Lapsen syntymästä lähtien äidillä on ainutlaatuinen mahdollisuus oppia tunnistamaan lapsen tarpeita. Vastasyntyneen äiti tarkkailee, kuuntelee ja tunnustelee lastaan jatkuvasti. Moni ensikertalainen huolehtii etukäteen miten osaa pitää vauvasta huolta. Mutta ensimmäisten tuntien ja päivien jälkeen kasvava kokemus auttaa äitiä tulkitsemaan omaa vauvaa.
On hieno kokemus, kun äitinä tietää, mitä vauva nyt tarvitsee. Vauvatkin kommunikoivat. Raajojen heiluminen ja huiskuttaminen. Pään kääntyminen, hamuilu. Tuhina, kitinä ja itku, nämä ovat kaikki tapoja, joilla vauva etsii yhteyttä hoitajaan ja pyytää täyttämään erilaisia tarpeita.
Taaperon äiti on jo kokenut tarpeiden tulkitsija. Äiti osaa itkun sävystä kertoa, milloin lapsi säikähtää, loukkaantuu tai vihastuu. Hän tietää väsymyksen merkit, näkee lapsen kyllästyvän ennenkuin lapsi heittää lelun syrjään ja on jo valmistautunut nälkään. Äiti pakkaa matkalle mukaan kaiken mahdollisen tarvittavan - ja usein paljon ylimääräistäkin. Äiti oppii vastaamaan tarpeisiin jo ennen kuin lapsi niitä itse huomaa.
Äiti on usein se, joka huomaa, että jokin on vialla. Ei ole harvoissa ne kertomukset, jossa äidin huoli on saanut lääkärin tekemään lisää tutkimuksia. Äidin sinnikkyys on tuonut muutoksia monen lapsen elämään.
Äitinä koen jatkuvana haasteena sen, että en hellitä tarkkaavaisuutta lapsen suhteen. Kun lapsen maailma laajenee, sinne tulee muitakin aikuisia. Hoitotädit, valmentajat, harrastuksen vetäjät, opettajat, seurakunnan nuorisotyöntekijät. Lapsikin osaa huolehtia jo monista asioistaan. On helppoa hellittää.
Kun opiskelin Sananlaskujen kirjan lukua 31 kolme vuotta sitten, heräsin huomaamaan tämän tärkeän tehtävän jakeen 27 äärellä: “Hän tarkkaa talonsa menoa…” Opiskellessani jakeen sanomaa, yllätyin siitä, miten vastuullinen asema meillä äidillä on. Hepreankielen verbi tsaphah liittyyy vartijaan ja tarkkailijaan, usein armeijassa ja sodan aikana. Tarkkailija on valpas, ennakoi ongelmia, varoittaa vihollisen saapumisesta.
Äitien rooli on korvaamaton lapsen elämässä. Ei väliä kuinka vahva armeija on, jos se yllätetään, mahdollisuudet voittoon vähenevät huomattavasti. Perhe tarvitsee äitiä, joka on perillä siitä, mitä lapsen elämässä tapahtuu, joka tarttuu ongelmiin kun ne ovat vielä uusia ja pieniä.
Millaisia ystäviä hänellä on (vai eikö ole yhtään?). Millaisella mielellä lapsi usein on? Onko hänellä nukkumisvaikeuksia, kipuja, selittämätöntä painonmuutosta? Miten lapsi viettää aikaansa, mitä hän suunnittelee tulevaisuudelle?
En halua luoda suuria paineita kenellekään. Usein tämän äidin tarkkaavaisuus tapahtuu miltei automaattisesti. Sitä voi kutsua äidin vaistoksi, se on kokemukselle perustuvaa oman lapsen tuntemista ja herkkyyttä eri viesteille, usein sanomattomille, joita lapsi lähettää. Mutta sitä ei voi jättää pelkän automaation varaan.
Suuri apu on huolehtiva isovanhempi, opettaja tai muu turvallinen aikuinen, joka jakaa tämän tarkkailijan tehtävän. Eräs opettaja otti yhteyttä yhden lapsemme suhteen. Hänellä oli pieni huoli lapsen kirjoitustaidoista ja aloin kiinnittämään erityistä huomiota tämän lapsen oppimisen haasteisiin.
Eiväthän ne tuntemattomia haasteita olleet, mutta opettajan kertomien huomioiden avulla pystyin näkemään kuvion tarkemmin. Asiantuntevan opettajan tekemät huomiot olivat minulle tärkeitä. Ammattilainen näkee kymmeniä, ja satoja lapsia ja pystyy poimimaan merkkejä helpommin kuin äiti, joka kokeneenakin näkee vain oman lapsensa kehittymisen.
Harrastuksen ohjaaja poimii lahjakkaan lapsen ja voi kannustaa vanhempia panostamaan entistä enemmän lapsen lahjojen kehittämiseen. Leirin tai kerhon ohjaaja näkee lapsen hengellisen kypsyyden eri lailla kuin vanhempi. Tarvitsemme muitakin aikuisia avuksi kasvatustehtävässämme.
Mutta samaan aikaan lapsellamme on vain yksi äiti, ja meillä on suurta vaikutusvaltaa. Tarkkailijan tehtävä ei ole vain suojella lasta loputtomiin pahalta maailmalta. Äitinä valmistamme lasta kohtaamaan elämän rohkeasti ja innokkaasti, laukussa erilaisia eväitä, jotka toimivat monenlaisissa tilanteissa.
Äidin läsnäolo ja kannustus ovat elintärkeitä lapselle. Se, että äiti on kiinnostunut lapsen elämästä, ajatuksista, haaveista, rakentaa lapselle vahvaa pohjaa, jonne hän itse alkaa kokoamaan minuuttaan, ihmissuhteitaan, tulevaisuuttaan. Äidin innostus uuteen saa lapsenkin maailman laajenemaan.
Äitinä oleminen onkin mielenkiintoista. En ole koskaan valmis tai täydellisesti varustautunut, tehtävä kasvaa lapsen mukana. Lapsi joka eilen tarvitsi suojelijaa, kaipaa tänään rohkaisijaa ja huomenna taustatukea. Tämä lapsen varustaminen elämää varten on nyt suurimpia tehtäviäni.
Siitä voisinkin kirjoittaa tässä kesän aikana… Onko sinulla ajatuksia tai kysymyksiä aiheeseen liittyen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!