Uskaltaudu seikkailuun

Lapset suunnittelevat jatkuvasti seikkailuja leikeissään.  Joskus he ovat orpoja, jotka selvitytyvät nokkelasti kauheista koettelemuksista.  Usein puumiekat kolisevat yhteen ja vihollinen köytetään puunrunkoon kiinni.  Joskus puumaja muuttuu merirosvolaivaksi, sitten pihalla surraavat supersankarit viitat liehuen.  Sukupuolella ei ole väliä, jokainen lapsi haaveilee olevansa seikkailujen sankari.

Seikkailu on sanakirjan mukaan epätavallinen ja jännittävä, yleensä vaarallinen kokemus tai tehtävä.

Ne ovat niitä kokemuksia, jotka tekevät elämästä elämisen arvoisen.

Tylsä elämä ei ole ihmiselle hyväksi.  Kun todellinen tärkeä tehtävä puuttuu, alamme hakemaan elämään jännitystä muilla tavoin.

Meillä on sisäinen tarve taistella.  Jumala on antanut meille oikeudenmukaisuuden tunnun ja halun taistella näkemiämme vääryyksiä kohtaan.  Hän antoi jopa Raamatussa meille ihmisryhmät, joiden oikeuksista meidän tulee huolehtia: orvot, lesket, muukalaiset, köyhät.  Lapset, vanhukset, maahanmuuttajat, vähäosaiset - ne joita sorretaan.

Jokainen kaipaa tehtävää, joka on juuri se oma, ainutlaatuinen.  Jossa on jokin jalo päämäärä, vaikka se olisi vaikeiden käänteiden takana.  Asia, joka on niin tärkeä, että se täytyy saavuttaa esteistä huolimatta.  Tarvitsemme tehtävän, joka saa veren kiertämään ja adrenaliinin kohisemaan.

Seurakunnan tulisi olla paikka, jossa suunnitellaan seuraavia sotaretkiä, ei mukavia viikonloppuretriittejä*.  Ei hyökäten ihmisiä vastaan, vaan hyökäten vihollista vastaan, joka on sitonut ihmiset alkoholin, väkivallan, pornon, varkauksien, himojen, ja kaikenlaisen muun synnin kahleisiin.

Me, jotka olemme päässeet vapauteen vihollisen lukemattomista kahleista, saamme olla strategiapöydän ääressä valmistelemassa iskuja ja pelastusretkiä vihollisen maille.  Myötätunto ja rakkaus vihollisen vallassa olevia kohtaan saa meidät tekemään kaikkemme, jotta hekin pääsisivät maistamaan vapauden huumaa. 

Lähetystyö on Jumalan lahja seurakunnalle.  Samoin kaikenlainen muu sielujen pelastamiseen tähtäävä työ kotimaassa.  Niin moni tylsistyy kirkossa, ja alkaa etsiä seikkailija muualta.  Olen varma siitä, että jos emme ole osana Jumalan suurta seikkailua,  alamme etsiä adrenaliini-kohinoita muualta---mistä vain niitä löytää.

Adrenaliinipiikkiä havitellaan urasuunnitelmilla, salasuhteilla, viikonlopun baarireissuilla, harrastuksilla, tempauksilla, urheilulla, johonkin ideologiaan voimakkaasti samaistumalla.  Millä vain asialla, jolla saa elämän tuntumaan mielekkäältä - tai vähintäänkin siedettävältä. 

Mutta meillä on uskomaton mahdollisuus olla osana maailman suurinta seikkailua, kun olemme osana Jeesuksen seuraajien joukkoa.  Hän ei kutsunut meitä tukka kammattuna veisaamaan virsejä kirkonpenkkiin, vaan käyttämään kaiken mahdollisen osaamisemme sen hyväksi, että Hänen viestinsä saavuttaisi kaikki ihmiset!

Seikkailussa uskollisten ystävien apu on korvaamaton.  Kyllä, aina löytyy se yksinäinen sankari, mutta tarina paranee, kun takanamme on joukko sitoutuneita ystäviä - meidän oma Sormuksen seurue!

Ystävien avulla selviämme seikkailusta voitokkaina, sillä aina on se mahdollisuus, että lankeamme vihollisen taitavasti viritettyyn ansaan.  Hän tuntee heikkoutemme ja käyttää niitä häikäilemättömästi hyväksi.  Ex-vangit ovat suuri vaara hänen tuhoisille suunnitelmilleen ihmiskuntaa kohtaan.

Tarvitsemme seuralaisia, jotka muistuttavat meitä luottamaan Jumalaan ja etsimään Hänen apuaan vaikeina aikoina.  Ystäviä, jotka jakavat ilot ja surut, menetykset ja voitot, jotka itkevät ja nauravat kanssamme.  Jotka ovat valmiita asettamaan itsensä alttiiksi meidän tähtemme ja joiden puolesta tekisimme samoin.

Tarvitsemme niitä ihmisiä, jotka seisovat rinnallamme kun taistelut ovat loppuneet, kun olemme vuodattaneet verta, hikeä ja kyyneleitä ja joiden silmistä heijastuu ymmärrys, jotka tietävät mistä me juuri selvisimme.  Niitä, jotka iloitsevat voitoista ja surevat tappioita kanssamme.

Oman elämäntehtävän löytyminen ei käy nopeasti.  Olen huomannut, että kokeillessani useita eri paikkoja ja tehtäviä, oma uniikki tehtäväni on pikkuhiljaa selkeytynyt.  Olen oppinut jokaisesta tilanteesta jotain arvokasta itsestäni ja kyvyistäni. Jokainen vaihe on ollut tärkeä. 

Oletko sinä ollut osallisena elämän suurinta seikkailua?  Oletko löytänyt tehtävän, jonka edessä joudut painumaan polvillesi, jonka mahdottomuus vaatii uskon likoon laittamista?  Jos vastaat myöntävästi, olet onnekas.  Tiedät, mistä puhun. 

Ja jos tylsä, ennalta arvattava elämä jo ahdistaa, tee muutoksia elämääsi.  Päätä käyttää aikaasi, energiaasi ja kykyjäsi lähtemällä mukaan Jumalan suureen seikkailuun.  Sinulla on vain yksi ainoa elämä, käytä se hyvin.  Mikään ei ole kauhistuttavampaa kuin huomata liian myöhään, että tuhlasit kaikki mahdollisuudet tehdä jotain merkittävää omalla elämälläsi.

Meillä on vihollinen, olemme täydessä sodassa, ja meitä odottaa uskomattoman tärkeä tehtävä, jossa sinun lahjasi ovat korvaamattomia.  Uskaltaudu seikkailuun!



*Viikonloppuretriitit eivät ole vääriä juttuja. Ne voivat olla mahdollisuus ladata akkuja, kuulla Jumalan ääntä, vahvistaa suhteita muiden kristittyjen kanssa.  Mutta elämä ei voi olla retriitistä toiseen vaeltamista, oman mukavuuden etsimistä.  Retriitti on tärkeä etappi seikkailussa ryvettyneille ja väsyneille, jotta he jaksavat taas lähteä liikkeelle sinne minne Jumala kutsuu.


Kuva:
FreeDigitalPhotos.net
Tourists Are Enjoying The Mountain” by bugnin

Uusi rakkaus, uusi elämä?

Eräs tuttava ilmoitti yllättäen jättävänsä puolisonsa, koska oli rakastunut työkaveriinsa.  Kommenttikenttään ilmestyi onnitteluja ja sydämenkuvia, mutta minun sydämeni jysähti vatsaan.

Itkin.  Hän oli kristitty, ja useimmat kommentoijat olivat kristittyjä.  Miten olemme päätyneet pisteeseen, jossa avioliiton ja perheen hajoaminen on onnittelujen paikka?

Ainutlaatuinen tilanne?

Onko toiseen ihmiseen rakastuminen asia, jota vastaan ei voi tai ei pidä taistella?  Usein kannustetaan: “Elämä on niin lyhyt, tee mitä tuntuu hyvältä!” ja “Tällaisen rakkauden löytää niin harvoin, että anna palaa vain, jos se tulee kohdalle!”

Kristittynä tiedämme, että avioliitto on tarkoitettu elämän kestäväksi liitoksi.  Silti moni kristitty tekee vastaavanlaisia ratkaisuja.  He tapaavat kivan ihmisen, rakastuvat, jättävät puolisonsa.

“En voinut sille mitään.  Tämän uuden ihmisen kanssa oli niin hyvä olla.  Kukaan ei ole rakastanut minua niin kuin hän.  Tätä tunteiden paloa ei voi verrata mihinkään.  Kukaan ei ymmärrä minua niinkuin hän ymmärtää.  Hän hyväksyy minut juuri sellaisena kuin olen, kukaan muu ei ole koskaan antanut minulle tällaista huomiota.  Tämä on se ihminen, jonka kanssa minun olisi pitänyt mennä naimisiin!”

Rakastunut elää ainutlaatuisuuden harhassa.  Hän luulee, että kukaan muu ei ole koskaan kokenut vastaavia tunteita, eivätkä siten voi ymmärtää tilannetta.  Hän on huumaantunut uudesta ihmisestä, heränneistä tunteista, jännittävästä tilanteesta.

Oma avioliitto jää sivulauseeseen.  Kyllä siellä aikanaan oli syitä, jonka vuoksi hän meni naimisiin tämän henkilön kanssa.  Mutta se oli ennen kuin hän oli kohdannut tämän uuden rakkauden!  Jos hän vain olisi tavannut hänet silloin, koska tässä on se henkilö, jonka kanssa hänen todella pitää viettää loppuelämä! Hän ei edes osaa selittää asiaa muille, koska kukaan ei ole koskaan kokenut tällaista ainutlaatuista tunnekokemusta.

Ihastuminen tai rakastuminen tuntuu niin hyvältä, että ihminen on valmis unohtamaan ennen niin tärkeät arvot, perheen, uskon ja moraaliset periaatteet.  Hän on jopa valmis tekemään syntiä.

Mutta ainutlaatuisuus?  Tuskinpa vain.  Tällaisia tapauksia on tuhansia, joka vuosi.

Seuraukset

Moni voi tehdä voimakkaan tunteen varassa ratkaisuja, jotka tuntuvat tänään hyvältä.  Mutta lyhytnäköisyydessä tapahtuu kohtalokas virhe: he eivät kiinnitä huomiota tekojensa pitkälle vaikuttaviin seurauksiin. 

Rakastunut ei mieti pitkän tähtäimen seurauksia aviopuolisolleen, lapsilleen, edes uudelle rakastetulleen.  Hänen ajatuksensa pyörivät omien, ihastuneiden tunteiden kokemisen ympärillä.  Hänestä tuntuu hyvälle, joten hän on valmis tekemään ratkaisuja, jotka muuttavat radikaalisti toisten ihmisten elämän.

Huuman vallassa ei haluta miettiä vastuuta.  Meillä jokaisella on silti vastuu teoistamme ja niiden seurauksista.  Vastuu muille ihmisille, yhteisöille, Jumalalle.  Tulemme kantamaan tekojemme seuraukset ikuisesti harteillamme. 

Seuraamukset ovat raskaita myös rakastuneelle itselleen.  Tunteiden varaan antautuminen, suhde, aviorikos, avioero, vahingoittaa elämän perustaa, rikkoo uskoa.  Avioliittovala, joka on lausuttu julkisesti todistajien ympäröimänä, on enemmän kuin muutama sana.  Se on sitova sopimus, jolla on vaikutuksia hengellisessä maailmassa.  Sen rikkoutuminen rikkoo myös hengellisyyttämme.

"Paetkaa haureutta. Kaikki muu synti, mitä ikinä ihminen tekee, on ruumiin ulkopuolella; mutta haureuden harjoittaja tekee syntiä omaa ruumistansa vastaan. 

Vai ettekö tiedä, että teidän ruumiinne on Pyhän Hengen temppeli, joka Henki teissä on ja jonka te olette saaneet Jumalalta, ja ettette ole itsenne omat? 

Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumissanne." 

(1 Kor 6:18-20)

Avioliiton ulkopuolisista suhteista ja avioerosta on tullut niin tavallisia asioita, että olemme turtuneet niiden vakavuuteen.  Ymmärtäisimmepä, että erossa tuhoutuu paljon, paljon enemmän kuin vain kahden ihmisen välinen lupaus.  Usein jälkiä korjaillaan vuosikymmeniä ja sukupolvia eron jälkeen.

Psalmin kirjoittaja kipuilee jumalattomien menestyksen ja vanhurskauden kärsimyksen aiheuttaman ristiriidan kanssa.  Miksi syntiä tekevillä ei näytä olevan seuraamuksia teoistaan?  Mutta sitten hän ymmärtää: 

“Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata, 

kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.”

Ps 73:16-17.

Loppu ei tule olemaan kaunis.

Mikä neuvoksi?

Voiko voimakkaita rakkauden tunteita edes estää?  Tai kieltää? Tai häivyttää pois?

Vastaus on kyllä.  Kyllä.  Kyllä. 

Totuus on, että kukaan ei ole oikeasti tunteittensa vallassa.  Meillä on täydellinen mahdollisuus kohdata vahvatkin tunteet ja ottaa niistä ylivalta.  Se vaatii kyllä itsehillintää ja itsekuria, minkä oppiminen on voinut jäädä monelle vajaaksi.  Se ei ole kuitenkaan tekosyy hillittömälle ja kurittomalle käytökselle. 

Jos olet ihastunut tai rakastunut toiseen ihmiseen, mutta olet päättänyt sitoutua omaan avioliittoosi, on asioita, jotka auttavat laimentamaan huumaavat tunteet.

Kysy itseltäsi: Mitä minä oikeasti haluan?  Mikä on minulle tärkeintä?

Kristittynä tiedät suurimman lain ja käskyn:

"Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, 
kaikesta sydämestäsi 
ja kaikesta sielustasi 
ja kaikesta voimastasi 
ja kaikesta mielestäsi, 
ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

Luuk 10:27.

Kun sanomme rakastavamme Jumalaa, sitoudumme samalla noudattamaan Hänen käskyjään.  Et voi väittää kunnioittavasi Jumalaa, jos jätät huomiotta Hänen lakinsa.

Jumalan tahto on, että aviopuolisot kunnioittavat lupaustaan sitoutua yhteen ihmiseen loppuelämäkseen.  Avioliitto on puolisoiden ympärille piirretty raja, jonka ulkopuolelle jäävät kaikki muut ihmiset.  Heillä ei ole lupaa täyttää syvimpiä tarpeitasi.

Avioliiton raja on kuin puutarhan muuri.  Sen sisäpuolella saa estottomasti etsiä syvää yhteyttä toisen ihmisen kanssa loppuelämän ajan ja nauttia vapaasti puutarhan hedelmistä.  Se on turvallinen paikka kasvaa ja käydä läpi kaikkea mitä elämä tuo tullessaan.  Puutarhassa on Jumalan siunaus ja läsnäolo.

Psalmissa 15 kuvaillaan ihmistä, joka saa olla yhteydessä Jumalaan.  Yksi hänen ominaisuuksistaan on: “...joka ei valaansa riko, vaikka on vannonut vahingokseen.”  Aviolupausta harvoin voi kutsua vahingolliseksi lupaukseksi, mutta periaate on, että Jumalan mielen mukainen ihminen pitää lupauksensa, vaikka se tuntuisi vaikealta, jopa mahdottomalta.

Länsimaiden helpossa elämässä on vallalla yleinen harha, että elämän ja ihmissuhteiden pitäisi olla helppoa.  Vaikeudet ja ongelmat saavat ihmiset suunniltaan.  Itsensä kieltämiselle tai uhrautumiselle nauretaan.  Päätösten oikeus mitataan niiden helppoudella ja miellyttävyydellä.  "Tämä tuntuu kivalta, joten sen on pakko olla oikein".   

Avioliitto ei ole helppoa.  Elämässä tulee esiin vaikeuksia.  Uskoa koetellaan.  Kipu ja kärsimys ja kuolema ovat asioita, joita jokainen tulee kohtaamaan.  Jeesus sanoo: 

"Tämän minä olen teille puhunut, että teillä olisi minussa rauha. 
Maailmassa teillä on ahdistus; 
mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman." 

Joh 16:33.

Rakastumisen tunteiden kuolettaminen kestää aikansa, mutta se on mahdollista.  Muistuta itseäsi totuudesta. 

Ehkä kukaan muu ei tiedä sisimmässäsi käydystä kamppailusta.  Ehkä ihastumisen kohdekaan ei ole tietoinen tunteistasi.  Mutta Jumala on nähnyt mitä olet käynyt läpi viime aikoina.  Hän iloitsee siitä, että valitset Hänet.  Jumala lupaa tulla lähelle niitä, jotka etsivät Häntä.  Hänellä on myötätuntoa ja ymmärrystä heikkouksiamme kohtaan, kun ne tunnustaen etsiydymme jälleen oikealle tielle.   

Sitoutuminen omaan puolisoon tuo kunniaa Jumalalle.  Se on todistus maailmalle siitä, että on täysin mahdollista noudattaa Jumalan käskyjä ja elää yksiavioisena koko elämän ajan.  Uskollisuus avioliitossa tuo julki Jumalan uskollisuutta:  Hän ei koskaan jätä eikä hylkää meitä.

Kanavoi tunteet

Mitä tehdä uuden rakkauden herättämille voimakkaille tunteille, kun päätät sitoutua omaan avioliittoosi?  Kanavoi ne omaan puolisoon ja perheeseen. 

Jos oma puutarha tuntuu näivettyneeltä ja kitukasvuiselta, ala hoitamaan sitä.  Kitke pois asioita, jotka ovat tukahduttaneet läheisyyttänne.  Karsi pois kohtia, jotka vievät energiaa ja elinvoimaa.  Lannoita ja kastele hyviä asioita, ihastele kauneutta omassa suhteessasi. 

Sitoudu tekemään työtä avioliittosi hyväksi.  Keskustele luotettavan ihmisen kanssa ja pyydä häntä pitämään sinua tilivelvollisena.  Ilmottaudu kesän avioliittoleirille.  Aloita yhteinen harrastus puolisosi kanssa.  Hankkikaa lastenvahti ja nauttikaa rauhallisesta yhteisolosta. 

Rakkaus ja yhteys, jota ennen halusit kokea suhteessa, on mahdollista käyttää omassa avioliitossa. Elpyminen on täysin mahdollista, mutta se ei tapahdu ilman, että päätät nähdä vaivaa sen eteen. 

Kiitollisuus?!

Huumaavia tunteita laimentaessa voi esiin nousta vihaa, syytöksiä, häpeää ja katumusta.  Mutta oikeastaan päinvastainen tunne voi olla terveempi tapa käsitellä asiaa: Kiitollisuus.  Ole kiitollinen siitä, että olet tavannut näin hienon ihmisen.  Älä syytä itseäsi tai häntä, älä ole vihainen itsellesi tai hänelle.  Valitse kiitollisuus.

Joskus houkutuksena on maalata ihastumisen kohde mustaksi, jotta olisi helpompi irtautua tunteista.  Mutta sekään ei ole oikein.  Hän voi oikeasti olla todella hieno tyyppi, mutta hän ei vain ole sallittu ihmissuhde sinulle.  Hän on sinun puutarhasi muurien ulkopuolella.  Ja sinä tulet pärjäämään ilman häntä.

Kiitollisuuteen voi liittyä ymmärrys.  Moni nelikymppinen nainen sortuu avioliiton ulkopuoliseen suhteeseen.  Se on myös ikä, jolloin voidaan hankkia se iltatähti.  40-vuotiaana nainen on pisteessä, jossa tajuaa, että nyt, jos koskaan (ei aina viisas valinta, mutta ymmärrettävä).  Teini-ikä ei ole ainoa aika, jolloin hormonien voiman voi nähdä. 

Samoin keski-iässä rakastuva mies on jo klisee, jota on kuvailtu monessa kirjassa tai elokuvassa.  Mies tulee pisteeseen, jossa hän joutuu kohtaamaan sisäisen tyhjyytensä, jossa hän havahtuu löytämään tyydytystä elämäänsä, jossa hän etsii itseään.  Moni luulee löytävänsä sen nuoren naisen rakkaudesta. 

Todellinen vastaus 

Ehkä tärkein tapa käsitellä rakastumista on Jumalan läsnäoloon etsiytyminen.  Rakastuminen oli kenties tapa, jolla käsittelit syvempiä haavoja ja ongelmia omassa elämässäsi tai sisimmässäsi, koska se toi jotain uutta, positiivisuutta ja toiveikkuutta elämääsi.  Mutta tiedät jo, että se ei ole oikea tapa.

Ole kasvokkain omien kipukohtiesi kanssa.  Jokaisella on elämässä haavoja.  Jokainen hakee parannusta sisimpäänsä.  Ehkä tämä on aika hakeutua sielunhoitajan tai terapeutin puheille.  Ota vastuu omasta käytöksestäsi.  Voit muuttaa vain itseäsi. 

Luonnollinen reaktio on vetäytyä pois kivun läheisyydestä ja etsiä helpotusta.  Mutta joskus kipu on syndrooma vakavammasta ongelmasta, joka ei poistu vetäytymällä. Sitä kohti pitää käydä, jotta se voi parantua.  Kivun hetkellä suojaa tuo avioliiton lupaus: myötä-ja vastoinkäymisessä sitoudumme käsittelemään asioita yhdessä ja tukemaan toista, kun hän kamppailee kipujensa kanssa. 

Ehkä etsit uudesta ihmissuhteesta arvostusta, ihailua, hyväksyntää, tyydytystä.  Mutta ellet löydä tätä kaikkea Jumalan läheisyydestä, et tule löytämään sitä mistään muualtakaan.  Uppoudu löytämään Jumalan Sanasta lupauksia sinulle, vietä aikaa opetellen nauttimaan Hänen läsnäolostaan.  Tuo tunteesi Hänelle; itke ja sure menetyksiä, löydä ilo Hänestä.

Jumalasuhde on ainoa suhde, joka kestää läpi elämäsi täydellisen rakkauden suhteena.  Mitä vahvempi Jumalasuhteesi on, sitä vahvempia tulevat kaikki elämäsi ihmissuhteet olemaan.  Panosta siis siihen, samalla kun vahvistat suhdetta aviopuolisosi kanssa.  Hän on Jumalan lahja sinulle. 

Uusi rakkaus ei tuo uutta elämää tavalla, joka siunaa sinua.  Mutta Jeesuksessa meillä on lupaus yltäkylläisestä elämästä, ikuisesta elämästä.  Elämä, joka herättää sinun aviopuutarhasi henkiin voi olla siunaukseksi lukemattomille muille.  Mutta ennen kaikkea avioliittosi on elämäätuova ihmissuhde sinulle, puolisollesi ja lapsillesi. 


Lisälukemista tai -katsomista:

Työpaikkaromanssi

Kun naimisissa oleva ihastuu

Wendy Alsup: Covenant Vows 

Jason Lepojärvi, Rakkauden ammattilainen, kotisivu

Marriagehelper: Married But In Love With Someone Else - Pt. 1  (Youtube)


HUOM:

En käsittele tässä tilannetta, jossa avioliitossa on väkivaltaa tai hyväksikäyttöä.  Jos sinä tai lapsesi ette ole turvassa, mikään ihmissuhde ei tule kukoistamaan.  Hakeudu välittömästi turvaan.  



Kuva:
FreeDigitalPhotos.net
“Relationship Difficulties Or Couple Problem” by Jolee G

Päiväkirjan vuosi

Tämän vuoden parhaimmat hetket koen aamuisin.  Kuppi höyryävää Earl Grey teetä vieressäni avaan päiväkirjan, hartauskirjan ja Raamatun.  Etsin Raamatunlukusuunnitelmasta päivän jakeet ja alan lukea. 

Päiväkirjassa pohdin jakeiden herättämiä ajatuksia, käsittelen tunteita ja muistutan itseäni hartauskirjan sanoista.  Olen kirjoittanut miltei joka päivä.  Joskus kirjaan lyhyesti säätietoja tai perheen muita tapahtumia (lapsi on sairaana, tänään on syntymäpäivä, kohta lähdemme matkalle).  Mutta pääasiassa keskityn omien ajatusteni kirjoittamiseen. 

En suunnitellut tästä vuodesta "Päiväkirjan vuotta", mutta minusta tuntuu, että se oli Jumalan suunnitelmissa. 

Joulukuussa olin jo pohdiskellut käsin kirjoittamisen merkitystä.  Loppuvuodesta osallistuin erääseen blogiarvontaan, koska olin varma, että tulisin voittamaan sieltä jotain.  Sain lahjaksi kauniin Psalmi-päiväkirjan, jokaisella aukeamalla on Psalmi ja sen vieressä tilaa kirjoittaa omia ajatuksia. 

Ja hiljattain erään retriitin puhuja päätti lahjoitta minulle upean päiväkirjan - hän oli kokenut, että tämä kirja kuuluu jollekin retriitin osallistujalle, ja hän valitsi minut. 

Päiväkirjan vuosi. 

Kirjoittaminen on ulospäin hiljainen tapahtuma, mutta sisäisesti sanoja on tulvaksi asti.  Viime vuonna tapahtui monta asiaa, joita olen prosessoinut sisäisesti.  Kirjoittaminen avaa portin tuoda ajatukset ja tunteet esiin, jäsentää, ymmärtää, haastaa ja oivaltaa. 

Äänekkäät ajatukset hiljenevät järjestykseen päiväkirjan sivuille, esiin kirjoitetut kipeät tunteet menettävät piikkinsä ja kauniit muistot jäävät talteen. 

Kirjoitan ylös katkelmia kirjoista, joita luen, ajatuksia, joita haluan muistaa, rukouksia, jotka koskettivat.  Tässä eräs runonpätkä,  jota toistelin useaan kertaan:

"Hope of the world,
thou Christ of great compassion,
speak to our fearful hearts by conflict rent.
Save us, Thy people, from consuming passion,
who by our own false hopes and aims are spent."

Georgia Harkness

Usein omat väärät toiveeni ja päämääräni vievät minua intohimoisesti suuntaan, joka tuhoaa.  Kristuksessa oleva toivo ja armo voi puhua pelokkaan sydämeni ristiriidoille ja pelastaa minut itseltäni.  Runonmuodossa tällaiset ajatukset pääsevät kolahtamaan suoraan sydämeen. 

Vaikka kirjoitan rehellisesti tunteista ja ajatuksista, haluan päiväkirjani pääpuhujan olevan Jeesuksen.  Olen joskus vihainen itselleni tai jollekin toiselle ihmiselle.  Joskus olen surullinen, joskus olen jumissa, joskus epätoivo tai pelko tai häpeä yrittää saada ylivallan.  Olen itseni ankarin kriitikko. 

Silloin kirjoitan ylös toivon sanoja, rohkaisua, totuutta, iloa.  Päiväkirjani sivuilla puhuu myös Jumala.  Hän vastaa minulle ja tuo tasapainoa tunteilleni.   

Koska ajatukseni ovat olleet enemmän sisäisissä maailmoissa, en ole kirjoittanut blogiin vähään aikaan.  Myös kiireinen alkuvuosi alkaa rauhoittua ja haluan nyt jatkaa blogin äärellä ajatusteni jakamista.  Ehkäpä päivän parhaan hetken aikana esiin nousseiden ajatusten äärellä, tai hyvistä kirjoista löytämien asioiden innoittamana. 


Kuva:
FreeDigitalPhotos.net  “Woman Hand Writing On Notepad” by Silatip

 

Ketä Raamatun naista ihailet?

Naistenpäivän iloksi päätin testata, kuinka monta Raamatun naista osaan listata nimeltä.  Aloitin innolla ja ensimmäiset 15 naista löytyi helposti.  Sitten tahti hidastui ja piti oikein miettiä, mitä näitä vielä olikaan.  Loppujen lopuksi sain 24 listattua, ennenkuin turvauduin hakukoneen apuun. 

Raamatussa kerrotaan kymmenien naisten elämästä.  Osa saa pääosan pitkissä kertomuksissa, osa mainitaan vain muutaman jakeen verran, tai vain kerran nimeltä.  Olen käynyt jonkin verran blogissani läpi näitä naisia ja heidän elämänkokemuksiaan. 

Elisabet

Saara

Martta ja Maria

Maria, Jeesuksen äiti, jonka mainitsen useissa jouluisissa postauksissa

Tabita

Naistenpäivänä kokoonnuimme ystävien kanssa pöydän ääreen.  Valitsimme kukin Raamatusta naisen, joka on ollut meille merkittävä, jota ihailemme tai jolta olemme oppineet jotain. 

Kerroin itse Abigailin ja Esterin esimerkistä tilanteissa, kun he kohtasivat elämässään suuria uhkia. 

Abigailin mies oli typerys, jonka röyhkeä käytös sai Daavidin vihan nousemaan.  Daavid oli tulossa miehineen teurastamaan koko talonväen.  Kun Abigail saa kuulla tästä, hän alkaa toimimaan.  Hän lähettää Daavidille lahjoja ja saapuu itse perässä, kumartuu maahan Daavidin eteen ja pyytää häntä säästämään heidän henkensä.  Daavid leppyy ja peruu tuhomatkansa. 

Esteriä ja hänen kanssaan muita juutalaisia odottaa kansamurha.  Hän päättää paastota kolme päivää ja järjestää sitten kutsut miehelleen kuninkaalle ja kansansa vihamiehelle Hamanille.  Tyytyväiset miehet nauttivat kuningatar Esterin pöydästä ja kun Esterillä on kuninkaalle esittää kohtalokas pyyntö, mies lupaa antaa hänelle mitä vain.

Molemmat naiset käyttivät naisellisia tapoja pyyntönsä esittämiseen.  He kunnioittivat miehiä, joille heillä oli suuri pyyntö ja vetosivat heidän vallantuntoonsa nöyrällä ja lempeällä tavalla vetoamalla.  He antoivat lahjoja ja valmistivat upean juhlapöydän.  He eivät haastaneet, uhkailleet tai kilpailleet.   

Me emme todennäköisesti kohtaa tällaisia murhanhimoisia miehiä, jotka uhkaavat tuhota meidät ja perheemme.  Vaikeutemme ovat pienempiä ja helpompia.  Olen silti yrittänyt löytää samaa asennetta, joita näillä viisailla naisilla oli.  Jumalan mielen mukainen naisellisuus on vetoavaa ja kaunista, ja moni mies on aseeton sellaisen käytöksen edessä. 

Haavoittuvaisuus on naisellinen ominaisuus ja se herättää miehessä halua suojella ja huolehtia.  Moni nainen on saanut kuulla varoituksia nuorena tätä vastaan.  Meitä opetetaan huolehtimaan itsestämme ja antamaan vahvan, kykenevän naisen vaikutelman.  Osittain on hyvä, että tyttömme osaavat pitää huolta itsestään.  Mutta miten välttää kovuus ja agressiivisuus puheessa tai käytöksessä? 

Abigail ja Ester molemmat tiesivät olevansa hyvn haavoittuvaisessa asemassa, ja he toivat sen esiin.  Ja miehet vastasivat heidän pyyntöönsä antamalla heille, mitä he halusivat.  Molemmat olivat erittäin kauniita naisia, mutta he eivät käyttäneet ulkonäköään saadakseen mitä halusivat.  Heidän asenteensa ja pehmeytensä saivat enemmän aikaan kuin kaunedella vaikutuksen tekeminen. 


Vieraat naistenpäivän pöydän ympärillä kertoivat ajatuksiaan muista Raamatun naisista.  Ruutin usko ja valmius asua uudessa maassa luottavaisena.  Vastin oman arvonsa kunnioittaminen, joka sai hänet kieltäytymään miehensä kuninkaan alentavasta pyynnöstä.  Prisillan kyky opettaa Raamattua miehensä kanssa.  Raamatun naisissa on paljon ihailtavaa ja opittavaa, ja sieltä löytyy myös varoittavia esimerkkejä ja elämänkohtaloita. 

Kuka Raamatun nainen on sinulle merkittävä?  Miten olet ottanut oppia heidän asenteestaan ja elämänarvoistaan? 


kuva:
FreeDigitalPhotos.net
 “Pretty Pink Hair Woman” by marin

Opas vanhemmille: Tunnista 5 skeptikkoa, jotka kristityt lapsesi tulevat kohtaamaan

Tämän postauksen on kirjoittanut Natasha Crain, joka antoi minulle luvan suomentaa yhden hänen suosituista teksteistään.  Natasha kirjoittaa apologiasta eli kristinuskon rationaalisesta puolustamisesta vanhemmille, ja opastaa meitä käymään tärkeitä keskusteluja lastemme kanssa, ennen kuin he joutuvat skeptikkojen kynsiin.  Tässä tekstissä hän esittelee viisi skeptikko-tyyppiä, joita lapsemme tulevat tapaamaan maailmassa, ja joiden päämäärä on saada lapsemme tuntemaan häpeää siitä, että he ovat kristittyjä.

Tervetuloa Natasha! 




Olen kirjoittanut blogiani yli kuuden vuoden ajan, ja olen vastaanottanut satoja (ja satoja) kommentteja ja sähköposteja kristinuskon skeptikoilta.  Aina välillä saan viestin miellyttävältä ei-uskovalta, joka on oikeasti kiinnostunut keskustelemaan todistusaineistosta, kysyy järkeviä kysymyksiä ja haluaa keskustella syvällisesti kanssani.

Mutta tämä on poikkeus.

Ne, jotka yleensä ottavat minuun yhteyttä käyttävät välineenään häpäisemistä saadakseen minut ymmärtämään oman näkökulmansa - tämä on todella ironista, kun ottaa huomioon sen, miten paljon skeptikot puhuvat todistusaineiston tärkeydestä.

Haluan selventää, että yksikään ei-uskovainen, jonka tunnen henkilökohtaisesti, ei käyttäisi häpäisemistaktiikkaa kasvoista kasvoihin.  Mutta kun ihmiset ovat ruutujensa takana, sivistyksen “esteet” tulevat alas, ja keskustelut uskosta näyttävät hyvin erilaiselta.  Tämä tulee esiin sosiaalisessa mediassa (jopa ystäviltä, jotka eivät sanoisi näin sinulle henkilökohtaisesti), uutisartikkeleiden kommenteissa, blogipostauksissa - kaikkialla.

Lasten täytyy ymmärtää näitä tunteita täynnä olevia häpäisemisyrityksiä, joita he tulevat kohtaamaan.  Ihan kuten monen muunkin asian kanssa, vanhemmat voivat ja heidän pitäisi valmistaa lapsiaan niitä varten.  Tässä on viisi yleisintä skeptikkoa, jotka haluavat lapsesi häpeävän sitä, että hän on kristitty.

1. Tieteellä Tömäyttelijä 

Häpäisytaktiikka:  Saada lapsi uskomaan, että heillä ei ole tarpeeksi tieteellistä asiantuntijuutta ymmärtääkseen, että usko Jumalaan on tarpeetonta ja hölmöä.  

Tieteellä tömäyttelijä ripottelee käsityksiä tieteestä joka ikiseen keskusteluun, jossa aiheena on kristinusko, ja tekevät siitä jokaisen aiheen viimeisen sanan, ja vihjaavat, että tiede ja kristinusko ovat sovittamattomasti vastakkaisella puolella.

Esimerkiksi sain seuraavanlaisen vastauksen skeptikolta erääseen blogipostaukseen, jonka aiheena oli elämän tarkoitus teistisestä maailmankuvasta katsottuna:

"Sinun pitää opiskella replikaation mekanismeja, mutaatiota, luonnonvalintaa, jos haluat ymmärtää miksi on elämää ja miksi se on sellaista kuin se on.  Jos elämä ja olemassaolo ovat liian ihmeellisiä, hämmästyttäviä ja ihmeteltäviä ollakseen olemassa luonnollisesti...miten paljon monimutkaisempi on jumala joka on luonut sen?...Keksitkö supermanin ihmeratkaisuksi jokaiselle asialle, jota et ymmärrä?"     

Uskon ja tieteen kysymykset ovat hyvin tärkeitä, mutta uskon ja tieteen esittäminen valintana - jossa toinen vaihtoehto on sivistymättömille ja toinen niille, jotka ymmärtävät - on halpa ja väärä kahtiajako.

Ratkaisu vanhemmille:  Käsittele uskoon ja tieteeseen liittyviä aiheita perinpohjin, jotta lapset ymmärtävät kuinka pinnallisia ja yksinkertaistettuja Tieteellä Tömäytteljän väitteet ovat.  Lue Talking with Your Kids about God - kirjan kuusi lukua, joissa on yhteenvedot keskusteluista, jotka vanhempien pitää käydä lastensa kanssa.

2. Indoktrinaatiosta Informoija

Häpäisytaktiikka: Kertoo lapselle, että AINOA syy, jonka vuoksi he uskovat Jeesukseen on se, että heidät on vanhempansa ovat indoktrinoineet heidät.

Indoktrinaatio on sana, jota sekä kristityt että skeptikot käyttävät väärin.  Skeptikot usein luulevat, että lapsi on indoktrinoitu joka kerran, kun hänelle on opetettu, että tietty uskonto on totta.  Kristityt usein luulevat, että indoktrinaatio tarkoittaa, että lapsille on opetettu kristinuskon oppia (doctrine).

Nämä väärinkäsitykset johtavat keskusteluihin, jotka valitettavasti kuulostavat tältä: 

Skeptikko kristitylle vanhemmalle: “Sinä indoktrinoit lapsesi [kasvattamalla heidät kristityssä kodissa]! Anna heidän ajatella omilla aivoillaan.”

Kristitty vanhempi skeptikolle: “Olet oikeassa!  Opetan lapsilleni kristinuskon oppeja ja olen ylpeä siitä!”

Sekä skeptikkojen että kristittyjen tulee ymmärtää, että indoktrinaatio tarkoittaa, että jotakuta opetetaan omaksumaan täysin tietyn ryhmän ajatukset, mielipiteet ja uskomukset, ja kielletään harkitsemasta muita ajatuksia, mielipiteitä ja uskomuksia.  Toisin sanoen, indoktrinaation ongelma on se, millä tavalla opetat asioita toiselle ihmiselle.  Se ei liity suoraan mihinkään tiettyyn uskomusjärjestelmään, vaikka uskonto onkin yksi uskomusjärjestelmistä, joissa indoktrinaatio on mahdollista.
 
Ratkaisu vanhemmille:  Tutustuta lapsesi tarkoituksenmukaisesti skeptikkojen haasteisiin, jotta heille ei tule koskaan tarvetta kyseenalaistaa sitä, että oletko yrittänyt suojata heitä toisenlaisilta uskomuksilta.  Lisätietoa tämän asian tärkeydestä löydät postauksesta  “If Your Kids are Someday Shocked by the Claims of Skeptics, You Didn’t Do Your Job.”

3. Ihmeiden Ivaaja

Häpäisytaktiikka: Saada lapsi tuntemaan itsensä herkkäuskoiseksi, jos hän uskoo johonkin, joka ei noudata luonnonlakeja. 

Tässä on hiljattain blogiini jätetty kommentti eräältä skeptikolta:

"Vain koska joku niin-sanottu pyhä kirja sanoo, että jokin on totta, ei tee siitä totta.  Miksi uskot kummallisia väitteitä jumalasta, joka luo asioita sanallaan, tai miehestä, jonka kala nielaisi muutamaksi päiväksi ja joka selvisi ja maailmanlaajuisesta tulvasta (arkista), johon mahtui kaikki eläimet ja kahdeksan ihmistä ja kertomukseen neitsyeen raskaaksi tulemisesta?  Näissä ei ole mitään järkeä, eikä sinulla ole todisteita että ne tapahtuivat, mutta silti uskot, että se on totta.  Miksi uskot kummallisiin väitteisiin vain sen vuoksi, että ne ovat uskonnollisia?" 

Kommentin logiikka on asia, joka tässä on “kummallista” (kukaan ei usko kaikkiin ihmeväitteisiin vain sen vuoksi, että ne ovat uskonnollisia), mutta en halua kritisoida tämän kommentin yksityiskohtia.  Haluan näyttää kuinka skeptikot esittävät ihmeet tavalla, joka marssittaa ne esiin “silminnähden” absurdeina, koska (ja määrityksen mukaan!), ne eivät seuraa luonnonlakeja.

Ratkaisu vanhemmille:  Opeta lapsille peruslogiikkaa, eli jos Jumala on olemassa, ihmeet ovat mahdollisia, ja jos Jumala ei ole olemassa, ihmeet eivät ole mahdollisia (enemmän tästä luvussa 24 kirjassa Keeping Your Kids on God’s Side).  Tämä tuo ihmeiden mahdollisuuden takaisin perustalla olevaan kysymykseen Jumalan olemassaolosta, jotta lapset ymmärtävät, että henkilö joka väittää ihmeitä hölmöiksi yksinkertaisesti olettaa, että Jumalaa ei ole olemassa. 

4. Itseriittoinen Pilkkaaja

Häpäisytaktiikka:  Skeptikko kehuu, että ei “tarvitse” Jumalaa - ja vihjaa, että jos joku tarvitsee Jumalaa, hänellä on alempiarvoinen tarve tunne-elämän tukeen, jotta selviäisi elämästä läpi. 

Usein tapahtuu, että kun ex-kristitty kertoo miten hän hylkäsi uskonsa, he saattavat kertomuksensa päätökseen lipevällä kommentilla siitä, kuinka he siirtyivät elämässä eteenpäin, koska he eivät enää “tarvinneet” Jumalaa. Tämä taitavan ylimielisesti päättelee tietenkin, että ne jotka uskovat Jumalaan, tekevät niin, koska heillä ei ole tunne-elämän resursseja, joiden avulla he selviäisivät elämästä universumissa, joka on säälittävän välinpitämätön heitä kohtaan.

Tämä on outo päätelmä, joka paljastaa syvällisen ymmärtämyksen puutteen.

Jos Jumala on olemassa, me tarvitsemme Häntä.  Kaikki on luotu Hänen kauttaan ja Häntä varten;  Hän on kaiken lähde ja ylläpitäjä.  Siksi, jos Jumala on olemassa, emme voi valita tarvitsemmeko Häntä vai emme… yksinkertainen tosiasia on, että me tarvitsemme.

Jos Jumalaa ei ole olemassa, me emme tarvitse Häntä.  Me emme voi tarvita Häntä.  Me emme voi tarvita jotain, jota ei ole olemassa.

Toisinsanoen, sanomalla, että et tarvitse Jumalaa enää, on järjetön päätelmä.  Tietenkään et tarvitse Jumalaa, jos Hän ei ole olemassa.  Ja jos Hän on olemassa, et voi valita sitä vaihtoehtoa, että et tarvitsisi Häntä.

Tämä väite paljastaa, että alkujaan skeptikon usko Jumalaan perustui oletetuille tarpeille (haluille) sen sijaan, että hän olisi uskonut Jumalan olevan oikeasti olemassa.  Kun he tajusivat, että heidän ei tarvitse uskoa Jumalaan tyydyttääkseen näitä koettuja tarpeita, he yksinkertaisesti eliminoivat Jumalan kuvasta ja hakivat tarpeilleen tyydytystä toisilla tavoilla,

Ratkaisu vanhemmille:  Auta lastasi rakentamaan usko Jumalaan, joka perustuu Jumalan olemassaololle ja kristinuskon totuuteen - ei siihen, että heillä on tarve olla onnellinen, tai olla hyvä ihminen, tai löytääkseen tarkoituksen elämään.

Toisin sanoen, jos joku kysyy lapseltasi miksi hän on kristitty, sinun pitäisi haluta hänen vastaavan “Koska kristinusko on totta!”. Jos haluat oppia lisää siitä, miksi meidän pitää jättää taaksemme oletetut tarpeet- malli, lue postaus “Do Your Kids Know Why They Need God?”

5. Suvaitsevaisuudella Suitsuttelija

Häpäisytaktiikka: Saada lapsi tuntemaan, että hän on ei-rakastava ja vihamielinen, jos hänellä on raamatullisia mielipiteitä, jotka eivät puolla sitä, että kaikki valinnat olisivat moraalisesti hyväksyttäviä. 

Vaikuttavan ironisella esityksellä Suvaitsevaisuudella Suitsuttelija häpäisee lapsia uskomaan, että heidän täytyy olla hirveitä ihmisiä, jos he ovat eri mieltä ei-uskovien kanssa moninaisten asioiden moraalisuudesta.  Merkkaamalla lapset vihamielisiksi ja ei-rakastaviksi, sen sijaan, että syvällisesti keskustelisivat eriäviä moraalisia päätelmiä tuottavien maailmankuvien totuudellisuudesta, he nojautuvat puhtaasti tunteisiin perustuviin hyökkäyksiin.  Lapset, joilla ei ole älykästä perustelua heidän kristilliselle maailmankuvalleen, saadaan tuntemaan, että he ovat varmaankin väärässä uskonsa totuudesta.

Ratkaisu vanhemmille: Auta lapsia ymmärtämään tilanteen ironia, kun he kohtaavat suvaitsevaisuuden puolestapuhujan, joka ei hyväksy kristittyjen uskomuksia ilman, että merkkaavat ne vihamielisiksi.  Sitten näytä heille kuinka kristittyjen ja ei-kristittyjen on välttämätöntä olla eri mieltä moraalisissa asioissa, koska meidän auktoriteettimme perustuu eri lähteeseen - Raamattuun.  Täältä löytyy esimerkki.  


Kaikissa näissä tapauksissa, muista, että häpeä on “kivulias tunne, jonka aiheuttaa voimakas syyllisyyden, nolouden, arvottomuuden tai kunnian menetyksen aiheuttanut seikka”.  Toisin sanoen häpeän juurella on riittämättömyyden tunne.

Jotta lapsemme voisivat tuntea itsensä (enemmän kuin) riittäviksi, kun he kohtaavat häpeää aiheuttavia yrityksiä, heillä tulee olla syvällinen vakaumus siitä, että mihin he uskovat on todella totta.  Vain silloin he pystyvät täysin näkemään häpeätaktiikat sinä, mitä ne todella ovat - pinnallisia ja perusteettomia tunteisiin kohdistuvia hyökkäyksiä - ja pystyvät sanomaan itsevarmasti apostoli Paavalin sanoin “Sillä minä en häpeä evankeliumia; sillä se on Jumalan voima, itsekullekin uskovalle pelastukseksi” (Roomalaiskirje 1:16).



Natasha Crain on bloggaaja, kirjailija ja kansallisesti tunnettu puhuja, jonka intohimona on varustaa kristityt vanhemmat kasvattamaan lapsensa ymmärtämään, miten he voivat puolustaa uskoaan yhä enenevässä määrin sekularisoituvassa maailmassa. Hän on kirjoittanut kaksi apologeettista kirjaa vanhemmille:   Talking with Your Kids about God (2017) ja Keeping Your Kids on God’s Side (2016).  Natashalla on maisterin arvosana markkinoinnissa ja statistiikassa UCLAn yliopistosta ja Kristillisen Uskonpuolustuksen sertifikaatti Biola University:stä.  Hän työskenteli aiemmin markkinointipäällikkönä ja dosenttina.  Hän asuu Etelä-Kaliforniassa miehensä ja kolmen lapsensa kanssa.