Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty ~ Tammikuu

Uuden alkaminen on aina kutkuttavaa.  Uutuudenviehätyksellä jaksaa, olkoon se uusi lukukausi koulussa, uusi ystävyys, uusi harrastus tai vaikkapa uusi koti.  Samalla tavalla kun rakastamme uusia alkuja omassa elämässämme, meillä on kodissa monia mahdollisuuksia aloittaa alusta, joka päivä.  Tämä on itse asiassa yksi Jumalan lahjoista: joka aamu meille on tarjolla uusi armo ja uudet mahdollisuudet.

Kirjassaan Life-Giving Home Sally ja Sarah Clarkson tammikuun puheenaihe on kodin rytmien ja rutiinien luominen.  

Miksi suunnitella?

Sally rohkaisee aloittamaan uuden vuoden puhtaalta pöydältä ja käyttämään aikaa sen suunnitteluun.  Uusi vuosi on lahja ja erinomainen aika suunnitella tulevan vuoden perhe-elämää.  Koti on tavallaan elämän puutarha, hän sanoo, ja voit järjestää sen oman mielesi mukaan ja kylvää sinne mitä haluat.  Mutta ennen kuin elämän suuremmat alueet kukoistavat ja tuottavat hedelmää, niiden pitää olla hyvin suunniteltu.  Samoin kuin puutarha, joka tuottaa vain kylvetyillä alueilla, vain suunnitellut päivät ja vuodet tuottavat hedelmää. 

Vaikka elämässä on odottamattomia käänteitä ja yllätyksiä, suunnitelmat silti auttavat kaikkea sujumaan helpommin.  Kotona erityisesti törmäämme  tahtojen taisteluihin tai itsekkyyteen tai päivittäisiin sotkuihin.  Myönnän Sallyn tavoin, että mietin joskus tekemisieni mielekkyyttä, koska en näe eroa eiliseen.  Vuosien päästä vasta huomaa, miten suunnitelmat ja niiden noudattaminen tai noudattamatta jättäminen, päivittäiset rytmit ja rutiinit ovat muokanneet meitä tiettyyn suuntaan.  Niistä tulee perheen arvoja. 

On ihmisiä, jotka vierastavat minkäänlaisia suunnitelmia ja päämärien asettamisia perhe-elämän suhteen.  Toisaalta ymmärrän, että tuloksiin keskittyminen voi stressata, tässähän ollaan vain perhe!  Rutiinit ja rytmit ovat apuvälineitä, eivät itsessään kenenkään elämää pelastavia. Omien päämäärien ääneen artikuloiminen ja muille ääneen kertominen antaa heille mahdollisuuden auttaa sinua pääsemään tavoitteisiisi.  Kotona erityisesti yhdessä tehdyt päätökset innostavat kaikkia olemaan mukana ja kannustamaan toinen toisiaan.

Jokainen perhe luo rytmit omien tarpeidensa mukaan.  Joku perhe tarvitsee paljon rauhaa ja hiljaisuuttaa ja oman tilan kunnioitusta.  Toisessa perheessä on vilinä päällä, tullaan ja mennään ja puuhaillaan.  Yksi perhe elää pikkulapsivaiheen kotipainotteista ja päiväunien rytmittämää arkea, toisessa viedään teini-ikäisiä vaellusreisuille, kolmas on sinkkueloa.   Joskus perheenjäsenten tarpeet menevät vastakkain: miten voin varmistaa, että saan tarpeeksi omaa aikaa, kun olen neljän vilkkaan lapsen äiti?  Miten saamme puolisoina yhteistä aikaa töiden, harrastusten ja vanhemmuuden haasteissa?

Mistä aloittaa? 

Sally ehdottaa löytämään vastauksia seuraaviin kysymyksiin.  Yhdessäelämistä helpottaa, kun jokainen tietää mitä häneltä odotetaan ja miten hänestä pidetään huolta:

Millaiset päivittäiset rutiinit auttavat minua tekemään työni hyvin ja vahvistavat perheenjäsenten välisiä suhteita?  

Tähän liittyy mm. odotuksia kotitöistä ja yhteisen ajan vietosta.  Ateriat, hartaushetket, siivous, nukkumaanmenorituaalit - kaikkien suunnitelmien pitää ottaa huomioon perheenjäsenten kyvyt ja persoonallisuudet. 

Huomasin taas tämän ajatuksen viisauden tänä viikonloppuna.  Totesin miehelleni, että meidän pitää suunnitella viikonloput paremmin, muuten menee ihan sekametelisopaksi.  Toisaalta meillä on jo parin kuukauden ajan ollut useita yökylävieraita ja viikonlopulle paljon ohjelmaa, mikä tekee viikonlopuista rauhattomia.  Meidän unelmamme on kunnon lepopäivä, mutta aina tuntuu olevan jotain, jota on pakko tehdä.  Esim. lauantai-aamuna piti unohtaa kaikki muut ja alkaa täijahtiin.   Se tiesi myös pyykinpesua, josta  olin ajatellut pitäväni taukoa viikonlopun ajan.  Mies joutui yllättäen käymään töissä.  Mutta jos olisin suunnitellut esim. ateriat valmiiksi, se olisi tuonut järjestystä kaaoksen keskelle.

Lasten kanssa tulee miltei itsestään luotua tiettyjä rutiineita.  Mutta nämä hetket voi luoda vielä merkityksellisimmiksi. Olen yleensä se, joka herättää lapset ja ottaa heidät vastaan uuteen aamuun.  Tervehdin heitä lempinimillä ja kyselen miten yö meni. "Oi, täältä peiton alta löytyi tämmöinen ihana toukka!" Yleensä vastassa on levänneitä ja iloisia lapsia, mutta joskus löytyy peiton alle kaivautuva mörökölli, joka tarvitsee apua vauhtiin pääsemisessä.

Aamun ensimmäisistä yhteisistä hetkistä voi tehdä erityisiä läheisyyden hetkiä, joissa annan jokaiselle huomiota ja aikaa.  Jakamatonta huomiota saanut lapsi on usein tyytyväisenä jatkamassa uuden päivän haasteisiin.  Minun sanani muodostuvat lapsen sisäiseksi puheeksi, ja haluan olla mahdollisimman positiivinen aamulla, jotta päivä pääsee hyvin käyntiin.  Samalla lujitan suhdetta minun ja lasten välillä: olen läsnä, otan huomioon, kyselen.   

Toinen tärkeä kysymys: teenkö jotain nyt, jonka ei tarvitse tulla tehdyksi?

Miten voisin yksinkertaistaa elämääni, jotta aikaa jää asioille, joita todella haluan tehdä?  Tähän liittyy omien arvojen tunnistaminen.  Arvojen selkeytyminen auttaa arvioimaan jokaista sitoutumista. Jos arvonani on perheen sisäisten suhteiden vahvistaminen, asiat, jotka eivät edistä tätä arvoa, voi jättää listalta pois.  Tämä vaatii myös rohkeutta sanoa ei ihan kivoille jutuille, mutta jotka vievät sitten ajan tai energian pois tärkeämmiltä asioilta.  

Kolmantena esimerkkinä on Sallyn kysymys siitä, mitkä päivittäiset ja viikottaiset perinteet tuovat minulle mielihyvää ja jotka merkkaavat elämäni osa-alueet, joihin haluan panostaa.  

Sally mainitsi lauantain pizzaillat ja elokuvat.  Meilläkin on ollut tapana katsoa yhdessä perhe-elokuva perjantai-iltaisin popcornin kera.  Suunnitelmani on, että  lasten kasvaessa voimme valita elokuvia, joiden teemat antavat meille keskustelunaiheita ja esimerkkejä hyvästä ja pahasta.  Mutta tässä elämänvaiheessa katsomme vain perheen pienimillekin sopivia elokuvia.  Isommat opettelevat uhrautumisesta, miksei myös äiti ja isäkin - vaikka joskus järjestämme isojen lasten ja vanhempien omat elokuvaillat pienten mentyä jo nukkumaan.  Odotamme jokainen näitä erityisiä iltoja.

Sallyn perheessä vietetään sunnuntai-iltapäivisin teehetkiä.  Se tarkoittaa, että kun sunnuntain lounas on syöty ehkä vähän myöhemmin kuin tavallista, riittää illan ateriaksi brittityylinen teehetki voileipineen ja kakkuineen.  Se on mielestäni aivan ihastuttava idea!  Elämäni isompia rytmejä on aika varmasti aterioiden järjestäminen, koska lapset.  Itse söisin miten sattuu ja milloin sattuu.  Mutta onkin hieno ajatus tehdä isompi sunnuntailounas, ja täyttää pöytä kivoilla suolaisilla ja vähän makeillakin jutuilla helpomman iltaruoan nimessä.  Megailtapala vähän aiemmin. 

Viimeisenä tärkeä huomio siitä, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen pitää olla osana perheen rytmien suunnittelua.  

Jos en ole tyytyväinen ja tuottelias omissa henkilökohtaisissa tavoitteissani, ei minulta riitä mitään annettavaa perheelleni, ystävilleni ja vieraille. Tähän kuuluvat ne iänikuiset terveellinen ruokarytmi ja liikunta sekä riittävä uni.  

Näiden lisäksi olen viime aikoina erityisesti pohtinut ystävyyssuhteita ja niiden tärkeyttä.  Haluan olla parempi ystävä ja haluan panostaa ystävyyksien vaalimiseen.  Helmikuulle onkin jo yksi tyttöjen viikonloppu varattuna.  Olen miettinyt myös sitä, että elämässäni tällä hetkellä olevat ihmiset ovat jo siinä, ja voin rakentaa ystävyyttä syvemmälle heidän kanssaan - vaikka ihan jokainen ei tunnukaan bestismateriaalilta.  Haluan oppia tuntemaan monenlaisia ihmisiä ja ymmärtää heidän näkökulmaansa.  

Hyvinvointia minulle on myös kirjoittaminen ja sille ajan ottaminen.  Mies rohkaisee minua usein lähtemään kotoa rauhaisampaan paikkaan, jossa saan kirjoittaa.  Usein en vain saa sitä tehtyä, ehkä laiskottaa...kotona kun on niin mukava olla.  Mutta nyt voisinkin ottaa miehen ohjeesta vaarin ja varmistaa, että saan viikottain omaa kirjoitusaikaa.  

Talven huvituksia

Tammikuulle voi suunnitella elämyksiä ulkona tai sisällä.  Joulukuun juhlat on juhlittu ja ulkona ei kukaan viitsi huvikseen oleskella.  Mutta suunnitellut retket ovat mainio tapa luoda muistoja ja viettää aikaa yhdessä.   Muistan omasta lapsuudestani elävästi metsän pikkulammelle tehdyt luisteluretket tai pulkkamäkipäivät soramontulla tai makkaranpaistoretket lintutornille.

Järjestämme usein ulkoiluja ystäväperheiden kanssa, jolloin ystävyyssuhteetkin lujittuvat.  Kuuma kaakao ja kahvi, pulla tai voileivät maistuvat erityisen hyvältä ulkona ja kaikki jaksavat paremmin kun välillä syödään.

Retkien jälkeen voi kokoontua kotiin lämpimän keittoaterian ääreen tai laittaa saunan päälle.  Yhdessä pelaaminen ja leipominen on kiva tapa viettää pitkät talvi-illat.  Vuosien päästä nämä ovat niitä hetkiä, joita isoiksi kasvaneet lapset kaipaavat.  Näissä hetkissä tiivistyvät perheen parhaat palat: perheenjäsenet yhdessä, nauttimassa kivasta tekemisestä ja ilahduttamassa toisiaan.

Jos ulkoilu ei kiinnosta tai ei ole mahdollista, järjestä kirjastoreissu eväiden kera tai suunnittele vierailu johonkin "tietomaa"-tyyppiseen paikkaan.  Sisäleikkipaikat ja elämyspuistot ovat myös mukava tapa viettää talven pitkiä hetkiä.  Ota selvää myös erilaisista tapahtumista lähiseuduilla.  Vein lapset kerran koiranäyttelyyn, kun se järjestettiin ihan isovanhempien naapurissa, jossa olimme vierailemassa.  Kokemuksesta jokainen perheenjäsen sai paljon uutta ja valikoimme kilvan kauneimpia koiria.  

Päivittäiset ja viikottaiset rutiinit voivat tuntua pieniltä, mutta vuosien vieriessä ne kuljettavat meitä omaan suuntaansa.  Missä haluan olla viiden tai kymmenen vuoden päästä? Tai ehkä jo ensi vuonna?  Suunnittelen elämäni arvojeni ja päämäärieni mukaan ja aloitan yhdellä askeleella.

 Kuva:
FreeDigitalPhotos.net

jk1991