Painotus sanalla hyvin. Nimittäin jokaisessa avioliitossa on ristiriitoja ja erimielisyyksiä. Tätä ei ehkä muista ajatella silloin, kun elää vuosisadan rakkaustarinan alkuhuumaa ja puolisosta on löydetty itseään täydellisesti täydentävä henkilö. Mutta jokaiseen ihmissuhteeseen kuuluu erimielisyyksiä ja riitoja. Hyväksi riidan tekee, jos avioparilla on taitoa päästä asiassa sopuun ja yhteisymmärrykseen, eivätkä riidat muutu 30-vuotiseksi sodaksi.
Omasta mielestäni me osaamme mieheni kanssa ratkaista ristiriitoja nyt paremmin kuin aikoinaan tuoreena avioparina. Emme täydellisesti, mutta edistystä on tapahtunut. Osittain tämä johtunee ihmisenä kasvamisesta, iän tuoman kokemuksen avulla osaa ratkoa ongelmia paremmin kuin joskus nuorempana. Osittain tämä myös johtuunee siitä, että tiedän meidän molempien kasvaneen hengellisesti. En sano tätä siksi, että olisimme jotenkin erinomaisia uskovaisia. Olen vain nöyrästi sitä mieltä, että tämän päivän minä ymmärtää paljon paremmin kuin se nuorempi minä riitojen syitä ja tapoja hoitaa sopimukseen tulo raamatullisin periaattein.
Mutta on olemassa pariskuntia, jotka eivät vuosien, jopa vuosikymmentenkään jälkeen näytä pääsevän riidoista sopimukseen, vaikka harjoitusmahdollisuuksia on ollut runsain mitoin. Ikää on tullut ja hengellistä kypsyyttä, mutta kun keskustellaan asiasta, josta ollaan eri mieltä, ei osatakaan lopettaa riitaa. Tunteet kuohuvat ja kuohuvat, mutta ei näytetä millään pääsevän siihen suvantovaiheeseen.
Minnesotan yliopisto on seurannut tiettyjä ihmisiä heidän syntymästään saakka. Kun nämä henkilöt olivat parikymppisiä, heidät kutsuttiin laboratorioon seurustelukumppaninsa kanssa. Tutkimuksen kohteena oli selvittää, miten pariskunnat käsittelivät ristiriitoja eli riitelivät. Heitä pyydettiin keskustelemaan aiheesta, josta he olivat eri mieltä. Keskustelun jälkeen heille annettiin mahdollisuus rauhoittua keskustelemalla aiheesta, josta he olivat samaa mieltä. Labra ei nimittäin halunnut lähettää pariskuntia kotiin tukkanuottasilla.
Vaikka rauhoitusaika oli annettu ihan vain rauhoittumista varten, tutkijat huomasivat, että pariskunnat selvisivät riitatilanteista eri tavoin. Jotkut pariskunnat olivat olleet kiihkeästi eri mieltä, mutta pystyivät löytämään yhteisen sävelen nopeasti keskustellen aiheesta, josta molemmat olivat samaa mieltä. Toiset pariskunnat jäivät ikään kuin jumiin konfliktivaiheelle eivätkä pystyneet siirtymään siitä toisenlaisiin tunnelmiin.
Tutkija päättivät selvittää mistä tämä johtui. Miksi jotkut pariskunnat eivät näyttäneet pystyvän lopettamaan riitojaan? Kun he paneutuivat tutkittavien historiaan, he huomasivat, että pariskuntien kyky sopia riitoja liittyi heidän hoitajiensa kanssa muodostamaan tunnesuhteeseen 12-18 kuukauden iässä. Ihmiset, joilla oli ollut turvallinen tunnesuhde hoitajiensa kanssa, pystyivät selviytymään ristiriidoista paremmin 20-vuoden ikäisinä. Tämä tarkoitti sitä, että jos hoitaja pystyi auttamaan pientä lasta tasoittamaan negatiivisia tunteitaan, aikuisena sama lapsi kykeni tasoittamaan itse omia negatiivisia tunteitaan ristiriitatilanteissa. Hän selvisi riidasta sovintoon eikä jäänyt tunteissaan kiinni negatiiviseen.
Lapsuuden kasvuympäristöllä on äärimmäisen suuri merkitys ihmisen koko elämään. Tämä voi tuntua epäreilulta, jos on kasvanut turvattomassa kodissa, välinpitämättömien vanhempien armoilla. Voiko minusta kasvaa tasapainoinen aikuinen? Kykenenkö pitämään yllä rakastavaa avioliittoa puolisoni kanssa? Osaanko välittää lapsilleni positiivisia tapoja selvittää riidat, jos omat kokemukseni ovat olleet negatiivisia?
Tutkijoiden mukaan emme ole täysin lapsuuden kokemusten armoilla. Kun he tutkivat ihmisten kykyä selvitä riidoista, he huomasivat, että kun toinen puolisoista toipuu riidoista hyvin, se auttaa pariskunnan yhdessäpysymisen mahdollisuuksia. Kun toinen osapuoli johtaa sopimukseen tulon prosessia, tämä voi suojella puolisoa ja suhdetta. Suhteen terveys säilyy, kun jo vain toinen puolisoista osaa irroittaa itsensä nopeasti ristiriidoista ja välttää negatiivisissa ajatuksissa ja tunteissa vallomista.
Muistan kerran erään vaimon kertovan, miten hänen miehensä rakkaus on ollut hänelle hyvin hoitavaa. Jäin miettimään tätä ajatusta…rakastava puoliso voi rakastamalla hoitaa sisimpääni, auttaa minua paranemaan. Tämän tutkimuksen mukaan rakkaussuhde voi olla tärkeässä roolissa vaimentamassa huonojen lapsuudenkokemusten vaikutusta elämässämme. Tämän päivän tärkeät ihmiset voivat auttaa minua toipumaan aikaisempien vaikeiden kokemuksien vaikutuksilta.
Lapsuudessa koetuista laiminlyönneistä on mahdollista toipua, kertoo Ylen sivuilta löytynyt uutinen ja haastattelu. Alkoholistiperheiden lapset tai vanhempien sotatraumojen vuoksi kärsineet tai suvun vaiettujen salaisuuksein raskauttamat pystyvät toipumaan lapsuuden kokemuksistaan. Mutta tarvitsemme siihen toisia ihmisiä.
Vertaistuella on tärkeä merkitys. Harva pystyy menneisyyden haavoja hoitamaan itse. Toipuminen on hidas prosessi, josta on vaikeaa selvitä yksin. Lapsuuden kokemusten pöyhiminen voi nostaa esiin paljon asioita, joiden työstäminen vaatii aikaa. Jos on vuosikymmeniä kasvanut kieroon, ei oikeneminenkaan tapahdu hetkessä, artikkelissa sanotaan.
Usein eivät nämä lapsuuden raskaat kokemukset tule esiin nuorena, jolloin parisuhteeseen aletaan ja avioliittoja solmitaan. Vuosien vierittyä puoliso voikin alkaa käydä läpi kipeitä kokemuksiaan ja se vaikuttaa myös avioparin suhteeseen. Miten tärkeää onkaan, että pysytään oman puolison rinnalla myös näinä rankkoina hetkinä. Me kaikki tarvitsemme ymmärrystä ja ehdotonta rakkautta. Niiden avulla voimme parantua kipeimmistäkin kokemuksista.
Löysin näistä tutkimuksista paljon ajateltavaa perhesuhteisiin. Oman pienen lapsen kanssa muodostuva tunnesuhde on hänelle elintärkeää. Minun kanssani hän oppii, että häntä rakastetaan joka hetkellä, häntä ei jätetä yksin selviämään negatiivisten tunteiden kanssa. Kun hän saa lohdutusta, läsnäoloa ja rakkautta kiukun tai surun tai pettymyksen hetkillä, opetan häntä löytämään tapoja tasoittamaan negatiivisia tunteitaan itse.
Kaikkein hellyyttävintä lasten leikeissä on seurata, kun 2-vuotias ottaa nuken syliin, laittaa sen olkapäätään vasten nojaamaan ja taputtaa nukkea selkään. Shhh, shhh, nukelle kuiskataan ja annetaan suukko poskelle. "Vauva ikkee" kerrotaan äidille ja äitinä on ihana huomata, että lapsi jo tietää miten pientä itkevää rauhoitetaan.
Toivoa löytyy myös siitä huomiosta, että voimme puolisoina auttaa toinen toisiamme käymään läpi lapsuuden haavoja tai elämän kolhuja. Minä voin olla miehelleni suojaisa satama, hän on minulle turvallinen kallio. Me tuemme ja suojelemme toisiamme. Hän voi näyttää minulle mallia tasapainoisesta suhtautumisesta, kun itse tärisen tunnemyrskyn armoilla, minä voin olla turvallinen ja ymmärtävä kuuntelija, kun hän jakaa vaikeita kokemuksiaan.
Me tarvitsemme toisia ihmisiä. Jos lapsuudessa on ollut ihmisen puutetta, voimme rakastavassa ihmissuhteessa löytää tukea kasvuun. Sitoutumisen kauneus näkyy juuri näiden vaikeiden kausien aikana, kun puolisot päättävät, että vaikeuksien ei anneta erottaa vaan ne saavat hitsata heidät tiukemmin yhteen. Avioliitto, miehen ja naisen välinen suhde on todellakin mysteeri, kuten Raamatussa sanotaan.
How Couples Recover After an Argument Stems From Their Infant Relationships, Association for Psychological Science.
Lapsuudessa koetuista laiminlyönneistä on mahdollista toipua, Yle Uutiset.
Kuvat:
FreeDigitalPhotos.net
“Young Couple Having A Dispute” by David Castillo Dominici
“Couple Climbing Stairs” by Ambro
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!