Ikivanha kysymys, mikä on oikea vastaus?

nenetus/FreeDigitalPhotos.net

Kirjoitin ystävänpäivän tienoilla ystävyydestä miehen ja naisen välillä.  Ihan tieteellisissä  tutkimuksissa on todettu, että miehet ja naiset eivät voi olla ystäviä, koska se romantiikka.  Toisaalta monella on päinvastaisia kokemuksia: hyvä ystävä on vastakkaista sukupuolta.  Kumpi on oikeassa?  Elävätkö mies-nais-ystävykset harhaluuloissa vai tukahduttavatko he oikeat tunteensa, vai onko puhdas ystävyys miehen ja naisen välillä todellakin mahdollista?

Kirjoitin aiheesta artikkelin verran Ruut-lehteen, ja voit käydä sen lukemassa tästä.


Luin aiheeseen liittyvän kirjan Forbidden Friendships, jonka kirjailija Joshua D. Jones on seurakunta pastori Englannissa.  Tämä kirja tulee todennäköisesti olemaan yksi parhaimmista tämän vuoden aikana lukemistani kirjoista.  Parhaat kirjat jäävät nimittäin mieleen pyörimään ja niitä tulee avattua lukemisen jälkeenkin, kun pitää vielä katsoa mitä kirjailija sanoikaan tästä aiheesta...




Vuoden 2017 haasteena päätin lukea kirjan viikossa.  Olen kirjannut lukemani kirjat ylös tänne.  On mielenkiintoista seurata millaisia kirjoja saan luettua.  Huomasin jälleen, että novellit ahmaisen muutamassa päivässä läpi ja jos kirja on osa sarjaa, haluan lukea kaikki osat läpi.  Yksi poikkeus tuli tähän, kun luin ihan kivan kirjan, mutta se ei ollut tarpeeksi hyvin kirjoitettu, että olisin lukenut sarjan seuraavan osan.

Asiakirjat vievät enemmän aikaa ja niitä en yleensä ahmaise läpi - haluan miettiä aihetta, sulatella lukemaani ja kirjoittaa hyviä ajatuksia päiväkirjaan ylös.

Yksi kirja takkuaa tosi paljon.  Olen jo viime vuonna aloittanut Paulo Coelhon kirjan Pyhiinvaellus, jossa hän kertoo pyhiinvaellusmatkastaan Espanjassa.  Luulin aiheen koskettavan ja pitävän kiinnostusta yllä, mutta en vain tykkää kirjasta.  Uskottelen itselleni, että kohta se paranee, mutta kirja on puolessa välissä enkä ole yhtään sen innostuneempi siitä.  En haluaisi jättää kirjaa kesken, joten se saa jäädä vessaan, jossa saa aina pari sivua luettua silloin tällöin.

Vuoden lopussa saan sitten analysoida kirja-demografiaa ja laatia suunnitelmia seuraavaa vuotta varten.  Lukutoukan ajanviettoa!

Jos minulla olisi portaat, maalaisin ne näin:


Onko muita tunnustavia lukutoukkia ja kirjojenrakastajia?

Mitä teillä syödään?

Iltaruokailun pelastaja: riisi.

Äitienpäivä voi olla juhlaa kakkuineen, lahjoineen ja kukkineen, mutta 364 päivää vuodessa äiti elää tavallista arkea.  Tärkeimpiä asioita äidin päivässä on lasten ruokkiminen.  Pikkulapset ovat kuin linnunpoikia, nokka auki tirskuttamassa, aina valmiita syömään.  Eikä mikään ole tyydyttävämpää kuin vatsa täynnä olevan lapsen katsominen, onpa se sitten tyytyväisenä nukkuva vauva, rauhassa leikkivä taapero tai hyvän ruoan rauhoittama teini.

Haaste on löytää inspiraatiota tälle jokapäiväiselle tapahtumalle.  Vaikka lempiruokia on joka perheessä, ei sitä aina jaksa syödä samaa ruokaa.

Kohtasin hiljattain perheenäidin tutun kauhuskenarion; mitä laittaa ruoaksi kun kaikki ovat jo nälkäisiä.  Tällaisissa tilanteissa kätevin päätös oli laittaa riisi kiehumaan.  Olen itse rakastunut riisinkeittimeen, joka valmistaa täydellisen riisin ilman vahtimatta ja polttamatta.  Ja pitää sen vielä lämpimänäkin! 

Riisin valmistuessa ehtii miettiä jotain lisuketta riisin seuraksi.  Tässä muutama nopea idea päivällisen pelastajan seuraksi, osa vanhoja tuttuja meidän ruokapöydässä, osa netistä löytyneitä uusia ideoita. 

Paistettu riisi

Mieto currykanakastike, meidän lasten herkku: bechamel-kastike currylla ja inkiväärillä maustettuna, keitettyä kanaa tai katkarapuja. 

Uunissa kypsennetyt, mausteilla hierotut kanankoivet.


Paistettu muna ja lisukkeeksi parsakaalia tai avokadoa. Vihanneslisukkeet on aina riski lapsiperheessä, mutta jossakin niitä on opittava syömään.

Kotona tehdyt kananuggetit, uunissa paistettuna helppo ja nopea ruoka. 

Grilli-, uuni- tai wokkivihannekset, erityisesti kesällä tämä on tosi kiva, kun on valinnanvaraa.

Chili con carne

Sienet voissa paistettuina. Päälle parmesaania. 

Pavut, kaikenlaiset sopivat, pikaisimman aterian saa purkista, koska pavut vaativat pitkän kypsennysajan. 

Chili con carne, mikä Suomessa on usein jauhelihakastike pavuilla.

Makkaraviipaleet, mausteiset makkarat erityisesti, paistettuina ja riisin joukkoon sekoitettuna.  Makkaran kanssa pannulla voi paistaa myös sipulia, valkosipulia ja pieneksi pilkottua paprikaa.

Kalapuikot.

Grillattu lohi ja höyrytetyt vihannekset. 

Ja jos ei mitään muuta, niin aukaise tonnikalapurkki, mausta riisi soijakastikkeella ja se on siinä!

Mitä teillä laitetaan riisin kanssa pöytään?  On aina kivaa löytää uusia ideoita ruokapöytään, joten kirjoita, kiltti, vinkkisi kommentteihin!  

Täällä on Pinterest tauluni lapsiperheen ruokapöytään. 

Ja oikein hyvää äitienpäivää kaikille äideille!!!  Olet ihana! 

Kuvat:

FreeDigitalPhotos.net

rakratchada torsap
rakratchada torsap
tiramisustudio
supitchamcadam 

Vanhemmuus on vaikeaa ja se on hyvä

Minulla on ystäviä, jotka juoksevat maratoneja.  Heidän kokemuksensa kuulostavat uskomattomilta minun korvissani.  En voisi kuvitellakaan pystyväni samaan.  He eivät kuitenkaan aloittaneet juoksu-uraansa maratoneilla, vaan muutamien kilometrien lenkeillä. 

Uskomattomiin suorituksiin pystyvät ihmiset voivat kaikki kertoa sinulle saman: he kaikki aloittivat pienestä ja nostivat haastetta pikkuhiljaa. 

Elämänkokemusten harmaannuttamana (heh) äitinä voin todeta samaa vanhemmuudesta.  Joku voi katsella meidän suurperhe-elämää ja päättää, että ei ikinä pysty samaan. Eräs sinkku ystävä vietti aikaa meidän ja kahden muun lapsiperheen kanssa:  isommat lapset juoksivat sisään ja ulos, pienemmät taapersivat ympärillämme ja vanhemmat joutuivat puuttumaan milloin mihinkin.  Tämä nuori mies ilmaisi juuri tällaisia ajatuksia katseltuaan sitä vilinää: “Ei taida minusta olla tuohon”. 

Vanhemmuus on ihanaa, mutta jokainen vanhempi tietää, että se ei ole helppoa.  Miksi vanhemmuuden vaikeuksista ei kuitenkaan tarvitse lannistua? 

Vaikeudet ovat väistämättömiä

Kasvatuksen haasteellisuus voi yllättää.  Ehkä olit varautunut yövalvomisiin, mutta et siihen, miten valvominen vaikuttaa sinuun itseesi ja jaksamiseesi.  Haasteet ovat kuitenkin ihan normaali osa perhe-elämää.  Ne muuttavat muotoaan, mutta voit olla varma siitä, että joudut käyttämään lihaksia, joita et edes tiennyt omistavasi.  Vanhemmuus ei ole koskaan helppoa. 

Ensimmäisen lapsen kanssa venytetään mukavuusvyöhykettä hurjasti.  Me olimme kahden kesken täystyöllistettyjä ensimmäisen vauvan kanssa, joka oli ihan normaali syömisineen ja nukkumisineen ja tunsin syvää kunnioitusta yksinhuoltajia kohtaan.  Itse ehdin hädin tuskin suihkuun ja meitä oli sentään kaksi!

Toinen lapsi kasvatti taas uusia lihaksia.  Nyt meille saapui ääriaamuvirkku  – sinä kesänä heräsimme kello neljältä joka aamu.   Aamuvirkku osoittautui myös itsepäiseksi ja viikonloput pelasti se, että mies oli tiukasti kotona.  Ei aikaa harrastuksille, kuka sitä nyt selviää yksin kahden pikkulapsen kanssa!  

Nyt olen viettänyt neljän lapsen kanssa viikkojakin yksin.  Vanhemmuuslihakset ovat kasvaneet.  Jokainen muutos vanhemmuudessa, jokainen uusi vauva, on ollut aina vähän haastavampi, mutta olen vahvistunut jokaisen haasteen myötä. 

Usein olen uudestaan pisteessä, jossa painoja nostetaan ja pitää venyä entistä suurempiin suorituksiin.  Teinivuosien lähestyminen on askel suureen tuntemattomaan; vaikka olen itsekin ollut teini, on teinin vanhempana oleminen täysin uusi kokemus.  Aiemmin odotin kauhulla näitä aikoja, nyt tajuan, että sehän on oma rakas lapseni, joka käy läpi suuria muutoksia vartalossaan ja muussa kehityksessään, ja minulla on jo vuosien kokemus hänen äitinään olemisesta. 

Vaikeudet  ovat välttämättömiä

Vaikeat hetket ovat välttämätön osa vanhemmuutta.  Ilman niitä en kehittyisi kasvattajana.  Mutta paremmaksi kasvattajaksi tulemista tärkeämpää on vastaanottaa hengelliset oppitunnit oman riittämättömyyden edessä.  Vanhemmuuden vaikeuksissa olen oppinut tottelemaan Jumalan Sanaa, vaikka en haluaisi.  Olen oppinut ottamaan toisten tarpeet huomioon, vaikka en jaksaisi.  Olen löytänyt ilon toisia palvellessa.  Olen nöyrtynyt.

Hetkinä, jolloin tunsin, että minulla ei ole voimaa, ei fyysistä eikä henkistä energiaa, Jumala on täyttänyt lupauksensa.  Pystyn kaikkeen Kristuksessa.  Tottelevaisuus tuo siunauksia. Periksiantamattomuus kantaa hedelmää.   

Mikään tekemisen arvoinen asia ei ole helppoa.  Olisi sääli luovuttaa nyt, kun olen jo päässyt tänne asti, oppinut niin paljon, harjoitellut niin monia vuosia.  Vanhemmuus on tehtävä Jumalalta.  Usein Hän antaa tehtäviä, jotka tuovat meidät omien kykyjemme äärirajoille ja ylikin, mutta Hän ei jätä meitä yksin selviämään.  

Jumala loi perheen ja antoi vanhemmille tehtävän rakastaa lapsia, opettaa heitä tottelemaan ja kasvattaa heitä tuntemaan Jumala ja Hänen Sanansa.  Se on suuri tehtävä, mutta ei ylitsepääsemätön. 

Lukemattomia ovat lasten parissa vastaanotetut ihmisyyden oppitunnit.  Ne olivat kaikki minulle tarpeen.  Ja tulen kohtaamaan uusia mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä, ihan joka päivä. 

Sinä kyllä pystyt tähän

Epätoivon hetket eivät tarkoita sitä, että sinusta ei olekaan äidiksi.  En ole varmaan ainoa äiti, joka on ajatellut, että lapset olisivat paremmassa hoidossa jonkun muun kanssa.  Jonkun, joka on kärsivällisempi tai hauskempi tai jolla on enemmän energiaa.   Jonkun, jonka lapset osaavat jakaa ja selvittää ristiriitansa ja auttaa toinen toisiaan.  Olen joskus ihan varma, että olen pilannut lapset tai he tulevat käymään traumojaan läpi terapiassa. 

Halusin kirjoittaa tämä rohkaisuksi niille, jotka tuntevat riittämättömyyttä ja väsymystä tehtäviensä keskellä.  Meillä jokaisella on omat haasteemme.  Osa elää vilkasta pikkulapsiaikaa, toisen perheessä teinit paukuttavat ovia.  Ehkä sinulla on sairas tai vammainen lapsi, josta huolehdit.  Toisilla on ikääntyneet vanhemmat, jotka eivät enää pärjää yksin.  Joillakin on haastava palvelustyö ja kutsumus. 

Kukaan ei tule vahvemmaksi säästelleen ja suojellen ruumistansa, vaan lihakset kasvavat, kun niitä harjoittaa ja käyttää, enemmän ja pidemmälle.

Älä luovuta.  Olet päässyt jo tänne asti, olet vahvistunut.  Käytä lihaksiasi, harjoita niitä, taistele eteenpäin, ota haasteet vastaan.  Jokainen uhmakohtaus on mahdollisuus, jokainen katettu ruokapöytä voitokas, jokainen lempeä sana todistus. 

Vuosien päästä huomaat, miten pystyt enempään kuin ikinä kuvittelitkaan, voit todistaa Jumalan uskollisuudesta ja armosta.  Voit kertoa Jumalasta, joka odottaa kuullakseen avunpyyntömme ja mielellään näyttää voimansa ja valtasuuruutensa meidän ylitsepääsemättömiltä tuntuvien tehtävien keskellä.  Joten hymyile jo nyt, koska tiedät pärjääväsi Hänen kanssaan.  

Ja sille nuorelle miehelle, joka epäili kykyjänsä olla vanhempi, kiireesti vakuuttelimme, että eihän sitä perhe-elämää  tästä lapsiarjesta aloiteta, vaan kahdestaan oman rakkaan kanssa!  Lapsetkin saapuvat yksi kerrallaan, yleensä.  Meillä on aikaa löytää ja vahvistaa lihaksia, joita tulemme tarvitsemaan. Ja meille on aina tarjolla armo ja anteeksiantamus, mahdollisuus aloittaa uudestaan joka päivä.  Se on lasten kanssa parasta.   

p.s. Kuvan valitsin, koska katsoimme lasten kanssa piirroselokuvan surffaajista.  Kaikki innostuivat ja halusivat heti oppia surffaamaan.  Ei taida ihan ensimmäinen laudalla seisominen riittää... 

Mikä on naisen paikka?

Hän tekee pellavapaitoja myytäväksi

ja toimittaa vöitä kauppiaille. 

Sananlaskut 31:24

Naisen roolit ja tehtävät perheessä ja yhteiskunnassa saavat aikaan vilkkaan keskustelun.  Kotiäiti ja uranainen sijoitetaan vastakkain, ja niinkin yksinkertaisesta asiasta kuin miehen paitojen silittämisestä syntyy suuri väittely.  Ääripäiden käyttäminen voi olla helppo ratkaisu tunteita herättävässä aiheessa, mutta esimerkkeinä ne harvoin nostavat keskustelun tasoa ja tekevät ajatustenvaihdon miltei mahdottomaksi. 

Raamatusta perusteluiden löytäminen on mielenkiintoinen näkökulma, koska “raamatullisia” mielipiteitä löytyy samoista äärilaidoista.  Ymmärrykseeni vaikuttavat lisäksi tämän historian hetki, jossa elän, oman lapsuuteni kokemukset ja erilaiset kulttuurit, joissa olen elänyt.  Uskon silti, että Raamatun kokonaiskuvasta löytyy merkkipaalut, joiden keskellä jokaiselle naiselle löytyy ainutlaatuinen tehtävänkuva oman perheensä ja yhteiskuntansa keskellä. 

Sananlaskujen viimeisessä luvussa kuvattu nainen ei asettaudu helposti muotteihin.  Kyllä, hän hoitaa kotinsa ahkerasti ja tekee miehellensä hyvää. Hän huolehtii lastensa lisäksi muista ihmisistä: köyhistä ja kurjista sekä palvelijoistaan.  Mutta hän ei ole rajoittanut töitänsä kotihommiin eikä alkanut miehensä kynnysmatoksi. 

Osaava päätöstentekijä

San31 vaimo on taitava kankaiden tekijä ja kauppiaat ottavat hänen laadukkaita vaatteitaan ja vöitään mielellään myytäväksi. Tienestinsä hän sijoittaa peltoon, jonne istuttaa viinitarhan.  Viinitarha on pitkän tähtäimen sijoitus, koska siitä ei saa satoa moneen vuoteen. Hän siis sijoittaa itse ansaitsemansa rahan tulevaisuus mielessään.  Toisaalta San31 nainen onnistuu tekemään kaiken tämän kodistaan käsin.

En voi olla huomaamatta, miten San31 nainen tekee kaiken toiset huomioon ottaen.  Hän on ahkera ja toimelias, mutta ei läheisten ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella.  Jopa palvelijat ovat hänen huolenpitonsa kohteena.  Hän ehtii ja jaksaa välittää myös yhteisön huono-onnisista ja vähävaraisista.  Todellakin voin uskoa, että raha, jota hän ansaitsee ja sijoittaa, on olemassa toisista huolehtimista varten. 

Onko hän kotiäiti vai uranainen? Täysin perheelleen omistautunut vai osaamisensa likoon laittava?   Vai ihan omaa laatuaan?  Raamattua tutkimalla löytyy mielenkiintoinen naisen malli, joka kieltäytyy asettumasta ihmisjärjen rakastamiin muotteihin.  Kyllä, hän on kotona.  Kyllä, hänellä on ura.  Kyllä, ihmiset ovat hänelle tärkeitä. Kyllä, hän laittaa ammattitaitonsa käyttöön. 

Tärkein osatekijä San31 naisen saavutuksissa on usko Jumalaan.  Hän luottaa Jumalan huolenpitoon, kuten seuraavassa jakeessa tulemme näkemään, ja hänen uskonsa tekee hänestä puoleensavetävän.  Uskon kautta hän pystyy kaikkeen tähän, koska hänen ihmisarvonsa ei perustu tekemiseen.  Usko Jumalaan on antanut elämään oikean arvojärjestyksen; hän itse ja hänen läheisensä voivat hyvin. 

Tästä jakeesta löytyy malli naisille, jotka haluavat ottaa lahjakkuutensa käyttöön. 

1. Missä sinä olet hyvä? Jokainen on hyvä jossain.  Mistä olet saanut positiivista palautetta ja kehuja?  Pyytävätkö muut sinua apuun jossain tietyssä asiassa? Onko osaamisellesi kysyntää?  Tarvitsetko lisäkoulutusta tai harjoitusta?      
2. Keskity laatuun.  Alkukielen käyttämä sana San31 naisen tekemästä pellavavaateesta tarkoittaa laadukkasta ja hienoa kangasta.  Laatutuotteeseen pääseminen vie monta harjoitustuntia ja –tekelettä.  Hän ei luovuttanut ensimmäisen vinkkuran kankaanluonnin jälkeen.  Tuloksena on kangas ja vyöt, jotka ovat haluttuja ja jotka myyvät. Ole valmis harjoittelemaan ja epäonnistumaan. 
3. Mille on kysyntää?  Jakeessa mainitut pellavakankaat/paidat ja vyöt olivat olennainen osa sen ajan vaatetusta.  Pellavapaidat olivat alupaitoja, joita käytettiin vaatteiden alla ja yöllä.  Kaikilla oli niille tarvetta.  Tavalliset vyöt olivat nahasta valmistettuja, mutta San31 nainen valmisti pellavasta kultalangan kanssa kiedottuja, arvokkaita ja koristeellisia vöitä, joita annettiin lahjoiksi ja joita kuninkaalliset käyttivät (Dan 10:5, 1 Sam 18:4).  Onko tuotteella, jonka avulla haluat ansaita rahaa paljon arkipäivän kysyntää tai onko se haluttu kauneutensa tähden? Mitä ihmiset käyttävät ja tarvitsevat ja haluavat? 
4. Onko ajoitus oikea?  Miten voit käyttää talenttejasi tässä elämänvaiheessa? Vai pitäisikö odottaa parempaa hetkeä? Otatko huomioon koko perheen hyvinvoinnin? Kärsivällisyys on hyve, väkisin runnomalla ei tule hyvää jälkeä missään mielessä.     

Sananlaskujen luvun 31 naisen opiskeleminen on ollut antoisaa.  Kelpo vaimo on todellakin monisyinen henkilö, jota ei voi määritellä yhdellä lauseella. Ja kuka nainen haluaisikaan tulla helposti määritellyksi?  Olemme osa ihmeellistä luomakuntaa, taidokkaasti luotuja ja varustettu luovuudella ja kyvyillä, joita ei muilla ole.  Älä anna kapeakatseisen naiskuvan rajoittaa kutsuasi. 

Oletko sinä löytänyt jo oman paikkasi, sen, jota varten sinut on luotu?    

Kuva: Wisdomsposts.com

Kärsivä rakkaus

Pääsiäinen on Jeesuksen Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen juhla.  Siinä tiivistyy kristinuskon keskeinen sanoma: Jeesuksen piti kuolla, Hän valitsi kuoleman, Hän kuoli.  Hänen kuolemansa ei ollut turha, vahinko tai mitäänsanomaton tapahtuma, Hän ei ollut vain yksi ristiinnaulittu muiden joukossa.  Historia ei koskaan palannut ennalleen sen pääsiäisen jälkeen. 

Paastonajalle valitsin pari kirjaa, jotka auttaisivat minua keskittymään hengellisiin.  Helposti kiinnitän huomioni näkyvään, keskityn ongelmiin ja koen avuttomuutta haasteiden edessä.  Teen sen, vaikka tiedän, että keskittymällä Jumalan todellisuuteen voin kokea rauhaa, iloa, rohkeutta. 

Hengellisten silmien käyttäminen vaatii harjoittelua.  Maailman näkeminen hengellisestä näkökulmasta vaatii hidastamista ja hiljentymistä.  Siinä prosessissa voin kokea Jumalan läsnäoloa, tiedän Hänen auttavan kun haluan toimia Jumalan tahdon mukaan.  Minulla on aikaa rakastaa ihmisiä.  En stressaa päivän tapahtumista, vaan ne ovat osa Jumalan suunnitelmaa.  Voin jättää mielen päällä olevat asiat Hänen käsiinsä ja nukkua hyvin. 

Hyvät hengelliset kirjat ovat minulle yksi parhaimmista  tavoista vahvistaa hengellisiä lihaksia.

 Yksi kirjoista on Brennan Manningin The Signature of Jesus (Jeesuksen nimikirjoitus).  Eräs ihailemani ihminen suositteli sitä ja ostin sen omakseni jo useita vuosia sitten.  Jotkut kirjat ansaitsevat tulevansa luetuiksi useamman kerran.  Tämä on sellainen – ja tällä lukukerralla löysin jälleen paljon ajatuksen aihetta. 

Tässä lainaus kirjasta, sopien Pääsiäisen Hiljaiseen Viikkoon:

“Huhtikuussa 1944, vuosi ennen kuolemaansa, ollessaan vangittuna keskitysleirillä Flossenburgissa, Saksassa, Boenhoeffer kirjoitti “Minua vaivaa herkeämättä kysymys siitä, mitä Kristinusko oikein on, tai pikemminkin mitä Kristus todella on meille tänään”.  Tämä on kysymys, jonka jokaisen meistä tulee vääntää rautalangasta itselleen.  Kuka on Jeesus? Mitä opetuslapseus sisältää tänä päivänä?  Kaikki muu on häiriötä.

Oman taipaleeni Jeesus on ristiinnaulittu.  Hänen herruutensa merkki on Risti ja yksin Risti.  Se on ylösnousseen signeeraus, nimikirjoitus.  Kirkastettu Kristus on tunnistettava historialliseksi Nasaretin Jeesukseksi vain Ristin Miehenä.

Niin keskeinen on Jeesuksen nimikirjoitus pelastuskertomukselle, että Paavali ei epäröi sanoessaan:  “Olin päättänyt olla…tuntematta mitään muuta paitsi Jeesuksen Kristuksen, ja hänet ristiinnaulittuna” (1 Korinttolaiskirje 2:2).  Kun Paavali saapui Korinttoon, hän oli juuri palannut Ateenasta, jossa hänen epäonnistumisensa voittaa kreikkalainen yhteisö luonnollisen teologian käytöllä oli lannistanut hänet.  Korintton riettaassa satamakaupungissa, jossa seksuaalinen moraalittomuus kukoisti, Paavali hylkäsi viisauden kautta lähestymisen ja saarnasi sen sijaan Ristin hulluutta.

Tyrmäävässä paradoksissa Paavali kertoo korinttolaisille:   “Sillä sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima… koskapa juutalaiset vaativat tunnustekoja ja kreikkalaiset etsivät viisautta,  me taas saarnaamme ristiinnaulittua Kristusta, joka on juutalaisille pahennus ja pakanoille hullutus,  mutta joka niille, jotka ovat kutsutut, olkootpa juutalaisia tai kreikkalaisia, on Kristus Jumalan voima ja Jumalan viisaus.  Sillä Jumalan hulluus on viisaampi kuin ihmiset, ja Jumalan heikkous on väkevämpi kuin ihmiset.” (1 Korinttolaiskirje 1:18, 22-25).

Kreikkalainen sana “hulluus” tarkoittaa jotain, joka on tyhmää, mielenkiinnotonta –  tyhmää, koska se on julkisesti halveksittua, ei vaarallista, ja jätetty huomiotta, koska se on naurettavaa.  Ja juuri tätä Paavali julistaa.  Hänen ilmestyksensä on täysin vastoin juutalaisten ja kreikkalaisten odotuksia.  Juutalaiset etsivät Messiasta, mutta Jeesuksen häpeällinen kuolema ristillä todisti heille, että hän ei ollut se loistokas vapauttaja, jota he odottivat.  Risti muodosti esteen uskolle.

Kreikkalaiset olivat varmoja, että Messias olisi suurempi filosofi kuin Plato, kykenevä demonstroimaan maailmankaikkeuden järjestystä ja harmoniaa.  Messias, joka haastaisi kultturellia, älykästä papistoa kääntämällä sen arvot päälaelleen ja kuolemalla ristillä  ihmiskunnan järjettömyyden ja petomaisuuden uhrina, olisi todellakin typeryyttä kreikkalaisille.

Silti Paavali saarnasi Ristin Sanaa Hengen voimassa, ja kohtasi hämmästyttävän menestyksen.  Juutalaiset ja kreikkalaiset laittoivat sivuun ennakkoluulonsa ja joutuivat Ristin voiman ja viisauden viemäksi.  Sillä ristin viesti ei ole kärsimys, vaan kärsivä Kristus, joka “on rakastanut minua ja antanut itsensä minun edestäni.” (Galatalaiskirje 2:20).

Pitkäperjantai muistuttaa meitä, että meitä ei auta valta ja voima, vaan se, että Jumala luopui vallastaan koska rakasti meitä.  Valta pakottaa meitä muuttumaan; vain rakkaus voi viedä meidät muutokseen. Valta vaikuttaa käytökseen; rakkaus koskettaa sydäntä.  Ja mikään muu maan päällä ei likuta sydäntä niin kuin kärsivä rakkaus.  Tämän vuoksi Jumalan rakkauden täydellinen ilmaisu on kuva kuolevasta Jeesuksesta anomassa toisia kostuttamaan hänen polttavia huuliaan."  

Jeesus kärsi Pitkäperjantaina.  Hän, joka ei koskaan nostanut kättään lyömään, pahoinpideltiin muodottomaksi.  Jeesus oli syytön kaikkeen siihen, mistä häntä syytettiin, mutta Hän ei sanallakaan puolustanut itseään.  Kun Jeesus katsoi ristiltä sen juurelle kerääntyneitä pilkkaajia, Hän sanoi “Isä, anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekevät.”.  Jeesus kärsi meidän vuoksemme, meidän puolestamme, rakkauden tähden. 

Kärsivä Kristus.  Häneen keskitän silmäni tänään. 

Rauhallista Pitkääperjantaita jokaiselle lukijalle.