Vuodenajat, aikaiset aamut ja kiitollinen elämänasenne

Olen yrittänyt kirjoittaa blogipostausta...ja se ei vain onnistu.  Ehkä se aihe jätetään nyt muhimaan ja sitten se joskus tulee ulos oikeassa muodossa.  Tai jää arkistoihin.  Joskus on tosi vaikeaa pukea ajatuksia ja tunteita sanoiksi. Äh.

Sen sijaan innostuin kirjoittamaan tulevasta syksystä.  Kaikki se kiva ja kiire mikä lomien jälkeen alkaa.  Vuodenajat tuovat ihanasti vaihtelua elämään.  Olikohan se C.S.Lewis, joka kirjoitti vuodenajoista ja ihmisen tarpeesta sekä vaihteluun että rutiineihin.  Me kaipaamme rutiineita: tietyssä järjestyksessä esiintulevia tapahtumia.  Meille on tärkeää osata odottaa muutosta.  Ei suurempia yllätyksiä.  Niinkuin vuodenajat.  Kesän jälkeen tulee syksy, sitten talvi, kevät ja jälleen kesä.  Järjestys pysyy samana vuodesta toiseen...ehkä syksystä tulee aurinkoinen, äkkikylmä tai myrskyinen, mutta se on silti syksy ja lehtien lakastuminen ja maahan putoaminen on yhtä väistämätöntä kuin muuttolintujen lähtö.  


Toisaalta kaipaamme muutosta ja rakastamme vuodenaikojen vaihtumista. Uutuus piristää ja innostaa.  Tuomme uuden ajanjakson näkyville kodeissa asti: kesäkukkakimput ja aina auki olevat verhot vaihtuvat syksyllä kynttilöiden ja vilttien välittämään pesämäiseen tunnelmaan  Tämä neljän kuukauden välein tuleva muutos on meille sopiva. Ehdimme nauttia uudesta ja kun alamme kaipaamaan jotain muuta, voikin kääntää jo kalenterissa uusia sivuja esiin.  (En tiedä miten sitten maissa, joissa on vain kaksi tai yksi vuodenaikaa!  Kai sielläkin on luonnossa ja eläinmaailmassa tietyt vaihtelut ja ajankohdat.)

Onhan elokuu vielä kesää, mutta pikkuhiljaa tulee syksyisempi olo.  Koulujen alun lähestyminen edesauttaa kesän loppumisen haikeutta.  

Syksyllä tekee mieli taas aloittaa jotain uutta.  Jos ei harrastusta niin ainakin elämäntapamuutoksia.  Itse olen mietiskellyt päivärutiineita ja mitä kaikkea haluaisin saada aikaiseksi tulevien päivien ja viikkojen aikana. Kirjoitin aiemmin rutiineista ja vinkkejä siihen, miten saat tehtyä päivän aikana kaiken tarpeellisen niin että aikaa jää mukavillekin asioille täällä.  Olen taas törmännyt pariin vinkkiin ja ajattelin jakaa ne täälläkin.

Eräs ärsyttävä haastava aihe pompahtaa vähän väliä esiin blogeissa ja nyt jopa kirjoinakin.   Kirjailija Laura Vanderkam on uutuuskirjasessaan selvittänyt miksi aamun aikaiset tunnit ovat niin tehokkaita ja miten saat paljon aikaan kun muut vielä kuorsaavat vuoteissaan.  Minulla on lista asioita, jotka haluaisin saada tehtyä päivän aikana.  Ehkäpä niiden sijoittaminen aikaiseen aamuun takaa sen, että saan ne tehtyä.  Tämähän tietysti vaatii sitä herätyskellon käyttöönottoa,  mutta loppukesä on hyvä aika sen harjoitteluun kun lähestyy ne syksyiset rutiinit muutenkin.  

Toinen tapa, joka voi parantaa elämänlaatua on aloittaa kirjaaman ylös aiheita, joista on kiitollinen.  Tavoitteena voi olla esimerkiksi 365 kiitosaihetta vihkoon kirjattuna vuoden ajalta.  Tutkimusten mukaan kiitollisuus vähentää stressiä ja masennusta.  Kiitollisuuden avulla voi saavuttaa tärkeitä henkilökohtaisia tavotteita.  Kiitollisuus tuottaa suurempaa määrätietoisuutta ja energiaa.  Kiitollinen ihminen tuntee syvempää läheisyyttä ihmissuhteissaan ja halua rakentaa vahvempia ihmissuhteita.  Kiitollisuus parantaa onnellisuutta jopa 25%!  Hyviä syitä harjoittaa kiitollisuutta.

Onhan se myös raamatullinen kehoitus.  “Kiittäkää joka tilassa.  Sillä se on Jumalan tahto teihin nähden Kristuksessa Jeesuksessa.” (1 Tess 5:18).  “...kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.” (Efesolaisille 5:20).  “Joka kiitosta uhraa, se kunnioittaa minua...” (Psalmi 50:23).

Tässäpä haasteita loppua kohti taittuvalle kesälle.  Kiitollisuus ei ole aina helppoa eikä automaattista. Joskus siihen täytyy keskittyä ja alkaa oikein hakemaan aiheita, mistä voi olla kiitollinen. Viime viikot ovat olleet minulle tällaisia haasteita. En melkein haluaisi alkaa listaamaan kiitosaiheita, koska vaikeudet eivät ole poistuneet mihinkään. Mutta jos haluan olla Jeesuksen seuraaja vaihtoehtona on kuuliaisuus. Jeesus sanoo itse opetuslapsilleen, että jos te olette minua rakastatte, niin te pidätte minun käskyni. (Johanneksen evankeliumi 14:15, 21, 23).  


Tämä on yksi niistä tilanteista, joissa uskon, että kuuliaisuus tulee ensin ja tunteet seuraavat. En tunne itseäni kiitolliseksi (vaikeuksista), mutta tiedän, että Jumala voi antaa minulle ilon vaikeuksien keskelläkin. Se on valinnan paikka...valitsenko kiitollisuuden....vai jäänkö murehtimaan ja märehtimään asioita, joiden toivoisin vain menevän pois. Vaihtoehtona on tyytymättömyys ja sen hapantamaa elämää en toivo itselleni enkä läheisilleni! Taidanpa laittaa jotain inspiroivaa ylistysmusiikkia soimaan ja alkaa listata kiitosaiheita. 

kuva