Fifty-fifty- ajattelu ei toimi ihmissuhteissa

Ehkä muutkin suuressa sisaruslaumassa kasvaneet voivat samaistua: me olimme tasajaon ammattilaisia.  Suklaapatukoita ja jäätelöpakkauksia leikattiin viivottimen avulla ja irtokarkkipussin jakamiseen oli tarkka – ja reilu – systeemi.  Legoleikki ei alkanut ennen kuin palikat oli jaettu tasan.  Kukaan ei saanut ottaa enemmän, tehdä vähemmän tai saada erityskohtelua.   

50-50 -ajattelu ei kuitenkaan toimi pitkällä tähtäimellä.  Vaikka se voi rauhoittaa lasten leikit, se ei ole terve perusta aikuisten kanssakäymiseen.  Tasajakoajattelu kyllä kuulostaa reilulta, mutta todellisuudessa se tulee tuhoamaan elämäsi jokaisen ihmissuhteen.  Se ei toimi parisuhteessa, työpaikoilla eikä ystävien kesken.  Miksi? 

Reilu peli-asenne

Elämässä on reilua antaa jokaiselle mitä he ansaitsevat.  “Kun sinä teet oman osasi, minä teen omani” voi kuulostaa yhteistyön perusteilta niin kauan kuin osapuolet tekevät hyvää toisilleen.  Todellisuudessa ihmissuhteet eivät kukoista ilmapiirissä, jossa annetaan vain ansion mukaan.  Fifty-fifty-ajattelun heikkous paljastuu kun toinen ei teekään omaa osaansa.  “Jos et tee omaa osaasi, en minäkään tee; jos epäonnistut, maksan samalla mitalla takaisin”. 

Jokaisella on tarve saada tukea ja apua erityisesti silloin kun he eivät pysty tekemään omaa osaansa.  Jos toinen tekee virheen, hän tarvitsee apua, ei maksua samalla mitalla.  Jos ystävä tekee jotain väärin, rakkautta on nousta tilanteen yläpuolelle ja löytää yhdessä takaisin oikeaan suuntaan.  Jos puoliso ei jaksa, rakkaus ei jätä omaa osuuttaan tekemättä “kun et kerta sinäkään”, vaan nostaa toisenkin kuorman omille harteilleen. 

Reiluuden ongelma

Reilut ihmiset ovat reiluja niin kauan kun heitä kohdellaan reilusti.  He rakastavat silloin kuin heitä rakastetaan.  Reilu peli toimii hyvin hetken aikaa.  Mutta pelaajat ovat riippuvaisia toistensa ominaisuuksista: sinun on oltava hyvä, jotta minä voin olla hyvä. 

Koska kaikki epäonnistumme, ensimmäinen epäonnistuminen voi tuhota suhteen. 

Esimerkiksi:

-       Toinen tuntuu hiukan etäiseltä, joten minä tunnen itseni hylätyksi ja aloitan mykkäkoulun.

-       Toinen on sarkastinen, joten vastaan sarkasmilla.

-       Toinen vihastuu, joten vastaan kiukulla.

-       Toinen ei tee sovittua työtänsä, joten minäkään en tee omaani.

Noidankehän aloittaja ei yleensä pysty siitä irrottautumaan, vaan vastaa samalla mitalla, ja siihen toinen taas antaa takaisin ja syöksykierre on valmis.  Tuloksena on suhteen rikkoutuminen.  Viha ja kiukku on saatu ulos, mutta mitään ei saavutettu, eikä ongelmia ole ratkottu. 

Reiluus on hyvää, mutta se ei toimi; hyvät ihmiset epäonnistuvat ihmissuhteissaan joka päivä. 

Reiluuden yläpuolelle

Hiljaisella viikolla muistelemme Jeesuksen Kristuksen elämää ja opetuksia.  Hän puhui reiluudestakin:

Ja jos te rakastatte niitä, jotka teitä rakastavat, mitä kiitosta teille siitä tulee? Rakastavathan syntisetkin niitä, jotka heitä rakastavat.

Ja jos teette hyvää niille, jotka teille hyvää tekevät, mitä kiitosta teille siitä tulee? Niinhän syntisetkin tekevät.

Ja jos te lainaatte niille, joilta toivotte saavanne takaisin, mitä kiitosta teille siitä tulee? Syntisetkin lainaavat syntisille saadakseen saman verran takaisin.

Vaan rakastakaa vihollisianne ja tehkää hyvää ja lainatkaa, toivomatta saavanne mitään takaisin; niin teidän palkkanne on oleva suuri, ja te tulette Korkeimman lapsiksi, sillä hän on hyvä kiittämättömille ja pahoille.

Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.  Luukas 6:32-36

Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa. Room 12:17-18

Älä anna pahan itseäsi voittaa, vaan voita sinä paha hyvällä. Room 12:21

Elämässä ja ihmissuhteissa menestyvät eivät laske pisteitä.  Heillä ei edes ole minkäänlaista pisteytyssysteemiä.  He tekevät toisille hyvää, silloinkin, kun toiset eivät ansaitse sitä.  He antavat muille parempaa kuin mitä heille on annettu.  Tuloksena he yleensä nostavat toiset omalle tasolleen.  Rakkauden laki muuttaa asioita paremmaksi – se ei jää jumiin samalle tasolle keskenvertoisen kanssa. 

Miten toimia?

Miten käytännössä tehdä hyvää, huolehtimatta reiluudesta?  Tässä neljä vinkkiä. 

1. Sanoudu irti vihasta 

Vihasta ei pääse hautaamalla sitä tai käyttämällä sitä hyökkäykseen.  Piilottaminen tai kostoiskut eivät korjaa suhdetta, vaan päinvastoin ne edistävät sen hajoamista.  

Vihasta pääsee irti vain kohtaamalla sen ja myöntämällä olevansa vihainen.  Vihalla on tarkoitus: se yrittää kertoa sinulle, että jotain on väärin.  Mutta jos alennut käyttämään sitä toisen ihmisen pilkkaamiseen, häpäisemiseen tai satuttamiseen, menetät mahdollisuutesi hyötyä vihan tunnistamisesta. 

Oikea tapa käyttää vihaa on kertoa ongelmasta.  Käytä Jeesuksen  periaatetta: lähesty ihmisiä rakkauden, ei vihan motivoimana, ja käsittele asiat.  Korjaa ongelmat kohtelemalla toisia ihmisiä paremmin kuin he kohtelivat sinua. 

2. Sitoudu auttamaan

Kun ymmärrät, että vihastuminen ei tule toimimaan, voit ottaa käyttöön avuliaisuuden.  Kun annat takaisin parempaa ja enemmän kuin mitä toinen on antanut, parannat suhdetta molempien kannalta.  

Kypsä osapuoli kysyy: miten voin auttaa, miten tämä tilanne voi muuttua paremmaksi, mitä sinä tarvitset, miten voin auttaa sinua pääsemään tilanteen yli?

Hyvän jakaminen ja avuliaisuus toimii myös paremmin kuin asian käsittelemättä jättäminen.  Älä anna puolisosi tai ystäväsi päästä pälkähästä negatiivisten tapojensa kanssa, vaan sitoudu auttamaan häntä pääsemään niistä eroon. 

3. Autuaampaa on antaa kuin ottaa

Elämässä menestyvät ihmiset näkevät elämän mahdollisuutena antamiseen.  Antamisen sivutuotteena he vastaanottavat. Auttamalla puolisoa, työkaveria tai ystävää kasvamaan rakkautta ja rajoja jakamalla, he usein saavat lahjaksi kypsän puolison, työkaverin ja ystävän.

Jeesus sanoi, että ne, jotka menettävät elämänsä, saavat sen.  Mutta vaatimalla asioita ne menetetään.  Ei ehkä kuulosta reilulta laittaa omat tarpeet sivuun ja keskittyä toisiin, mutta näin elämän periaatteet toimivat. 

4. Ota vastuu omasta käytöksestäsi

Ongelmatilanteessa ratkaiseva kysymys voi olla: Miten minä olen satuttanut sinua?  Jos todella välität toisesta, haluat tietää miten käytöksesi vaikuttaa häneen.  Omien virheiden ja epäonnistumisien kuunteleminen vaatii kypsyyttä ja nöyryyttä, mutta se on ainoa tapa eheyttää suhde.  Esimerkkisi myös auttaa puolisoa tai ystävääsi kasvamaan kypsyydessä ja nöyryydessä.  

Todellinen luonteesi paljastuu, kun sinua kohtaan tehdään väärin.  Kypsä ja nöyrä ihminen maksaa pahan hyvällä.  Lapsellinen ja ylpeä maksaa pahan pahalla ja hyvän hyvällä. 

Jos puolisosi on kriittinen, älä kritisoi häntä takaisin.  Sinun ei tarvitse olla samaa mieltä, mutta voit hyväksyä.  Älä ruoki suhdetta tuhoavia asioita, vaan kylvä sitä rakentavia asioita: vapautta, hyväksyntää, rakkautta.  Jos puolisosi satuttaa sinua, kerro se hänelle, mutta älä kylvä lisää negatiivisuutta suhteeseen.  Se ei tule toimimaan.    

Älä ole reilu, vaan elä oikein

Reiluuteen, niin hyvältä kuin se kuulostaakiin,  liittyy kosto: hyvä maksetaan hyvällä, paha pahalla.  Oikein elämiseen taas liittyy hyvän tuominen omiin ihmissuhteisiin, riippumatta siitä, mitä toiset tekevät takaisin.  Oikein elämisessä toisten etu on tärkeintä.  Ei se tarkoita omien etujen unohtamista, vaan sitä, että päämääränä on tehdä oikein huolimatta siitä, miten sinua kohdellaan. 

Epäkypsä ihminen turvautuu kostoon.  Kypsä ihminen luottaa Jumalan antavan jokaiselle tekojensa mukaan, niin kuin Hän Sanassaan lupaa.  Maailmassa toimii yhä kylvön ja niiton laki: mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.  Negatiivinen ihminen tulee niittämään negatiivisen sadon.  On todellisen kypsyyden merkki toivoa toisen parasta, vaikka hän kylväisi vain negatiivista. 

Fifty-fifty laskemisen sijasta sataprosenttinen sitoutuminen oikein tekemiseen koituu kaikenlaisten ihmissuhteiden hyväksi.  Oletko sinä tarpeeksi kypsä sellaiseen? 

Inspiraatio aiheeseen löytyi Dr. Henry Cloudin kirjasta 9 Things a Leader Must Do. 

Palmusunnuntaina

Hyvää Palmusunnuntain iltaa.  Tänä vuonna samalle päivälle sattui myös kunnallisvaalien virallinen äänestyspäivä.  Mieleeni tuli tämä postaus kolme vuotta sitten, jonka kirjoitin Palmusunnuntaina miettiessäni miten häilyvää on ihmissuosio ja miten sen varaan ei kannata elämäänsä perustaa.

Palvonnan kohteena

Ensin ajattelin jättää välistä koko Palmusunnuntain blogipostauksen.  Onko minulla siitä jotain lukemisen arvoista ajatusta, tuoretta näkökulmaa, mielenkiintoista mielipidettä, tästä tutusta kertomuksesta?

Wihelm Morgner 'Entry of Christ into Jerusalem'

Kun luin läpi Palmusunnuntain tapahtumia tänään, mieleeni jäi kuitenkin eräs ajatus.  Koska jäsentelen usein ajatuksiani kirjoittamalla, jaan sen täällä teillekin.  Palmusunnuntain tapahtumat löytyvät jokaisesta Uuden Testamentin evankeliumista:  Matteus 21:1-11, Markus 11: 1-10, Luukas 19: 28-40, Johannes 12:12-19. 

Jeesuksen tuloa Jerusalemiin juhlisti väkijoukon äänekäs ja näkyvä palvonta: 

• Kansanjoukot huusivat Jeesuksen olevan Pelastaja, "Hoosianna Daavidin Pojalle!  Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!  Hoosianna korkeuksissa!", suurin osa heistä levitti vaatteensa tielle, toiset katkoivat puista oksia levittääkseen ne tielle ja koko Jerusalemin kaupunki joutui kuohuksiin.  (Matteus)
• Monet levittivät vaateitaan tielle, toiset taas lehviä, ihmiset kulkivat Jeesuksen edellä ja jäljessä huutaen "Hoosianna, Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!" (Markus).
• Ihmiset levittivät vaatteitaan tielle Jeesuksen kulkiessa, opetuslapset ylistivät iloiten Jumalaa ja huusivat: "Siunattu olkoon hän joka tulee, Kuningas Herran nimessä.  Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!".  Fariseukset yrittivät saada Jeesuksen hiljentämään opetuslapsensa, mutta Jeesus vastasi: "...Jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat." (Luukas). 
• Ihmiset saivat kuulla, että Jeesus oli tulossa, lähtivät häntä vastaan palmunoksineen ja huusivat "Hoosianna!  Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!".  Kansanjoukko todisti hänestä, että hän oli herättänyt Lasaruksen kuolleista ja fariseukset murisivat: "Katsokaa, koko maailma juoksee hänen perässään." (Johannes).  

Palmusunnuntaina kansanjoukot juhlivat, hurrasivat, palvoivat Jeesusta, juoksivat hänen perässään heitelleen vaatteitaan yltään. 

Viisi päivää myöhemmin sama kansanjoukko on kokoontunut maaherra Pilateksen palatsiin ja ylipappien ja vanhimpien yllyttämänä huutavat "Ristiinnaulittakoon!". 

Miten haihtuvaa on hurmio, savuna katoaa suosio.  Viime viikolla palvotaan, tällä viikolla tapetaan. 

Väkijoukkojen mieltymykset ja mielipiteet muuttuvat nopeasti.  

Siitä huolimatta moni elää muiden ihmisten hyväksyntää janoten.  Muiden ihmisten mielipiteistä ja ajatuksista etsitään omaa arvoa ja identiteettiä.  Kun elät toisten ihmisten mielipiteiden orjana, koko identiteettisi on rakennettu hataralle perustukselle.  Jos heillä on positiivista sanottavaa, lentelet pilvissä.  Jos he kritisoivat sinua, murskaannut.  Sinusta tulee sitä, mitä toiset ihmiset sinusta ajattelevat.  Jos kiireistä ihmistä arvostetaan, olet kiireinen.  Jos rikkaudet ovat vapauden merkki, alat hankkimaan rahaa.  Jos tärkeiden ihmisten tunteminen tuo statusta, alat laajentamaan verkostoasti ja kiipeämään korkeammalle.  Jos aktiivisuutta seurakunnassa ihaillaan, hyörit siellä ja täällä palvelemassa.  Väliä on vain sillä, mitä maailmasi sinusta ajattelee.   

Ihmisten hyväksynnästä riippuvuutta kutsutaan Raamatussa ihmispeloksi.  Raamattu on täynnä esimerkkejä ihmisistä, jotka hakivat hyväksyntää toisilta, ihmisiltä. 

Jeesus oli toista maata.  Hän tiesi olevansa Isän hyväksymä.  Kun kyyhkysen muodossa lepatellut Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen Jordan-joessa, Jeesus kuuli ehdottoman hyväksynnän sanat:  "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."  Jeesus ei pelännyt ihmisiä, ei muuttanut sanomaansa yleisön mukaan, ei käyttänyt aikaansa miettien mitä muut hänestä ajattelevat, ei pelännyt vastustusta eikä kritiikkiä.  Jeesus tiesi olevansa Isän hyväksymä, rakas Poika. Hän oli vapaa elämään ja tekemään sitä, minkä oli Jumalalta tehtäväksi saanut. 

Tämän täydellisen hyväksynnän ja rakkauden saaminen Taivaallisen Isän puolelta oli varmasti kantava voima hiljaisen viikon tapahtumissa Jeesuksen elämässä.  Jeesus ei Palmusunnuntaina hurmaantunut ihmisten ihailusta ja palvonnasta eikä alkanut havittelemaan itselleen asemaa ja arvoa.  Hän ei myöskään murskaantunut kansanjoukon väkivaltaisesta vihasta ja tuomionhuudoista Pitkäperjantain tapahtumissa. 

Jeesuksen epätoivon hetki tuli myöhemmin ristillä, pimeyden ahdistama "Eeli, Eeli, lema sabaktani?" juuri ennen hänen kuolemaansa.  Kavallus, hylkäys, kuolemaantuomio ihmisten osalta ei ollut mitään sen rinnalla, kun Isä käänsi kasvonsa pois Golgatan keskimmäiseltä ristiltä. 

Meillä on kuitenkin usko ja luottamus siihen, että Isä ei koskaan hylkää meitä.  Me voimme Kristuksessa luottaa täydellisesti siihen, että meidät on hyväksytty ja armahdettu kokonaisuudessamme.  "Mitä toiset ajattelevat?"  voi korvaantua tiedolla

"Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi."  (2 Kor 5:21)  

Jumalan hyväksymä, Jumalan armahtama, Jumalan rakastama. 

Meidän ei tarvitse hakea ihmisiltä kunniaa ja ihailua, ei perustaa tunteitamme ja onneamme muiden mielipiteiden varaan.  Kansansuosion juoksuhiekka vaihtuu kestäväksi Kristuskallioksi.  Tältä perustalta voimme kulkea myös raskaiden hetkien, tuomioiden ja hylkäämisien läpi menettämättä toivoamme, menettämättä arvoamme.  Isän rakkauteen luottaen voimme suorittaa Häneltä saadun tehtävän janoamatta kiitosta ja kannustusta ihmisiltä, joiden suosionkohteet ja mielipiteet vaihtuvat hetki hetkeltä. 

Eivät kaikki naimisissa olevat naiset ole vaimoja

Sananlaskut 31:23  Hänen miehensä on tunnettu porteissa, maanvanhinten seassa istuessansa. 

Sananlaskujen kirjan viimeinen luku on ylistystä hyvälle vaimolle.  Riimit pohjautuvat heprealaisiin aakkosiin.  Keskellä naiseuden ylistystä on jae, jossa päähenkilönä on San31 vaimon aviomies.  Eikä luvun kirjoittaja todellakaan löytänyt tästä aakkosesta naiselle sopivaa sanaa vai onko tällä jakeella jokin erityinen merkitys naiseudesta puhuttaessa?

Aviomies on mainitty aiemminkin tässä luvussa:

“Hänen miehensä sydän häneen luottaa, eikä siltä mieheltä riistaa puutu.  Hän tekee miehellensä hyvää, ei pahaa, kaikkina elinpäivinänsä.” (31:11-12).  

San31 jakeissa kerrotaan miten monin eri tavoin kelpo vaimo pitää huolta miehestään ja perheestään.  Hänen miehensä voi luottaa häneen taloudenhoidon, ostosten ja lasten tarpeiden suhteen.  Mutta miehelle tätäkin tärkeämpää on vaimon moraalinen tuki.

“Kelpo vaimo on puolisonsa kruunu, mutta kunnoton on mätä hänen luissansa” (San 12:4). 

Vaimo käyttää aina vaikutusvaltaansa.  Hyvä vaimo tuo kunniaa miehelleen ja vahvistaa häntä, huono vaimo on kuin fyysinen sairaus; kalvaa ja heikentää miestä.

Kaupungin portit ja maanvanhinten seura oli San31 naisen miehen työpaikka.  Siellä istuivat kunnioitetut ja arvostetut miehet, jotka tekivät päätöksiä, jakoivat oikeutta ja olivat erilaisissa johtoasemissa.  Kelpo vaimo, jonka ominaisuuksia olemme tutkineet viime kuukausien aikana, toi kyvyillään ja ahkeruudellaan kunniaa ja hyvää mainetta miehellensä.  Miten tämä tapahtuu? Eikö jokainen ole itse vastuussa omista toimistaan ja itse ansaitse muiden arvostuksen omilla kyvyillään? Voiko puolisolla olla näin paljon valtaa?

Aviopuolisoilla on suuri vaikutus toisiinsa.  Hyvästä suhteesta saa voimavaroja muille elämän osa-alueille.  Ei ole harvinaista lukea menestyneistä miehistä, jotka antavat tunnustusta vaimoilleen uransa etenemisestä.  Vaimo on miehensä paras apu: kukaan ei tunne miestä, hänen vahvuuksiaan, heikkouksiaan ja kykyjään niin kuin vaimo.  Nainen, joka uskoo mieheensä, on valtavan rohkaiseva henkilö.

Hyvässä avioliitossa puolisot ovat ystäviä, jotka ovat kiinnostuneita toistensa arjesta.  He ihailevat ja arvostavat toisiaan; iloitsevat toisen onnistuessa ja tukevat epäonnistumisten hetkillä.  Toisen parhaan hyväksi eläminen rikastuttaa molempien elämää.  Vaimon näkökulma on korvaamaton miehelle, samoin miehen tuki on korvaamatonta vaimolle.

Vaimo voi kasvattaa miehen mainetta työpaikalla, seurakunnassa tai yhteiskunnassa.  Tai päinvastoin:  Uuden Testamentin mukaan hän voi tehdä miehensä kelpaamattomaksi hengelliseen johtotehtävään seurakunnassa.  Seurakunnan kaitsijan virkaan pyrkivien kotielämällä on vaikutus siihen, tuleeko hän valituksi.  Vaikka pääasiassa katsotaan hakijan omaa luonnetta ja elämää, myös vaimon käytöksellä on merkitystä.  (1 Tim 3). 

San31 vaimo ei tue miestään, koska hänellä itsellään ei ole mitään annettavaa.  Päinvastoin, luvussa selviää, että hän on hyvin taitava ja älykäs.  Miehen menestykseen auttaminen ei syönyt hänen itsetuntoaan eikä synnyttänyt asetelmaa, jossa hänen pitäisi kilpailla menestyksestä miehensä kanssa.  Hänellä on terve itsetunto ja hän on löytänyt elämässään osa-alueet, joilla on itse hyvä.  Hän ei elä elämäänsä miehensä kautta, vaan käyttää elämäänsä miehensä rohkaisemiseen.

Miehen menestyminen on perheen menestymistä.  Samoin vaimon panos hyödyttää koko perhettä.  Puolisot ovat tiimi, jossa molemmat ovat hyviä jossakin, ja jossa molemmat käyttävät taitojaan yhteiseen menestymiseen.

Hiljattain mieheni sai tietää työmahdollisuudesta, joka kiinnosti häntä.  Se vaatisi lisää työtunteja, mutta on mielekäs ja tulevaisuutta ajatellen hyödyllinen mahdollisuus.  Miten vaimo suhtautuu asiaan?  Itseäni epäilytti työtunnit: ne sattuisivat kiireiseen kohtaan kalenterissa.  Sitten esiin nousi eräs henkilökohtainen ristiriita ja päätin, että jos tämä ei selviä meidän välillä, en kyllä anna mieheni hakea tätä työmahdollisuutta.  Kun vähän järkiinnyin, kerroin miehelleni, miten olin suunnitellut napsivani kotkalta siivet, jotta saan kotipihalle kukon tepastelemaan.  Nauroimme makeasti ja mies laittoi hakemuksen menemään.  Jos hän saa työn, se tietää minulle suurempaa panosta kotona parin kuukauden ajan.  Hän ei pystyisi tekemään sitä ilman minun tukeani.

Mietin asiaa myös omalta kohdaltani: mieheni ei ole koskaan estänyt minua tavoittelemasta unelmiani.  Päinvastoin, hän patistelee eteenpäin ja kysyy hyviä kysymyksiä, jotta osaan tehdä päätöksiä.  En halua olla puoliso, joka estää toisen unelmia toteutumasta.  Haluan olla auttamassa kotkaa lentoon!

Laitoin otsikoksi japanilaisen sananlaskun: Eivät kaikki naimisissa olevat naiset ole vaimoja.  Mitä mieltä olet?


Kuva:
wisdomsposts.com

Avioliittoleirille?

Kesä lähestyy ja loma-aikaan järjestetään useita avioliittotapahtumia.

Miksi suosittelen osallistumista?

Vaikka arki sujuisikin ihan hyvin, se on kuitenkin arkea.  Pitää käydä töissä, tehdä ruokaa, pestä pyykkiä, kuskata lapsia ja itseä sinne tänne, hoitaa asioita, ystäviäkin haluaisi nähdä ja harrastuksessa käydä.  Arki on kiireistä.  Eikä aina jaksa panostaa asioihin, joihin "pitäisi" panostaa.

Jo sana "pitäisi" voi nostaa karvat pystyyn.  Ei osaa tai ei jaksa, ja kuka hoitaisi lapsia sillä aikaa?

Avioliittoleireillä on aikaa panostaa suhteeseen puolison kanssa.  Ei tarvitse siivota, joku muut tekee ruoan ja usein lapsille on omaa ohjelmaa.  Tämä on meidän viikko.

Parasta antia on myös toiset avioparit.  Avioliittotyötä tekevät nostavat esiin ydinkysymyksiä ja arkoja aiheita usein huumorilla höystettynä.  He eivät usein ole ns. ammattilaisia eli terapeutteja tai psykologeja, mutta he ovat kokeneita luennoitsijoita ja pienryhmien vetäjiä, jotka eivät pelkää kertoa esimerkkejä omasta avioliitostaan.

Minusta on myös rikkautta nähdä muita tavallisia aviopareja, jotka ovat päättäneet panostaa yhden viikon vuodestaan toinen toisillensa.  Vanhat ja nuoret, lapsettomat ja suurperheelliset, monikulttuuriset ja saman kylän kasvatit, etelästä ja pohjoisesta ovat rohkaiseva näky ihan vain olemalla oma itsensä.  Meitä on niin monenlaisia. Olemme kaikki yksilöitä. Ja silti kamppailemme avioliitossa usein samankaltaisten kysymysten äärellä.

Leireille voi mennä silloin, kun asiat sujuvat hyvin.  Ryhmäkeskusteluissa voi silti nousta esiin yllättäviä asioita, joita ei ole arjessa ehtinyt tai uskaltanut nostaa esiin.  Ohjatussa hetkessä voi rohkaistua sanomaan ääneen sellaista, jota ei kotona osaa tuoda esiin. Tai ehkä luennoilla kuulee aiheesta, joka yhtäkkiä osuukin suoraan omaan kipupisteeseen.

Leireille voi mennä myös silloin, kun suhteessa on kriisi päällä.  Kokeneet ohjaajat eivät ole ensimmäistä kertaa tekemisissä avioliiton haasteiden kanssa, ja leirillä saa tukea ihmisiltä, jotka oikeasti välittävät.

Leirejä ja viikonloppuja on niin monia, etten laita tähän linkkejä eri tapahtumiin.  Kirjoita hakusanaksi 'avioliittoleiri' tai 'avioliittoviikonloppu' tms. ja esiin tulee useita vaihtoehtoja.



Kuva
FreeDigitalPhotos.net
“Bride And Groom Walking Away On The Road” by Just2shutter

Hyvää naistenpäivää!

Naiseus ei tee minusta toisenlaista kristittyä - huonompaa, tyhmempää, heikompaa.  Ei edes parempaa, älykkäämpää tai hengellisempää.  Kristuksessa ei ole miestä eikä naista, on vain pelastettuja syntisiä.

Mutta.

Jeesuksen seuraaminen muuttaa naiseuteni.  Hän vapauttaa stereotypioista, omista heikkouksista ja synnillisistä haluista.

Olen erilainen, koska kuulun Jeesukselle.  Ja olen kiitollinen Jumalalle siitä, en olisi itse osannut tai jaksanut muuttua!

Ruut-lehdessä ilmestyi kolumni, jossa haaveilen paremmasta maailmasta naisille....
Kirjoitin sen tänne blogiin viime vuonna ja nyt muokkasin sen kolumniksi.  Kirjoitin siihen loppuhuipennuksen, joka oli haasteellinen kirjoittaa ja lopputulos yllätti itseni.  Jaa muillekin, jos tykkäät!