Aamos ei silittele päätä

Aamos on kiehtova kirja lukea, kirjalliselta tyyliltään, mutta myös sanomaltaan.  Aamoksen kirjaa opiskellessa mieleen on tullut parikin teemaa, jotka toistuvat usein Raamatussa.  Ensinnäkin on olemassa kylvön ja niiton laki.  Jos kylvät pellollesi mansikkaa, et voi odottaa niittäväsi sieltä vehnää.  Sama periaate toimii myös ihmissuhteissa ja elämässä yleensäkin.  Jos avioliitossasi kylvät itsekeskeisyyttä, manipulointia ja armottomuutta, et tule niittämään rakkaudellista, anteeksiantavaa ja molempia tyydyttävää ystävyys-ja rakkaussuhdetta.   Jos lapsia kasvattaessasi  kylvät lempeitä sanoja, ymmärtämistä ja johdonmukaisuutta, niin niität empaattisia ja rajoja kunnioittavia nuoria ja aikuisia.  Aamoksen aikaan Israelin kansa joutui kohtaamaan tämän luonnonlain jälleen kerran. He olivat eläneet itsekästä, synnillistä elämää ja olivat nyt kasvokkain seuraamuksien kanssa.  Huono kylvö tuottaa huonon sadon.

Toinen teema on ”Sille jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan”.  Suomalaisittain: Jos on lusikalla annettu, ei voi kauhalla vaatia.  Mutta jos sinulle on annettu kauhoittain, niin sinulta vaaditaan myös paljon.  Kolmas toistuva aihe on oikeudenmukaisuus.  

Aamoksen ensimmäisen ja toisen luvun kuvaamat rangaistukset ympäröiviä kansoja, Juudaa ja Israelia varten ovat väkivaltaisia: tulta, hävitystä, pakkosiirtolaisuutta, tappamista.  Nämä kai ovat niitä raamatunpaikkoja, jotka ovat saanet monet skeptisesti kyselemään, miten kristityt voivat väittää Jumalansa olevan rakkaus (1 Joh 4:8).  Vanhan testamentin kirjoja lukiessa Jumala näytää olevan sodan Jumala.

Aamosta lukiessa tulee kuitenkin selväksi, että rangaistukset eivät ole vain jotain kosmisia uhmakohtauksia, jossa heitellään kiukkupäissä mitä sattuu, minne sattuu.  Jumala ei yhtäkkiä suutu ja pudota yllättäen rangaistusta viattoman sivullisen päälle.  Ei, päinvastoin.  Jumala on erittäin kärsivällinen eli pitkämielinen (2 Moos 34:6,  4 Moos 14:18, Nehemia 9:17, Psalmi 86:15, Psalmi 103:8, Psalmi 145:8, Jooel 2:13, Joona 4:2.).  Raamatussa puhutaan syntivelan kasvamisesta tuomioiden mittaan.  On siis olemassa Jumalan mitta, joka täyttyessään saa aikaan tuomion, ja sen täyttymiseen menee kymmeniä, jopa satoja vuosia (1 Moos 15:16). Tänäkin päivänä ihminen voi kartuttaa päällensä Jumalan tuomion kovuudella ja katumattomalla sydämellä (Room 2:5).

Jumala oli tuonut hyvin selväksi odotuksensa ja lakinsa kansalleen.  Useat profeetat olivat nousseet historian aikana muistuttamaan kansaa Jumalan laista ja seuraamuksista, jotka tulisivat kansan osaksi jos he unohtaisivat ne.  Oli kulunut vain 100 vuotta siitä, kun tuli oli langennut profeetta Elian rakentamalla alttarille Karmelin vuorella.  Kansa oli saanut nähdä ja kokea hyvin dramaattisesti sen, miten Luoja Jumala oli elävä ja todellinen ja että Hän vastasi Elian rukoukseen.  Ja Israelissa olikin parantunut paljon sekä uskonnollisesti että moraalisesti.

Mutta Jumalan täytyi kutsua Israelia (taas) parannuksen paikalle.  Kansalaiset olivat vaipuneet syvälle epäjumalanpalvelukseen, tuhlailevaan ja mahtailevaan ylenpalttisuudessa elämiseen, moraalittomuuteen, korruptioon ja köyhien sortamiseen.  Tuomioita synneistä ei kuitenkaan lähetetty ilmoittamatta siitä ensin kansalle: ”Sillä ei Herra, Herra, tee mitään ilmoittamatta salaisuuttaan palvelijoillensa profeetoille” (Aamos 3:7).  Tätä tuomiota ilmoittamaan Jumala  oli kutsunut paimenen ja puutarhurin:  Aamos Juudan Tekoasta.

Vaikka Aamos ei ollutkaan saanut virallista profeetankoulutusta, hän osasi puhua erittäin taitavasti saaden vihamielisen kansan kuuntelemaan puhettaan (sillä kuka nyt haluaisi kuulla tuomiopäivän saarnaajaa?).  Luin erään artikkelin, jossa analysoitiin Aamoksen kirjan ensimmäisissä luvuissa olevia tuomiopuheita.  Kirjoittaja osoittaa Aamoksen käyttävän puheessaan juutalaisille tuttua kaavaa, jonka käyttö julkisessa puheessa oli yleistä.  Aamos kuitenkin käyttää kaavaa ”väärin” eli odottamattomalla tavalla hätkäyttääkseen Israelin tajuamaan, että tuomion lopullisena kohteena eivät ole Israelin naapurikansat tai Juuda (kuten Aamoksen kirjan alusta voisi päätellä), vaan Israel itse.

Tuomiota kyllä  julistetaan myös muille kansoille.  Vaikka juutalaiset olivat Jumalan valittu kansa, Jumala ei ollut vain heidän Jumalansa.  Hän hallitsee kaikkia kansoja, on mukana kansakuntien synnyssä ja vaatii niitä tilille teoistaan.  Hän käytää kansoja tahtonsa toteutumisen välikappaleena.  Jumala on koko universumin Kuningas.  Koska Hän on kaikkivaltias, Israelin Jumalan käsissä on kaikkien kansojen sekä koko maailman historia ja kohtalo.  Israelin tulee ymmärtää, että Herra ei ole vain heidän Herransa, vaan että Herra Jumalalla on tarkoituksensa myös Israelin rajojen ulkopuolella.  Israelilla on ainutlaatuinen, mutta ei yksinomainen suhde Jumalaan.  Sen vuoksi Jumalalla oli oikeus vaatia lakinsa noudattamista myös muilta kansoilta.

Mitkä olivat tuomion kohteena olevien kansojen synnit, joista sai näin vakavat seuraukset?  Damasko: julmuus taisteluissa Gileadia vastaan.  Gassa: Laajamittainen orjakauppa.  Tyyro: veljeskansan myyminen orjuuteen.  Edom: veljesvaino miekalla.  Ammon: kansan sotaisat laajenemispyrkimykset erittäin julmin keinoin (esimerkkinä raskaana olevien naisten halkaiseminen).  Mooab: kuninkaan haudan häpäiseminen.  Juuda: epäjumalanpalvelus korvasi elävän Jumalan lakien noudattamisen.

Ja viimeisenä huipentuma: Israel.

Aamoksen viesti on, että Israel on pahempi kuin mikään muu maa.  Pahempi kuin vanhat vihollisensa aramealaiset tai filistealaiset.  Pahempi kuin Eesaun jälkeläiset edomilaiset.  Pahempi kuin Lootin tyttäristä polveutuvat kansat, sukulaiskansat, Ammon ja Moab. Pahempi kuin sisarkansa Juuda.  Israelin kansan synnit ovat moninaiset, mutta niitä lukiessa mikään niistä ei tunnu yhtä julmalta ja ihmisyyttä rikkovalta kuin edellä mainitut teurastamiset ja orjuuttamiset.  Miksi sitten Jumala väitti Israelin syntien olevan muiden kansojen syntejä pahempia?  Tässä tullaan Aamoksen kirjan pääsanomaan.

PÄÄSISÄLTÖ: Jumala vaatii enemmän niiltä, joille Hän on antanut enemmän.  Luuk. 12:48.

Juutalaisilla oli Jumalan laki.  He tiesivät paremmin.  Juuda oli myös hylännyt lain.  Mutta Aamos korostaa Israelin syntejä, koska Israel on tuomion kohteena ja Jumala haluaa heidän todella ymmärtävän syntiensä vakavuuden.  Raha oli korvannut Jumalan palvelemisen ja ihmisten rakastamisen.  Rikastuminen oli tärkeämpää kuin rakastaminen.  Vaikka he eivät murhanneet toisia, repineet auki raskaana olevia naisia tai aloittaneet sotia, heidän syntinsä oli pahempi Jumalan silmissä koska he tiesivät paremmin. He olivat tekopyhiä.  He palvelivat Jumalaa rituaalein, mutta heidän sydämensä oli rahan ja vallan pauloissa.  Rahalla sai ostaa oikeutta, rikkaan väärintekoja katsottiin läpi sormien.  Jos oli kahisevaa ei tarvinnut enää noudattaa sääntöjä, olihan yleinen ymmärrys se, että Jumala hyväksyi  heidän tekonsa ja oli sen vuoksi siunannut heitä mammonalla.

Israelin syntejä lukiessa ei tarvitse kovin kaukaa hakea yhtymäkohtia tämän päivän maailmaan.  Köyhien sortaminen, ihmiskauppa, korruptio, epäoikeudenmukaisuus  ja rahan valta ovat jokapäiväisiä uutisia.  Minua puhututtaakin sen vuoksi tämä Aamoksen kirjan pääviesti: jolle on paljon annettu, siltä paljon vaaditaan.  Suomalaisena kristittynä en voi edes teeskennellä, etteikö minulle olisi annettu ylenpalttisesti mahdollisuuksia tuntea Jumala,  ymmärtää Hänen tahtonsa, lukea Hänen sanaansa.  Olen saanut elää hämmästyttävän hyvinvoinnin maassa.  Huippuhyvät koulut, ilmaiset rokotukset, turvallinen juomavesi, aina sähköä, tietotaitoa vaikka muille jakaa.  Käytänkö minä näitä mahdollisuuksiani tuomaan oikeutta ja hyvyyttä maailmaan?  Vai kiemurtelenko epämukavasti kun näen naapuruston juopot, yksinäiset lapset, väsyneet yksinhuoltajat ja unohdetut vanhukset?  Kaikuuko ajatuksissani puolusteleva miten minä...miksi minä...en minä... ja muu minä-keskeinen soopa?

Jumala, joka välittää koko maailmasta, kaikista kansoista, on antanut aika selvät käskyt Jeesuksen seuraajille.  On silkkaa tekopyhyyttä väittää olevansa Kristuksen seuraaja, jos ei kiinnosta ollenkaan yhteiskunnan epäkohdat ja oman elinyhteisön tarpeet.  Seurakunnilla ei ole varaa hymistellä saleissaan Jumalan rakkaudesta ihmisiä kohtaan, jos se rakkaus ei näy käytännön tasolla seurakunnan, kristittyjen elämän kautta.   Silloin se on pelkkää ulkokultaisuutta, valkoiseksi kalkittua hautakumpua, joka on sisältä täynnä kuolleita luita.

Verrattuna Aamoksen ajan Israeliin meille on annettu itse asiassa paljon enemmän.  Meillä on ylösnoussut Kristus ja Pyhä Henki.  Sillä Jumala ei ole antanut meille pelkuruuden henkeä, vaan voiman ja rakkauden ja raittiuden hengen. (1 Tim 2:7).  Meillä on Isä, joka on siunannut meitä taivaallisissa kaikella hengellisellä siunauksella Kristuksessa (Ef 1:3).  Me emme tarvitse yhtään enempää pumppausta tai tsemppausta vaan uskon todeksinäyttämistä teoillamme.  Joka siis ymmärtää tehdä sitä, mikä on hyvää, mutta ei tee, hänelle se on synniksi (Jaak. 4:17).  Minun haaveenani on, että Jeesuksen seuraajat muuttavat yhteiskuntaa oikeudenmukaiseksi ja tarttuvat epäkohtiin pelkäämättä ja epäröimättä.  Se alkaa ihan sieltä kotoa, ja kotioven ulkopuolelta.  Jotkut vaikuttavat yhteiskunnan korkeimmilla paikoilla.  Mutta joka tasolla on tarpeita.  Maailman muuttamiseen tarvitaan vain altis sydän ja ahkerat kädet.

Aamoksen kirjan lopussa puhutaan Herran sanojen kuulemisen nälästä.  Kuinka nuoret hoippuvat kuolemaisillaan etsimässä Herran sanaa.  Löytävätkö sinun elämässäsi olevat lapset ja nuoret todellista ruokaa, elämän leipää, vai hoipertelevatko he sitä etsimässä kaduilta ja vieraista sängyistä?  Sinulle on annettu Kristuksessa niin paljon.  Älä luule, etteikö Jumala tule vaatimaan sinulta myös paljon.

Mutta oikeus virratkoon kuin vesi ja vanhurskaus niinkuin ehtymätön puro. 

(Aamos 5:24)

Saakoon meidän elämämme ja tekomme olla kuin raikasta vettä janoiselle tämän päivän yhteiskunnassa.



Innostuin Vanhan Testamentin ns. pienistä profeetoista luettuani Juhani Kuosmasen kirjan “Pienten profeettojen suuri sanoma” (Aikamedia Oy).  Vaikka nämä 12 profeettaa julistivat sanomaansa yli tuhat vuotta sitten sen ajan ihmisille ja sen ajan ongelmiin, löytyy sieltä ajankohtaisuutta vielä tämänkin päivän ihmiselle.  Käytän kirjoituksissani lähteenä pikku profeettoja, Kuosmasen kirjaa, NIV Study Bible:a ja Message-Raamatunkäännöstä sekä netistä löytyviä artikkeleita ja kirjoituksia.