Palvonnan kohteena

Ensin ajattelin jättää välistä koko Palmusunnuntain blogipostauksen.  Onko minulla siitä jotain lukemisen arvoista ajatusta, tuoretta näkökulmaa, mielenkiintoista mielipidettä, tästä tutusta kertomuksesta?

Wihelm Morgner 'Entry of Christ into Jerusalem'

Kun luin läpi Palmusunnuntain tapahtumia tänään, mieleeni jäi kuitenkin eräs ajatus.  Koska jäsentelen usein ajatuksiani kirjoittamalla, jaan sen täällä teillekin.  Palmusunnuntain tapahtumat löytyvät jokaisesta Uuden Testamentin evankeliumista:  Matteus 21:1-11, Markus 11: 1-10, Luukas 19: 28-40, Johannes 12:12-19.

Jeesuksen tuloa Jerusalemiin juhlisti väkijoukon äänekäs ja näkyvä palvonta:

• Kansanjoukot huusivat Jeesuksen olevan Pelastaja, "Hoosianna Daavidin Pojalle!  Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!  Hoosianna korkeuksissa!", suurin osa heistä levitti vaatteensa tielle, toiset katkoivat puista oksia levittääkseen ne tielle ja koko Jerusalemin kaupunki joutui kuohuksiin.  (Matteus)
• Monet levittivät vaateitaan tielle, toiset taas lehviä, ihmiset kulkivat Jeesuksen edellä ja jäljessä huutaen "Hoosianna, Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä!" (Markus).
• Ihmiset levittivät vaatteitaan tielle Jeesuksen kulkiessa, opetuslapset ylistivät iloiten Jumalaa ja huusivat: "Siunattu olkoon hän joka tulee, Kuningas Herran nimessä.  Rauha taivaassa ja kunnia korkeuksissa!".  Fariseukset yrittivät saada Jeesuksen hiljentämään opetuslapsensa, mutta Jeesus vastasi: "...Jos he olisivat vaiti, niin kivet huutaisivat." (Luukas). 
• Ihmiset saivat kuulla, että Jeesus oli tulossa, lähtivät häntä vastaan palmunoksineen ja huusivat "Hoosianna!  Siunattu olkoon hän, joka tulee Herran nimessä, Israelin kuningas!".  Kansanjoukko todisti hänestä, että hän oli herättänyt Lasaruksen kuolleista ja fariseukset murisivat: "Katsokaa, koko maailma juoksee hänen perässään." (Johannes).  

Palmusunnuntaina kansanjoukot juhlivat, hurrasivat, palvoivat Jeesusta, juoksivat hänen perässään heitelleen vaatteitaan yltään.

Viisi päivää myöhemmin sama kansanjoukko on kokoontunut maaherra Pilateksen palatsiin ja ylipappien ja vanhimpien yllyttämänä huutavat "Ristiinnaulittakoon!".

Miten haihtuvaa on hurmio, savuna katoaa suosio.  Viime viikolla palvotaan, tällä viikolla tapetaan.

Väkijoukkojen mieltymykset ja mielipiteet muuttuvat nopeasti.  

Siitä huolimatta moni elää muiden ihmisten hyväksyntää janoten.  Muiden ihmisten mielipiteistä ja ajatuksista etsitään omaa arvoa ja identiteettiä.  Kun elät toisten ihmisten mielipiteiden orjana, koko identiteettisi on rakennettu hataralle perustukselle.  Jos heillä on positiivista sanottavaa, lentelet pilvissä.  Jos he kritisoivat sinua, murskaannut.  Sinusta tulee sitä, mitä toiset ihmiset sinusta ajattelevat.  Jos kiireistä ihmistä arvostetaan, olet kiireinen.  Jos rikkaudet ovat vapauden merkki, alat hankkimaan rahaa.  Jos tärkeiden ihmisten tunteminen tuo statusta, alat laajentamaan verkostoasti ja kiipeämään korkeammalle.  Jos aktiivisuutta seurakunnassa ihaillaan, hyörit siellä ja täällä palvelemassa.  Väliä on vain sillä, mitä maailmasi sinusta ajattelee.  

Ihmisten hyväksynnästä riippuvuutta kutsutaan Raamatussa ihmispeloksi.  Raamattu on täynnä esimerkkejä ihmisistä, jotka hakivat hyväksyntää toisilta, ihmisiltä.

Jeesus oli toista maata.  Hän tiesi olevansa Isän hyväksymä.  Kun kyyhkysen muodossa lepatellut Pyhä Henki laskeutui hänen ylleen Jordan-joessa, Jeesus kuuli ehdottoman hyväksynnän sanat:  "Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt."  Jeesus ei pelännyt ihmisiä, ei muuttanut sanomaansa yleisön mukaan, ei käyttänyt aikaansa miettien mitä muut hänestä ajattelevat, ei pelännyt vastustusta eikä kritiikkiä.  Jeesus tiesi olevansa Isän hyväksymä, rakas Poika. Hän oli vapaa elämään ja tekemään sitä, minkä oli Jumalalta tehtäväksi saanut.

Tämän täydellisen hyväksynnän ja rakkauden saaminen Taivaallisen Isän puolelta oli varmasti kantava voima hiljaisen viikon tapahtumissa Jeesuksen elämässä.  Jeesus ei Palmusunnuntaina hurmaantunut ihmisten ihailusta ja palvonnasta eikä alkanut havittelemaan itselleen asemaa ja arvoa.  Hän ei myöskään murskaantunut kansanjoukon väkivaltaisesta vihasta ja tuomionhuudoista Pitkäperjantain tapahtumissa.

Jeesuksen epätoivon hetki tuli myöhemmin ristillä, pimeyden ahdistama "Eeli, Eeli, lema sabaktani?" juuri ennen hänen kuolemaansa.  Kavallus, hylkäys, kuolemaantuomio ihmisten osalta ei ollut mitään sen rinnalla, kun Isä käänsi kasvonsa pois Golgatan keskimmäiseltä ristiltä.

Meillä on kuitenkin usko ja luottamus siihen, että Isä ei koskaan hylkää meitä.  Me voimme Kristuksessa luottaa täydellisesti siihen, että meidät on hyväksytty ja armahdettu kokonaisuudessamme.  "Mitä toiset ajattelevat?"  voi korvaantua tiedolla

"Hänet, joka ei synnistä tiennyt, Jumala teki meidän tähtemme synniksi, jotta me hänessä tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi."  (2 Kor 5:21)  

Jumalan hyväksymä, Jumalan armahtama, Jumalan rakastama.

Meidän ei tarvitse hakea ihmisiltä kunniaa ja ihailua, ei perustaa tunteitamme ja onneamme muiden mielipiteiden varaan.  Kansansuosion juoksuhiekka vaihtuu kestäväksi Kristuskallioksi.  Tältä perustalta voimme kulkea myös raskaiden hetkien, tuomioiden ja hylkäämisien läpi menettämättä toivoamme, menettämättä arvoamme.  Isän rakkauteen luottaen voimme suorittaa Häneltä saadun tehtävän janoamatta kiitosta ja kannustusta ihmisiltä, joiden suosionkohteet ja mielipiteet vaihtuvat hetki hetkeltä.