Korona-aika on tuonut paljon uutta. Osaamme pitää etäisyyttä, tehdä töitä kotoa päin samalla kun lapset opiskelevat etänä, ja käytämme uusia sanoja ja käsitteitä. Yksi näistä käsitteistä on “kupla” jota esimerkiksi Britanniassa käytetään kun määritellään kenen kanssa saa viettää aikaa jopa sulun aikana. Jos joku on osa sinun kuplaasi, saat vierailla ja viettää aikaa yhdessä. Muita ei hyväksytä.
Kupla tuli mieleeni, kun mietin avioliittoa. Kun kaksi itsenäistä elämää sulautuu yhdeksi avioliitossa, he luovat oman kuplansa. Kuplassa on uusi maailma, joka on suljettu ulkopuolisilta.
Raamatussa mielenkiintoisesti ei ole kovinkaan monta sääntöä siitä, miltä avioliiton tulee näyttää. Siellä toki on joitakin sääntöjä, mutta joskus toivoisi, että Jumala olisi hieman selkeämmin kertonut, miten siinä avioliitossa oikein elellään. Toisaalta nämä jo annetut kuvaukset ja ohjeet ovat niin haastavia, että niiden opettelussa kestää sen ihmiselämän ajan.
Aivan ensimmäinen kuvaus avioliiton omasta maailmasta, kuplasta, löytyy jo Eedenin puutarhasta, kun ensimmäinen mies Aadam tapaa ensimmäisen naisen Eevan.
“Niin Herra Jumala vaivutti ihmisen raskaaseen uneen, ja kun hän nukkui, otti hän yhden hänen kylkiluistaan ja täytti sen paikan lihalla. Ja Herra Jumala rakensi vaimon siitä kylkiluusta, jonka hän oli ottanut miehestä, ja toi hänet miehen luo. Ja mies sanoi:
"Tämä on nyt luu minun luistani ja liha minun lihastani;
hän kutsuttakoon miehettäreksi,
sillä hän on miehestä otettu".
Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja he tulevat yhdeksi lihaksi. Ja he olivat molemmat, mies ja hänen vaimonsa, alasti eivätkä hävenneet toisiansa.” 1 Moos 2:21-25
Havaintoni maailman ensimmäisestä ihmissuhteesta.
Miehet ja naiset tarvitsevat toisiaan
Aiemmin luvussa Jumala sanoi: “Ei ole ihmisen hyvä olla yksinänsä, minä teen hänelle avun, joka on hänelle sopiva.”(2:18) Aadam aloitti eläinten nimeämisen ja huomasi eläimet läpikäytyään, että “Aadamille ei löytynyt apua, joka olisi hänelle sopinut”. (2:20)
Eläimet, lemmikit voivat olla mahtavaa seuraa ja tärkeitä suhteita, mutta ne eivät pysty olemaan se apu, jonka ihminen tarvitsee elämässään, eivätkä ne pysty täyttämään kaikkia niitä tarpeita, joita ihmisellä on. Ihminen siis tarvitsee ihmistä, mutta huomionarvoista on, että erityisesti mies ja nainen tarvitsevat toisiaan.
Tekstini teema on avioliitto, joka raamatullisen käsityksen mukaan on miehen ja naisen välinen liitto, mutta tämä kristillinen näkökulma ei tarkoita sitä, että saavuttaakseen tyydyttäviä ihmissuhteita elämässään jokaisen pitää mennä naimisiin. Myös ystävyydet ovat tärkeitä, ja olenkin kirjoittanut miesten ja naisten välisten ystävyyksien tärkeydestä aiemmin.
Miehet ja naiset ovat erilaisia. Tarvitsemme kummankin näkökulmaa, jotta voimme kaikki hyvin ja jotta osaamme hoitaa maailmaamme viisaasti. Miehillä on annettavaa ja naisilla on annettavaa, emme pärjää ilman toisen sukupuolen oivalluksia (vaikka ymmärryksen kanssa pitääkin tehdä työtä!). Paras maailma syntyy, kun siellä asuvat sekä miehet että naiset, joiden panostus on aktiivista ja yhteistyöhaluista.
Mies liittyy vaimoonsa
Mies luopuu isästänsä ja äidistänsä. Hänen elämänsä tärkein ihmissuhde on nyt oma vaimo. Tämä on hirmuisen tärkeä periaate, koska se annettiin tilanteessa jossa miehellä, eli Aadamilla, ei ollut vanhempia. Jumala ei siis halunnut aviomiehen irrottautuvan tietynlaisista vanhemmista, tietyissä tilantessa, kuten jumalattomista vanhemmista, ylihuolehtivista vanhemmista, toisten elämään sekaantuvista vanhemmista, hölmöistä vanhemmista. Miehen pitää päästää irti vanhemmistaan olivatpa ne millaisia tahansa, missä tahansa ja keskittää huomionsa vaimoonsa.
Verbi liittyä on alkukielellä dāḇaq. Se voidaan kääntää mm. sanoilla tarttua, takertua, liittyä yhteen, tarrautua, pysyä lähellä, pysyä, säilyttää, seurata läheisesti, saavuttaa, saada kiinni, napata.
Yhteen liittyminen on dynaaminen, jatkuva prosessi. Se on ehkä monella vahvimmillaan kihla-aikana ja avioliiton alussa, kun tutustutaan toiseen ja halutaan tietää toisesta kaikki. Mutta liittyminen yhteen ei oikeastaan koskaan pääty, se kestää elämän ajan. Toisen ihmisen läheisyydessä pysymiseen ja häneen kiinnittymiseen pitää panostaa vuosien avioliiton jälkeenkin. Aviopuolisot jatkavat toisen ajatusten ja mielipiteiden tutkimista ja ymmärtämistä.
Ymmärrän tämän jakeen tärkeyden, koska olen asunut kulttuurissa, jossa vaimo muuttaa miehen vanhempien luokse asumaan. Odotuksia on monia ja anopilla on suuri valta uuden avioparin välisessä suhteessa. Aviomieheltä vaaditaan valtavaa lujuutta ja kypsyyttä osata elää kahden naisen välillä. Oma äiti on rakas, ja vanhempia pitää kunnioittaa. Toisaalta Jumalan neuvossa ei ole mitään sovellettavaa: mies jättää vanhempansa ja liittyy vaimoonsa. Nuoren vaimon ihmisarvon kunnioittaminen uudessa perheessä alkaa aviomiehen asenteesta ja käytöksestä.
Kulttuuri, joka on evankeliumin vastainen, ei ymmärrä eikä tue avioliiton luomaa omaa maailmaa. Mainitsemassani kulttuurissa lapsen saaminen on tärkeämpää kuin avioliitto, ja miehellä voi olla useita suhteita ja avioliittoja. Anopin mustasukkaisuus nousee pettymyksistä omassa avioliitossa, jonka seurauksena poika on joutunut ottamaan etäiseksi jääneen aviomiehen paikan, ja joutunut emotionaaliseksi tukihenkilöksi äidilleen. Joku käytti sanaa “emotionaalinen insesti” puhuessaan vääristyneestä äiti-poika-suhteesta. Tämä jatkuu sukupolvelta toiselle, kun aviopuolisot eivät osaa tai kykene liittymään toinen toisiinsa.
Suomalaisessa kulttuurissa Jumalan tarkoittaman yhteenliittymisen vastaisuus tulee esiin eri tavoin. Avioliittoa ei välttämättä sidota, vaan katsotaan kuinka kauan rakkauden tunnetta kestää. Jos puolisoiden yhteen liittyminen emotionaalisella tasolla ei ole onnistunut, väliin voi tulla uusi ihminen ja liiton rikkominen alkaa tuntua helpolta, jopa hyväksyttävältä. Moni jopa astuu avioliittoon ajatuksella, että tämä ei välttämättä tule kestämään.
Joillakin ei ole vähäisintäkään kunnioitusta toisen avioliittoa kohtaan, vaan jos himo iskee, ei kaihdeta edes naimisissa olevan vikittelyä. Heprealaiskirjeen opetus on silti selkeä: “Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken, ja aviovuode saastuttamatonna; sillä haureelliset ja avionrikkojat Jumala tuomitsee.” (13:4)
Avioeron rikkirepivää vaikutusta ei usein huomata ennenkuin on liian myöhäistä. Juuri eilen kuulin erään nuoren ihmisen kertovan, miten vanhempien avioero oli hänelle suuren kriisin paikka. Lähimpien ihmisten valinnat saivat hänet epäilemaan Jumalan hyvyyttä, koska jos ihmiset olivat niin pahoja, miten Jumala joka heidät loi, voi olla hyvä.
Aviopuolisoiden yhteyden säilyttäminen suojelee sekä puolisoita että lapsia haavoilta ja rikkinäisyydeltä, jotka voivat vaikuttaa läpi elämän. Jumalan mielen mukainen avioliittokuva on todellakin paras elämääsuojaava malli.
He tulevat yhdeksi lihaksi
Yhdeksi lihaksi tuleminen on kuvaannollista ja kirjaimellista. Kenenkään muun kanssa ei olla niin intiimisti lähekkäin. Alastomuus on sielun ja mielen paljastamista toiselle - omien tunteiden sanoittamista, haaveiden jakamista, kahden elämän yhdeksi tulemista. Alastomuus on myös fyysistä, vain sinun kanssani koen seksuaalisuuden ja toteutan sitä kanssasi yhdessä.
Yhdeksi lihaksi tuleminen on elämän yhteen nitoutumista, alamme kulkea samaa jalkaa, samaan suuntaan. Se on myös lasten saamista. Lapsi syntyy miehen ja naisen yhteentulemisesta, heidän solujensa sulautumisesta, fyysisestä läheisyydestä. Lapsi on “yksi liha”, hän on osa sinua, ja osa minua, hän on oma itsensä, mutta hän on osa meitä. Meidän luomamme elämä.
“Eivätkä hävenneet toisiansa”. Moni voi luulla, että kristityt häpeävät seksuaalisuutta, koska he eivät heittäydy kokemaan sitä useiden eri henkilöiden kanssa. Mutta asia on juuri päinvastoin. Seksuaalisuuden lahja on niin syvällistä, niin ihmisen sisintä paljastavaa, että se halutaan jakaa vain uskollisuuden lupauksen antaneen puolison kanssa. Tietoisuus siitä, että meidän välillämme tapahtuva ei joudu toisten korviin, eikä toisten kanssa jaettavaksi luo turvalliset muurit rakkauden puutarhan ympärille. Omassa maailmassa uskaltaa antautua nautinnolle ja kokemuksille.
Alkukielen sana bûš, joka jakeessa esiintyy, tarkoittaa häpeää, hämmennystä tai pettymystä. Jumalan suunnitelmissa alasti oleminen ei aiheuta häpeää, ei hämmennystä eikä pettymystä. Tässä onkin rikkinäisen maailman kasvateilla opettelemista. Luottamus ja turvallisuus, joka syntyy kun opettelemme luottamaan ja turvaamaan Jumalaan, luo perustan aviopuolisoiden omalle maailmalle, jossa molemmat uskaltavat olla alasti, paljastettuja, haavoittuvia ja keskittyvät tuomaan toiselle iloa.
Avioliitto siis luo uutta. Se luo kahdesta itsenäisestä, erillisestä yksilöstä yhden lihan, toisiinsa tarrautuneen parin, joka viettää loppuelämänsä toisiaan tutkien, ihmetellen ja opetellen. Avioliitto luo myös perheen, jos Jumala siunaa heitä lapsilla. Vanhempien luomassa maailmassa, perhekuplassa on lastenkin turvallista kasvaa ja kehittyä. Toisiinsa sitoutunut pari on myös turvallinen muille ihmisille; ei tarvitse pelätä kenenkään houkuttelevan muita rikkomaan aviolupausta, vaan voi nauttia ystävyydestä ja yhteydestä Jumalan perheen jäseninä.
Kun Jeesus puhui Genesiksen jakeista, hän sanoi aviopuolisoista:
“Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako." Matteus 19:6
Sitoutukaamme kaikki kunnioittamaan avioliiton kuplaa, sitä uutta maailmaa jonka puolisot keskenään luovat. Se on Jumalan suunnitelma, ja paras tapa elää yhdessä, ja siunatuin tapa kasvattaa lapsia. Elämäätuovassa liitossa kasvaa vahvoja yksilöitä, ja se on meidän kaikkien etu.
Kuva: Pixabay, OlsayErtem
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!