San31 nainen - viisas opettaja

Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus. San 31:26

Sananlaskujen luvun 31naisen elämän opiskelu on opettavaista ja haastavaa eikä tahti hidastu loppujakeissakaan.  Koen itse, että rima vain nousee luvun loppua lähestyttäessä. Kaikkien muiden ihailtavien ominaisuuksien lisäksi San31 nainen on viisas. 

Koko Sananlaskujen kirja on omistettu viisaudelle.  Maailman viisain mies Salomo pyytää kirjan alussa ihmisiä etsimään viisautta, ottamaan siitä oppia ja löytämään elämäänsä siunauksen ja onnen, joka tulee viisautta noudattamalla. 

Sananlaskujen kirjassa viisaus ruumiillistuu naisena ja onkin sopivaa, että kirja loppuu lukuun, jossa kelpo vaimo on esimerkkinä viisaasti eletystä elämästä.

Raamattu odottaa jokaisen kristityn hankkivan viisautta ja elävän viisaasti.  Sekä miehet että naiset voivat olla viisaita ja olemmekin onnekkaita, jos elämässämme on läsnä sekä hengellisiä isiä että äitejä. Samalla tavoin meillä jokaisella on vastuu tulevasta sukupolvesta, olla heille esimerkkinä viisaasti eletystä elämästä. 

Mitä viisaus on?       

Viisaus ei ole vain tietoa, vaan se on kykyä laittaa kokemukset ja tieto käyttöön tavalla, joka osoittaa hyvää harkintakykyä. Raamatullisesti viisaalla ihmisellä on mm. nämä kolme ominaisuutta:  

Viisas ihminen pelkää Jumalaa. Jumalan kunnioittaminen ja totteleminen on ensisijalla viisaan ihmisen elämässä.  Ilman Jumalaa ei voi viisastua. Viisas pelkää sitä tilannetta, jossa hän hakisi turvaa, iloa tai toivoa jostain muualta kuin Jumalalta. 

Herran pelko on viisauden alku, ja Pyhimmän tunteminen on ymmärrystä. San 9:10.

Viisas ihminen on nöyrä. Jumala rakastaa ja kunnioittaa nöyrää mielenlaatua, koska nöyrä ihminen myöntää riippuvaisuutensa Jumalasta eikä ota itselleen kunniaa, joka kuuluu Jumalalle.  Nöyrä ihminen pystyy kuuntelemaan ohjeita ja on valmis muuttumaan, jos hänelle jostain asiasta huomautetaan.  Ylpeä ihminen ei pelkää eikä kunnioita Jumalaa eikä suostu ottamaan kenenkään ohjeista vaarin.   

Mihin ylpeys tulee, sinne tulee häpeäkin, mutta nöyräin tykönä on viisaus. San 11:2.

Viisas ymmärtää, miten Jumalan sana laitetaan käytäntöön.  Raamatussa ei ole yksityiskohtaisia neuvoja jokaiseen elämäntilanteeseen.  Viisas ihminen tuntee Jumalan Sanan, mutta hänen pitää pystyä enempään.  Viisauteen liittyy kypsyys ja herkkyys, arvostelukyky ja tarkkanäköisyys kaikenlaisissa elämän olosuhteissa.  Sen vuoksi viisas nainen uudistaa mielensä jatkuvasti Jumalan Sanan äärellä, jotta hän voi ammentaa sen rikkauksista viisautta vaativien ratkaisujen äärellä.  

Sentähden emme mekään, siitä päivästä alkaen, jona sen kuulimme, ole lakanneet teidän edestänne rukoilemasta ja anomasta, että tulisitte täyteen hänen tahtonsa tuntemista kaikessa hengellisessä viisaudessa ja ymmärtämisessä. Kol 1:9.

Viisaus ei ole iästä kiinni.  Jokainen, joka haluaa kasvaa viisaudessa ja noudattaa Jumalan siihen antamia neuvoja, voi viisastua. Mutta miten? 

Miten saada viisautta?

Arvosta ja halua viisautta. Anna sille korkea arvo, niin se sinut korottaa, se kunnioittaa sinua, jos sen syliisi suljet. San 4:8. 

Lue ja opiskele Raamattua ja hyviä teologisia kirjoja. Herran laki on täydellinen; se virvoittaa sielun. Herran todistus on vahva, se tekee tyhmästä viisaan. Ps 19:7.

Rukoile.  Salomon pyysi viisautta 1 Kun 3:11 ja Paavali rukoili kristityille viisautta Ef 1:17, Kol 1:9.

Ole tietoinen kuolevaisuudestasi. Miten eläisit, jos sinulla olisi vain kuukausi jäljellä? Opeta meitä laskemaan päivämme oikein, että me saisimme viisaan sydämen.  Ps 90:12.

Tule Jeesuksen luo, joka on Jumalan viisaus ja totuus. Jeesus on suurempi kuin Salomo, mailman viisain mies.  Mutta hänestä on teidän olemisenne Kristuksessa Jeesuksessa, joka on tullut meille viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja pyhitykseksi ja lunastukseksi, 1 Kor 1:24,30.

Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus. San 31:26, 1933 käännös.

Rakastan tämän jakeen kehoitusta avata suu!  On virheellistä ajatella, että minulla naisena ei olisi mitään annetavaa.  Joskus tähän virheajatukseen liittyy jakeen “naiset vaietkoon seurakunnassa” heittelyä.  Mutta kun ihailtava nainen avaa suunsa, hänen sanomisensa on kuulemisen arvoista.  Hän on hankkinut viisautta ja ymmärrystä ja se tulee ilmi hänen puheestaan.

Jos haluat, että sinut otetaan vakavasti työpaikalla, seurakunnassa, perheen parissa, käytä kieltäsi viisaasti.  Negatiivisuus, juoruilu, valehtelu, itsekehu, krittisyys, sarkasmi tai syyttely eivät ole vain ikävää kuunneltavaa, vaan ne ovat syntiä.  Sen sijaan rehellinen, ystävällinen ja viisas puhe avaa ilmapiiriä ja tuo kunniaa Jumalalle. Sitä on ilo kuunnella. 

Opettaminen kuuluu myös naisille.  Uudessa Testamentissahan on käsky vanhemmille naisille opettaa nuoria naisia.  Viisauden jakaminen seuraavalle sukupolvelle on osa kristityn naisen elämää.  Lempeä opetus on mahtava yhdistelmä.  Jos sinulla on jotain opetettavaa, sano se lempeästi.  Ole ystävällinen.  Vanhan sanonnan mukaan: kukaan ei välitä kuinka paljon tiedät, ennen kuin he tietävät kuinka paljon välität.

En voi olla yhdistämättä tätä jaettä äitiyteen.  Se on vastuutehtävä, jossa on mahdollisuuksia opetukseen useita kertoja päivässä.  Jos olet äiti, sinun tehtäväsi on hankkia viisautta, noudattaa viisaita elämäntapoja ja opettaa lapsiasi tekemään elämässään viisaita valintoja.  Kun teet tämän lempeästi, vaikka he eivät noudattaisikaan ohjeitasi, jää heille positiivinen kokemus ystävällisestä äidistä, jonka luona on hyvä olla.   

Usein naisena keskitymme muokkaamaan ulkonäköä: mietimme vaatteita, harjoittelemme meikkausta, käytämme koruja, leikkautamme hiukset muodikaasti ollaksemme kauniita.  Uudelleen ja uudelleen palaan siihen totuuteen, että kauneus ei ole vain ulkonaista.  On täydellisen mahdollista olla kaunis ja säteilevä, vaikka ulkonäkö ja vaatteet eivät olisikaan nykyajan standardien mukaisia.  Löydän Raamatusta vielä yhden tavan, jolla kristitty nainen kaunistaa itseään:

Sillä parempi on viisaus kuin helmet, eivät mitkään kalleudet vedä sille vertaa. San 8:11

Et välttämättä voi koskaan ostaa itsellesi kalliita helmiä ja kultakoruja, mutta viisauden hankkimisessa sinua ei voi estää kukaan muu kuin sinä itse.  Viisaus on parempi koriste kuin helmet ja kalleudet.  Mitä aiot tehdä? 

   ****  ****  ****

Kuva: Serge Bertasius Photography, FreeDigitalPhotos.net
Teksilähde:  John Piper: Get Wisdom

Henkinen selkäranka ja rohkeus tulevaisuuden suhteen

Vallalla ja kunnialla hän on vaatetettu, ja hän nauraa tulevalle päivälle. Sananlaskut 31:25

Luvun 31 nainen saa ylistystä kaikesta mitä hän tekee, mutta hänen parhain ominaisuutensa on se, että hän pelkää Herraa. Ei ihmisiä, ei olosuhteita, ei maailmanmenoa, ei lastensa tulevaisuutta.  Hänen ainoa huolensa on se, että pysyy uskollisena Jumalalle.  

Hänen uskonsa on vahva, hän tuntee Jumalan ja luottaa häneen tulevaisuutensa suhteen. Hän tietää todeksi sananlaskun “Herran pelossa on vahva varmuus ja turva vielä lapsillekin.” (San 14:26).

Mitä tarkoittaa olla vallalla ja kunnialla vaatetettu?  Luvussa on puhuttu aiemmin vaatteista, mutta nyt siirrytään henkisiin ominaisuuksiin.    

Tässä jakeessa kuvaillaan San31 naisen kolmea ominaisuutta:

1. Valta.  Hebreankielinen sana ‘ōz- voidaan kääntää myös sanoilla voima, vahvuus ja mahti.

San31 naisella on henkistä vahvuutta ja luonteen voimaa. Hän pystyy tekemään oikein olosuhteista ja tunteistaan huolimatta. Kutsuisin tätä kypsyydeksi. Hän on kasvanut aikuiseksi myös henkisiltä ominaisuuksiltaan, eikä hae ihmisten hyväksyntää tai menestystä tekemällä asioita, jotka ovat Jumalan ohjeiden vastaisia.

Luvussa on hyvin tullut esille se, että hän on itsevarma ja kykenevä, mutta hän ei ole itseriittoinen ja omaa hyötyä hakeva millään elämän alueella. Valta ja voima on Jumalan hänelle tarjoamaa voimaa:

“Herra on kansansa väkevyys, hän on voideltunsa pelastus ja turva.” (Ps 28:8).

Kristittyjä naisia kutsutaan olemaan vahvoja, mutta se on erilaista vahvuutta kuin maailman tarjoama versio. Raamatullinen vahvuus on ennenkaikkea uskon vahvuutta, luonteen vahvuutta, sisäistä vahvuutta, älyllistä vahvuutta. Ja kun on uskon avulla saanut rakentaa vahvaa henkistä selkärankaa, tulee se ulkoisestikin esiin. 

Sen vuoksi San31 naisesta huokuu valta. Hän on majesteettinen kuin kuningatar, mikä tulee esiin seuraavassa sanassa.

2. Kunnia. Sana wə-hā-ḏār voidaan kääntää myös sanoilla majesteettisuus, kauneus ja arvokkuus.

On ihmisiä, joiden seurassa oleminen saa meidät haluamaan olemaan parempia ihmisiä. Heissä on jotain ihailtavaa, jota haluamme imitoida. San31 nainen on tällainen nainen. Hänessä on kunniaa ja arvokkuutta, joka tekee hänestä kauniin ja puoleensavetävän.

Henkinen selkäranka tulee esiin kokonaisvaltaisesti: henkisesti ryhdikäs ihminen ei sorru häpeällisiin tekoihin eikä käyttäydy epäkunniallisesti. Kunniantunto on niin sisäistynyt häneen, että ei voi erottaa arvoja käytöksestä; hän käyttäytyy aina arvojensa mukaan.

Raamatussa mainitaan häpeällinen käytös, joka on synnin tekemistä, tai oikean asian tekemistä väärällä motiivilla. Häpeällisyys on kunnian vastakohta. 

On hyvä muistaa, että joskus ihmiset määrittelevät häpeällisen käytöksen oman kulttuurinsa ja yhteiskunnan sääntöjen mukaan. Meidän tulee aina pitää mittanuorana Raamatun määrityksiä ja käyttäytyä Raamatun ohjeiden ja Jeesuksen Kristuksen esimerkin mukaan – ja joskus se rikkoo yhteisömme sääntöjä ja oletuksia. Henkinen vahvuus auttaa elämään kunniallista elämää nurjassakin yhteiskunnassa.

3. Kyky nauraa tulevalle päivälle.

Älä heitä minua pois kasvojesi edestä, äläkä ota minulta pois Pyhää Henkeäsi.  Anna minulle jälleen autuutesi ilo, ja tue minua alttiuden hengellä. 

San31 nainen on vahva ja kunniallinen, mutta nämä ominaisuudet eivät tule hänen omasta voimastaan ja itsekuristaan.  Hän on Kristuksen vaatettama, kantaen yllään Jeesuksen ansaitsemaa valtaa ja kunniaa.  Jeesuksessa hänelle on tarjolla uusi, vahva henki, ilo ja turva tulevaisuuden suhteen. 

Tämä lause on ehkä oma suosikkini tästä luvusta. Miten omaksua tällainen elämänasenne, että voi nauraa tulevalle! Jakeessa tulee esiin opetus, jonka Jeesus toistaa vuorisaarnassaan: älä huolehdi huomisesta. Paavalikin käskee kirjeessään filippiläisiä olemaan huolehtimatta mistään. Elämänasenteen tulee olla se, että kun minulla ei ole valtaa muuttaa tulevaisuutta eikä kontrolloida ihmisiä, voin luottaa Jumalan hyvään tahtoon ja huolenpitoon.

Mutta jakeesta nousee itselleni mieleen myös huumorintaju ja iloisuus. Viime viikolla eräs lapsi teki kaikkensa saadakseen minut nauramaan ääneen. Ja kerran, kun valitsimme perhe-elokuvaa, esikoinen ehdotti Madagascar 2:a, koska se saa äidin nauramaan. Viesti on selvä. Lapset haluavat äidin, joka nauraa.

Aloin tarkkailla itseäni päivän aikana. Kuljenko otsa rypyssä tai totisena? Vai löytyykö huumorintajua ja positiivista asennetta? Muistelin tilanteita, jolloin nauroimme yhdessä perheenä.

Nauraminen tekee meille hyvää. Huumorintajua voi kehittää, ja voimme aina valita asenteemme eri tilanteissa. Nauru keventää tilanteita ja tutkimuksissa on todettu mm. se, että nauramisen jälkeen ihmiset kestävät jopa 20% enemmän kipua. Hmmm. Ilokaasu synnytyksessä…?

Mieheni tulee perheestä, jossa vitsaillaan ja nauretaan jopa kodin ulkopuolella: tarjoilijan kanssa, kaupan kassalla, lääkärin vastaanotolla. Se lämmittää ja lähentää suhteita, joita emme yleensä edes ajattele. Joskus sanon hänelle, että älä aina tee kaikesta vitsiä, mutta rehellisesti sanottuna elän mielummin ihmisen kanssa, joka näkee asioista positiivisen puolen, kun synkkämielisen ja masentuneen miehen kanssa.

Nauru tekee ihmisen kauniiksi. Naurunrypyt ovat kadehtittavia. Ottaisin mielummin niitä kuin tätä syvenevää otsaryppyä kulmakarvojen väliin. Nauraminen nuorentaa ja humoristinen elämänasenne auttaa kestämään koettelemuksiakin paremmin.

Uskontonsa vakavasti ottavat ovat ehkä niitä pahimpia otsanrypistäjiä. He ovat unohtaneet, että 'itkekää itkevien kanssa' jatkuu sanoilla 'iloitkaa iloitsevien kanssa'. Kyllä ilo ja nauru kuuluvat uskovallekin. Olen varma, että Jeesus oli aikakautensa huumorintajuisin mies!

Kaikki eivät osaa yhdistää tätä uskonelämässään, vaan voivat ajatella, että uskovan kuuluu olla totinen ja vakava.  Mutta vaikka näitä elämän ja kuoleman asioita mietimmekin, on meillä Jumalalle suuri pyyntö: anna minulle pelastuksen ilo!  

Jumala, luo minuun puhdas sydän ja anna minulle uusi, vahva henki.

Psalmi 51:12-14

Ikivanha kysymys, mikä on oikea vastaus?

nenetus/FreeDigitalPhotos.net

Kirjoitin ystävänpäivän tienoilla ystävyydestä miehen ja naisen välillä.  Ihan tieteellisissä  tutkimuksissa on todettu, että miehet ja naiset eivät voi olla ystäviä, koska se romantiikka.  Toisaalta monella on päinvastaisia kokemuksia: hyvä ystävä on vastakkaista sukupuolta.  Kumpi on oikeassa?  Elävätkö mies-nais-ystävykset harhaluuloissa vai tukahduttavatko he oikeat tunteensa, vai onko puhdas ystävyys miehen ja naisen välillä todellakin mahdollista?

Kirjoitin aiheesta artikkelin verran Ruut-lehteen, ja voit käydä sen lukemassa tästä.


Luin aiheeseen liittyvän kirjan Forbidden Friendships, jonka kirjailija Joshua D. Jones on seurakunta pastori Englannissa.  Tämä kirja tulee todennäköisesti olemaan yksi parhaimmista tämän vuoden aikana lukemistani kirjoista.  Parhaat kirjat jäävät nimittäin mieleen pyörimään ja niitä tulee avattua lukemisen jälkeenkin, kun pitää vielä katsoa mitä kirjailija sanoikaan tästä aiheesta...




Vuoden 2017 haasteena päätin lukea kirjan viikossa.  Olen kirjannut lukemani kirjat ylös tänne.  On mielenkiintoista seurata millaisia kirjoja saan luettua.  Huomasin jälleen, että novellit ahmaisen muutamassa päivässä läpi ja jos kirja on osa sarjaa, haluan lukea kaikki osat läpi.  Yksi poikkeus tuli tähän, kun luin ihan kivan kirjan, mutta se ei ollut tarpeeksi hyvin kirjoitettu, että olisin lukenut sarjan seuraavan osan.

Asiakirjat vievät enemmän aikaa ja niitä en yleensä ahmaise läpi - haluan miettiä aihetta, sulatella lukemaani ja kirjoittaa hyviä ajatuksia päiväkirjaan ylös.

Yksi kirja takkuaa tosi paljon.  Olen jo viime vuonna aloittanut Paulo Coelhon kirjan Pyhiinvaellus, jossa hän kertoo pyhiinvaellusmatkastaan Espanjassa.  Luulin aiheen koskettavan ja pitävän kiinnostusta yllä, mutta en vain tykkää kirjasta.  Uskottelen itselleni, että kohta se paranee, mutta kirja on puolessa välissä enkä ole yhtään sen innostuneempi siitä.  En haluaisi jättää kirjaa kesken, joten se saa jäädä vessaan, jossa saa aina pari sivua luettua silloin tällöin.

Vuoden lopussa saan sitten analysoida kirja-demografiaa ja laatia suunnitelmia seuraavaa vuotta varten.  Lukutoukan ajanviettoa!

Jos minulla olisi portaat, maalaisin ne näin:


Onko muita tunnustavia lukutoukkia ja kirjojenrakastajia?

Mitä teillä syödään?

Iltaruokailun pelastaja: riisi.

Äitienpäivä voi olla juhlaa kakkuineen, lahjoineen ja kukkineen, mutta 364 päivää vuodessa äiti elää tavallista arkea.  Tärkeimpiä asioita äidin päivässä on lasten ruokkiminen.  Pikkulapset ovat kuin linnunpoikia, nokka auki tirskuttamassa, aina valmiita syömään.  Eikä mikään ole tyydyttävämpää kuin vatsa täynnä olevan lapsen katsominen, onpa se sitten tyytyväisenä nukkuva vauva, rauhassa leikkivä taapero tai hyvän ruoan rauhoittama teini.

Haaste on löytää inspiraatiota tälle jokapäiväiselle tapahtumalle.  Vaikka lempiruokia on joka perheessä, ei sitä aina jaksa syödä samaa ruokaa.

Kohtasin hiljattain perheenäidin tutun kauhuskenarion; mitä laittaa ruoaksi kun kaikki ovat jo nälkäisiä.  Tällaisissa tilanteissa kätevin päätös oli laittaa riisi kiehumaan.  Olen itse rakastunut riisinkeittimeen, joka valmistaa täydellisen riisin ilman vahtimatta ja polttamatta.  Ja pitää sen vielä lämpimänäkin! 

Riisin valmistuessa ehtii miettiä jotain lisuketta riisin seuraksi.  Tässä muutama nopea idea päivällisen pelastajan seuraksi, osa vanhoja tuttuja meidän ruokapöydässä, osa netistä löytyneitä uusia ideoita. 

Paistettu riisi

Mieto currykanakastike, meidän lasten herkku: bechamel-kastike currylla ja inkiväärillä maustettuna, keitettyä kanaa tai katkarapuja. 

Uunissa kypsennetyt, mausteilla hierotut kanankoivet.


Paistettu muna ja lisukkeeksi parsakaalia tai avokadoa. Vihanneslisukkeet on aina riski lapsiperheessä, mutta jossakin niitä on opittava syömään.

Kotona tehdyt kananuggetit, uunissa paistettuna helppo ja nopea ruoka. 

Grilli-, uuni- tai wokkivihannekset, erityisesti kesällä tämä on tosi kiva, kun on valinnanvaraa.

Chili con carne

Sienet voissa paistettuina. Päälle parmesaania. 

Pavut, kaikenlaiset sopivat, pikaisimman aterian saa purkista, koska pavut vaativat pitkän kypsennysajan. 

Chili con carne, mikä Suomessa on usein jauhelihakastike pavuilla.

Makkaraviipaleet, mausteiset makkarat erityisesti, paistettuina ja riisin joukkoon sekoitettuna.  Makkaran kanssa pannulla voi paistaa myös sipulia, valkosipulia ja pieneksi pilkottua paprikaa.

Kalapuikot.

Grillattu lohi ja höyrytetyt vihannekset. 

Ja jos ei mitään muuta, niin aukaise tonnikalapurkki, mausta riisi soijakastikkeella ja se on siinä!

Mitä teillä laitetaan riisin kanssa pöytään?  On aina kivaa löytää uusia ideoita ruokapöytään, joten kirjoita, kiltti, vinkkisi kommentteihin!  

Täällä on Pinterest tauluni lapsiperheen ruokapöytään. 

Ja oikein hyvää äitienpäivää kaikille äideille!!!  Olet ihana! 

Kuvat:

FreeDigitalPhotos.net

rakratchada torsap
rakratchada torsap
tiramisustudio
supitchamcadam 

Vanhemmuus on vaikeaa ja se on hyvä

Minulla on ystäviä, jotka juoksevat maratoneja.  Heidän kokemuksensa kuulostavat uskomattomilta minun korvissani.  En voisi kuvitellakaan pystyväni samaan.  He eivät kuitenkaan aloittaneet juoksu-uraansa maratoneilla, vaan muutamien kilometrien lenkeillä. 

Uskomattomiin suorituksiin pystyvät ihmiset voivat kaikki kertoa sinulle saman: he kaikki aloittivat pienestä ja nostivat haastetta pikkuhiljaa. 

Elämänkokemusten harmaannuttamana (heh) äitinä voin todeta samaa vanhemmuudesta.  Joku voi katsella meidän suurperhe-elämää ja päättää, että ei ikinä pysty samaan. Eräs sinkku ystävä vietti aikaa meidän ja kahden muun lapsiperheen kanssa:  isommat lapset juoksivat sisään ja ulos, pienemmät taapersivat ympärillämme ja vanhemmat joutuivat puuttumaan milloin mihinkin.  Tämä nuori mies ilmaisi juuri tällaisia ajatuksia katseltuaan sitä vilinää: “Ei taida minusta olla tuohon”. 

Vanhemmuus on ihanaa, mutta jokainen vanhempi tietää, että se ei ole helppoa.  Miksi vanhemmuuden vaikeuksista ei kuitenkaan tarvitse lannistua? 

Vaikeudet ovat väistämättömiä

Kasvatuksen haasteellisuus voi yllättää.  Ehkä olit varautunut yövalvomisiin, mutta et siihen, miten valvominen vaikuttaa sinuun itseesi ja jaksamiseesi.  Haasteet ovat kuitenkin ihan normaali osa perhe-elämää.  Ne muuttavat muotoaan, mutta voit olla varma siitä, että joudut käyttämään lihaksia, joita et edes tiennyt omistavasi.  Vanhemmuus ei ole koskaan helppoa. 

Ensimmäisen lapsen kanssa venytetään mukavuusvyöhykettä hurjasti.  Me olimme kahden kesken täystyöllistettyjä ensimmäisen vauvan kanssa, joka oli ihan normaali syömisineen ja nukkumisineen ja tunsin syvää kunnioitusta yksinhuoltajia kohtaan.  Itse ehdin hädin tuskin suihkuun ja meitä oli sentään kaksi!

Toinen lapsi kasvatti taas uusia lihaksia.  Nyt meille saapui ääriaamuvirkku  – sinä kesänä heräsimme kello neljältä joka aamu.   Aamuvirkku osoittautui myös itsepäiseksi ja viikonloput pelasti se, että mies oli tiukasti kotona.  Ei aikaa harrastuksille, kuka sitä nyt selviää yksin kahden pikkulapsen kanssa!  

Nyt olen viettänyt neljän lapsen kanssa viikkojakin yksin.  Vanhemmuuslihakset ovat kasvaneet.  Jokainen muutos vanhemmuudessa, jokainen uusi vauva, on ollut aina vähän haastavampi, mutta olen vahvistunut jokaisen haasteen myötä. 

Usein olen uudestaan pisteessä, jossa painoja nostetaan ja pitää venyä entistä suurempiin suorituksiin.  Teinivuosien lähestyminen on askel suureen tuntemattomaan; vaikka olen itsekin ollut teini, on teinin vanhempana oleminen täysin uusi kokemus.  Aiemmin odotin kauhulla näitä aikoja, nyt tajuan, että sehän on oma rakas lapseni, joka käy läpi suuria muutoksia vartalossaan ja muussa kehityksessään, ja minulla on jo vuosien kokemus hänen äitinään olemisesta. 

Vaikeudet  ovat välttämättömiä

Vaikeat hetket ovat välttämätön osa vanhemmuutta.  Ilman niitä en kehittyisi kasvattajana.  Mutta paremmaksi kasvattajaksi tulemista tärkeämpää on vastaanottaa hengelliset oppitunnit oman riittämättömyyden edessä.  Vanhemmuuden vaikeuksissa olen oppinut tottelemaan Jumalan Sanaa, vaikka en haluaisi.  Olen oppinut ottamaan toisten tarpeet huomioon, vaikka en jaksaisi.  Olen löytänyt ilon toisia palvellessa.  Olen nöyrtynyt.

Hetkinä, jolloin tunsin, että minulla ei ole voimaa, ei fyysistä eikä henkistä energiaa, Jumala on täyttänyt lupauksensa.  Pystyn kaikkeen Kristuksessa.  Tottelevaisuus tuo siunauksia. Periksiantamattomuus kantaa hedelmää.   

Mikään tekemisen arvoinen asia ei ole helppoa.  Olisi sääli luovuttaa nyt, kun olen jo päässyt tänne asti, oppinut niin paljon, harjoitellut niin monia vuosia.  Vanhemmuus on tehtävä Jumalalta.  Usein Hän antaa tehtäviä, jotka tuovat meidät omien kykyjemme äärirajoille ja ylikin, mutta Hän ei jätä meitä yksin selviämään.  

Jumala loi perheen ja antoi vanhemmille tehtävän rakastaa lapsia, opettaa heitä tottelemaan ja kasvattaa heitä tuntemaan Jumala ja Hänen Sanansa.  Se on suuri tehtävä, mutta ei ylitsepääsemätön. 

Lukemattomia ovat lasten parissa vastaanotetut ihmisyyden oppitunnit.  Ne olivat kaikki minulle tarpeen.  Ja tulen kohtaamaan uusia mahdollisuuksia kasvaa ja kehittyä, ihan joka päivä. 

Sinä kyllä pystyt tähän

Epätoivon hetket eivät tarkoita sitä, että sinusta ei olekaan äidiksi.  En ole varmaan ainoa äiti, joka on ajatellut, että lapset olisivat paremmassa hoidossa jonkun muun kanssa.  Jonkun, joka on kärsivällisempi tai hauskempi tai jolla on enemmän energiaa.   Jonkun, jonka lapset osaavat jakaa ja selvittää ristiriitansa ja auttaa toinen toisiaan.  Olen joskus ihan varma, että olen pilannut lapset tai he tulevat käymään traumojaan läpi terapiassa. 

Halusin kirjoittaa tämä rohkaisuksi niille, jotka tuntevat riittämättömyyttä ja väsymystä tehtäviensä keskellä.  Meillä jokaisella on omat haasteemme.  Osa elää vilkasta pikkulapsiaikaa, toisen perheessä teinit paukuttavat ovia.  Ehkä sinulla on sairas tai vammainen lapsi, josta huolehdit.  Toisilla on ikääntyneet vanhemmat, jotka eivät enää pärjää yksin.  Joillakin on haastava palvelustyö ja kutsumus. 

Kukaan ei tule vahvemmaksi säästelleen ja suojellen ruumistansa, vaan lihakset kasvavat, kun niitä harjoittaa ja käyttää, enemmän ja pidemmälle.

Älä luovuta.  Olet päässyt jo tänne asti, olet vahvistunut.  Käytä lihaksiasi, harjoita niitä, taistele eteenpäin, ota haasteet vastaan.  Jokainen uhmakohtaus on mahdollisuus, jokainen katettu ruokapöytä voitokas, jokainen lempeä sana todistus. 

Vuosien päästä huomaat, miten pystyt enempään kuin ikinä kuvittelitkaan, voit todistaa Jumalan uskollisuudesta ja armosta.  Voit kertoa Jumalasta, joka odottaa kuullakseen avunpyyntömme ja mielellään näyttää voimansa ja valtasuuruutensa meidän ylitsepääsemättömiltä tuntuvien tehtävien keskellä.  Joten hymyile jo nyt, koska tiedät pärjääväsi Hänen kanssaan.  

Ja sille nuorelle miehelle, joka epäili kykyjänsä olla vanhempi, kiireesti vakuuttelimme, että eihän sitä perhe-elämää  tästä lapsiarjesta aloiteta, vaan kahdestaan oman rakkaan kanssa!  Lapsetkin saapuvat yksi kerrallaan, yleensä.  Meillä on aikaa löytää ja vahvistaa lihaksia, joita tulemme tarvitsemaan. Ja meille on aina tarjolla armo ja anteeksiantamus, mahdollisuus aloittaa uudestaan joka päivä.  Se on lasten kanssa parasta.   

p.s. Kuvan valitsin, koska katsoimme lasten kanssa piirroselokuvan surffaajista.  Kaikki innostuivat ja halusivat heti oppia surffaamaan.  Ei taida ihan ensimmäinen laudalla seisominen riittää...