Tammikuussa aloin kerätä muistikirjaani Uuden Testamentin jakeita, joissa Jeesus kohtaa naisia tai joissa Hän puhuu naisista. Kaksi tuhatta vuotta sitten Jeesus kohtasi naisia jokapäiväisessä elämässään. Miten Jeesus kohteli heitä?
Jeesus kohteli naisia niinkuin tosi mies, maskuliinisuuden ruumiillistuma, kohtelisi heitä. Jeesus rakasti naisia, enkä tarkoita nyt sitä romanttista rakkauden vääristymää, joka tulee mieleemme kun käytämme verbiä rakastaa. Hänen rakkautensa oli jumalallista, puhdasta, elämää-antavaa rakkautta. Jeesus näki jokaisen naisen Jumalan silmillä: rakas, arvokas, kuninkaallinen tytär.
Jeesus ei puhunut yhdellekään naiselle törkeyksiä, ei vihjaillut sanoillaan, ei antanut katseensa vaeltaa, ei etsinyt naisten suosiota eikä oman arvonsa pönkittämistä naisten ihailun kautta. Hän ei alistanut, uhkaillut tai pelotellut naisia käytöksellään tai sanoillaan. Tosi miehen halu on kunnioittaa ja suojella naisia, ei käyttäytyä niin, että naiset tarvitsisivat suojelua häneltä.
Jeesus kohteli naisia aina ihmisarvon omaavina, Jumalalle tärkeinä henkilöinä. Hän haastoi sen aikaiset kultturelliset käsitykset naisen paikasta ja naisen oikeuksista. Hän otti naisia vertauksiensa esimerkeiksi ja hänen seurassaan, opetuslasten joukossa, kulki useita naisia. Hän paransi naisia ja nosti heidän uskonsa muille esimerkiksi. Jeesus kunnioitti naisia.
Jeesuksen kunnioitus naisia kohtaan ei horjunut sen aikaisten kulttuurikäsitysten mukaan. Hän ei pelännyt tehdä kulttuurin vastaisia, uskonnon vastaisia tai sen ajan moraalin vastaisia huomautuksia tai tekoja, jos kyseessä oli oikea, jumalallinen huomautus ja teko. Juutalainen kulttuuri ei saanut koskaan nousta Jumalan Sanan yläpuolelle. Hän hyökkäsi voimakkaasti tekopyhyyttä ja kaksinaamaisuutta vastaan. Jeesus ei mielistellyt johtoasemassa olevia, miehiä, vaikka se merkitsi asettumista naisen puolelle.
Jeesus arvosti naisia erittäin paljon.
Tämä näkyi siinä, että hän tunnusti heidän sisäisen arvonsa, ihmisarvonsa. Jeesus kertaa Luomiskertomuksen sanat: "Jumala loi heidät mieheksi ja naiseksi." Aivan kuin mieskin, nainen on Jumalan kuva. Naisella on vapaus valinnoissaan ja vastuu elämästään, aivan kuten miehelläkin. Jeesus näki naiset henkilöinä, ei vain miesten halun kohteena. Jeesus ei ollut niinkään huolissaan kohtaamiensa naisten sukupuolesta, iästä tai aviosuhteesta, vaan heidän Jumalasuhteestaan (tai sen puuttumisesta).
Aikana, jolloin juutalainen mies ei julkisesti puhunut naisten kanssa, Jeesus vastasi naisten kysymyksiin ja keskusteli heidän kanssaan. Samarialainen nainen kaivolla, aviorikoksesta kiinni saatu nainen, Nainin leski, verenvuototautia sairastava nainen ja nainen, joka korotti äänensä ihmisjoukossa ja puhui Jeesukselle. Kaikki ihmisten ympäröimänä, julkisesti: Jeesus ei ollut sidottu juutalaisten perinnäissääntöihin, vaan puhuu naisten kanssa.
Miten Jeesus puhui naisille? Vähätellenkö (voi näitä yksinkertaisia alempiarvoisia naisparkoja)? Epäkunnioittavastiko (mikä sinä nainen luulet olevasi)? Kärsimättömästikö (mitä se nainen sieltä huutelee)?
Jeesus kuuntelee, puhuu huomaavaisesti, lempeästi: "tyttäreni", "Aabrahamin tytär". Sinä olet tärkeä. Sinulla on väliä. Sinun uskosi on esimerkillistä. Sinun hengellisyytesi on arvokas.
Voin vain kuvitella, miten sen ajan naiset olivat kokeneet itsensä äänettömiksi, näkymättömiksi, toisen luokan kansalaisiksi, joita miehet välttelivät katsomasta, koskemasta ja kuuntelemasta. Aivan kuin naiseus olisi jotain väärää, vältettävää, ylenkatsottavaa. Ja nyt täällä on Jeesus, korkeassa arvossa oleva juutalainen mies, rabbi, joka kuunteli heitä, katsoi heitä silmiin, rohkaisi heitä hengellisesti ja keskusteli heidän kanssaan.
Mutta huomaa, Jeesus ei lakaise maton alle joka naisen tarvetta ottaa vastuu vääristä teoistaan, tehdä parannusta. Jeesus käy pitkän, uskomattoman kauniin keskustelun kaivolla ja tarjoaa samarialaiselle naiselle mahdollisuutta valita oikein. Hän korottaa äänensä kun väkijoukko seisoo kivet kourissaan aviorikoksesta kiinnijoutuneen naisen ympärillä. Hän pystyy tähän, koska on väittänyt, että "Joka katsoo naista himoiten häntä, on jo sydämessään tehnyt huorin hänen kanssansa."Juutalaiset miehet ja naiset eivät voineet viettää aikaa yhdessä sosiaalisissa tilanteissa, koska kiusausten välttämiseksi rabbit määräsivät heidät erikseen. Mutta Jeesus tuli opettamaan paremman tavan elää, paremman tavan kohdella vastakkaista sukupuolta, paremman tavan tuoda esiin Jumalan kunniaa miehinä ja naisina. Opetuslasten vanhurskauden tuli olla suurempaa kuin kirjanoppineiden ja fariseusten (Matt. 5:20). Jeesuksen seurassa oli sekä miehiä että naisia, jotka osasivat elää puhtaasti yhdessä. Hän opetti heitä hillitsemään himonsa, ei ruokkimaan niitä. Sen vuoksi seurakunnassakin voimme vapaasti palvella Jumalaa yhdessä; Jeesus halusi niin.
Jeesus arvosti naisia erittäin paljon.
Se näkyy siinä, miten hän palveli heitä.
Jeesus paransi Pietarin anopin kuumeesta, herätti kuolleista Nainin lesken ainoan pojan, paransi sapattina synagoogassa naisen, joka oli kärsinyt 18 vuotta koukkuselästä. Matkalla parantamaan Jairuksen 12-vuotiasta, kuolemansairasta tytärtä Talitaa, Jeesusta koskettaa juutalaisten säännösten mukaan epäpuhdas nainen; epätoivoinen yritys löytää parantuminen salaa, Jeesuksen huomaamatta.
Miten Jeesus reagoi? Voin vain kuvitella miten senaikaiset kirjanoppineet ja lainopettajat olisivat käyttäytyneet tällaisessa tilanteessa. Hypähtäen inhoten kauemmaksi, syyttäen naista heidän saastuttamisestaan, julkinen läksytys ja muistutus perinnäissäännöistä ja pesulle hankaamaan pois tämä epäpuhdas kosketus.
Mutta Jeesus puhuu hänelle lempeästi, julkisesti vahvistaa hänen uskoaan, antaa hänen mennä Jumalan rauhaa toivottaen. Terveenä. Sairaan naisen ja kuolleen tytön koskettaminen ei hätkähdytä Jeesusta, joka varmasti juutalaisena tiesi, miten suuri rikkomus se uskonnollisissa puhtaussäännöissä oli.
Rabbiinisissa kirjoituksissa naista harvoin kuvattiin positiivisesti, heidän uskoaan esimerkillisesti tai heidän teologiaansa terävä-älyiseksi. Mutta kun kanaanilainen nainen, kreikkalainen, kerjää Jeesusta parantamaan hänen pienen tyttärensä, joka on riivaajan vaivaama, Uuteen Testamenttiin kirjoitetusta keskustelusta käy ilmi, että tämä nainen on periksiantamaton, älykäs, sukkelasanainen ja omaa suuren uskon.
Nainen oli epäpuhdas vierasheimolainen, jonka kanssa juutalaisilla ei ollut lupa seurustella. Jeesus tekee hänestä uskon esimerkin, koettelee hänen hengellistä sitkeyttään, laajentaa hänen ymmärrystään hengellisten totuuksien suhteen ja antaa hänelle mitä nainen pyytää: hänen tytärensä vapautuu riivaajasta.
Jeesus kohtasi myös naisten hengellisiä tarpeita. Juutalaisen tavan mukaan tytöille ei opetettu kirjoituksia, mutta kaikki pojat aloittivat lain opiskelun viisi-vuotiaina. Jeesus selitti hengellisiä asioita naisille ja oletti, että he ovat kykeneväisiä ymmärtämään Jumalan Sanaa. Hän kohtasi naisten tarpeen tulla kuulluksi, keskusteli heidän kanssaan, paransi heitä ja näytti heitä kohtaan samaa huolenpitoa ja välittämistä kuin miehiäkin kohtaan.
Jeesus arvosti naisia erittäin paljon.
Se näkyy siitä, miten hän antoi heille osuuden omassa työssään.
Olipa se sitten esimerkkinä vertauksissa (nainen ja leipätaikina, nainen ja kadonnut kolikko), esimerkkinä vierasheimolaisista, jotka saavat pelastuksen (Sarpatin leski), kestävän rukouksen esimerkkinä (sitkeä leskivaimo) tai suuren uskon esimerkkinä (köyhän lesken rovot), Jeesus, yhteiskunnassa, jossa puhujan pitää pyytää anteeksi, jos joutuu keskustelussa käyttämään sanaa "nainen", laittaa naisen puheidensa päähenkilöksi.
K.E. Bailey kirjoittaa Luukkaan evankeliumien vertausten analyysissaan :
"Ensimmäisen vuosisadan Palestiinan kulttuurimaailmassa jo se, että käyttää naista esimerkkinä vertauksessa, vaatii kertojalta moraalista päätöstä. Jeesus jälleen kerran hylkää fariseusten asenteen yhteiskunnan ihmisryhmiä kohtaan. Ensimmäinen oli syrjäytetyt, eristetyt paimenet, nyt alempiarvoinen nainen."Evankeliumeissa on useita kohtia, joissa kerrotaan naisten seuranneen ja palvelleen Jeesusta hänen matkoillaan. Martta otti Jeesuksen kotiinsa ja ruokki koko seurueen, useammin kuin kerran. Maria Magdaleena, Johanna, Susanna, Maria ja Salome olivat naisia, jotka palvelivat Jeesusta varoillaan.
Jeesus antoi kahden naisen palvella häntä voitelemalla hänet voiteilla. Syntinen nainen ja Maria, jolla oli erityistä hengellistä ymmärrystä ja joka voiteli Jeesuksen hänen hautaamistansa varten.
Ehkä suurin esimerkki Jeesuksen naisille antamasta arvosta on ylösnousemuksesta todistaminen. Juutalaiset eivät ottaneet naisen tuomaan todistusta vastaan, koska sen ei katsottu olevan luotettavaa. Mutta Jumala valitsi naiset ensimmäisiksi todistajiksi Jeesuksen ylösnousemuksesta. Se on kunnia-asema ja se osoittaa, että naisilla tulee olla suurempi osa seurakuntaelämässä kuin mitä sen aikaisessa perinteissä oli ollut.
Naiset olivat ensimmäisiä evankeliumin levittäjiä: Jeesus kuoli syntiemme tähden, haudattiin, mutta hänet nostettiin kuolemasta kolmantena päivänä. Heidän esimerkkinsä mukaan kaikilla Jeesukseen uskovilla on etuoikeus todistaa Kristuksesta, sekä miehillä että naisilla.
Kun tarkastelen Jeesuksen käyttäytymistä naisten seurassa ja tapaa, jolla hän kohteli heitä, en voi sanoa muuta kuin että Jeesus kohteli naisia aina arvokkaasti, kunnioittavasti ja rakkaudella. Hän puolusti heitä, keskusteli heidän kanssaan, paransi heidän sairauksiaan, itki heidän kanssaan ja antoi naisten palvella itseään.
Kristinusko ei ole niinkään uskonnollisten sääntöjen ja määräysten noudattamista, vaan halukkuutta elää, toimia ja kohdella toisia niinkuin Jeesus. Halua tulla Jeesuksen kaltaiseksi. Olla pikku-Kristus. Tämän vuoksi evankeliumi Jeesuksesta Kristuksesta todellakin on ilosanoma, erityisesti naisille.
Jäljelle jää kysymys: tunnustiko Jeesus naisten ja miesten roolieroja?
Tästä kirjoitan ensi kerralla.
***
Lähteet:
Uuden testamentin neljä evankeliumia: Matteus, Markus, Luukas ja Johannes.
The Character of a Man - Reflecting the Image of Jesus, Bruce Marchiano.
Poet & Peasant and Through Peasant Eyes - A Literary-Cultural Approach to the Parables in Luke, Kenneth E. Bailey
Women in the Life and Teachings of Jesus, James A. Borland. Artikkeli löytyy kirjassa Recovering Biblical Manhood & Womanhood - A Response to Evangelical Feminism, toim. John Piper ja Wayne Grudem
LISÄYS: Tämä kirjoitus oli pohjana Ruut-lehteen kirjoittamalleni artikkelille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!