Tervetuloa Natasha!
Olen kirjoittanut blogiani yli kuuden vuoden ajan, ja olen vastaanottanut satoja (ja satoja) kommentteja ja sähköposteja kristinuskon skeptikoilta. Aina välillä saan viestin miellyttävältä ei-uskovalta, joka on oikeasti kiinnostunut keskustelemaan todistusaineistosta, kysyy järkeviä kysymyksiä ja haluaa keskustella syvällisesti kanssani.
Mutta tämä on poikkeus.
Ne, jotka yleensä ottavat minuun yhteyttä käyttävät välineenään häpäisemistä saadakseen minut ymmärtämään oman näkökulmansa - tämä on todella ironista, kun ottaa huomioon sen, miten paljon skeptikot puhuvat todistusaineiston tärkeydestä.
Haluan selventää, että yksikään ei-uskovainen, jonka tunnen henkilökohtaisesti, ei käyttäisi häpäisemistaktiikkaa kasvoista kasvoihin. Mutta kun ihmiset ovat ruutujensa takana, sivistyksen “esteet” tulevat alas, ja keskustelut uskosta näyttävät hyvin erilaiselta. Tämä tulee esiin sosiaalisessa mediassa (jopa ystäviltä, jotka eivät sanoisi näin sinulle henkilökohtaisesti), uutisartikkeleiden kommenteissa, blogipostauksissa - kaikkialla.
Lasten täytyy ymmärtää näitä tunteita täynnä olevia häpäisemisyrityksiä, joita he tulevat kohtaamaan. Ihan kuten monen muunkin asian kanssa, vanhemmat voivat ja heidän pitäisi valmistaa lapsiaan niitä varten. Tässä on viisi yleisintä skeptikkoa, jotka haluavat lapsesi häpeävän sitä, että hän on kristitty.
1. Tieteellä Tömäyttelijä
Häpäisytaktiikka: Saada lapsi uskomaan, että heillä ei ole tarpeeksi tieteellistä asiantuntijuutta ymmärtääkseen, että usko Jumalaan on tarpeetonta ja hölmöä.
Tieteellä tömäyttelijä ripottelee käsityksiä tieteestä joka ikiseen keskusteluun, jossa aiheena on kristinusko, ja tekevät siitä jokaisen aiheen viimeisen sanan, ja vihjaavat, että tiede ja kristinusko ovat sovittamattomasti vastakkaisella puolella.
Esimerkiksi sain seuraavanlaisen vastauksen skeptikolta erääseen blogipostaukseen, jonka aiheena oli elämän tarkoitus teistisestä maailmankuvasta katsottuna:
"Sinun pitää opiskella replikaation mekanismeja, mutaatiota, luonnonvalintaa, jos haluat ymmärtää miksi on elämää ja miksi se on sellaista kuin se on. Jos elämä ja olemassaolo ovat liian ihmeellisiä, hämmästyttäviä ja ihmeteltäviä ollakseen olemassa luonnollisesti...miten paljon monimutkaisempi on jumala joka on luonut sen?...Keksitkö supermanin ihmeratkaisuksi jokaiselle asialle, jota et ymmärrä?"
Uskon ja tieteen kysymykset ovat hyvin tärkeitä, mutta uskon ja tieteen esittäminen valintana - jossa toinen vaihtoehto on sivistymättömille ja toinen niille, jotka ymmärtävät - on halpa ja väärä kahtiajako.
Ratkaisu vanhemmille: Käsittele uskoon ja tieteeseen liittyviä aiheita perinpohjin, jotta lapset ymmärtävät kuinka pinnallisia ja yksinkertaistettuja Tieteellä Tömäytteljän väitteet ovat. Lue Talking with Your Kids about God - kirjan kuusi lukua, joissa on yhteenvedot keskusteluista, jotka vanhempien pitää käydä lastensa kanssa.
2. Indoktrinaatiosta Informoija
Häpäisytaktiikka: Kertoo lapselle, että AINOA syy, jonka vuoksi he uskovat Jeesukseen on se, että heidät on vanhempansa ovat indoktrinoineet heidät.
Indoktrinaatio on sana, jota sekä kristityt että skeptikot käyttävät väärin. Skeptikot usein luulevat, että lapsi on indoktrinoitu joka kerran, kun hänelle on opetettu, että tietty uskonto on totta. Kristityt usein luulevat, että indoktrinaatio tarkoittaa, että lapsille on opetettu kristinuskon oppia (doctrine).
Nämä väärinkäsitykset johtavat keskusteluihin, jotka valitettavasti kuulostavat tältä:
Skeptikko kristitylle vanhemmalle: “Sinä indoktrinoit lapsesi [kasvattamalla heidät kristityssä kodissa]! Anna heidän ajatella omilla aivoillaan.”
Kristitty vanhempi skeptikolle: “Olet oikeassa! Opetan lapsilleni kristinuskon oppeja ja olen ylpeä siitä!”
Sekä skeptikkojen että kristittyjen tulee ymmärtää, että indoktrinaatio tarkoittaa, että jotakuta opetetaan omaksumaan täysin tietyn ryhmän ajatukset, mielipiteet ja uskomukset, ja kielletään harkitsemasta muita ajatuksia, mielipiteitä ja uskomuksia. Toisin sanoen, indoktrinaation ongelma on se, millä tavalla opetat asioita toiselle ihmiselle. Se ei liity suoraan mihinkään tiettyyn uskomusjärjestelmään, vaikka uskonto onkin yksi uskomusjärjestelmistä, joissa indoktrinaatio on mahdollista.
Ratkaisu vanhemmille: Tutustuta lapsesi tarkoituksenmukaisesti skeptikkojen haasteisiin, jotta heille ei tule koskaan tarvetta kyseenalaistaa sitä, että oletko yrittänyt suojata heitä toisenlaisilta uskomuksilta. Lisätietoa tämän asian tärkeydestä löydät postauksesta “If Your Kids are Someday Shocked by the Claims of Skeptics, You Didn’t Do Your Job.”
3. Ihmeiden Ivaaja
Häpäisytaktiikka: Saada lapsi tuntemaan itsensä herkkäuskoiseksi, jos hän uskoo johonkin, joka ei noudata luonnonlakeja.
Tässä on hiljattain blogiini jätetty kommentti eräältä skeptikolta:
"Vain koska joku niin-sanottu pyhä kirja sanoo, että jokin on totta, ei tee siitä totta. Miksi uskot kummallisia väitteitä jumalasta, joka luo asioita sanallaan, tai miehestä, jonka kala nielaisi muutamaksi päiväksi ja joka selvisi ja maailmanlaajuisesta tulvasta (arkista), johon mahtui kaikki eläimet ja kahdeksan ihmistä ja kertomukseen neitsyeen raskaaksi tulemisesta? Näissä ei ole mitään järkeä, eikä sinulla ole todisteita että ne tapahtuivat, mutta silti uskot, että se on totta. Miksi uskot kummallisiin väitteisiin vain sen vuoksi, että ne ovat uskonnollisia?"
Kommentin logiikka on asia, joka tässä on “kummallista” (kukaan ei usko kaikkiin ihmeväitteisiin vain sen vuoksi, että ne ovat uskonnollisia), mutta en halua kritisoida tämän kommentin yksityiskohtia. Haluan näyttää kuinka skeptikot esittävät ihmeet tavalla, joka marssittaa ne esiin “silminnähden” absurdeina, koska (ja määrityksen mukaan!), ne eivät seuraa luonnonlakeja.
Ratkaisu vanhemmille: Opeta lapsille peruslogiikkaa, eli jos Jumala on olemassa, ihmeet ovat mahdollisia, ja jos Jumala ei ole olemassa, ihmeet eivät ole mahdollisia (enemmän tästä luvussa 24 kirjassa Keeping Your Kids on God’s Side). Tämä tuo ihmeiden mahdollisuuden takaisin perustalla olevaan kysymykseen Jumalan olemassaolosta, jotta lapset ymmärtävät, että henkilö joka väittää ihmeitä hölmöiksi yksinkertaisesti olettaa, että Jumalaa ei ole olemassa.
4. Itseriittoinen Pilkkaaja
Häpäisytaktiikka: Skeptikko kehuu, että ei “tarvitse” Jumalaa - ja vihjaa, että jos joku tarvitsee Jumalaa, hänellä on alempiarvoinen tarve tunne-elämän tukeen, jotta selviäisi elämästä läpi.
Usein tapahtuu, että kun ex-kristitty kertoo miten hän hylkäsi uskonsa, he saattavat kertomuksensa päätökseen lipevällä kommentilla siitä, kuinka he siirtyivät elämässä eteenpäin, koska he eivät enää “tarvinneet” Jumalaa. Tämä taitavan ylimielisesti päättelee tietenkin, että ne jotka uskovat Jumalaan, tekevät niin, koska heillä ei ole tunne-elämän resursseja, joiden avulla he selviäisivät elämästä universumissa, joka on säälittävän välinpitämätön heitä kohtaan.
Tämä on outo päätelmä, joka paljastaa syvällisen ymmärtämyksen puutteen.
Jos Jumala on olemassa, me tarvitsemme Häntä. Kaikki on luotu Hänen kauttaan ja Häntä varten; Hän on kaiken lähde ja ylläpitäjä. Siksi, jos Jumala on olemassa, emme voi valita tarvitsemmeko Häntä vai emme… yksinkertainen tosiasia on, että me tarvitsemme.
Jos Jumalaa ei ole olemassa, me emme tarvitse Häntä. Me emme voi tarvita Häntä. Me emme voi tarvita jotain, jota ei ole olemassa.
Toisinsanoen, sanomalla, että et tarvitse Jumalaa enää, on järjetön päätelmä. Tietenkään et tarvitse Jumalaa, jos Hän ei ole olemassa. Ja jos Hän on olemassa, et voi valita sitä vaihtoehtoa, että et tarvitsisi Häntä.
Tämä väite paljastaa, että alkujaan skeptikon usko Jumalaan perustui oletetuille tarpeille (haluille) sen sijaan, että hän olisi uskonut Jumalan olevan oikeasti olemassa. Kun he tajusivat, että heidän ei tarvitse uskoa Jumalaan tyydyttääkseen näitä koettuja tarpeita, he yksinkertaisesti eliminoivat Jumalan kuvasta ja hakivat tarpeilleen tyydytystä toisilla tavoilla,
Ratkaisu vanhemmille: Auta lastasi rakentamaan usko Jumalaan, joka perustuu Jumalan olemassaololle ja kristinuskon totuuteen - ei siihen, että heillä on tarve olla onnellinen, tai olla hyvä ihminen, tai löytääkseen tarkoituksen elämään.
Toisin sanoen, jos joku kysyy lapseltasi miksi hän on kristitty, sinun pitäisi haluta hänen vastaavan “Koska kristinusko on totta!”. Jos haluat oppia lisää siitä, miksi meidän pitää jättää taaksemme oletetut tarpeet- malli, lue postaus “Do Your Kids Know Why They Need God?”
5. Suvaitsevaisuudella Suitsuttelija
Häpäisytaktiikka: Saada lapsi tuntemaan, että hän on ei-rakastava ja vihamielinen, jos hänellä on raamatullisia mielipiteitä, jotka eivät puolla sitä, että kaikki valinnat olisivat moraalisesti hyväksyttäviä.
Vaikuttavan ironisella esityksellä Suvaitsevaisuudella Suitsuttelija häpäisee lapsia uskomaan, että heidän täytyy olla hirveitä ihmisiä, jos he ovat eri mieltä ei-uskovien kanssa moninaisten asioiden moraalisuudesta. Merkkaamalla lapset vihamielisiksi ja ei-rakastaviksi, sen sijaan, että syvällisesti keskustelisivat eriäviä moraalisia päätelmiä tuottavien maailmankuvien totuudellisuudesta, he nojautuvat puhtaasti tunteisiin perustuviin hyökkäyksiin. Lapset, joilla ei ole älykästä perustelua heidän kristilliselle maailmankuvalleen, saadaan tuntemaan, että he ovat varmaankin väärässä uskonsa totuudesta.
Ratkaisu vanhemmille: Auta lapsia ymmärtämään tilanteen ironia, kun he kohtaavat suvaitsevaisuuden puolestapuhujan, joka ei hyväksy kristittyjen uskomuksia ilman, että merkkaavat ne vihamielisiksi. Sitten näytä heille kuinka kristittyjen ja ei-kristittyjen on välttämätöntä olla eri mieltä moraalisissa asioissa, koska meidän auktoriteettimme perustuu eri lähteeseen - Raamattuun. Täältä löytyy esimerkki.
Kaikissa näissä tapauksissa, muista, että häpeä on “kivulias tunne, jonka aiheuttaa voimakas syyllisyyden, nolouden, arvottomuuden tai kunnian menetyksen aiheuttanut seikka”. Toisin sanoen häpeän juurella on riittämättömyyden tunne.
Jotta lapsemme voisivat tuntea itsensä (enemmän kuin) riittäviksi, kun he kohtaavat häpeää aiheuttavia yrityksiä, heillä tulee olla syvällinen vakaumus siitä, että mihin he uskovat on todella totta. Vain silloin he pystyvät täysin näkemään häpeätaktiikat sinä, mitä ne todella ovat - pinnallisia ja perusteettomia tunteisiin kohdistuvia hyökkäyksiä - ja pystyvät sanomaan itsevarmasti apostoli Paavalin sanoin “Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi” (Roomalaiskirje 1:16).
Natasha Crain on bloggaaja, kirjailija ja kansallisesti tunnettu puhuja, jonka intohimona on varustaa kristityt vanhemmat kasvattamaan lapsensa ymmärtämään, miten he voivat puolustaa uskoaan yhä enenevässä määrin sekularisoituvassa maailmassa. Hän on kirjoittanut kaksi apologeettista kirjaa vanhemmille: Talking with Your Kids about God (2017) ja Keeping Your Kids on God’s Side (2016). Natashalla on maisterin arvosana markkinoinnissa ja statistiikassa UCLAn yliopistosta ja Kristillisen Uskonpuolustuksen sertifikaatti Biola University:stä. Hän työskenteli aiemmin markkinointipäällikkönä ja dosenttina. Hän asuu Etelä-Kaliforniassa miehensä ja kolmen lapsensa kanssa.
