Mitä enemmän olen oppinut avioliitosta, sitä selkeämmin muutama asia nousee esiin.
Lapsuudella on suuri merkitys...
...ja hoitava yhteys puolison kanssa voi parantaa lapsuuden haavoja ja puutteita.
Viime vuonna lukemani kirja
How We Love teki minuun vaikutuksen. Pastori- ja terapeuttipariskunta
Milan ja Kay Yerkovich kuvaa kirjassa, miten me jokainen olemme oppineet tapoja rakastaa lapsuudenkodissamme ja lapsuuden kokemuksissa. Valitettavasti useat meistä ovat oppineet epätäydellisiä, jopa harmillisia tapoja käyttäytyä läheisimmissä ihmissuhteissamme.
Kirjassa kuvaillaan viisi mallia, jotka olemme lapsuuden kokemuksista oppineet. Näitä viittä Rakkauden Tyyliä kuvaillaan seuraavasti:
Välttelijä tulee kodista, jossa on niukasti kiintymystä, ja jossa arvostetaan itsenäisyyttä ja itseriippuvuutta. Välttelijät kasvavat pitämään huolta vain itsestään. Koska he saivat niin vähän kiintymystä ja huolenpitoa vanhemmiltaan, he käsittelevät siitä johtuvaa ahdistusta rajoittamalla tunteitaan ja tukahduttamalla tarpeitaan. Aikuisena Välttelijät tuntuvat etäisiltä ja kaukaisilta.
Miellyttäjät kasvavat yleensä kodissa, jossa on ylisuojeleva, vihainen ja/tai kriittinen vanhempi. Miellyttäjä-lapset tekevät kaikkensa, jotta he olisivat "hyviä" ja välttävät vaivaamasta nopeasti reagoivaa vanhempaansa. He oppivat käyttämään energiaansa vanhemman lohduttamiseen tai lepyttelemiseen, sen sijaan, että saisivat itse lohdutusta. Aikuisena Miellyttäjät pitävät tuntosarvet pystyssä toisten mielialoja tulkiten ja yrittävät pitää kaikki tyytyväisenä. Tämä voi johtaa katkeruuteen, joka voi rikkoa suhteet tai ajaa Miellyttäjän lähtemään suhteesta.
Ailahtelijat kasvoivat arvaamattoman vanhemman kanssa, joten heidän omat tarpeensa eivät olleet tärkeitä. Ilman säännöllistä vanhempien antamaa välittämistä he kokivat itsensä hylätyiksi, ja kun vanhempi oli taas valmis antamaan huomiota, lapsi oli väsynyt odottamiseen ja liian vihainen vastaanottamaan. Aikuisena Ailahtelijat etsivät pysyvää, kestävää rakkautta, jota he eivät koskaan saaneet lapsena kokea. He idolisoivat uusia ihmissuhteita, mutta väsyvät niihin, kun elämä (ja suhde) ei olekaan täydellistä.
Kontrolloijien on pakko kontrolloida varmistaakseen, että haavoittuvaiset, negatiiviset tunteet, joita he kokivat lapsuudessa, eivät koskaan pääse pinnalle aikuisuudessa. Kyky kontrolloida tarkoittaa suojelua pelolta, nöyryyttämiseltä ja avuttomuudelta. Viha on ainoa tunne, joka ei ole haavoittuva, joten he käyttävät vihaa ja pelottelua kontrollin säilyttämiseen. Kontrolli voi olla joko todella periinantamatonta tai satunnaista ja arvaamatonta, mutta Kontrolloijat eivät yleensä ymmärrä todellista syytä siihen, miksi heidän pitää hallita muita.
Uhriutujat. Lapset selviävät kaaottisesta kotiympäristöstä pysymällä piilossa, ja tekeytymällä mahdollisimman näkymättömäksi. He piileskelevät ja lepyttelevät, ja oppivat pakenemaan omiin ajatuksiinsa turruttaakseen vihaisten, väkivaltaisten, kaaottisten vanhempien aiheuttaman kivun. Uhreilta puuttuu kokemusta heidän omasta ihmisarvostaan tai persoonastaan ja he ovat usein ahdistuneita ja masentuneita. He eivät halua etsiä yhteyttä, vaan selviävät käyttäytymällä mekaanisesti odotusten mukaan. Uhrit voivat luoda uudestaan lapsuuden kotiympäristön hakeutumalla suhteeseen Kontrolloijan kanssa. Jos tällaisessa suhteessa on lapsia, Uhri voi jopa suunnata tukahdetun vihansa lapsiin kun Kontrolloija ei ole läsnä.
Nämä Rakkaustyylit kukin edustavat erilaisia tunne-elämän haavoja. Mutta on olemassa ihmisiä, jotka ovat saaneet hyvät ja terveet lähtökohdat ihmissuhteisiin. Heitä kutsutaan kirjassa nimellä Secure Connectors. Vapaa, ei niin sujuva käännös voisi olla vaikka Turvallisuudentuntoinen Yhteydenottaja.
Turvallisuudentuntoiset Yhteydenottajat eivät pelkää vastavuoroisuutta eivätkä suhteisiin liittyvää antamista ja vastaanottamista. He osaavat kuvailla vahvuuksiaan ja heikkouksiaan itsessään ja toisissa ilman, että he idolisoivat tai väheksyvät muita. He osaavat kertoa tunteistaan ja tarpeistaan, koska ovat oppineet tunnistamaan niitä. Heille on lapsuudessa opetettu ristiriitojen sopimista, joten he tietävät olevansa epätäydellisiä ja osaavat pyytää anteeksi, kun ovat väärässä.
Rajojen asettaminen ja "Ei:n" sanominen ei myöskään ole ongelma Turvallisuudentuntoisille Yhteydenottajille. He kokevat uudet tilanteet mukavina, pystyvät ottamaan riskejä ja siirtämään tyydytyksen saantia. Kun heillä on paha mieli, avun ja lohdutuksen hakeminen toisilta on heille helppoa.
Lapsuusajan merkitys on kauaskantava. Sitä ei välttämättä huomaa, ennenkuin olemme läheisessä suhteessa puolisomme kanssa. Kun ristiriitoja ja stressiä tai muita vaikeita tunteita nousee esiin, taannumme varhain opittujen keinojen tasolla niitä ratkaisemaan. Ongelmana on, että harva meistä on oppinut kypsiä ja turvallisuuteen perustuvia tapoja ratkaista vaikeita tunteita tai oppinut miten hakea yhteyttä toisen ihmisen kanssa, kun itsellä on paha olla.
Lapsuudessa tärkeintä on saada turvallinen kiintymyssuhde edes yhden aikuisen kanssa. Jos vauvalla on ihminen, joka vastaa hänen tarpeisiinsa, lohduttaa kun vauvalla on hätä ja vauva saa oppia, että hän voi luottaa siihen, että hänestä pidetään huolta, hänelle muodostuu turvallinen kiintymyssuhde. Tämä on perusta koko elämän ihmissuhteille.
Tarve turvalliseen kiintymyssuhteeseen ei häviä vauvan kasvaessa. Lapsi tarvitsee koko lapsuutensa ajan varmistusta siitä, että hän on tärkeä, hänen tunteensa ovat tärkeitä, ja että ympärillä on luotettavia aikuisia, jotka pitävät hänestä huolta. Tunteiden tasolla tapahtuva yhteys, lohduttaminen ja sitoutuminen toisiin ovat tulevaisuuden ihmissuhteiden perusta.
Lapsuuden turvallisten kokemusten kautta voimme oppia, että
- Ihmissuhteet tuovat minulle helpotusta, kun olen stressaantunut.
- Haen apua, lohdutusta, tukea tai viisautta ihmisiltä asioiden sijasta. (vrt. riippuvuudet).
- Voin pyytää apua, jos olen epävarma.
- Osaan käyttää useita eri sanoja kuvaillakseni kokemiani tunteita.
- Minulla on lupa kertoa tunteistani puolisolleni ja lapsilleni.
- Käytän tunteitani tunnistamaan tarpeitani, pystyn puhumaan tarpeistani ja pyytämään, mitä tarvitsen ilman, että toiset joutuvat arvaamaan.
Omien kykyjen tunnistaminen näissä asioissa on tärkeä askel kohti tasapainoisuutta ja onnistuneita ihmissuhteita. Jos jäätte puolisosi kanssa jumiin samoihin riitoihin ja käyttäydytte haastavissa tilanteissa ennalta-arvattavasti, voi olla aika tutkia, miten lapsuuden kokemukset ovat muokanneet teitä toimimaan näiden viiden tyypin tavoin ihmissuhteissa.
Välttelijät, mielistelijät, ailahtelijat, kontrolloivat ja uhrit kaikki käyttäytyvät tyyppinsä mukaisesta esimerkiksi stressaantuneina ollessaan.
Välttelijät vetäytyvät ja pitävät itsensä kiireisenä tekemällä jotain.
Miellyttäjät yrittävät saada ajatukset pois stressaavasta asiasta pitämällä muista huolta.
Ailahtelijat suuttuvat sille, joka on tuonut heille pettymyksiä ja aiheuttanut stressiä.
Kontrolloivat pomottelevat ja vaativat.
Uhrit pakenevat omaan maailmaansa.
Nämä ovat vahingollisia tapoja toimia suhteissa, eivätkä ihmiset, jotka seuraavat näitä harmillisia tapoja suhtautua stressiin osaa pyytää apua tai lohdutusta. Tämä ei ole heidän vikansa. He ovat lapsuudessa oppineet selviytymään. Ehkä heidän tarpeensa on jätetty huomiotta, tai heille on suututtu, kun he ovat ilmaisseet tarvetta lohdutukseen ja ymmärtämiseen. Väkivalta ja laiminlyönti opettaa nopeasti lapsille, että ihmisistä on turha hakea yhteyttä ja turvaa.
Tasapainoinen ja turvallinen tapa suhtautua stressiin on opetella itse tunnistamaan asioita, jotka tuovat minulle stressiä, ja miten alan käyttäytyä stressaantuneena. Kun omia tapoja osaa tunnistaa, sitten voi siirtyä kertomaan omista tunteistaan (lista tunnesanoista voi olla avuksi) ja tarpeistaan.
Esimerkiksi: Minua ahdistaa työssä oleva ongelma ja tarvitsen halauksen ja rukousta.
Esimerkiksi: Olen surullinen, kun sinä tulit myöhään kotiin. Tarvitsen halauksen ja vakuutuksen siitä, että olen tärkeä ja sinä arvostat yrityksiäni valmistaa hyvä ilta-ateria.
On mahdollista oppia aikuisenakin hyviä tapoja ratkaista ristiriitoja ja paikata turvattomuuden tunteita. Rakastava aviopuoliso, joka uskollisesti on rinnalla vaikeiden hetkien läpi, voi luoda suhteeseen ilmapiirin, jonka hoidossa voi uskaltautua murtamaan lapsuudessa opittuja malleja.
Kirjoitin muutama vuosi sitten tutkimuksesta, jossa todettiin, että puolison avulla on mahdollista kasvaa ja löytää hyviä tapoja ratkaista ristiriitoja. Näin on myös silloin, kun turvaton lapsuus on antanut siihen huonot valmiudet:
Miten lapsuus vaikuttaa pariskunnan riitojen ratkaisukykyyn.
Samaa ajatusta löytyi myös
Seurakuntalainen-lehden haastattelussa, jossa psykiatri Jari Sinkkonen kertoi rakastavan puolison tärkeydestä.
– Mentalisoinnissa sukellamme toisen nahkoihin ja eläydymme hänen tunteisiinsa ja ajatuksiinsa. Parisuhteessa runsas ja avoin kommunikointi, hyväksyntä ja ymmärretyksi tuleminen eheyttää. Kaikesta mielessä liikkuvasta on hyvä puhua, hienotunteisuutta unohtamatta, Sinkkonen sanoo.
Uskollisuus, sitoutuminen ja todellinen välittäminen ovat siis meille tärkeitä koko elämämme ajan.
Äitinä koen kasvatustehtäväni vastuutyönä, jossa opetan lapsilleni, että heitä rakastetaan ja heidät hyväksytään kaikkinen tunteineen ja ajatuksineen, täydellisesti. Lasten saattaminen maailmaan, aikuisuuteen, on suuri tehtävä. Siksikin haluan tässä blogissakin rohkaista äitejä ottamaan vanhemmuuden Jumalalta saatuna lahjana ja suurena mahdollisuutena vaikuttaa. Mikään ei ole elämässä tärkeämpää kuin omat lapset.
Ja puolisona iloitsen elinikäisestä lupauksesta, jonka olemme mieheni kanssa toisillemme antaneet.
Olen täällä sinua varten. Se on suuri kiitosaihe ja ihme. Minulla on tärkeä rooli luoda lempeä ilmapiiri, jonka turvissa puolisoni voi kasvaa ja muuttua, ja minun on otettava myös vastuu omasta kasvustani.
Kristittyinä meillä on myös vielä yksi, todella vaikuttava voimavara, joka paikkaa lapsuuden puutteita. Jumala, joka on meidät luonut, kykenee parantamaan toisten ihmisten puutteista ja laiminlyönneistä tulleet haavat. Jumala on se täydellinen isä, aina läsnä oleva vanhempi, joka on suunnattoman ylpeä ja iloinen olemassaolostamme.
Luin erään kerran, että kaikki ihmiskunnan kokemat ongelmat ovat lähtöisin isättömyydestä. Tämä on hurja väite, mutta mitä enemmän sitä kääntelen ja tutkin, sitä oikeammalta se alkaa tuntua. Miten paljon tuskaa ja pettymystä onkaan perheissä, jossa ei syystä tai toisesta ole rakastava isää. Ja miten paljon kurjuutta ja pahuutta pääsee nuorten elämään sisään ilman vahvan isän suojaa ja puolustusta.
Kristinuskon Jumala on Isä. Ja Hänen aktiivinen läsnäolonsa tuo mahdollisuuden muutokseen, jota me niin kipeästi elämäämme ja ihmissuhteisiimme kaipaamme.
Image courtesy of IndypendenZ at FreeDigitalPhotos.net
