Tämä on jatkoa viime kirjoitukselle...lue osa yksi täältä.
Tänä päivänä keskustelunaiheena on usein
naisen roolit ja oikeudet. Näitä
keskusteluja käydään myös seurakunnassa. Olen itsekin opiskellut Uuden
Testamentin kirjeistä näitä kuuluisia naisjakeita ja yrittänyt nähdä, mikä on
se näky avioliitosta ja seurakuntajärjestyksestä, jonka Jumala eri kirjeiden
kirjoittajien kautta on meille antanut.
Mutta halusin nyt keskittyä katsomaan
miten Jeesus, jota seuraan, suhtautui naisiin. Miten hän kohteli heitä,
miten hän puhui heille, millaisia sääntöjä tai rajoituksia Jeesus asetti
naisille tai miten hän rikkoi sen ajan sääntöjä ja rajoituksia kuin oli
tekemisissä naisten kanssa.
Olen itse tullut näihin päätöksiin
Raamatun opiskelun ja rukouksen kautta.
Rohkaisen sinuakin, kun mietit näitä asioita, painiskelemaan itse
Raamatun äärellä näiden kysymysten kanssa.
Omatuntoni mukaan uskon näin, mutta se ei tarkoita sitä, että sinun
pitää uskoa juuri samoin.
Niin kuin kirjoitin viimeksi, huomiota
herättävää Raamatussa on se, että Jeesus ei koskaan alistunut juutalaisuuden
tai sen ajan kulttuurin sääntöjen alle, jos säännöt tarkoittivat Jumalan
näkökulmasta väärää suhtautumista naisia kohtaan. Hän rikkoi määräyksiä,
joiden mukaan naisen kanssa ei saanut julkisesti keskustella tai
seurustella. Hän rikkoi käskyjä, joiden
mukaan rabbit eli uskonnolliset opettajat eivät opettaneet naisia eivätkä
selittäneet heille hengellisiä totuuksia.
Hän rikkoi lakeja, joiden mukaan vääräuskoisten tai julkisyntisten kuten
prostituoitujen kanssa ei saanut viettää aikaa. Hän rikkoi sääntöjä,
joiden mukaan sanaa ”nainen” ei voinut edes mainita julkisessa puheessa. Hän rikkoi lakeja, joiden mukaan naisen
todistus ei kelvannut oikeudessa.
Jeesuksen suhtautuminen naisiin oli rajoja
ylittävää, jopa vallankumouksellista.
Miksi hän haastoi näin räikeästi naisiin kohdistuvat rajoitukset?
Koska kaikki, mitä Jeesus teki, hän
teki Jumalan tahdon mukaan, voimme ymmärtää sen, että Jumala rakastaa naisia ja
miehiä aivan yhtä lailla, kutsuu heitä molempia henkilökohtaisesti yhteyteensä,
antaa heille synnit anteeksi ja iankaikkisen elämän lahjan ihan samoilla
perusteilla. Kaikenlaiset ihmiskäskyt ja
tekopyhyyttä hohkaavat säännöt saivat Jeesukselta rankkaa palautetta. Hän ei pelännyt ihmisten mielipiteitä eikä
reaktioita, vaan huolehti ainoastaan siitä, että taivaallisen Isän tahto sai
tulla julki ja toimimaan maan päällä, niin kuin se taivaassa jo on ja
toimii. Miesten ja naisten ja lasten
kohdalla.
Yksi suuri kysymys on kuitenkin vielä
vastaamatta.
Eikö tämä vapaa suhtautuminen naisiin
tarkoita myös sitä, että Jeesus halusi räjäyttää hierarkkiset perinteet ja
mahdollistaa naisille vapaasti kaikenlaiset roolit ja palvelustehtävät
seurakunnassa?
Tähän kysymykseen vastausta etsiessäni
eräs Jeesuksen valinta kiinnittää huomioni.
Miksi Jeesus valitsi opetuslapsikseen
vain miehiä? Miksi nämä kaksitoista
apostolia?
Hetki, jolloin Jeesus valitsee
johtajia, hetki jota varten hän on valmistautunut koko yön rukouksessa, hetki,
jossa hän valitsee kaksitoista olemaan kanssaan…tämä hetki on hyvin
maskuliininen.
He olivat kaikki miehiä.
Miksi?
Oliko syynä se monen kriitikon väite, että
Jeesus valitsi opetuslapsikseen vain miehiä sosiaalisesta paineesta tai sen
ajan kulttuurin mallin mukaan? Tätä
väitettä vastaan sotii Jeesuksen elämä; siellä ei ole yhden yhtäkään tekoa,
jonka hän tekisi sosiaalisesta tai kulttuurin painostuksesta. Tätä väitettä vastaan sotii Jeesuksen
sanat. Hän itse sanoi tekevänsä vain
sen, minkä Jumala lähetti hänet tekemään.
Jeesus väitti toteuttaneensa Jumalan tahdon maan päällä.
Toiset sanovat, että naiset eivät
voineet vaeltaa ympäri maata siihen aikaan tai että yhteiskunta oli miesten
dominoima, joten Jeesus ei voinut valita naisia. Oliko tässä syy? Että Jeesus halusi suojella naisten
mainetta? Tai alistua toimimaan sen ajan
yhteiskuntamallin mukaan, toivoen asioiden joskus myöhemmin muuttuvan parempaan
suuntaan?
Mutta eikö Jeesus olisi voinut
valita kuusi miestä vaimoineen johtajiksi, jolloin naisjohtajat olisivat
voineet luonnollisesti kulkea Jeesuksen seurassa miestensä kanssa? Ja eikö Jeesus taistellut juuri tällaisia
yhteiskuntamalleja vastaan, jotka pitivät naiset hengellisen elämän avautumisen
ja avartumisen ulkopuolella? Eikö Jeesus
kutsunut naisia Aabrahamin tyttäriksi,
laittanut heidät sanoillaan samalle viivalle miesten kanssa uskossaan?
Ajatus siitä, että siihen aikaan
nainen ei yksinkertaisesti ollut johtoasemassa ei ole totta. Itse asiassa juutalaisessa kulttuurissa oli
useita esimerkkejä naisjohtajista. Juuri
ennen Herodes Suuren hallintokautta Israelia hallitsi kuningatar
Alexandra. Vanhassa Testamentissa
mainitaan naisprofeetta Hulda (2 Kun 22:14) ja Debora, joka toimi myös tuomarina (Tuom 4-5) ja hallitsijatar Atalia (2 Kun 11:3). Mirjam johti Israelin kansaa veljiensä
Mooseksen ja Aaronin rinnalla (Miika 6:4).
Naisilla voi olla erinomaisia
johtajuustaitoja.
Onko olemassa johtajuutta, jossa
sukupuolella on väliä?
Vanhassa Testamentissa nainen löytyy
kuningattarena, profeettana, kansan johtajana.
Mutta löytyy yksi asema, jossa nainen ei
koskaan täyttänyt johtajuustehtävää.
Joka ikinen pappi Vanhassa
Testamentissa oli mies. Naiset kykenivät
johtamaan ja he johtivat. Mutta
hengellinen johtajuus oli miesten käsissä.
Mitä on tämä hengellinen
johtajuus? Onko se Vanhan Testamentin
peruja? Miten Uudessa
Testamentissa? Mikä oli apostolien
tehtävä? Kenen vastuulla oli seurakunnan
johto silloin? Kenen vastuulla on
seurakunnan johto nyt?
Vanhan testamentin aikoina Israelia
ympäröivillä kansoilla oli omat uskonnolliset menonsa ja niiden parissa
esiintyi sekä papittaria että jumalattaria.
Naisen johtoasema uskonnossa ei siis ollut ennenkuulumatonta. Israelin kansan Jumala, joka ilmoitti itsensä
Luojana ja Kaikkivaltiaana, puhui kuitenkin itsestään aina
maskuliini-pronominilla. Jumala asetti
kansansa uskonnollisiksi johtajiksi vain miehiä.
Jumala valitsi leeviläisten sukukunnan
palvelemaan Jumalaa (5 Moos. 10:8-9).
Heidän joukostaan Jumala valitsi Aaronin olemaan ylipappi. Aaron ja hänen miespuoliset jälkeläisensä
saivat tehtäväkseen olla Israelin kansan pappeja. Kun ylipappi kuoli, uusi ylipappi valittiin
pappien joukosta. Aaronin jälkeläisten eli
pappien tärkein tehtävä oli olla välimies kansan ja Jumalan välillä. Siihen liittyi monta tehtävää:
·
Kansan tuomien uhrien uhraaminen Jumalalle (3
Moos 4:20, 26, 31, Hebr. 8:4).
·
Kansan edustaminen Jumalan edessä,
erityisesti ylipapin tehtävä (2 Moos 28:12.
Hebr 5:1).
·
Kansan puolesta rukoileminen (4 Moos 9:22-24).
·
Jumalan tahdon etsiminen kansan puolesta (2
Moos 28:30).
·
Jos pappi teki syntiä, syyllisyys ei ollut
vain hänen yllään, vaan koko kansan yllä (3 Moos 4:3).
Muut leeviläiset hoitivat kaikenlaisia
temppeliin, jumalanpalvelukseen ja uhraamiseen liittyviä tehtäviä. He olivat myös kansan opettajia, kirjureita,
tuomareita ja tarkastajia.
Uuden Testamentin puolella, Jeesuksen
kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen Vanhan Testamentin papillinen virka ei
ollut enää tarpeen (Hebrealaiskirje on kauniisti kirjoitettu selitys tästä). Mooseksen asettama pappisjärjestys oli
tulevan taivaallisen järjestyksen kuva ja varjo. Nyt olemme Uuden liiton alaisuudessa; jokainen
voi lähestyä Jumalaa itse, henkilökohtaisesti, koska Jeesus on ottanut
välimiehen paikan. Enää emme uhraa
eläinuhreja, koska Jeesuksen uhri syntiemme puolesta oli täydellinen. Me saamme rukoilla Jumalaa, etsiä Hänen
tahtoaan ja voimme kuulla Hänen ääntään, jokainen henkilökohtaisesti. Me voimme jokainen tuntea Jumalan! Meidän
ylipappimme Jeesus ei koskaan tehnyt syntiä, ja hänen täydellisyydestään olemme
mekin osallisia, olemme puhtaita, olemme hyväksyttyjä, olemme pyhiä.
Mikä on siis johtajien tehtävä Uuden
Testamentin esimerkin mukaan perustettujen seurakuntien keskellä? Mikä oli apostolien virka?
Jeesuksen valitsemat 12 opetuslasta,
joita kutsuttiin apostoleiksi, oli erityisasema. Heidän ensimmäinen tehtävänään oli olla
Kristuksen kanssa, hänen opissaan (Mark 3:14-15). He olivat myös ensimmäisen seurakunnan
johtajia (Ap.t. 2:14, 5:12, 18, 40, 42;
6:2-4; 9:29; 15:2 ja Gal. 1:17).
Kristus antoi heille erityisaseman luvatessaan ”…saatte tekin, jotka olette minua seuranneet, istua kahdellatoista
valtaistuimella ja tuomita Israelin kahtatoista sukukuntaa” (Matt. 19:29). Kristus myös lupasi, että he saisivat
vastaanottaa erityisen ilmestyksen (Joh
16:12-15). Kahdentoista apostolin
nimet on kirjoitettu taivaallisen Jerusalemin perustuskiviin (Ilmestyskirja 21:14).
Kukaan muu heidän jälkeensä ei ole saanut samaa asemaa. He olivat seurakunnan perusta ja Kristus oli
kulmakivi.
Kun Juudaksen petoksen ja itsemurhan jälkeen piti valita uusi apostoli hänen tilalleen, kerrotaan tilanteesta näin: ”Niin pitää siis yhden niistä miehistä, jotka ovat vaeltaneet meidän kanssamme kaiken sen ajan, jona Herra Jeesus kävi sisälle ja ulos meidän tykönämme, Johanneksen kasteesta alkaen hamaan siihen päivään, jona hänet meiltä otettiin ylös, tulemaan hänen ylösnousemisensa todistajiksi meidän kanssamme. Ja he asettivat ehdolle kaksi, Joosefin, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, lisänimeltä Justukseksi, ja Mattiaan.” (Ap.t. 1: 15-26).
Kun Juudaksen petoksen ja itsemurhan jälkeen piti valita uusi apostoli hänen tilalleen, kerrotaan tilanteesta näin: ”Niin pitää siis yhden niistä miehistä, jotka ovat vaeltaneet meidän kanssamme kaiken sen ajan, jona Herra Jeesus kävi sisälle ja ulos meidän tykönämme, Johanneksen kasteesta alkaen hamaan siihen päivään, jona hänet meiltä otettiin ylös, tulemaan hänen ylösnousemisensa todistajiksi meidän kanssamme. Ja he asettivat ehdolle kaksi, Joosefin, jota kutsuttiin Barsabbaaksi, lisänimeltä Justukseksi, ja Mattiaan.” (Ap.t. 1: 15-26).
Yksi valintakriteeri muiden joukossa oli
sukupuoli; uuden apostolin piti olla mies.
Opetuslasten valintaa katsottaessa
täytyy kiinnittää huomio myös erääseen toiseen valintakriteerin. Opetuslapset olivat
kaikki miehiä, mutta he olivat kaikki myös juutalaisia. Moni raamatuntulkitsija tekee tästä seuraavat
johtopäätökset:
1.
Jeesus valitsi vain miehiä.
2.
Jeesus valitsi vain juutalaisia.
3.
Seurakunnan johtajien tulee olla sekä miehiä
että juutalaisia.
Tällaisen tulkinnan tarkoitus on
näyttää, että koska juutalaisuus ei ole enää kriteerinä johtajuuteen, ei
sukupuolellakaan pitäisi olla väliä.
Jumalalla oli erityinen suunnitelma
tuoda Hänen tahtonsa julki juutalaisten kautta. Jeesus syntyi tehtävänään olla ”hallitsija, joka kaitsee minun kansaani
Israelia” (Matt 2:6). Jeesus
nimettiin ”Israelin lohdutukseksi” (Luuk
2:25) ja hän julisti ”Minua ei ole
lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneiden lammasten tykö” (Matt
15:24). Jeesus ilmoitti pian
saapuvan Jumalan valtakunnan (Mark 1:15)
ja lähetti apostolinsa ensin juutalaisten pariin (Matt 10:6), luvaten heille aseman Israelin kahdentoista sukukunnan
vallitsijoina. Opetuslapsetkin
totesivat, että Jeesuksen työn tarkoituksena oli Israelin lunastus (Luuk 24:21), joten ei ole ihme, että
alkuperäiset 12 apostolia olivat kaikki juutalaisia. Jumalan suunnitelmissa oli tuoda pelastus
maailmaan juutalaisten kautta, joten hänen työssään ensimmäiset johtajat olivat
juutalaisia.
Ylösnousemuksen jälkeen Jeesuksen työ
laajeni kaikkien kansojen keskuuteen
(Matt 28:19). Pakanoita pelastui ja heitä valittiin johtamaan työtä
paikallisissa seurakunnissa. Pakana
(Luukas) kirjoitti kaksi kirjaa Uuteen Testamenttiin ja useita pakanakristittyjä kuten Tiitus ja
Epafroditus olivat Paavalin apuna ja työtovereina. Juutalaiset olivat siis ainutlaatuisessa
asemassa työn perustamisvaiheessa, mutta pakanat olivat pian seurakunnan
johdossa heidän kanssaan.
Jos siis seurakunnan johdossa ei enää
täydy olla juutalainen, onko samalla tavoin unohdettava sukupuolikin?
Asetelma on selkeästi erilainen. Ensinnäkin, seurakunta oli alusta alkaen sekä naisista että miehistä koostuva yhteisö. Se ei alkanut ensin miesten keskuudesta ja levinnyt sitten naistenkin keskuuteen. Helluntaina, kun uskovat olivat kaikki yhdessä koolla, huoneessa oli kokoontuneena sekä miehiä että naisia (Ap.t. 1:14).
Asetelma on selkeästi erilainen. Ensinnäkin, seurakunta oli alusta alkaen sekä naisista että miehistä koostuva yhteisö. Se ei alkanut ensin miesten keskuudesta ja levinnyt sitten naistenkin keskuuteen. Helluntaina, kun uskovat olivat kaikki yhdessä koolla, huoneessa oli kokoontuneena sekä miehiä että naisia (Ap.t. 1:14).
Toisekseen, miesten valinta
johtotehtäviin tehtiin niiden kautta, joita Kristus alun perin opetti, valmisti
ja joille hän antoi tulevan seurakuntansa johtajuuden. Apostolien teot jatkuvasti kertovat siitä,
miten Kristuksen ja Pyhän Hengen johtajuus oli läsnä seurakunnan ja sen
johtajien toimissa, joten voi olettaa, että myös johtajuusvalinnat tehtiin näin
Kristuksen ja Pyhän Hengen johdossa.
Yksi esimerkki varhaisseurakunnan
toiminnasta löytyy Apostolien teoista. Kun
opetuslasten luku lisääntyi, kreikkalaiset valittivat, että heidän leskivaimojaan
syrjäytettiin päivittäisessä avunannossa.
Seurakunnan keskuudessa oli paljon naisia (Ap.t. 1:14, 5:1 ja
5:14). Kaksitoista apostolia kutsuivat
kaikki koolle ja kehoittivat valitsemaan seitsemän miestä, jotka asetettaisiin pitämään huolta käytännön avuista,
jotta apostolit voisivat pysyä rukouksessa ja sanan palvelemisessa. Tämä käsky kelpasi kaikelle joukolle ja
seitsemän miestä valittiin ja siunattiin työhön apostolien rukousten ja kätten
päälle panemisen kautta. (Ap.t.
6:1-7). Jos apostolit olisivat käskeneet
valitsemaan seitsemän ihmistä (anthropous), ja vain miehiä olisi valittu,
voisimme päätellä, että valinta tehtiin kulttuurin tai ehkäpä sattuman
kautta. Mutta alunperinkin valittiin vain
miehiä (andras).
Jeesuksen ihmeellisen –taivaallisen -
avoin suhtautuminen naisiin ei tarkoittanut sitä, että hän vähätteli
luomisjärjestyksen merkitystä, jonka mukaan mies on kutsuttu johtamaan, suojelemaan
ja pitämään huolta. Se ei tarkoittanut
sitä, että hän vastusti aviomiesten rakastavaa johtajuutta avioliitossa. Se ei myöskään tarkoittanut
sitä, että hän olisi kumonnut hengellisesti kypsien miesten pääasiallisen vastuun seurakunnan johtamisessa ja opettamisessa.
Mutta kaikessa mitä hän teki, Jeesus hyökkäsi miehissä ja naisissa olevaa ylpeyttä vastaan, joka saa heidät vähättelemään toinen toisiaan. Kaikki mitä Jeesus opetti ja teki, korostaa nöyryyttä ja rakkautta. Hänen esimerkkinsä johtajuudesta tuo palvelemisen itsensä koroittamisen sijalle. Hänen esimerkkinsä alamaisuudesta tuo kuuliaisuuden nöyristelemisen sijalle.
Mutta kaikessa mitä hän teki, Jeesus hyökkäsi miehissä ja naisissa olevaa ylpeyttä vastaan, joka saa heidät vähättelemään toinen toisiaan. Kaikki mitä Jeesus opetti ja teki, korostaa nöyryyttä ja rakkautta. Hänen esimerkkinsä johtajuudesta tuo palvelemisen itsensä koroittamisen sijalle. Hänen esimerkkinsä alamaisuudesta tuo kuuliaisuuden nöyristelemisen sijalle.
Jeesuksen maanpäällisen elämän aikana naisilla oli hyvin erityinen, uudenlainen tehtävä. He saivat kulkea opetuslasten mukana, he palvelivat Jeesusta varoillaan, he tekivät hänelle ruokaa ja avasivat kotinsa kokoontumisille. He saivat kysyä ja he saivat vastauksia. Naiset palvelivat, ylistivät, rukoilivat ja todistivat aivan niinkuin miehetkin. Heillä oli hengellistä näkökykyä ja viisautta ja uskoa niin, että Jeesus teki heistä esimerkkejä muille. He tekivät kaiken palveluksensa arvostettuina, rakastettuina ja kunnioitettuina.
Siltikin Raamattua tutkiessani olen tullut siihen tulokseen, että hengellisissä asioissa miehille on annettu auktoriteetti, johtamisen vastuu ja naisille tämän johtajuuden tukemisen. Yhtäkään naista ei valittu niiden kahdentoista joukkoon. Mutta he tukivat apostolien työtä lahjoineen ja taitoineen, eivät he jääneet kotiin istumaan. Vaikka opetuslasten valinta ei ole ainoana syynä siihen, että uskon Jeesuksen tarkoittaneen miehille johtajuusroolin, ei Jeesuksen opetuksissa ole mitään, mikä puhuisi sitä vastaankaan. Tämä tehtävänanto selkenee Uuden Testamentin kirjeissä. Naisilla on ollut ja on vieläkin korvaamaton rooli kristinuskossa, mutta se on erilainen kuin miesten rooli.
Lähteet:
Women in the Life and Teachings of Jesus, James A. Borland. Artikkeli löytyy kirjassa Recovering Biblical Manhood & Womanhood - A Response to Evangelical Feminism, toim. John Piper ja Wayne Grudem
Pappien ja leeviläisten tehtävistä.
Siltikin Raamattua tutkiessani olen tullut siihen tulokseen, että hengellisissä asioissa miehille on annettu auktoriteetti, johtamisen vastuu ja naisille tämän johtajuuden tukemisen. Yhtäkään naista ei valittu niiden kahdentoista joukkoon. Mutta he tukivat apostolien työtä lahjoineen ja taitoineen, eivät he jääneet kotiin istumaan. Vaikka opetuslasten valinta ei ole ainoana syynä siihen, että uskon Jeesuksen tarkoittaneen miehille johtajuusroolin, ei Jeesuksen opetuksissa ole mitään, mikä puhuisi sitä vastaankaan. Tämä tehtävänanto selkenee Uuden Testamentin kirjeissä. Naisilla on ollut ja on vieläkin korvaamaton rooli kristinuskossa, mutta se on erilainen kuin miesten rooli.
Lähteet:
Women in the Life and Teachings of Jesus, James A. Borland. Artikkeli löytyy kirjassa Recovering Biblical Manhood & Womanhood - A Response to Evangelical Feminism, toim. John Piper ja Wayne Grudem
Pappien ja leeviläisten tehtävistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Tervetuloa keskustelemaan!