruutta, kiukkua ja
vihamielisyyttä ja hän sai sen tuta sanojesi kautta. Puolisosi tarvitsee sinun katuvan
perinpohjaisesti tätä vihaista, itsekästä sydäntä, ei niinkään lausuvan pinnallisia
anteeksipyyntöjä tyyliin ”minun ei olisi pitänyt sanoa noin”. Miten hän voi antaa anteeksi, jos et nimeä mitään anteeksiannettavaa? Jos haluat pikaista sovinnontekoa ja nopeaa kipulääkettä,
on selvää, ettet kadu tekoasi. Sillä katumisessa
ja parannuksen teossa on aina kysymys sydämen asenteesta...Oletko sinä oikeasti
pahoillasi siitä, miten sinun syntisi satutti toista ihmistä? Oletko oikeasti murheellinen siitä, miten
ilkeä sydämesi on? Vai onko olosi vain
epämukava, koska hän ei anna sinulle nopeasti anteeksi? Tai suututko, jos hän
ei ole valmis antamaan sinulle pikaista synninpäästöä? Silloin on selvää, ettet ole tehnyt
parannusta.
Sillä Jumalan mielen mukainen murhe saa aikaan parannuksen, joka koituu pelastukseksi ja jota ei kukaan kadu; mutta maailman murhe tuottaa kuoleman. 2 Kor 7:10
Sanotaan, että olet nöyrä ja kypsä ihminen, koet Jumalan mielen mukaista murhetta ja teet parannuksen. Tulet
puolisosi luo valmiina tunnustamaan ja hakemaan todellista sovintoa. Mutta hän ei ole valmis. On ihmisiä, jotka tarvitsevat aikaa
ristiriitojen jälkeen. Jos he ovat
rehellisiä, he eivät voi antaa anteeksi (vielä). He haluavat prosessoida asiaa
ja selvitellä ajatuksensa ja tunteensa. Ehkä he haluavat rukouksessa
tuoda asian Jumalan eteen ja etsiä Häneltä apua anteeksiantamiseen.
Jos tällaisessa tilanteessa pyydät
anteeksiantoa, voit aiheuttaa toisen ihmisen tekemään syntiä.
Esimerkiksi:
A) Puolisosi sanoo antavansa
anteeksi, vaikkei sydämessään olekaan siihen vielä valmis. Hän siis
valehtelee eli tekee syntiä.
B) Puolisosi ei rehellisyydessään
voi antaa sinulle anteeksi, ja sanoo ei. Silloin hän tekee syntiä, koska
Raamatun opetus on, että meidän tulee antaa anteeksi niille, jotka ovat meitä
vastaan rikkoneet.
Miten sitten sopia riidat niin, että ei
tee tilannetta mahdottomaksi?
Tässä muutamia ajatuksia. Jos
sinä olet loukannut puolisoasi ja tiedät tehneesi väärin, pyydä ensin anteeksi
Jumalalta. Se on Raamatullinen askel sopimuksenteossa, koska syntisi on
rikkomus Jumalaa ja Hänen käskyjään vastaan. Mutta sinulla on
lupaus: ”Jos me tunnustamme syntimme, on hän
uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja
puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä”(1 Joh 1:9). Tunnusta siis syntisi
Jumalalle. Hän antaa sinulle anteeksi, kun katumuksesi on aitoa.
Nyt sinulla on rauha. Asiaa ei ole vielä selvitetty puolisosi kanssa,
mutta tiedät saaneesi anteeksi Häneltä, jonka anteeksianto todella merkitsee
jotain. Sinun ei tarvitse rauhan saadaksesi vaatia puolisoasi antamaan
anteeksi. Ei tarvitse kerjätä anteeksipyyntöä- on ihmisiä, jotka tekevät
tällaisesta tilanteesta todella dramaattisen ja voivat syyllistää toista
osapuolta antamaan heille anteeksi, koska he kokevat, etteivät voi levätä
ennekuin puoliso on saanut puristettua suustaan sanat Annan Anteeksi.
Toinen askel...miten puhua puolisolle,
joka on vielä loukkaantunut ja haavoitettu eikä ole valmis sopimiseen?
Hän ei ehkä ole valmis, mutta sinä voit silti tunnustaa oman osuutesi riidassa
hänelle. Ole konkreettinen ja kerro jokainen väärä asia, mitä riidan
aikana teit tai sanoit. Joka oli syntiä. Voit kertoa, että olet
tunnustanut nämä synnit Jumalalle ja vastaanottanut Hänen anteeksiantonsa asian
suhteen. Ja sitten tärkeät sanat: ”Rukoilen puolestasi, että sinä voisit
antaa minulle anteeksi”. Ei vaatimuksia. Ei uhkailuja. Ei
kiristystä. Sinä olet tehnyt niinkuin raamatullisesti tulee menetellä
ristiriitojen jälkeen. Tunnustat oman syntisi ja odotat, että toinen
osapuoli voi antaa sinulle anteeksi. Mutta et vaadi väkinäistä sovintoa oman
mielenrauhasi takia.
Sentähden, jos tuot lahjaasi alttarille ja siellä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi siihen alttarin eteen, ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa, ja tule sitten uhraamaan lahjasi. Matt 5:23-24
Periaate on se, että meidän aina
odotetaan antavan anteeksi toisille heidän rikkomuksensa meitä kohtaan.
Meidän myös odotetaan tunnustavamme syntimme Jumalalle ja toisille
ihmisille. Ja mikä sen ihanampaa, jos sovinto löytyy heti siinä! Mutta
sinun ei tarvitse mankua anteeksiantoa toiselta, jos hän ei ole siihen vielä valmis.
Voit vapauttaa hänet Jumalan käsiin ja rukoilla hänen puolestaan. Ja jos
olet se puoliso, joka tarvitsee aikaa riidasta toipumiseen, voit pyytää Jumalaa
antamaan sinulle nöyrän sydämen ja anteeksiantavan mielen, jotta voit nopeasti
antaa anteeksi riitakumppanille.
Tunnustakaa siis toisillenne syntinne... Jaak 5:16
Miltä kuulostaa tällainen sovinnon teko? Miten teillä sovitaan riidat kotona? Oletko nähnyt hyviä esimerkkejä muiden pariskuntien tai ystävien sopiessa riitoja?
Kuva: Free Digital Photos/Ambro
Tämä on kyllä ollut todella hyödyllinen teksti. Aiemmin riitojen sopiminen ystävyyssuhteissani jäi lähinnä pinnalliselle tasolle. Pyydeltiin ja annettiin anteeksi, mutta mitä? Todellista katumusta ja loukkauksen käsittelyä ei tapahtunut. Lopputulos oli se, että loukkaukset jäivät sydämeen tekemään haavoja ja ne vasta ovatkin otollinen kasvualusta katkeruudelle ja vihalle. Kun minua seuraavan kerran loukattiin, uudet loukkaukset tuntuivat joka kerta pahemmilta, koska ne sivalsivat entisiä haavoja aina vain syvemmiksi.
VastaaPoistaEdelleen minulla on oppimista. Toisinaan anteeksi antaminen voi viedä paljon aikaa; jopa vuoden. Jouduin joka päivä uudelleen päättämään, että annan anteeksi enkä katkeroidu. Rukoilen, että tulevaisuudessa se onnistuisi lyhyemmässä ajassa.
Kiitos kommentista! Tämä on kyllä aihe, joka koskettaa meitä jokaista - ja on samalla ehkä yksi vaikeimmista asioista: anteeksiantaminen. Todellinen anteeksianto tekee kipeää, koska siinä ei voi jäädä vaatimaan oikeutta ja rangaistusta. Se on nöyryyttä ja luovuttamista; "olenhan itsekin saanut anteeksi niin paljon". Ihminen, joka ei näe itseään syntisenä, ei ymmärrä anteeksiantamusta. Olet todella siunattu, jos jo nuorena osaat käsitellä riitoja raamatullisesti kypsällä tavalla!
Poista