Kielenkäyttöohjeita naiselle

Tuli ihan tarkoittamatta pitkä tauko kirjoitteluun.  Olin ajatellut, että kesälomalla ehdin sitten kirjoittaa, mutta meillä on riittänyt puuhaa.  Iso projekti kotona, isojen juhlien järjestäminen, pieni kesälomareissu...Ja silloin jää tämä kirjoittaminen vähemmälle.  Kirjoitan yleensä illalla kun lapset ovat jo nukkumassa eikä voi kaikkia iltoja käyttää kirjoittamiseen! :)

Aihe toisaalta on muhinut mielessäni koko tämän ajan.  Olen käsitellyt kielenkäyttöä ja kuinka vaikeaa mahdotonta meidän on hillitä kieltämme.  Minua alkoi kiinnostaa mitä ohjeita tai kehoituksia Raamatussa löytyy erityisesti naisille tällä kielenkäytön alueella.  Kuten olen jo aiemmin sanonut, kaikki Raamatun ohjeet, käskyt ja kehoitukset ovat kaikille, mutta siellä on myös paikkoja, joissa puhutaan suoraan naisille.  

Syy miksi haluan puhua puhumisesta on se, että puhuminen, sanojen käyttö, on välttämätöntä yhteiselämän mahdollistamiseksi.  Ihmiset kommunikoivat sanojen avulla ja jokainen meistä puhuu joka päivä.  Joku puhuu enemmän, joku vähemmän, mutta sanoilta ei vältytä.  Monesti ne sanat juuri ihmissuhteissa aiheuttaa eniten surua....ja toki myös eniten iloakin.   

Usein käytämme kieltämme väärin ja teemme syntiä sanoillamme.  Siksi haluan pitää esillä sitä tosiasiaa, että Jumala kiinnittää huomiota puheeseemme ja sanoihimme.  Sanat paljastavat mitä sydämessä muhii, ja Jumala tähtää aina sydämeen asti.

Miten sitten me naiset? Luin muutaman tutkimuksen, joissa laskettiin päivittäin puhumiemme sanojen määrää.  Parissa tutkimuksessa selvisi,  että naiset käyttävät päivän aikana tuhansia sanoja enemmän kuin miehet!  Eräässä toisessa sanottiin, että naiset avaavat suutaan enemmän kotona ja miehet taas julkisuudessa.

Usein naisten puhuminen on sananlaskujen aiheena.  Ympäri maailmaa löytyy sananlaskuja tai sanontoja kuten “Kun naiselta loppuu vastaukset, valtamerestä loppuu vesi” tai “Yksi kieli riittää kahdelle naiselle”.  Kokoa yhteen ystävättäriä ja kohta löystyvät kielten kannat...Me puhumme ja puhumme ja puhumme :)  

Jos etsit Raamatusta kirjaa, jossa neuvotaan kielenkäytössä, suosittelen erityisesti näitä kahta:  Jaakobin kirja (josta olen jo kirjoittanut) ja Sananlaskut.  Sananlaskuissa puhutaan paljon puheesta ja kielestä, neuvotaan hyvään puheeseen ja varoitetaan pahasta kielenkäytöstä.  Sieltä päädyinkin etsimään naisasiaa, koska muistaakseni siellä oli muutama tulinen kuvaus naisen kielestä.  Päätin jakaa tämän postauksen loppuosan kahtia:  kielenkäyttömme aviomiehen kanssa ja kielenkäyttö lasten kanssa.  

Vaimona:

“Vaimon tora on kuin räystäästä tippuva vesi.” (19:13b)

“Parempi asua katon kulmalla kuin toraisan vaimo huonetoverina.” (21:9, 25:24)

“Parempi asua autiossa maassa kuin toraisan vaimon vaivattavana.” (21:19)

“Räystäästä tippuva vesi sadepäivänä ja toraisa vaimo ovat yhdenvertaiset.  Joka tahtoo hänet salassa pitää, se tuulta salassa pitää, se tavoittaa öljyä oikeaan käteensä.” (27:15)

Naiset, vaimot, mitä nämä sananlaskut sanovat naisesta ja hänen kielestään avioliitossa?  Ei kovin imartelevaa.  Toraisa vaimo valittaa, jankuttaa, jäkättää, motkottaa, marisee, nalkuttaa, jurnuttaa ja marmattaa.  Hän on riidanhaluinen, hyökkäävä, itsepäinen, kiistelevä ja kärttyinen.   

Kuinka monen sarjakuvan tai komedian aiheena onkaan tällainen avioliitto.  Vaimo narisee, kritisoi  ja valittaa ja mies pakenee.  Mikä tahansa paikka on parempi kuin terävän kielen vieressä; lähibaarissa, harrastuksissa, ystävien luona, autotallissa, ulkotöissä, katon kulmalla, autiomaassa, jopa seurakunnan menoissa.  

Tänä kesänä on sadetta saatu varmasti ihan tarpeeksi.  Räystäästä tippuva vesi on tuttu ääni.  Joskus vesi voi osua oikein makeasti kaikuvaan kohtaan. Sitä ei voi lopettaa...tip....tip....tip...tip...tip...tip...hulluuteen asti!

En usko, että Salomo valitsi nämä sananlaskut vaimon kielestä kuvaamaan avioliittoa sattumalta.  Ehkä joku hänen useista vaimoistaan oli toraisa?  Meillä vaimoilla on kyky ja lahja käyttää kieltämme ja kuinka helpostikaan se lipsahtaa yllämainittuun käyttöön.  Miten on sinun avioliitossasi?  Kaikkoaako mies kun avaat suusi ja annat sanavirran viedä?  Ei ihme.  Se on väsyttävää ja ärsyttävää.  Varsinkin jos valituksen kohteena on mies itse.  

Olen lukenut jostain, että aviomiehelle on erityisen tärkeää kuulla vaimonsa kehua, rohkaisua ja positiivista palautetta.  Vaikka miehesi rakkauden kieli ei olisikaan positiiviset sanat, hän tarvitsee sinun sanallista tukeasi.  Kun naisia käsketään Raamatussa kunnioittamaan miehiään, siihen kuuluu ihan varmasti kunnioittavat sanat.  Jos et usko, kysy mieheltäsi miltä hänestä tuntuu, kun kiität häntä.  Tai päätä käyttää kieltäsi rohkaisevasti ja ihailevasti seuraavien päivien aikana.  Katso miehesi reaktiota, huomaatko muutoksen hänen olemuksessaan?  Vaimon ihailu ja sanallinen arvostus on miltei elintärkeää avioliitossa.  

Kun miehesi palaa kotiin työpäivän jälkeen, ota hänet vastaan lempeillä ja rohkaisevilla sanoilla.  Mikään ei aseta kodin ilmapiiriä niinkuin vaimon asenne.  Voi olla, että sinullakin on ollut pitkä ja väsyttävä päivä, työssä tai kotona.  Mutta tee parhaasi, että sinun miehesi päivän kohokohta on kotiin saapuminen.

Äitinä:

Sananlaskuissa on myös hyviä esimerkkejä naisesta ja hänen puheestaan.  Viimeisessä luvussa ihaillaan kelpo vaimoa, kadehtittavan aikaansaavaa ja elämäniloista ihmistä.  

“Suunsa hän avaa viisauden sanoihin, hänen kielellään on lempeä opetus.” (31:26)

Viisas ja lempeä.  Mieleen tuli sanonta:  “En välitä siitä kuinka paljon sinä tiedät ennenkuin tiedän kuinka paljon sinä välität.”  Viisauden jakamisessa on oltava sydän mukana. Vaikka tietäisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon... mutta minulla ei olisi rakkautta, en minä mitään olisi...(1 Kor 13)

Koska äidin tehtävänä on neuvoa ja opettaa lapsia, päivän aikana tulee puhuttua todella paljon.  Ainakin isompien lasten kanssa.  Istu kunnolla ruokapöydässä (ja juuri tänään kuopus tipahti tuoliltaan kun ei totellut tätä neuvoa...), älä kaiva nenää, muista petata sänky, näin viikataan pusero kaappiin, kerää lelut kyllä myös lipaston alta, muista laittaa astiat astianpesukoneeseen... Olen ainakin itse huomannut, että kun samoja asioita toistelee päivästä (vuodesta!) toiseen, ääni alkaa muuttua terävämmäksi ja ärsytyskynnys madaltuu.  

Miten sitä muistaa olla lempeä?

Minua on auttanut paljon tämä seuraava ajatelma:  Lapsi ei ole sinua varten.  Sinä olet lasta varten.  

Lapsen tehtävä ei ole täydentää elämääni, ei tehdä minua onnelliseksi.  Äitinä minä ja sinä olemme aikuisia, meillä on vastuu, me uhraamme oman mukavuuden lapsen hyväksi.  


Minä olen lasta varten.  

Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään, kuin että hän antaa henkensä ystäväinsä edestä.  (Joh 15:13)  Minä annan elämäni lapsen hyväksi, jaan tietoni ja taitoni, opetan elämään.  Lapsi-vanhempi suhteessa lapsi vastaanottaa ja vanhempi antaa.  Pitkän aikaa.  Tämä ajatus auttaa minua jaksamaan olla lempeä, antaa ohjeita, olla valmiina lasta varten.  Sehän on minun tehtäväni.  

Kun mietin tätä äidin roolia lapsen opettajana, huomasin, että se helposti jatkuu vaimon roolissa.  Ohjeiden antaminen tulee niin automaattiseksi, että miestäkin tulee neuvottua äitimäiseen tyyliin.  Miehen kasvattaminen ei kuitenkaan kuulu vaimolle.  Ihan tänä aamuna sain pysäytettyä itseni:  mies aloitti yhden työn ja melkein aloin neuvomaan mitä tehdä.  Onneksi pidin suuni kiinni...hän on tehnyt tuota työtä aiemminkin ja osaa sen varmasti ilman minun ohjeita saada valmiiksi. Enhän minä jakele neuvoja muillekaan aikuisille kun he tekevät askareitaan.  


Kielenkäytön ohjeita tarvitsemme lopun elämäämme... Raamatussa löytyy onneksi kymmeniä jakeita kauniiseen puheeseen. Pureudu Sanaan ja anna sen muuttaa puhettasi perheesi keskellä Jumalan tahdon mukaiseksi!
kuvat