Hakusessa vahvat käsivarret

Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa (1933) - Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein (1992).

Sananlaskut 31:17

Matka jatkuu Sananlaskujen luvun 31 kelpo vaimon parissa.  Tähän mennessä on selvinnyt, että hänellä on upea avioliitto, hän on ahkera, taitava shoppailija, nousee aikaisin ja omaa bisnesvainua!  

Lista on vaikuttava, joillekin jopa uhkaava. Monet uskovat, että San31 nainen ei ole oikea nainen, vaan viisauden ruumiillistuma.  Että luvussa runoillaan tarunomaisista ominaisuuksista, jotka ovat saavuttamattomia tavallisille naisille. 

En itse usko, että San31 nainen on fiktionaalinen hahmo.  Jumalan Sana ei koskaan aseta meille mahdottomia standardeja.  Puhuihan Jeesuskin Jumalan sanoja kun Hän sanoi: ”Olkaa siis täydellisiä, niin kuin teidän taivallinen Isänne on täydellinen” (Matt 5:48), samoin Mooses ja Pietari sanovat ”Olkaa pyhät, sillä Minä olen pyhä” (3 Moos 11:44, 1 Piet 1:16).

Koen näitä jakeita lukiessani samanaikaisesti kaksi voimakasta ja vastakkaista tunnetta. Jeesuksen vapahtamana, uutena luomuksena haluan täydestä sydämestäni tehdä juuri niin kuin Jumala sanoo. Kyllä! Haluan olla pyhä, haluan olla täydellinen. Ja samalla tiedän, että en pysty tekemään oikein.  Tämä oli myös apostoli Paavalin kamppailu (Room 7:14-25): tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei.

On inhimillistä ratkaista näennäisesti mahdoton tavoite alentamalla standardeja.  En pysty, joten mitä sitä edes yrittämään. Tai kunhan olen pyhä tai täydellinen suurimman osan ajasta, tai ainakin ihmisten ilmoilla.  Tai lasken rimaa alemmaksi, jotta suoriudun.  Kun ei ole voimaa saavuttaa korkeampia tavoitteita. 

Mikä on Jumalan ratkaisu?  Hän haluaa antaa meille voimaa saavuttaa Hänen tavoitteensa!  Jos olisin pyhä ja täydellinen omine voimineni, mihin tarvitsisin Jeesusta? Paavalikin huudahtaa tuskailunsa lopuksi: Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!  Kiitos Jumalalle Jeesuksesta. Hänessä olen pyhä, olen täydellinen, pystyn valitsemaan oikein. 

En lähesty San31 oppeja niinkään tehtävälistana, vaan ominaisuuksina, joiden avulla voin tehdä omat velvollisuuteni.  On siis realistista pyrkiä olemaan niin kuin San31 nainen.  Realistista samassa mielessä kuin pyrkiä olemaan pyhä ja täydellinen.  Vain Jeesuksessa se toteutuu.  Kukaan meistä ei pysty olemaan San31 nainen ilman Jumalaa, joka yksin voi muuttaa sydämen. 

Yksi oivallus San31 lukua läpi käydessäni on ollut se, että tämä nainen on kuninkaallinen. Hän on kasvanut aikuiseksi, jättänyt prinsessaleikit taakseen ja ottaa vastuuta itsestään ja toisista.  Hän suunnittelee, näkee vaivaa ja ahkeroi toisten hyväksi.  Hänen perheensä voi hyvin, hänen työnsä sujuvat ja hän itse on tasapainoinen ja onnellinen.    

Uskossa kasvaminen ei ole tiedon lisääntymistä, vaan  elämässä tapahtuvaa kokonaisvaltaista muutosta.  Olen erilainen naisena kuin olin 15 tai 10 tai 5 vuotta sitten, ja olen kiitollinen siitä.  Kiitollinen mahdollisuuksista kypsyä ja kasvaa Jumalan opetuksessa.  Kun olen nyt opiskellut tätä lukua, löydän asioita, joissa minun pitää vielä kasvaa.  Toivon, etten koskaan luule olevani valmis.

Jae 17 kuvaa aktiivista naista.

Hän voimalla vyöttää kupeensa ja käsivartensa vahvistaa. (1933)

Hän vyöttää itsensä tarmolla ja tarttuu työhönsä riuskoin ottein. (1992)

Ihanteeni on aina ollut aktiivinen ja tarmokas nainen.  Sellainen pirteä, joka tukka ponnarilla saa asioihin liikettä, pistää tuulemaan, saa tapahtumaan.  Sitten löysin itseni nukahtamassa lattialla leikkivien lasten viereen ja laahustamaan päivien läpi aivot sumussa.  Äitiysneuvolassa minua kehuttiin rauhalliseksi, kun makasin tutkimuspöydällä ainoana ajatuksenani, että olen vain niin väsynyt. 

Kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnoosi oli täysi yllätys, ja samalla se selitti kaiken. Viimein kummalliset oireet yhdistyivät asiaksi, jonka pystyin ymmärtämään. En olekaan laiska, saamaton, alisuoriutuja.  Löytyi syy siihen, miksi vyöttämisistä huolimatta kupeissani ei ole voimaa ja miksi käsivarsia särki monta päivää ennen niin helppojen töiden jälkeen. 

Jumala ei syyllistä meitä asioilla, joita emme yksinkertaisesti pysty tekemään.  En pystynyt olemaan tarmokas ja riuska.  Koin monta kertaa alemmuutta tehokkaiden ystävien elämää seuratessa.  Jälkeenpäin mietin, että Jumala on voinut suojella minua tekemästä asioita, joita minun ei kuulunutkaan tehdä.

Päämäärä ei ole tiukimmat käsivarret tai suurimmat saavutukset. 

San31 nainen ottaa näissä jakeissa vastuun itsestään. Hän vyöttää itsensä, hän vahvistaa käsivartensa.  Hän ei odota muiden tekevän sitä mahdolliseksi.  Hän ottaa ajan ja tekee mitä pitää ollakseen vahva.  Kelpo vaimo tietää, että tärkeiden asioiden tekemiseen ei ole koskaan täydellisiä olosuhteita. 

Luvussa 31 kerrotaan paljon siitä, miten hän huolehtii muista ihmisistä. Mutta hän pitää myös huolen siitä, että voi itse hyvin.  Hengellisesti, henkisesti, ja fyysisesti.  Hän varustaa itsensä sekä Jumalan voimalla että fyysisellä voimalla. 

Millaiset asiat vahvistavat minua?  Raamatun lukeminen, hyvät kirjat, inspiroivan musiikin kuunteleminen,  ystävien kanssa näkeminen, kotiprojektit. Ajan ottaminen itselleni.  Ajan antaminen toisille.  Ja tottakai fyysisestä kunnosta huolehtiminen.  Olen osallistunut mm. hiljaisuuden retriittiin, naistenpäiville, avioliittoleireille, kasvatusseminaareihin, virkistysviikonloppuihin ja matkoille ystävien kanssa.  Kaikki ne ovat omalta osaltaan vahvistaneet minua.  

Ja sitten käärin hihani. San31 tekee työnsä tarmokkaasti.  Hän ei odota, että hänelle tullaan kertomaan mitä tehdä ja miten tehdä.  Voin kuvitella, että hänellä oli oikeasti vahvat käsivarret: vaatteiden käsin peseminen, vesiämpäreiden kantaminen, polttopuiden pilkkominen, puutarhan hoito ym. kotityöt ilman koneiden apua on fyysisesti raskasta.

Hän ei myöskään ajaudu sivuraiteille kesken työnteon. Vierailin kerran erään eläkeläisen luona. Hän oli juuri tällainen tarmokas ja aikaansaava ihminen. Muistan kun hän sanoi istuvansa alas vasta kun kaikki askareet olivat varmasti tehdyt. Muuten sieltä kiikkustuolista oli niin vaikea nousta taas jotain tekemään.  Muistan tämän aina, kun mietin, että pitäisikö nyt "pikku" tauon... ja päätän jatkaa loppuun saakka, jotta voin sitten hyvillä mielin levätä.

Tartunko päivittäin työhöni samalla tarmolla? Huolehdinko siitä, että minulla on vastuuseni tarvittava voima?  Jatkanko reippaasti lopppun saakka, vai jumitunko kesken kaiken sohvalle?

Mitä sinä tarvitset voidaksesi tehdä päivittäiset työsi tarmolla ja väsymättä? Oletko hyvä huolehtimaan myös itsestäsi?

Kirjasarja-vinkki (englanniksi)

Facebook on täynnä ilohuutoja Gilmore Girls-sarjan jatko-osista. Itseltäni tämä on jäänyt ihan tuntemattomaksi ohjelmaksi. Seuraatko? Onko hyvä?  Sen sijaan löysin mennä viikolla viihdyttävän kirja-sarjan ja olen aloittamassa sen viimeistä osaa tänä iltana (uuden kirjan aloittaminen on parhaita asioita maailmassa).

Kyseessä on Amanda G. Stevensin Haven Seekers-sarja. Tällä hetkellä Amazonin kautta sarjan Kindle-versiot ovat vain 0.99$ per kirja.

"Kuusi vuotta sitten valtio aloitti kirkon kontrolloimisen. Vain uudelleen käännetyt Raamatut ovat laillisia, ja erityisvirasto, Constabulary, varmistaa, että tätä ja muita sääntöjä noudatetaan.  Marcus Brenner, tuore kristitty, tekee kaikkensa suojellakseen seurakuntaperhettään vankeudelta - ja on valmis vaarantamaan oman vapautensa, jotta saa hallituksen agentin luottamaan itseensä."  

En malttanut laskea kirjoja käsistäni, toimintaa, jännitystä ja seikkailua riittää.  Hyvää viihdettä ja siltikin syvempiä ajatuksia herättävää: entä jos joskus valtio tulee ottamaan ylivallan ja kristittyjen on noudatettava valtion hyväksymiä oppeja. Mitä tekisit? Entä jos valintasi vaarantavat perheesi, lapsesi, tulevaisuutesi...?

Ja vakavammin: tämä on todellisuutta tänä päivänä monissa maissa...

Jos et vierasta englanniksi lukemista, käy nappaamassa itsellesi! Hyvää viikonloppua!

Kontrolloitko mitä lapsesi lukevat?

Olen käymässä läpi Sananlaskujen kirjan lukua 31, mutta päätin pitää tauon siitä mielenkiintoisen aiheen tullessa esille.

Päättääkö teidän perheessä vanhemmat lasten lukemisesta?  Jos kyllä, millaisia rajoja olette laittaneet lapsille? Jos et, millaisin perustein?

Kun törmäsin tähän kysymykseen, hämmästyin sitä, että olisi olemassa vanhempia, jotka eivät pidä silmällä lasten valitsemia kirjoja.  Vanhempian tehtävä on suojella lapsia asioilta, jotka eivät heidän maailmaansa vielä kuulu.  Tähän liittyy televisio, internet, musiikki, kaveripiiri ja tietenkin kirjat.

Olen kirjoittanut aiemmin siitä, miten lapsia pitää suojella pahalta, ei "totuttaa" heitä elämään siinä.  Kyse ei ole vainoharhaisuudesta, vaan vanhemman velvollisuudesta suojella lapsia asioilta, jotka ovat pahoja, ja opettaa heitä rakastamaan hyvää,

Meillä on paljon kirjoja ja käymme ahkerasti kirjastossa.  Oikeastaan esille on tullut vain muutama tapaus, jossa meidän on täytynyt sanoa lapselle ei. (Puhun siis alle teini-ikäisistä, koska meillä ei vielä ole teinejä :)

Sarjakuvat

Kirjastossa silloin eskari-ikäinen poika törmäsi sarjakuviin, joissa oli hyvin epämiellyttäviä, väkivaltaisia hahmoja.  En muista nyt nimeä, mutta joku japanilainen manga-tyylinen sarjakuva se taisi olla.  Huom! En laita pannaan kaikkia mangoja. Käy lukemassa esim. wikipediasta, millaisia sarjakuva-haaroja mangaan kuuluu. Osa on varmasti ihan sopivaa lapsillekin. Mutta osassa kuvataan väkivaltaa, hirviöitä, alastomuutta tai noitutta, ja se ei mielestäni sovi lapsille.

Me hämmästelimme mieheni kanssa sitä, että tällaiset sarjakuvat oli kirjastossa laitettu hyvin näkyvälle paikalle lastenosaston tuntumaan ja lasten helposti saataville. Mainitsimme siitä kirjastonhoitajalle. Näiden sarjakuvien lukijat ne varmasti löytävät, vaikka ne olisivatkin vähän ylemmillä hyllyillä lasten ulottumattomissa.

Joskus lapset näkevät mainoksia W.I.T.C.H.-sarjakuvasta. En aio antaa heidän sitä lukea.  Juonena viisi teininoitaa seikkailevat ja yrittävät samalla elää teininä niin, ettei kukaan saa vihiä heidän taikavoimistaan.  Jos luet Wikipedian artikkelin sarjakuvasta, huomaat varmasti monia aiheita, jotka eivät sovi lapsille.

Tytär huomautti, että kielsin häneltä Mimu-sarjakuvan, kun hän oli 9-10-vuotias. Mimu kertoo 12-vuotiaasta tytöstä, arkielämästä ja ihastumisista.  Ehkäpä nyt voisin antaa hänen lukea myös Mimua.

Mukavia sarjakuvia lapsille ovat mm.  Lassi ja Leevi, Lucky Luke, Aku Ankka, Asterix ja Obelix, Batman, Tintti, Niilo Pielinen, Ahmed Ahne.

Muita ehdotuksia?

Lehdet

Tilaisin mielelläni lapsille hyviä lastenlehtiä.  Tällä hetkellä meille tulee Hevoshullu ja Donkki-lehti.

Kriteereinä tällä hetkellä lehdille on, että en halua niissä olevan teini-ikään kuuluvaa asiaa, kuten seurustelu, meikkaus tai laihduttaminen.  Nämä asiat itsessään eivät ole pahoja ja ne ovat osa normaalia nykyajan  maailmaa, mutta haluan päättää millä tavoin niitä tuodaan esille lapsillemme.

Kun lapset tulevat teini-ikään, en aio silloinkaan tilata heille tällaisia lehtiä.  Ehkäpä omaksi tehtäväkseni kasvattajana olisi nyt käydä tutustumassa nuorisolehtivalikoimaan, jotta tiedän sitten mitä lapseltani kiellän :)  

Tiedätkö sinä, millaisia lehtiä lapsesi ja nuoresi lukevat?  Vietin nuorena aikaa Saksassa ja järkytyin nuortenlehtien tasosta. Niissä puhuttiin seksistä, haastateltiin teinipareja heidän seksielämästään ja näytettiin intiimikuvia nuorista pareista.  Ja näitä lehtiä myytiin ruokakauppojen lehtihyllyillä ja näin ala-asteikäisten lasten vanhempien ostavan niitä kun lapset pyysivät.

Jos tilaat kotiisi lehtiä, oletko selvillä niiden sisällöstä? Laavailen itse Hevoshullut läpi, osittain, koska hevoset ovat kauniita ja minua kiinnostaa tallijutut. Mutta osittain haluan myös olla tietoinen, millaisia asioita lapseni lukevat.  Joskus siellä on sarjakuvia aavehevosista tms. ja olen silloin nostanut asian esille lapsen kanssa.

En ole kovin tyytyväinen naistenlehtien tasoonkaan, joten ehkä lehdissä on kynnys matalalla kirjoittaa asioista ja henkilöistä, joiden arvoja ja mielenkiinnon kohteita en jaa.

Joskus ostamme lehtiä irtonumeroita, mutta erityisesti pojille on ollut vaikea löytää laadukkaita lehtiä, joita hän jaksaisi lukea. Olisiko sinulla lehtiehdotuksia?

Kirjat

Nyt sitten pääsemme pääruokaan käsiksi.  Rakastan kirjoja ja olen todella iloinen, että lapsetkin lukevat mielellään ja paljon. Tämä toisaalta tulee onglemaksi, koska paljon lukeva lapsi ehtii käydä satoja kirjoja läpi!

Hyvien kirjojen lista olisi liian pitkä tähän postaukseen.  Olen viitannut tähän listaan joskus kirjoista puhuttaessa. Se on englanninkielinen, mutta useimmat kirjat on suomennettu.

Olen kieltänyt tähän mennessä lapsilta Harry Potter-kirjat.  Miksi?  Kun Harry Potter-kirjat ilmestyivät, monet uskovaiset kauhistuivat sen aihetta: ilkeiden sukulaisten kasvattama orpo, joka tajuaa 11-vuotiaana olevansa noita, ja joka lähetetään noitien sisäoppilaitokseen oppimaan lisää.  Noituus on ehdottomasti kiellettyä Raamatussa. Se on synti.  Mutta en kiellä lapsiltani Harry Pottereita noituuden vuoksi.

Lukemissamme kirjoissa on kaikissa jotain synnillistä.  Et voi lukea edes Raamattua törmäämättä asioihin, joita Jumala ei halua meidän tekevän!  En siis yritä sulkea lasteni silmiä aina, kun joku kiroilee, on tottelematon, varastaa, juoruilee tai kiusaa ystäväänsä, koska silloin en voisi antaa heidän lukea yhtikäs mitään.

Päätin itse lukea Harry Potter-kirjat läpi, jotta osaisin perustella päätökseni. Mitä löysin?  Löysin kiehtovat päähenkilöt, erinomaisen juonen, seikkailua, huumoria ja yllätyksiä. J.K.Rowling on todella taitavasti luonut maailman, jossa Harry Potter ystävineen seikkailee ja taistelee arkkivihollistaan vastaan.  Kun sain sarjan viimeisen kirjan loppuun, toivoin, että kirjailija olisi jatkanut sarjaa toiset seitsemän kirjaa. Ne ovat todella hyviä kirjoja.  Mieheni analysoi ne klassiseksi orpo-kertomukseksi.

Kirjoissa noituus ei ole pimeyden voimien kanssa olevaa yhteyttä (mitä se raamatullisesti määriteltynä on), vaan kyky, joka joillakin on ja joillakin ei.  Toiset käyttävät sitä väärin, ja se on myös Harry Potter kirjoissa kuvattu vääränä.

Syy, miksi en halua lasteni lukea vielä Harry Pottereita, on se, että haluan heidän olevan hiukan kypsempiä lukemaan aiheista, joita kirjoissa tulee esiin.  Ensimmäisessä kirjassa Harry on 11-vuotias, mutta viimeisessä kirjassa jo 17. Päätimme mieheni kanssa, että lapset saavat lukea Harry Potter-kirjat sitten yläasteiässä,

LISÄYS: Kuuntelin Tsh Oxenreider:in podcastin Raising Kids with Harry Potter, jossa hän keskustelee Harry Potterista ja sen sopivuudesta lapsille. Tsh antoi lastensa aloittaa kirjat paljon nuorempana kuin mitä me suunnittelemme, mutta myöntää, että isommat lapset saavat niistä enemmän irti. Tsh huomasi myös, että kirja kirjalta tekstin kirjallisuuden taso nousee, joten vanhempi lapsi ymmärtää myöhempiä kirjoja paremmin.  Kirjojen sävy muuttuu myös synkemmäksi loppua kohti.  Tsh on myös sitä mieltä, että Harry Potter kirjoissa on erinomaisia teemoja, joista keskustella lasten kanssa, kuten ystävyys, kiusaaminen, ulkonäkö vs. sisäinen hyvyys, uhrautuva rakkaus jne. 

Olemme saaneet lapsille kirjoja, joista jotkut olen laittanut yläkaappiin odottelemaan lasten kasvamista.  Luen kirjojen takakannet läpi, ja teen päätökset oman harkintakykyni mukaan  Kerran eräs opettaja antoi meille Gudrun Mebsin kirjan Sunnuntailapsi ja sanoi, että odota vielä ennen kuin annat lasten lukea se. Tuolla se odottaa sitä samaa yläasteikää.

Annan myös palautetta opettajille, jos heidän suosittelemansa kirja ei ole minun mielestäni lapselle sopiva.  Palautteen voi antaa ystävällisesti perustellen. Moni opettaja ei välttämättä edes ajattele asiaa, varsinkaan, jos kirjaa yleisesti suositellaan lapsille tai jos hänellä ei ole omia lukuiässä olevia lapsia.

Otin kerran ystävän lapset mukaan kirjastoon.  Kävin lasten kirjapinot läpi ennen lainausta ja lähetin kaksi kirjaa ystävän lapsen pinosta takaisin hyllyyn.  Toinen oli juuri tuo manga-tyylinen hirviösarjakuva, ja toisessa kerrottiin homoparin elämästä. Olin valmis keskustelemaan päätöksistäni kristityn ystäväni kanssa ja olen varma, että hän olisi ollut samaa mieltä kanssani. Mutta lapsi tyytyi päätökseeni ilman mitään traumoja eikä asia meitä paina.

Hyviä kirjoja on niin paljon, että lapset eivät jää paitsi mistään, kun estän heitä lukemasta joitain kirjoja.  Ja tiedän, että tulee aika, jolloin en enää sensuroi kirjastossa käyntiä enkä sitä, millaiseen lukemiseen he rahansa laittavat.  Yläasteella lapsi alkaa jättämään lapsuuden turvallista maailmaa taakseen ja astumaan aikuisuuteen.  Silloin hän pystyy käsittelemään vaikeitakin aiheita eri tavalla.

Tiedän, että moni lapsi kasvaa turvattomassa ympäristössä. Eikö sillon ole hullua ja tekopyhää kieltää heitä lukemasta aiheista, jotka ovat osa heidän elämäänsä jo nyt? Alkoholismi, huumeet, väkivalta, pahoinpitely, insesti, raiskaus, ryöstöt, sota, avioero jne. Mutta sitä suuremmalla syyllä lapsilla on oikeus uppoutua kirjan avulla maailmaan, joka on turvallinen ja jossa hyvä voittaa.

Lapset ovat myös erilaisia ja kypsyvät eri vauhtia. Se, mikä sopii jollekin on aivan sopimatonta toiselle.  Siksi olen aktiivivanhempi, että ymmärtäisin lapsiani ja heidän tarpeitaan.  Viime viikolla miltei nelivuotias kuopus kertoi, että Vau-kirjan Numeroiskirjoista hän ei tykkää kirjasta, jossa on haamuja tai jättiläisiä (ne olivat pelottavia). Hän ei myöskään tykännyt tietokonegrafiikalla tehdyistä lehmistä.  Kiinnitänki siis hänen tapauksessaan erityistä huomiota kirjan kuviin tästä lähtien.

Olen tietoinen siitä, että lukemamme muokkaa meitä ja kirjojen kuvat jäävät mieleen. Siksi lapsille kirjoja valitessa nojaudun klassikoihin ja suhteellisen viattomiin kertomuksiin. Ja olemme vanhempia, jotka kontrolloivat lastemme lukemisia.  Keskustelemme kielloista lasten kanssa ja tähän mennessä he ovat olleet tyytyväisiä vastauksiimme.

Miten teidän perheessä? Annatko lasten lukea kaikkea, mitä he haluavat? Millaiset kirjat olet kieltänyt?   



Kuvat
Free Digital Photos
“Family With One Child” by Ambro

“Boy Reading Book” by Stuart Miles

“Mother And Son Reading A Book ” by David Castillo Dominici

  

Blogin uusi ulkonäkö

Blogin synttäripäivän kunniaksi vaihdoin sen ulkonäköä!

Nyt näkyvillä on pikku kuvia, joita klikkaamalla pääsee lukemaan postauksen. Minusta on kiva, kun näkee kerralla useita tekstejä.  Ja näin on helppoa päästä selailemaan ja lukemaan vanhempiakin juttuja.

Tekstejä voi valita ylhäällä vasemmalla olevien vaihtoehtojen mukaan: uusimmat, päivämäärän mukaan, jossa kivasti pikku kuvat liukuvat omiin kuukausiinsa, tunnisteen mukaan (itse tykkään tästä vaihtoehdosta) ja kirjoittajan mukaan (minä itte).

Navigointipalkki on piilossa tuossa oikealla - se tulee esiin kun siirrät hiiren oikeaan reunaan. Joitakin tallennuksia sieltä jäi pois, joten jos jotain sinulle tärkeää on hukassa, kysele sen perään!

Aion pitää tätä layoutia käytössä vuoden loppuun saakka. Sitten päätän palaanko takaisin vanhaan tuttuun perusnäkymään, vai kokeilenko taas jotain uutta kivaa.  Aiheet pysyvät samana, pohdintaa Raamatun äärellä naiseudesta, avioliitosta, äitiydestä, ihmissuhteista ja tunteista.

Olen oikeastaan aika perinteinen bloggaaja enkä välitä, jos suosikkiblogini muuttavat ulkonäköä useaan kertaan. Itselläni jää ikävä blogibanneria, tuota violettia kuvaa, mutta senhän saa aina takaisin.
Mitäs mieltä olet muutoksesta?

Ihan kiva?
Ihan kamala?
Aivan sama?
Upea?

:D

Oikein hyvää viikonloppua!

Henna Maria

Kiitollisuudesta anteliaisuuteen ~ Marraskuu

Joka kuukausi poimin teeman Sally ja Sarah Clarksonin kirjasta The Lifegiving Home. 

Koska kirjailijat ovat Yhdysvalloista, ei ole ihme, että marraskuun teemana on kiitollisuus, onhan Thanksgiving sen suurin juhla. 

Yllättävää oli, että heidän perheessään Thanksgiving eli Kiitospäivä ei olekaan suuri perhejuhla, jossa laaja suku kerääntyy yhteen juhlimaan. Etäisyydet, kireät suhteet ja käytännöllisyys tekivät sen, että usein kun Kiitospäivä lähestyi, Clarksonien perhe huomasi olevansa yksin. Vaikka heillä oli monia perinteitä, jotka tekivät päivästä erityisen, siitä puuttui suku.

Tästä puutteesta lähti ajatus kutsua Kiitospäivänä muita yksinäisiä heille juhlimaan. He kutsuivat lastensa opiskelukavereita, jotka eivät päässeet pyhiksi kotiin, yksinäisen perheen seurakunnasta, vanhemman pariskunnan, jonka lapset asuivat kaukana, yksinasuvan työkaverin ja naapurin, joka ei pystynyt matkustamaan sukulaisten luo sinä vuonna. 

Kun he vähän epävarmoina valmistelivat kotiaan tuona Kiitospäivänä vastaanottamaan muita yksinäisiä, he ymmärsivät, miten avoin koti voi olla yksinäisten ja surevien paikka, jonne he saavat kuulua.  

”Koti ei tarkoita vain paikkaa, jossa onnelliset ihmiset luovat hyviä muistoja. Koti on suojapaikka, jossa yksinäinen löytää levon ja surevia lohdutetaan. Koti on paikka, jossa voi myöntää kamppailut ja tunnustaa yksinäisyyden.  Se on paikka, missä on turvallista myöntää, miten vaikea, miten pimeä ja miten yksinäinen maailma joskus on.  Mutta se on myös maaperä, jossa surut suojataan ja pehmitetään. Missä tervetulon ja hyväksynnän, hyvän ruoan ja keskustelun, kynttilänvalon ja naurun alkemiassa toivo ja jopa kiitollisuus saa kasvaa."    

Jopa vastahakoinen anteliaisuus voi olla armon kasvupaikka.

Siitä Kiitospäivästä alkoi perinne. Joka vuosi he odottavat erinäköistä juhlajoukkoa kotiinsa, eivät enää yksinäisinä, vaan odottavina. Kotona yksinäisyyden suru voi muuttua yhteenkuuluvuuden siemeneksi ja tuottaa ystävyyden satoa.

Älä odota täydellisyyttä, ennen kuin voit palvella muita. Tämä on tärkein ajatus, jonka tästä luvusta omin itselleni. Niin usein haluamme olla mahdollisimman varustautuneita ja valmiita kohtaamaan, kun ihmiset kaipaavat vain aitoa läsnäoloa ja teeskentelemätöntä avoimuutta.  Haluamme olla vahvoja, mutta se voi tulla esteeksi välillemme.  Heikkouden edessä muutkin uskaltavat avata sisimpäänsä. 

Miten meidän kotimme voi olla inkarnaation paikka? Jossa lihaksi tullut Jumala saa kohdata sinne tulijoita?

Kotimme on avoin kaikenlaisille ihmisille. Emme kutsu vain niitä, jotka jakavat arvomme ja mielipiteemme. Olkoon erona politiikka, uskonto, yhteiskuntaluokka, rotu tai väri, meille saa kaikki tulla.  Jokainen on Jumalan luoma, arvokas ja jakamisen arvoinen. Itse asiassa erilaisten ihmisten meille tuleminen kunnioittaa kotiamme.  Pintapuoliset tai syvemmällä kulkevat erot eivät saa koskaan erottaa meitä ihmisyydestä, siitä tietoisuudesta, että jokainen kaipaa hyväksyntää. Jokainen ihminen haluaa olla tervetullut.   

Tervetuloa meille. Tervetuloa kotiin.

Haaste syksyn iltoihin: kutsu kotiisi joku, jolla ei ole paljon kutsupaikkoja.  Kutsu joku, joka on ihan erilainen kuin sinä.  Tarjoa ruokaa, tarjoa saunaa, mutta ennen kaikkea tarjoa seuraasi, ihmisyyttäsi.  Älä yritä muuttaa heitä kaltaiseksesi, vaan kuuntele ja jaa elämäsi.   

Edelliset Elämää-antava-koti- kirjoitukset: 

Perhekulttuuri ~ Elokuu

Kodin suojaisa satama ~ syyskuu

Vieraanvaraisuus ~ Lokakuu

Kuva:

Free Digital Photos

“Door Ornament” by Gualberto107