Ollapa hyvä!

Olen saapunut Tiituksen kirjeen ohjeissa toiseksi viimeiseen kohtaan.  Tässä ensin jakeet, joita olen käynyt läpi:

"Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."  

Tiitus 2:3-5

Oletko hyvä ihminen? Palasin kreikan kielen oppikirjaani tarkistamaan sanan ’hyvä’ alkuperän.  Sana on agathos; hyvä, ystävällinen, auttavainen, kiltti, miellyttävä... Carolyn Mahaneyn kirjassaan Feminine Appeal käyttää sanoja hyvyys ja ystävällisyys.  Kirjailija Jerry Bridges antaa selityksen molemmille sanoille, joka helpottaa niiden tarkoituksen ja eron ymmärtämistä: 

”Ystävällisyys on vilpitön halu tuoda onnellisuutta toisille ja hyvyys on ne suunnitellut toimet, joilla sitä onnellisuutta edistetään.”

Aion käyttää molempia sanoja kun kirjoitan aiheesta.  Ensimmäiseksi tulee mieleen, että sekä sana hyvyys että ystävällisyys ovat Galatalaiskirjeen listassa, jossa luetellaan Hengen Hedelmät (5:22).  Nämä ominaisuudet ovat siis Jumalan Pyhän Hengen aikaansaannoksia.  Niitä ei voi saada aikaan omin voimin pinnistellen ja ponnistellen, vaan ne kasvavat koko uskonelämän ajan. 

Carolyn kertoo luvussa, että jos joku olisi hänelle joskus nuoruudessa sanonut, että hän tulee vihastumaan lapsilleen tai kokevansa katkeruutta miestänsä kohtaan, hän olisi nauranut ja ajatellut, että puhuja ei tunne häntä kovin hyvin.  Hänhän oli helppoluonteinen ja myöntyväinen ihminen, joka ei oikeastaan koskaan suuttunut! Ja hän aikoi kohdella miestään ja tulevia lapsiaan suuremmalla ystävällisyydellä, rakkaudella ja hellyydellä kuin ketään muuta. 

Ja sitten todellinen elämä astuu kuvioihin.  Olen joskus valittanut miehelleni, että olin nii-iin paljon hengellisempi ennen avioitumista, kun asuin yksin!  Sitten paljastuu totuus; avioliitto, niin ihana elämän sulostuttaja kuin onkin, näyttää meille hyvin nopeasti millaisia me todella olemme.  Lisää siihen lapset, koululaiset, teinit...Ja saamme ihmetellä mistä sellaiset vihamieliset ja katkerat tunteet oman perheemme jäseniä kohtaan tulevat!   Minähän olen ystävällinen ja myötätuntoinen ihminen!

Carolyn listaa luvussa kolme asiaa, jotka ryöstävät meiltä ystävällisyyden ja hyvyyden muita kohtaan: viha, katkeruus ja tuomitseminen.  Kirjoitan jokaisesta hyvyydenryöstäjästä hiukan.   

Kuvitellaan, että seisot seurakuntasi aulassa juttelemassa ystäviesi kanssa.  Pitelet kädessäsi pahvista kahvikuppia.  Yhtäkkiä joku tönäisee kyynärpäätäsi ja kahvia läikkyy lattialle.  Katselet lattialla olevaa läikkää.  Miksi lattialla on kahvia?

a) Lattialla on kahvia, koska joku tönäisi minua ja sai minut läikyttämään sitä kupistani.  (väärin)

b) Lattialla on kahvia, koska kupissani oli kahvia. (oikein)

Ai mitä? No, yritän tällä esimerkillä osoittaa sen, että se mitä sinun käytöksessäsi tulee kaikille tiettäväksi, on vain näkyvä esimerkki siitä, mitä sinun sydämessäsi on.   Lattialle läikkyi kahvia, koska se on sitä, mitä kupissa oli.  Jos kupissa olisi hunajaa, hunajaa läikkyisi lattialle.  Sinä et huuda lapsillesi, koska he käyttäytyvät huonosti.  Sinä huudat lapsillesi, koska olet kärsimätön, itsekeskeinen ja rakastat omaa rauhaasi.  Sinä et vihastu miehellesi, koska hän ei löydä auton avaimia kirkkoon lähtiessänne.  Sinä vihastut miehellesi, koska olet ihmistenpalvoja ja haluat näyttää hyvältä muiden silmissä olemalla ajoissa Jumalanpalveluksessa.  Ja sinähän et koskaan hukkaisi auton avaimia (olet vielä ylimielinenkin). 

Lähde Freedigitalphotos. Graeme Weatherston

Epäystävällinen, ei-hyvä käytös, sanat ja ajatukset tulevat suoraan sydämestäsi.  Olosuhteet, joissa olet, vain tuovat ne esiin.  Matteus kirjoittaa: ”Mutta mikä käy suusta ulos, se tulee sydämestä, ja se saastuttaa ihmisen.  Sillä sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, aviorikokset, haureudet, varkaudet, väärät todistukset, jumalanpilkkaamiset.”  (15:18-19).     

Jaakob kirjeessään kertoo näin: ”Mistä tulevat taistelut ja mistä riidat teidän keskuudessanne?  Eikö teidän himoistanne, jotka sotivat jäsenissänne? Te himoitsette, eikä teillä kuitenkaan ole; te tapatte ja kiivailette, ettekä voi saavuttaa; te riitelette ja taistelette...”

Kun luin kreikan kielen selitysteoksestani sanasta agathos, hämmästyin vähän kun kirjailija sanoi seuraavasti: ”Kotona työtä tekevällä (viitaten edelliseen Tiituksen kirjeen ohjeeseen, naiseen kotinsa hoitajana) on kiusaus olla säästämättä talouttaan ja itseään...ja niinpä Paavali lisäsi listaan sanan ystävällinen. ”  Kodilleen omistautunut nainen voi mennä liian pitkälle omistautumisessaan...Mitä sinä haluat liikaa (himoitset) kodissasi, miehesi ja lastesi kanssa? Rauhaa ja siisteyttä? Arvostusta ja tunnustusta? Väittelyn voittamista ja oikeassa olemista?  Kun alat haluamaan jotain asiaa liian paljon, tulet vihaiseksi kun et saa sitä.

Etkö sinä kuitenkin halua tuoda Jumalalle kunniaa myös käytökselläsi? Ystävällisyys ja hyvyys tuo Jumalalle kunniaa ja estää ihmisiä pilkkaamasta Hänen Sanaansa, Raamattua.  Jaakob antaa kirjeessään ohjeet: ”Mutta hän antaa sitä suuremman armon.  Sentähden sanotaan: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon.” Olkaa siis Jumalalle alamaiset; vastustakaa perkelettä, niin se teistä pakenee. Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä. Puhdistakaa kätenne, te syntiset, ja tehkää sydämenne puhtaiksi, te kaksimieliset. Tuntekaa kurjuutenne ja murehtikaa ja itkekää; naurunne muuttukoon murheeksi ja ilonne suruksi.  Nöyrtykää Herran edessä, niin hän teidät korottaa.” (4:6-10).

Vihan lisäksi katkeruus on asia, joka kuihduttaa ystävällisyyden ja hyvyyden kukkaset hyvin nopeasti.  Kirjassa kerrottiin hyvin vakuuttavasti se, että me katkeroidumme synnistä, joka liippaa meitä hyvin läheltä.  Jos joitain pahoja, moraalittomia asioita tapahtuu kaukaisissa maissa (tyttäriään vuosia hyväksi käyttävät isät, suuria summia avuttomilta tai köyhiltä huijanneet viranomaiset, nuoria kuoliaaksi ampuvat poliittiset mielipuolet) se voi kuohuttaa mieltäsi jonkun aikaa, mutta et todennäköisesti katkeroidu siitä.  Vaikka teko oli hyvin väärin; joku oikeasti lukitsi tyttärensä vuosikausiksi kellariin!  Kymmeniä nuoria kuoli!

Siispä katkeruus ei johdu siitä, miten suureen syntiin oli sorruttu.  Mutta jos joku läheinen tekee syntiä sinua kohtaan?  Sen ei tarvitse olla näin suurta ja hirviömäistä, mutta se tulee läheiseltä ihmiseltä...Isä, äiti, sisarukset, lapset. Omat perheenjäsenesi .  Silloin ole varovainen; voit katkeroitua, ja se tapahtuu pikkuhiljaa.  Raamatussa on yksi neuvo katkeruuden suhteen: ”Kaikki katkeruus...olkoon kaukana teistä.  Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut. ” Ef 4:31-32.

Jos huomaat katkeria tunteita perhettäsi kohtaan, älä jätä niitä muhimaan.  Mistä tiedät olevasi katkera?  Jos käyt läpi mielessäsi sinua kohtaan tehtyjä vääryksiä kerta toisensa jälkeen.  Jos elät itsesäälissä.  Jos et pysty enää osoittamaan kiintymystä ja myönteisiä tunteita tiettyä henkilöä kohtaan.   

Jos  haluat noudattaa Raamattua elämässäsi, sinun tulee jättää katkeruus heti pois tunnustamalla se syntinä ja pitää huoli siitä, että se ei lähde taas kasvamaan.  Katkeruus on myrkkyä!

Kolmantena hyvyyden ja ystävällisyyden tukahduttajana Carolyn mainitsee tuomitsemisen.  Hän puhuu tuomitsemisesta, jossa etsitään toisesta ihmisestä vikoja ja virheitä ja ilman pätevää ja riittävää syytä muodostetaan epäsuosiollisia mielipiteitä heidän ominaisuuksistaan, sanoistaan, teoistaan tai motiiveistaan.  Eli yksinkertaisesti haetaan kaikkein pahinta toisesta ihmisestä.  Ja jälleen kerran tämä on helpointa tehdä läheisistä ihmisistä. 

Ohje kirjoituksista: ”Älkää tuomitko näön mukaan, vaan tuomitkaa oikea tuomio.” (Joh 7:24).  Kuulin kerran ohjeen yhteistyöhön: Ajattele aina parasta toisessa henkilössä.  Minusta se oli todella hyvä muistutus siitä, että minun ei pidä tuomita toisten tekoja ja sanojakaan liian nopeasti.  Ota aina aikaa ja tarkista, että ymmärsit oikein.  Se kannattaa ja huomaat, että monta kertaa nopeat tuomiosi ovat ihan väärin perustein tehtyjä.  Se tuo myös tietynlaisen rauhan sydämeen kun tietää, että minua ei tuomita nopeasti ja minusta ajatellaan ja odotetaan parasta.  Lapsetkin kaipaavat positiivista palautetta ja oikean käytöksen huomaaminen ja siitä palautetta antaminen rohkaisee lasta enemmän oikean käytöksen suuntaan.  Rohkaiseva ja kiittävä ilmapiiri kotona, hyvillä ja ystävällisillä sanoilla höystettynä on erinomainen kasvualusta lapsillesi!  

Hyvyyden ja ystävällisyyden osoittaminen perhettäsi kohtaan on vaivan arvoista.  Hyvä ja ystävällinen ihminen ei keskity oman onnellisuutensa suojelemiseen, vaan hän tarkoituksenmukaisesti haluaa siunata ja palvella perheensä jäseniä.  Se ei ole aina helppoa eikä tule automaattisesti.  Siksipä Paavali kirjoittakin Tiitukselle, että vanhempien naisten tulee ohjata nuoria naisia olemaan hyviä.  Ajan kanssa saat nähdä hyvyytesi kantavan hyvää hedelmää! 

Ole hyvä! 

      

Kotiin vai töihin?

Haluan jatkaa kirjoittamista naisen roolista kotinsa hoitajana.  Ensimmäinen postaus on tässä.  Raamatussa on selvästi kirjoitettu, että naisen vastuulla on kodinhoito.  Se ei tarkoita sitä, etteikö hän voisi käydä työssä tai eikö joku muu voisi tehdä kotitöitä.   Mutta kodin päävastuu on kuitenkin naisen harteilla. 

Olen miettinyt millaisen kannan ottaisin työssäkäymiseen tai kotirouvana/-äitinä olemiseen.  Päätin, että ei sillä minun mielipiteelläni pitäisi olla teille lukijoille niin suurta merkitystä.  Näkökulma, johon haluan kiinnittää huomiota tässä postauksessa ei ole kotiäiti-uraäiti – vastakkainasettelu.  Onhan monen naisen elämässä jaksoja sekä kotona että työpaikalla.  Huomiota ei saa edes se keskustelu, kuka tekee mitäkin kotitöitä ja onko se 50-50 vai 18,25-81,75 periaatteella jaettu. 

Haluan mielummin olla opastamassa naisia hakemaan johdatusta tähänkin kysymykseen Jumalan Sanasta ja rukoilemaan jokaisen päätöksen puolesta.  Raamattu on meidän ensimmäinen ohjekirjamme.  Jokainen nainen, perhe ja koti on ainutlaatuinen ja niinpä tässäkään asiassa ei voi olla vain yhtä oikeaa ratkaisua.  Neuvot, jotka haastavat minua pureutumaan syvälle motiiveihini ja sydämen asenteisiin, ovat olleet minulla kaikkein parhaimpia.  Jumala tietää tarkalleen meidän, kotiemme ja perheittemme tarpeet. 

Jos mietit työn tai kodin välillä, Carolyn Mahaney esittää kirjassaan kysymyksiä, joiden avulla voit ensinnäkin miettiä työelämään astumisen seurauksia perheellesi ja toiseksi voit arvioida motiivejasi työhönmenon suhteen.  Kysy itseltäsi seuraavan kaltaisia kysymyksiä:

”Mitä ovat henkilökohtaiset syyni siihen, että harkitsen tätä vaihtoehtoa? Ovatko ne itsekkäitä vai Jumalaa kunnioittavia?”

”Jos tartun tähän tarjoukseen, tuoko se kunniaa Jumalalle ja kunnioittaako se evankeliumia?”

”Onko tämä hanke sellainen, että se auttaa aviomiestäni?”

”Edistääkö ja rikastuttaako tämä työ perheenjäsenteni elämää?”

”Hankaloittaako tämä yritys rooliani kotini hoitajana?”

Tämäkaltaiset kysymykset auttavat meitä tekemään viisaita päätöksiä, koska on erittäin tärkeää, ettemme menetä näkyämme kodistamme, joka on meidän ensimmäinen velvollisuutemme. 

Ambro

Löysin myös harkitsemisen arvoisia ajatuksia Elisabeth Elliotin kirjasta ’Keep a Quiet Heart’ (lisäsin kirjan kirjasuosituksiin).  Hän sanoi, että syyt siihen miksi hän aina neuvoo nuoria äitejä pysymään kotona ovat seuraavat:  Tiituksen kirjeen kohdassa 2:3-5 häntä, vanhempaa naista, käsketään ohjaamaan nuoria naisia hoitamaan kotinsa.  Toisekseen, lapset tarvitsevat äitiä.  He tarvitsevat paljon aikaa äitinsä kanssa.  Elisabeth Elliot kutsuu ’laatuaikaa’ käsitettä hölynpölyksi.  Kaikki aika, jota kristitty äiti antaa lapsilleen pitäisi olla ’laatuaikaa’.  Kolmas syy on se, että se mitä työssäkäyvä nainen tienaa kuukaudessa ei ehkä olekaan niin paljon kuin hän ajattelee sen olevan. 

Kirjassa oli esimerkkibudjetti, joka oli tutkimus siitä, mihin työssäkäyvän naisen rahat menee.  Koska se on dollareissa ja kirjakin on jo yli kymmenen vuotta sitten julkaistu, en laita tähän yksityiskohtaista budjettia.  Mutta laske paperilla seuraavat menot, jotka palkastasi lasketaan:

• ·         kymmenykset
• ·         verot
• ·         sosiaaliturvamaksut
• ·         työmatka
• ·         lounaat
• ·         vaatteet, kengät, pesulalasku
• ·         lastenhoito
• ·         hiukset ja meikki
• ·         työpaikan ylimääräiset menot, pikkujoulukassa, lahjat, viihde
• ·         kahvitauot yms.
• ·         valmisruoan osto kotiin.

Sitten vielä kaikki ne ylimääräiset asiat, jotka mielestäsi ’ansaitset’ itsellesi, koska käyt työssä.  On mahdollista, että työstäsi saatava palkka on erittäin runsas ja kaiken edellämainitunkin huomioonottaen käteen jää suuri summa rahaa.  Mutta voi olla myös niin, että se summa ei olekaan niin suuri, että sen takia kannattaisi uhrata aikaasi poissa kotoa. 

Ambro

Pienten lasten äideille Elisabeth antoi myös kysymyksiä mietittäväksi:

”Onko tämä tulo todellakin sen arvoista?”

”Miten se vaikuttaa aviopuolisoiden yhteiseen/miehesi verotukseen?”

”Annatko parhaasi perheellesi ja/vai pomollesi?”

”Pystyisikö miehesi tekemään paremmin töitä jos sinä hoitaisit kotinne paremmin?”

”Mitkä ovat todelliset motiivisi työssäkäyntiin? Voisivatko ne olla sosiaalinen paine, tylsyys, kerskakulutus, ylpeys, ja haluttomuus tehdä nöyrää työtä? Yritätkö todistaa jotakin?”

Jos sinulla on mahdollista valita työssäkäynnin ja kotonaolemisen välillä (kaikille valinta ei ole mahdollista, vaan esimerkiksi miehen sairaus tai yksinhuoltajuus on jättänyt naiselle vain työssäkäynnin mahdollisuuden), käy läpi näitä kysymyksiä avoimella ja rukoilevalla mielellä.  Jumala on luvannut pitää huolta kaikista tarpeistasi.  Hän on myös ainoa, joka osaa määrittää kaikki todelliset tarpeesi.  Niinkuin sanonta kuuluu, ’Jumala ei anna meille mitä me haluamme, vaan mitä me tarvitsemme.’

”Mutta minun Jumalani on rikkautensa mukaisesti täyttävä kaikki teidän tarpeenne kirkkaudessa, Kristuksessa Jeesuksessa.” -38

” Minun Jumalani on Kristuksen Jeesuksen tähden antava teille taivaallisen kunniansa rikkaudesta kaiken, mitä tarvitsette.” -92

Fil 4: 19. 

Kodinhoidon vastuu on naisella

Iloista alkanutta Uutta Vuotta ihan jokaiselle lukijalle!

Olen jotenkin odottanut tätä seuraavaa aihetta Tiituksen kirjeessä.  

"Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."  Tiitus 2:3-5

’Kotinsa hoitajia’.  Vuoden -92 Raamatunkäännöksessä sanotaan ’hoitamaan hyvin kotinsa’ ja englannin kielellä se on usein muotoiltu ’working at home’ tai ’being busy at home’.   Odotin aiheesta kirjoittamisesta, koska tykkään kotini hoitamisesta, mutta myös siksi, että siitä nousee hyvin monia väärinkäsityksiä ja kiihkeitä keskusteluja jopa julkisuuteen asti.  Mutta katsotaanpa mitä Jumala Sanassaan sanoo kodista, naisista ja kodinhoidosta.

Miten mielenkiintoista onkaan lukea Raamatusta, että naisia kehoitetaan, itseasiassa käsketään, hoitamaan kotinsa.  Ensisijainen työpaikka naisille on kotona.  Ennenkuin teet hätäisiä johtopäätöksiä sanon sen, että Raamattu ei missään kohtaa kiellä naisia käymästä työssä myös kodin ulkopuolella.  Kirjoituksissa on jopa esimerkkejä naisista, jotka käyvät työssä ja saavat siitä palkkaa.  Kysymys ei siis ole siitä saisiko nainen käydä työssä...tottakai hän saa!  Kysymys on siitä kenelle Jumala on antanut päävastuun kodin hoitamisessa.  Naiselle. 

Photo credit: Stuart Miles

Kun Paavali kirjoittaa Timoteukselle (1 Tim 5:14) tahtovansa, että ’nuoret lesket menevät naimisiin, synnyttävät lapsia, hoitavat kotiansa eivätkä anna vastustajalle mitään aihetta solvaamiseen’, on kreikan kielen sanalla οἰκοδεσποτεῖν  voimakas merkitys; kodin hallitsija, despootti eli itsevaltias tai kodin herra.   Tiituksen toisessa luvussa sana on oikourgos – kodin hoitaja, kotona työtä tekevä.  Se tarkoittaa sitä, että meidän naisten tulee toimia kodin hoitajina – ja ottaa täysi omistajuus kodinhoitamisen kaikista puolista.  Jumala on antanut vastuun kodin hoitamisesta sinulle, naiselle. 

Miltä tämä kuulostaa sinun korvissasi? Meillä on hyvin erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä kodin hoitamisesta ja siitä kuka sitä oikein johtaa.  Tulemme eri taustoista, perhekulttuurimme on muotoillut kuvaamme kodista ja kokemuksemme – hyvät ja huonot – kertovat meille, miten asioiden pitäisi olla.  Yksilöt ja perheet ovat hyvin moninaisia ja ehkä diplomaattisesti olisi helpompaa sanoa, että kukin hoitakoon kotinsa miten parhaaksi näkee.  Eihän naisen vastuuta kotinsa hoitajana enää saisi julkisesti ääneen sanoakaan, kun jo siellä joku älähtää.   

Muistatko lehtikirjoittelun muutama vuosi sitten Helsingin Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen (HNMKY) avioliittoleirin opetuksesta? Joku oli suivaantunut leirin opetuksesta, jossa sanottiin, että kodinhoito on naisen vastuulla.  Monet journalistit ja blogit tarttuivat aiheeseen ja haukkuivat tällaisen opetuksen patriarkaaliseksi, vanhanaikaiseksi sekä naisia halventavaksi, loukkaavaksi ja alistavaksi.  

Mutta Jumala on hyvin selvästi laittanut perheeseen vastuualueet: mies on päävastuussa perheen huolenpidosta ’leivänhankkijana’ ja nainen on vastuussa kodin hoidosta. 

Sananlaskujen kirjan viimeisessä luvussa (31) kuningas Lemuelin äiti neuvoo häntä eri asioissa.  Luvun viimeinen osio, jakeet 10-31, on omistettu hyvän vaimon ylistykselle.  Kuninkaan äiti aloittaa sanomalla: ”Kelpo vaimon kuka löytää? Sellaisen arvo on helmiä paljon kalliimpi.” Puheessaan hän kuvailee ihailevasti hyvän vaimon ominaisuuksia ja sitä työtä mitä hän tekee.  Tämä nainen piti ahkerasti hyvää huolta kodistaan ja oli menestyvä hyvin monilla kodinhoitoon liittyvillä alueilla. Hän muisti köyhiä ja apua tarvitsevia, matkusti, osti taloja ja istutti viinitarhoja, teki vaatteita ja möi niitä, hänellä oli liiketoimintaa. Hänen miehensä ja lapsensa antoivat hänelle julkista tunnustusta siitä kaikesta palvelusta, jota hän oli elämänsä aikana tehnyt.  Kotinsa hyvin hoitava nainen tuo kunniaa Jumalalle.   

Jumala haluaa antaa sinulle sydämenasenteen, joka rakastaa kotiasi ja sen hoitoa.  ”Vaimon viisaus talon rakentaa, vaimon tyhmyyteen talo sortuu.”(Sananlaskut 14:1)  Viisas nainen käyttää aikansa ja energiansa talonsa rakentamiseen (ei vain fyysisessä mielessä), mutta tyhmä nainen repii talonsa ja kotinsa omin käsin hajalle.  

Vaikka kävisitkin työssä tai olisit kokoaikainen opiskelija, voit silti löytää tapoja hoitaa kotiasi hyvin.  Työ tai opiskelu ei ole syy jättää kotisi huomiotta.  Tämä ei tarkoita sitä, että sinun pitää kaikki tehdä yksin ja itse.  Mutta jos et ehdi esim. pestä lattioita, sinun vastuullasi on huolehtia siitä, että ne tulevat pestyä.  Miehesi tai isommat lapsesi voivat auttaa tai voit käyttää siivouspalveluita.

Photo credit: renjith krishnan

Martin Luther mainitsi kerran vaimostaan Katiesta: ”Kotitalouden asioissa alistun Katielle.  Muissa asioissa minua johtaa Pyhä Henki.” En voinut olla guuglaamatta vähän Lutherin perheestä.  Useissa lähteissä kerrottiin, kuinka Katie hoiti kodin ja lapset (6) sekä puutarhan, kalalammen ja navetan, vapauttaen miehensä omaan kutsumukseensa.  He ottivat hoiviinsa myös 4 orpolasta ja heillä usein asui opiskelijoita (jopa 30 kerrallaan) ja kävi vierailijoita. He olivat esimerkkinä uuden Protestanttisen liikkeen perheille ja monet ottivatkin heidän iloisesta ja ahkerasta perheestään mallia. 

Elisabeth Elliot kirjoittaa kirjassaan ”Keep a Quiet Heart” naisesta, jota pyydettiin puhumaan Raamattukoulun naisopiskelijoille työmahdollisuuksista Raamattukoulun loppututkinnon suorittamisen jälkeen.  Hän oli puhunut naisille siitä, että ensisijaisesti pitäisi keskittyä siihen kenen me olemme, ei siihen mitä me olemme.  Hän puhui Jumalan tahdon löytämisestä kaikessa olemisessamme, tekemisessämme ja menemisessämme.  Sitten hän oli näyttänyt listan kaikenlaisista sekä perinteisistä että luovista tavoista palvella Jumalan Valtakunnassa.  Kolme feministiä loukkaantuivat erityisesti siitä, että näiden yli 70 mainitun työn joukossa oli lastenhoitaja.  Mutta Aristoteles oli Aleksanteri Suuren ’lastenhoitaja’!  Nämä naiset olivat nielleet maailman arvot omikseen.  Heillä oli kymmenen vuoden kokemus tietokoneohjelmoinnin toimitusjohtajan asemassa ja he olivat valmiita taisteluun!  He sanoivat, että puhe oli vähätellyt heitä enemmän kuin kenenkään miehen sanat (kirjassa sivulla 104).

Elisabeth jatkaa pohdintaansa siitä, kuinka jotain on missattu, jos teologiassa loppututkintonsa saaneet kokevat palvelemisen liian alhaisena heidän arvolleen (naiset kokivat tulleensa ’vähätellyiksi’). Jeesus sanoi ”...ei ole palvelija herraansa suurempi ...Kun te tämän tiedätte, ja myös toimitte sen mukaisesti, te olette autuaat” (Joh 13:16,17). Autuas tarkoittaa ylionnellista.  Jeesus oli onnellinen, kun hän teki Jumalan tahdon, kun hän sai polvistua lattialle opetuslastensa jalkojen juureen ja pestä heidän likaiset jalkansa ennen viimeistä ehtoollista.  Jos haluat olle mestari  Jumaluusopissa, olet nöyrä, olet kaikkien palvelija.  Jälleen kerran Jumalan Valtakunnan periaatteet ovat ihan erilaisia kuin maailman periaatteet.  Jumalan Valtakunnassa korkeastikin koulutettu nainen pystyy palvelemaan perhettään ja löytämään siitä iloa ja tyydytystä...vessojen pesu ja vaippojen vaihto ei ole hänelle alaluokkaista työtä, vaan oman perheensä ja kotinsa palvelemista ja hoitamista.  Hän on ymmärtänyt Jeesuksen sanat ja toimii niiden mukaisesti.  Onnellisuus ja täyttymys ei tule statuksesta vaan Jumalalta.  

”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niinkuin Herralle eikä ihmisille, tietäen, että te saatte Herralta palkaksi perinnön; te palvelette Herraa Kristusta”. Kol 3:23-24.  

Photo credit: photostock

Kodilla ja perheellä on suuri arvo Jumalan silmissä ja se on osa Hänen suunnitelmaansa.  Ei siis ole ihme, että vihollinen hyökkää juuri tätä ydintä kohtaan niin voimakkaasti.  Aihe on tärkeä ja niinpä jatkan kirjoittamista ensi postauksessa.  Mutta tässä välissä kuulisin mielelläni sinun ajatuksiasi! Onko sinusta vaikeaa hyväksyä ajatusta, että Jumala on antanut kodinhoidon vastuun naisille? Vai oletko aina halunnut olla kotirouva ja kotiäiti?  Miten teidän perheessä asia on järjestynyt?

Henna-Maria

Rakastaa, vai rakastaa?

Käyn tässä postauksessa läpi Tiituksen kirjeen ensimmäistä ohjetta nuorille vaimoille.  Sarjan ensimmäinen postaus aiheesta on täällä.

"Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."  Tiitus 2:3-5

Rakasta miestäsi.

Raamatussa on useita listoja.  Uskon, että se, missä järjestyksessä asiat ovat listattu, ei ole sattumaa.  Kuten se kuuluisa rakkausruno 1. Korinttolaiskirjeen  luvussa 13.  Ensimmäisenä sanotaan, että 'Rakkaus on pitkämielinen'- eli rakkaus on kärsivällinen.  Miksi pitkämielinen, kärsivällinen?  Ehkäpä tämä näyttää meille hyvin nopeasti sen, että rakastammeko me todella toista ihmistä.  Olemmeko kärsivällisiä, jaksammeko odottaa, jaksammeko toistaa?  Onko tämä ihminen minulle todella tärkeä?  Jos joku on minua kohtaan kärsivällinen, huomaan sen, ja koen itseni rakastetuksi.  

Kun näissä ohjeissa ensimmäisenä on miehiemme rakastaminen, sen täytyy olla tärkeää.  Kristillinen avioliitto perustuu miehen ja naisen väliseen liittoon...niinpä heidän välinen suhteensa on perheen perusta.  Miehillekin on Uudessa Testamentissa käskyjä rakastaa vaimojaan,  mutta keskityn tässä nyt Tiituksen kirjeen toisen luvun ohjeisiin naisille.  Miehen rakastaminen on siis hyvä asia.  Uskon, että avioliiton alussa siitä ei tarvitsekaan ketään muistutella.

Kun luin Carolyn Mahaneyn ajatuksia tästä aiheesta, mieleeni jäi erityisesti sanan 'rakastaa' alkutekstin mukainen merkitys.  Uusi Testamenttihan on kirjoitettu alunperin kreikan kielellä, ja alkutekstin sanoilla on monta kertaa laajempi ja syvempi merkitys kuin se, mitä suomen kielelle ollaan onnistuttu kääntämään.  Niinpä oppineen ja lukeneen Raamatunopettajan opetuksia on ilo kuunnella; tutuista Raamatunpaikoista löytyy lisää syvyyttä ja vahvempaa merkitystä.

Sanalle 'rakkaus' on kreikan kielellä useita sanoja, joilla kaikilla on oma vivahteensa ja merkityksensä. Uudessa Testamentissa näistä käytetään kolmea: agapan, philein ja stergein (huom. kirjoitusasu voi vaihdella).

Tiitus 2:4 käyttää sanaa 'philein'.  Tämä sana kuvastaa läheisten ystävien välistä rakkautta.  Se on hellä, rakastava, palava rakkaus.  Sitä käytetään kuvaamaan ihmissuhdetta, jossa toinen henkilö miellyttää minua, nautin hänestä ja kunnioitan suhdettamme.  Sanaa kuvaavat parhaiten mieltymys, kiintymys, pitäminen.

Carolyn Mahaney puntaroi Paavalin sanavalintaa ihmettelemällä miksi Paavali ei käyttänyt sanaa agapan, joka on yleisesti käytetty sana Uudessa Testamentissa, kun puhutaan rakkaudesta.  Agapan on sana, jota käytetään kun puhutaan Jumalan rakkaudesta, itsenä uhraavasta rakkaudesta; rakkaudesta, jonka kohteena voi olla jopa vihollinen.  Siinä rakkauden kohteessa nähdään jotain arvokasta.  Tuo mainitsemani Korinttolaiskirjeen rakkauslukukin käyttää juuri tätä agapan-sanaa.  Mutta Uuden Testamenti kirjoittajat eivät käytä näitä eri sanoja rakkaudesta sattumanvaraisesti, vaihdellen niiden paikkaa huolimattomasti.  Jokaisella sanalla todellakin on tietty merkitys juuri siinä kohdassa missä sitä käytetään.

Meillä toki on yhteinen käsky rakastaa lähimmäistämme juuri tällä itsensä uhraavalla rakkaudella, ja koska miehemme on meidän lähimmäisemme, emme saa unohtaa tätäkään osaa rakkaudesta.  Mutta kun katsomme käskyjä vaimoille rakastaa miehiään, Raamatussa käytetään johdonmukaisesti sanaa philein, ei koskaan sanaa agapan!  Miehille, toisaalta, käytetään aina käskysanaa agapan, kun heitä ohjataan rakastamaan vaimojaan.

Uskon, että Carolyn Mahaney osui naulan kantaan pohdinnoissaan:  Hän on sitä mieltä, että käskyt, joita aviopuolisoille annetaan, todistavat heidän erilaisista heikkouksistaan puolisoina.  Ehkä miehet ovat huonompia osoittamaan itsensä uhraavaa rakkautta, ja siksi he tarvitsevat muistutusta siinä.  Ja usein naiset ovat huonompia näyttämään kiintymys-rakkautta - siksi sanavalinta Tiituksen kirjeen toisessa luvussa.

Meidän tulee muistaa rakastaa aviomiehiämme hellällä, kiintymystä osoittavalla tavalla.  Tiedän, että naisille voi olla paljon helpompaa uhrautua.  Laitan ruokaa, siivoan, hoidan lapset, teen yhtä ja toista uhrautuvaista mieheni eteen.

Mutta entä ystävyyden vaaliminen, toisen arvostaminen, hellien ja intohimoisten tunteiden ylläpitäminen.  Miten on? Onko se sinulle helppoa? Tuleeko se luonnostaan?

Meidän täytyy opetella rakastamaan miehiämme tällä hellällä, palavalla rakkaudella.  Vanhempia naisia käsketään opettamaan nuorempia naisia rakastamaan miehiään näin.  Niinpä voimme päätellä, että se ei ole automaattista.  Me tarvitsemme siihen apua!

Uskon siihen, että kun koemme Jumalan armahtavaa rakkautta itseämme kohtaan, aviomiestemme rakastaminenkin tulee suoraan sydämestä.  Niinpä paistattele Jumalan rakkaudessa sinua kohtaan, ja opetellaan yhdessä rakastamaan miehiämme Jumalan tahtomalla tavalla.  

 ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

(Löysin tältä sivulta pitkän artikkelin kreikankielen rakkaus-sanoista.  Minulla on artikkelin kirjoittajan kirjoittama kirjasarja Uuden Testamentin kreikasta, jota olen juuri alkanut lukea. Mielenkiintoista!)      

Vanhemmat naiset - nuoremmat naiset

Nyt olin löytänyt monia kohtia Uudesta Testamentista, jossa puhutaan naisista tai kehoitetaan naisia tiettyihin asioihin.  Olin lukenut nämä kohdat monta kertaa aiemminkin.  Nyt vain halusin todella laittaa 'tiedot taidoiksi' eli oppia soveltamaan käytännössä Raamatullista naiskuvaa.

Ei kauan tämän jälkeen olin vaeltelemassa Kristillisessä kirjakaupassa.  Kirjakaupat ovat yksi suosikkipaikoistani!  Rakastan lukemista ja kun löydän hyvän kirjan haluan sen omaan kirjastooni, josta sen saa tarvittaessa nopeasti käteen.  Ilahduin, kun löysin naistenkirjojen osaston.  Olin vaikuttunut siitä, miten useita kirjoja naisille onkaan kirjoitettu - englannin kielellä.  Vertailin muutamaa kirjaa, mutta takakansitekstin vakuuttamana ostin Carolyn Mahaneyn kirjan 'Feminine Appeal - Seven Virtues of a Godly Wife and Mother'.

Olisin voinut löytää kultasuonen, niin hyvin kirja vastasi kysymyksiini ja tarpeisiini juuri sillä hetkellä!

Takakannessa kerrotaan näin: "Carolyn Mahaney samaistuu tämän päivän maailmassa naisten kohtaamiin haasteisiin ja kohtaa ne neuvoilla Jumalan Sanasta...".  Juuri tällaista opetusta olin hakenut ja Jumala johdatti tielleni juuri sopivan - ja erinomaisen hyvin kirjoitetun - kirjan.

Kirja käy läpi Tiituksen kirjeen kohtaa, jossa kehoitetaan vanhempia naisia opettamaan nuoremmille seuraavat asiat:

"Niin myös vanhat naiset olkoot käytöksessään niinkuin pyhien sopii, ei panettelijoita, ei paljon viinin orjia, vaan hyvään neuvojia, voidakseen ohjata nuoria vaimoja rakastamaan miehiänsä ja lapsiansa, olemaan siveitä, puhtaita, kotinsa hoitajia, hyviä, miehilleen alamaisia, ettei Jumalan sana pilkatuksi tulisi."  Tiitus 2:3-5

Vaikka luenkin itseni näissä jakeissa mainittuihin 'nuoriin naisiin', haluan ensin kiinnittää huomiota tuohon mainintaan vanhempien naisten tehtävistä.  Siinä annetaan selvä käsky vanhemmille naisille, että heidän tulee neuvoa nuoria naisia hyvään.  Ja sitten annetaan vielä lista asioista, jotka ovat hyviä.  Vanhempien naisten ei tarvitse edes alkaa miettiä asioita, joita voisi opettaa nuoremmille...'Mitkähän ne olisivat niitä hyviä asioita...mikä on sen arvoista, että jälkipolvienkin tulisi se osata?'

Tässä olisi vanhempien naisten myös hyvä huomata se, että apostoli Paavali ei varmaankaan tarkoittanut Raamattutunteja tai seminaareja tai kirjoja kun hän sanoi, että nuorempia naisia tulisi 'ohjata'.  Myöskään ohjaajan ei kursseja tarvitse käydä eikä testejä läpäistä.  Riittää, kunhan luonne on mainitun kaltainen: käytös niinkuin pyhille sopii, ei panettelua (juoruamista), ei juoppoutta. Käytönnön arkielämässä annetut neuvot ja ohjeet sekä ennenkaikkea oman elämän esimerkit ovat hyvä ja tehokas tapa auttaa nuorempia naisia.  Tähän tarvitaan vain halukkuutta ja aikaa.  Voi, kun moni vanhempi kristitty nainen niitä omistaisi!

Nyt jos kysyisin teiltä, kristityt siskoni, että kuinka moni teistä on saanut hyvää opetusta näistä asioista vanhemmilta naisilta, luulisin, että vastaus olisi pettymys.  Ei yllätys, vaan pettymys. Toki paljon hyvää opetusta olen saanut, mutta en juuri tästä Tiituksen kirjeen listasta ole neuvoja kuullut.  Olen myös asunut paljon ulkomailla, eri maissa, joten tällaisten Tiituksen kirjeen mainitsemien mentoreiden löytäminen ei ole ollut automaattista.  Niinpä kirjojen, artikkeleiden ja nettisivujen löytäminen on ollut minulle tärkeää.  Ja siksi haluan niistä kirjoittaa täällä.

Viimeiseksi haluan vielä kirjoittaa siitä, miksi minä haluaisin oppia näitä jakeissa mainittuja asioita.  Miksi vanhempien naisten tulisi minua näihin ohjata?  Kuka nainen nyt tänä päivänä halua kuulla, että pitäisi hoitaa kotiansa ja olla miehelleen alamainen!?  Eikö se merkitse tylsyyttä ja ankeaa puurtamista ja kynnysmatoksi alkamista? Ja siveä? Eikö se sana kuollutkaan jo sukupuuttoon?

Syy on mainittu Raamatunkohdan viimeisissä sanoissa:

Ettei Jumalan Sana tulisi pilkatuksi.

Taas tulemme siihen Kristinuskon perusasiaan, että minä en ole tämän maailman napa.  Minun onneni ei ole nyt tässä se tärkein asia.  Se, että elämäni luistaa juuri minun haluamallani tavalla ei saa olla se motivoiva tekijä valinnoissani ja käytöksessäni.  Minun tehtäväni Kristittynä naisena on tuoda kunniaa Iankaikkiselle Jumalalle.

Me olemme elävä evankeliumi.

Niinkuin Elisabeth Elliot on eräässä kirjassan kirjoittanut:
"Maailma ei halua, että sille kerrotaan.  Maailma haluaa nähdä."
Sinun miehesi, lapsesi, sukulaisesi ja naapurisi eivät kuule evankeliumia, elleivät he sitä sinun kauttasi näe.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Seuraavissa postauksissa kirjoitan vähitellen, mitä olen oppinut kustakin seitsemästä hyveestä Carolyn Mahaneyn ja muidenkin lähteiden kautta.